*

Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto Kommentoin poliittisia aiheita puolueettomasti, liukuvan äänestäjän paikalta arvioiden.

Presidentinvaalit: enemmistö vastaan vähemmistöjen summa

Pekka Haavistossa kiteytyy niin monta vähemmistöä, ettei hänellä nykypäivän Suomessa voi olla realistisia mahdollisuuksia päästä presidentiksi: punavihreä, kirkosta eronnut, homoseksuaalinen siviilipalvelusmies. Sauli Niinistö puolestaan edustaa enemmistöä: porvarillis-konservatiivinen, kirkkoon kuuluva, heteroseksuaalinen ja armeijan käynyt mies.

Vaalit ratkaisevat ne kolmen suuren ei-kokoomuspuolueen äänestäjät (lähtökohtana viime eduskuntavaalien kannatus), joiden oma ehdokas ei päässyt toiselle kierrokselle: perussuomalaiset, sosialidemokraatit ja keskustalaiset. Mikä mainituista enemmistö–vähemmistö-akseleista ratkaisee kunkin puolueen äänestäjien käyttäytymisen?

Keskustalaisista suurin osa äänesti Paavo Väyrystä. Keskustalaisten ensisijaisuus lienee maaseutu ja perinteiset ”suomalaiset” arvot. Keskustalaisia häirinnee Haavistossa eniten homoseksuaalisuus, armeijaakäymättömyys ja kirkostaeronneisuus. Suurin osa keskustalaisista äänestäneekin Niinistöä.

Perussuomalaisista suuri osa, runsas puolet, äänesti Timo Soinia. Lopuista suurin osa lienee äänestänyt konservatiivista Niinistöä (tai syrjäseutu- ja oppositiotoveri Väyrystä, mikäli osa keskustalaisista onkin äänestänyt Niinistöä), eivätkä näiden äänet ole enää jaossa. Soinia äänestäneitä häiritsee Niinistössä porvarillinen rahanhaju, mutta Haavistossa homoseksuaalisuus, armeijaakäymättömyys ja kirkostaeronneisuus. Vain ne, jotka äänestivät Soinia yksinomaan köyhän suomalaisen asiamiehenä, voivat äänestää Haavistoa; näiden osuus lienee korkeintaan kolmannes kaikista Soinia äänestäneistä.

Sosialidemokraateista puolueen omaa ehdokasta Paavo Lipposta äänesti vain pieni osa – noin kolmannes – kaikista puoluetta viimeksi äänestäneistä, kun taas loput lienevät äänestäneet Niinistöä syistä, joita mielikuvitukseni ei riitä keksimään, tai Haavistoa, joka on ilmeisesti imuroinut myös Paavo Arhinmäen ääniä. Joka tapauksessa jaossa on vain pieni osa sosialidemokraattiäänistä, mutta niiden olettaisi menevän pääosin Haavistolle: tälle joukolle luulisi olevan tärkeämpää kannattaa pienen ihmisen asiaa kuin piitata ”kristillis-suomalaisista” arvoista – vasemmistolaisissa lienee suhteessa enemmän suvaitsevaisuutta niin homoseksuaaleja, siviilipalvelusmiehiä kuin kirkkoon kuulumattomiakin kohtaan.

 

Haaviston mahdollisuudet saada Niinistön lähes 20 % etumatka kiinni näyttävät käytännöllisesti katsoen olemattomilta. Ainoa mahdollisuus on positiivinen epidemia: Haaviston nosteesta voi syntyä tarttuva ilmiö. Tälle voidaan löytää seuraavia mahdollisia syitä:

1. On mahdollisuus tehdä suvaitsevaisuuden historiaa äänestämällä Suomeen maailman tiettävästi ensimmäinen julkihomo presidentti – se olisi jopa isompi paukku kuin Yhdysvaltain ensimmäinen must... väril... afroamerikkalainen presidentti.

2. On mahdollista protestoida äänestämällä Haavistoa – protestoida Niinistön ärsyttävää, peräti kuuden vuoden mittaista ennakkosuosikin asemaa vastaan: ”Emmehän me oikeasti ole näin helposti ennakoitavia laumaeläimiä, emmehän?”

