#metoo-hengessä noussut kuohunta ohjaaja Aku Louhimiehen ympärillä on herättänyt minussa ja monissa ystävissäni alusta lähtien epämiellyttäviä tunteita. Toki elokuvaohjaajan vääristyneen vallankäytön vuoksi, jonka kohteeksi nuoret naisnäyttelijät ovat joutuneet. Mutta vielä enemmän kaiken kostonhalun, sensaationälän, mustamaalauksen ja kivien viskomisen vuoksi, joka täytti samantien niin median, somen kuin kahvipöytäkeskustelut.
Mika Brzezinski sen sanoi: "Meidän tehtävämme on kontrolloida mitä ihmiset ajattelevat". Totuus ei merkitse valtamedialle mitään silloin kun se ei sovi omaan agendaan. Joka muuta kuvittelee on hyväuskoinen hölmö.
Tasavallan presidentti on valtakunnan protokollassa ykkönen, eduskunnan puhemies kakkonen ja pääministeri kolmonen.
Todellisen vaikutusvallan näkökulmasta pääministeri on nykyisin selkeästi ykkönen. Toisin oli aiemmin.
Pääministeri vastaa koko hallituksen toiminnasta. Kun eduskunnan vaalikausi on neljä vuotta, on pääministerillä ministereineen ankara paine saada aikaan tuloksia tässä ajassa. Hallituksen uhkana on lisäksi mahdollisuus menettää eduskunnan luottamus, joka saattaa johtaa ennenaikaisiin vaaleihin.
Moninaisuuskulttuuri sallii itseensä kaikki erilaiset kulttuurien muodot paitsi sitä, jota se väittää populismiiin uskovaksi kansanosaksi. Se osa kansasta on kuitenkin näkyvää suurempi, eikä äänestä pelkästään ääriliikkeiksi kutsuttuja puolueita.
Tuo ahdaskatseiseksi kutsuttu kansanosa on kovin jakaantunut ja äänestää surutta kaikkia puolueita. Vihreitä, ruotsalaisia, kokoomusta, keskustaa, kristillisiä, vasemmistoa vaaleanpunaisena ja täyspunaisena sen lisäksi, että se äänestää myös perussuomalaisia ja niiden ohennetta, sinisiä.
Yritetäänpä jälleen kerran porukalla suhteuttaa asioita ja laajentaa kokonaiskuvaamme, jotta emme olisi niin herkästi tuomitsemassa kanssaihmisiämme pommituksen kohteeksi ihmisoikeuksiin vedoten.
Iranissa on ollut mielenosoituksia korruptiota, kohonneiden hintojen aiheuttamaa taloudellista ahdinkoa ja ihmisoikeusrikkomuksia vastaan.
Oli marraskuun 6. päivä 2015. Pääministeri Juha Sipilä valmistautui marssimaan Mäntyniemeen. Hallitus oli henkitoreissaan. Maakunnat, sote ja valinnanvapaus ahdistivat.
Jo torstaina 5.11. kolmessa eduskuntaryhmässä käytiin tilannetta läpi. Pääministeri kävi ryhmäkokouksissa. Pani selän seinää vasten. Seuraavana päivänä ryhmäkokous jatkui täysistunnon jälkeen. Käytin pari puheenvuoroa.
Uudistus on tuonut mukanaan muun muassa jo nyt ilmiön, jonka myötä osa potilaista pääsee palveluun etu-ovesta, kun se syrjäytetty osa jonottaa taka-ovella. Näin on, etenkin työterveyden hoidon uudelleen järjestelyn myötä käynyt. Ajan myötä tämä ero tulee vain kasvamaan kaikessa muussakin terveydenhuollossa.
Helsingin Sanomat on kirjoittanut poliittisista virkanimityksistä joita usein paheksutaan. Poliittista vallankäyttöä sinänsä ei pidä kuitenkaan paheksua. Demokratia ei toimi ilman, että joku tekee päätöksiä. Avoimuus on lääke korruptiota vastaan.
Helsingin Sanomat on nostanut esille Suomen Pankin pääjohtajan nimityksen ja herättänyt keskustelua siitä pitäisikö pääjohtaja nimittää poliittisin perustein vai pätevyyden ja kokemuksen perusteella.
Jos saisin sen rikkaille, ahneille ihmisille sanoa, millaisessa pimeydessä he elävät. Helppo se on siirtää rahojaan jonnekin paratiisisaarelle ja ahnehtia taskuunsa, vieden tuhkatkin pesästä muilta. Minusta vääryydet tulee tuomita. Kun kristillisyyttä on ajettu alas yhteiskunnassa, niin laittomuus rehottaa. Kukaan ei tuomitse vääryyksiä, taputellaan selkään väärintekijöitä kuin mitäkin sankareita, vaikka oikeasti pitäisi nuhdella ja kovaa.
Kuivan asiallinen. Yleisen viihtyvyyden vuoksi poistan kaikki kommentit jotka säilyessään saattaisivat innostaa valkotakkiset noutamaan kommentoijan pehmustettuun huoneeseen.