3. On mahdollista kostaa oman suosikin putoaminen äänestämällä ennakkosuosikki Niinistöä vastaan eli Haaviston puolesta.

 

Jos Haavisto saisi nostettua nämä näkökulmat nopeasti mutta hienovaraisesti esiin vaalikampanjassaan, ihme voisi tapahtua. En kuitenkaan pidä sitä kovin todennäköisenä. Valitettavasti Haavisto ei voine myöskään Niinistön tapaan hyötyä haastajan asemastaan ensi vaaleissa, koska hän on silloinkin aivan liian monen vähemmistön edustaja.

Vihreät on kuitenkin osoittanut, että pienikin puolue voi saada presidenttiehdokkaansa finaaliin eli toiselle kierrokselle. Ensi kerralla ehdokkaan vain pitäisi olla joku vähän harvemman vähemmistön edustaja – vähän tyypillisempi suomalainen (ja epätyypillisempi vihreä?). Joku iäkkäämpi, maltillisen ja järkevän maineessa oleva, kirkkoon kuuluva, heteroseksuaalinen musta hevonen voisi olla vahvoilla.

Tarja Cronberg tai Osmo Soininvaara?

 

P.S. Tässä ei ole kyse mistään vastajytkystä vaan pikemminkin jatkojytkystä: se että vuoden takaisissa eduskuntavaaleissa osa perussuomalaisia äänestäneistä kääntyy nyt ehkä äänestämään Pekka Haavistoa on osa suurempaa kollektiivista hanketta, jossa Suomen kasvava vähäosainen kansanosa etsii profeettaa.

Timo Soini ja Pekka Haavisto ovat molemmat profiililtaan tähän osaan sopivia, ja kenties kypsyessään myös Paavo Arhinmäki. Puolueella ei ole niin väliä, koska mikään puolue ei ole tältä kannalta täydellinen: Perussuomalaisilla on etuna köyhien asia mutta taakkana liiallinen jyrkkyys ja sulkeutuneisuus; Vihreillä on etuna perustulomalli mutta taakkana liiallinen älykkökaupunkilainen elitismi; Vasemmistoliitolla on etuna työläisväestön asia mutta taakkana liialliset anarkisti- ja kommunistikytkökset.

Huomattakoon lopuksi, että mainitut huonot puolet eivät ole välttämättä todellisia, mutta ne elävät kuitenkin sitkeästi kilpailevien puolueiden ja niiden kannattajien propagandassa... 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän elina kuva
Elina Moustgaard

"Jos Haavisto saisi nostettua nämä näkökulmat nopeasti mutta hienovaraisesti esiin vaalikampanjassaan, ihme voisi tapahtua."

Jaakko, hyviä näkökulmia esität. Lisäisin vielä maahanmuuttokriittisen naisnäkökulman. Haaviston kannattaisi tuoda hienovaraisesti esille, islamofiilisia vihernaisia karkottamatta, sen seikan, että vastustaa pakolaisten spontaania maahanmuuttoa.

"Olen UNHCR-systeemin voimakas kannattaja ja suhtaudun kriittisesti spontaanimpaan liikkeeseen, josta on viime vuosina tullut valtavirta. Emme tee mitään väärää, jos kannatamme YK:n kautta tapahtuvaa järjestäytynyttä pakolaistenhoitoa.” http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/kansanedus...

- Näin hienovaraisesti ilmaistuna, naisten vapaan liikkuvuuden kannalta ongelmallisin ja suurin maahamuuttajaryhmä, nuoret muslimimiehet, jäisivät tulematta. Sen sijaan, naiset, lapset ja perheet pääsisivät heidän sijasta turvaan.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Sukupolvinäkökulma puuttuu. Se on mielestäni suhteellisen merkittävä tekijä. Sauli on suurten ikäluokkien jäykkis. Pekka vetoaa paremmin nuorempiin ja henkisesti nuorekkaisiin. Tuo puoluepoliittinen sidonnaisuus taas on aika vanhakantainen näkökulma. Viime ek-vaaleissa havaittiin, että vanha puolueuskollisuus ei enää päde. Vielä radikaalimmin se näkyi pressavaalin 1. kierroksella. Yhä suurempi osa on liikkuvia äänestäjiä. Tämä nähtiin myös valintaansa viime hetkeen pantanneiden määrästä. En pitäisi kovinkaan varmana, että kaikki ensimmäisellä kierroksella Saulia tai Pekkaa äänestäneet pysyisivät ehdokkaalleen uskollisina edes kahta viikkoa. Jos äänestyspäätös on tehty viime hetkellä, niin sen voi myös vaihtaa toisella kierroksella helposti.

Juha Malinen

ehkäpä ns. viiden prosentin kaavalla voi saada esiin Haaviston kannatuksen?
Arvion pohjalle ja kertojaksi voi otta vaikka sen 5% , jotka Neuvostoliitossa olivat jäsenkirjoilla heidän Puolueessaan.

Sitten ynnäillään Suomen eri vähemmistöryhmät viidellä prosentilla kukin ja tulokseksi saadaan arvio Haaviston kannatusprosentti luvuksi.

R. Tyyne Kuusela

Olen odottanut, että Haavisto tekee Niinistön kanssa diilin jostakin muusta virasta, sellaisen "kassakaappisopimuksen" ja alkaa nynnyilemään ja munimaan tahallaan lopussa, häviää tahallaan, mutta en ole tällisesta vielä havainnut merkkejä.

Jaakko Häkkinen

Elina:
”Jaakko, hyviä näkökulmia esität. Lisäisin vielä maahanmuuttokriittisen naisnäkökulman. Haaviston kannattaisi tuoda hienovaraisesti esille, islamofiilisia vihernaisia karkottamatta, sen seikan, että vastustaa pakolaisten spontaania maahanmuuttoa.”

Kiitos, tähän en ollut tutustunut.

Börje:
”Sukupolvinäkökulma puuttuu. Se on mielestäni suhteellisen merkittävä tekijä. Sauli on suurten ikäluokkien jäykkis. Pekka vetoaa paremmin nuorempiin ja henkisesti nuorekkaisiin.”

Tämän suhteen olen hieman kahden vaiheilla… Presidentillä ikä on minun ja käsittääkseni monen muunkin mielestä uskottavuuskysymys, eli ei välttämättä äänestetä omaa ikäluokkaa olevaa. Mutta toisaalta viisikymppinen Haavisto on myös jo ”uskottavassa iässä”. Sauli on kieltämättä hieman kankea esiintyjä, ja hänen äänensä on vanha, joten vetreämmän presidentin (meillä viimeksi Kekkonen 60-luvulla?) kannattajat voisivat kannattaa Haavistoa.

Mutta en ole aivan varma nuorekkuuden tärkeydestä arvokysymysten rinnalla ehdokasta valittaessa…

Börje:
”Tuo puoluepoliittinen sidonnaisuus taas on aika vanhakantainen näkökulma. Viime ek-vaaleissa havaittiin, että vanha puolueuskollisuus ei enää päde. Vielä radikaalimmin se näkyi pressavaalin 1. kierroksella. Yhä suurempi osa on liikkuvia äänestäjiä. Tämä nähtiin myös valintaansa viime hetkeen pantanneiden määrästä. En pitäisi kovinkaan varmana, että kaikki ensimmäisellä kierroksella Saulia tai Pekkaa äänestäneet pysyisivät ehdokkaalleen uskollisina edes kahta viikkoa. Jos äänestyspäätös on tehty viime hetkellä, niin sen voi myös vaihtaa toisella kierroksella helposti.”

Puoluekenttä on toki myllerryksessä, kun persut etsivät paikkaansa, mutta näkisin että ”uskollisuus” sinänsä ei ole kadonnut mihinkään. Iso joukko ihmisiä on vain löytänyt uuden puolueen, joka tuntuu/tuntui ajavan heidän asiaansa paremmin kuin vanhat puolueet. Tietysti aina on tietty osa liikkuvia äänestäjiä, jotka kaikissa vaaleissa keskittyvät henkilön eivätkä puolueen valintaan.

Presidentinvaaleissa puoluekanta varmastikin merkitsee vähemmän kuin muissa vaaleissa, mutta enemmistön kohdalla jonkinlainen sijoittuminen puolukentällä on luultavasti silti siellä taustalla: ainakaan sitä päinvastaista laitaa edustavaa ehdokasta ei äänestetä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset