Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto Kommentoin poliittisia aiheita puolueettomasti, liukuvan äänestäjän paikalta arvioiden.

Helsinki rikkoo yhdenvertaisuuslakia

Helsingin kaupunki harjoittaa positiivista syrjintää maahanmuuttajien työllistämisessä:

”Kaupunki on kertonut pyrkivänsä palkkaamaan maahanmuuttajia työntekijöiksi samassa suhteessa kuin heitä on kaupungin asukasmäärässä. Helsingin kaupungilla on maahanmuuttajien palkkaamisesta kirjalliset ohjeet. Ohjeistus mahdollistaa maahanmuuttajan suosimisen rekrytoinnissa, jos hakijat ovat tasavahvoja.”

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/helsinki-haluaa-palkata-enemm%C3%A4n-maahanmuuttajia/539807

Ydinkohta on viimeinen virke: vain jos hakijat ovat tasavahvoja työtehtävän kriteerien osalta, valitaan maahanmuuttaja. Mielestäni tämä on ihan kohtuullista, onhan tuollainen tilanne todellisuudessa melko harvinainen. Jollain perusteellahan työnantaja valinnan aina tasavahvojen hakijoiden välillä joutuu tekemään, ja harvoinpa se on arpa. Yleensä valinta tapahtunee siksi, että työnantaja suosii jotakin piirrettä yhdessä hakijassa tai syrjii jotakin piirrettä toisessa hakijassa: hienhaju, lihavuus, tympeä perusilme, liian iso nenä tai pienet tihrusilmät, hermostunut punastelu ja vapina, väärä vaatemaku, liian vahva parfyymi, bändipaita, tatuointi, väärä murretausta, ideologinen kannanotto tai uskonnollinen kaulakoru voivat kaikki olla syitä jättää toinen tasavahvoista hakijoista valitsematta.

Pointtini on, että aina kun kahdesta tasavahvasta hakijasta valitaan vain toinen, on toisella kaikki syyt tuntea pettymystä. Hän voi kokea että häntä syrjittiin, koska hän täyttää jonkin edellä listatuista kriteereistä tai koska kemiat työnantajan kanssa eivät yksinkertaisesti kohdanneet. Kokonaisuuden kannalta on mitätön merkitys sillä, että työnantaja aina tällaisessa harvinaisessa tilanteessa valitsisi maahanmuuttajan – vai onko?

Ongelma positiivisesta syrjinnästä tulee vasta, jos kiiruhdetaan täyttämään oman instanssin maahanmuuttajakiintiötä esimerkiksi kehujen tai palkinnon toivossa – eli jos ryhdytään valitsemaan maahanmuuttajia silloinkin, kun nämä eivät itse asiassa olisikaan aivan tasavahvoja sen kantaväestöön kuuluvan hakijan kanssa.

Tällöin positiivinen syrjintä onkin muuttunut negatiiviseksi syrjinnäksi: työnhakija valitaan vain siksi että hän on maahanmuuttaja, eikä enää siksi että hän on ensisijaisesti työnhakijoista jaetusti paras ja toissijaisesti maahanmuuttaja.

 

Mutta…

Koska on vaikea valvoa, milloin positiivinen syrjintä muuttuu negatiiviseksi syrjinnäksi, ehdotan tapaa joka on taatusti tasapuolinen. Mallissani kiintiö pidetään ennallaan, eli koska noin 10 % helsinkiläisistä on maahanmuuttajia (osa heistä tosin jo Suomen kansalaisia), pitäisi jokaista yhdeksää alkuperäissuomalaista kaupungin työntekijää kohti olla yksi maahanmuuttajatyöntekijä. Tätä kiintiötä ei kuitenkaan pyritä saavuttamaan nopeasti, koska se johtaisi siihen että positiivisesta syrjinnästä siirryttäisiin negatiiviseen syrjintään, kuten edellä esitin.

Sen sijaan otetaan nyrkkisäännöksi, että silloin kun hakijat ovat tasavahvoja, valitaan joka toisessa tapauksessa maahanmuuttaja ja joka toisessa tapauksessa alkuperäissuomalainen. Näin tavallaan arpa ratkaisee: työnhakijat eivät voi tietää, kumpaa arpa tällä kertaa suosii (eipä silti että he saisivat koskaan tietää sitäkään, että he olivat tasavahvoja jonkun toisen työnhakijan kanssa). Olennaista tässä on, että alkuperäissuomalaisilta ei viedä täysin mahdollisuutta saada työpaikkaa tasavahvojen työnhakijoiden tilanteessa.

Kuinka sitten tällainen vuoromalli auttaa saavuttamaan 10 %:n suuruisen maahanmuuttajakiintiön? Helposti: maahanmuuttajakiintiöhän on 10 %, mutta tasavahvojen työnhakijoiden tilanteissa peräti 50 % valitaan maahanmuuttajista.

 

Rautalankaa: vuorovalintamalli

Oletetaan että työnhakijoita tulee aina 10 kerrallaan. Mikäli työtön työvoima jakautuisi väestöosuuksien suhteessa, olisi hakijoista yhdeksän alkuperäissuomalaisia ja yksi maahanmuuttaja. Kuitenkin ulkomaalaisten työttömyysaste (n. 25 %; kansalaisuuden saaneet maahanmuuttajat eivät mukana) on yli kaksi kertaa korkeampi kuin suomalaisten (n. 11 %). http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Ulkomaalaisten+ty%C3%B6tt%C3%B6myys+kasvoi+taantumassa+rajusti/1135260150626

Näin kymmenestä työnhakijasta kaksi olisi maahanmuuttajia. Näiden kymmenen hakijan kohdalla on 45 erilaista kombinaatiota kärkikaksikosta, ja 16:ssa niistä mukana on yksi maahanmuuttaja ja yhdessä kaksi maahanmuuttajaa (mikäli laskin oikein). Vuoroperiaatteen mukaan maahanmuuttaja saisi paikan puolessa näistä eli kahdeksassa tapauksessa 45:stä sekä siinä yhdessä jossa kaksi parasta hakijaa on maahanmuuttajia, joten työhön otetuista 20 % olisi maahanmuuttajia.

Tämä on tuplasti enemmän kuin maahanmuuttajien väestöosuus helsinkiläisistä (n. 10 %), eli tämän mallin avulla maahanmuuttajien osuus työpaikalla kasvaa. Jos työpaikalla on vaikkapa tasan 100 työntekijää, joista alussa vain 2 on maahanmuuttajia (2 %), ja uusia työntekijöitä vaihtuu tilalle aina 10 kerrallaan (joista 20 % eli 2 on maahanmuuttajia), saavutetaan maahanmuuttajakiintiö (10 % eli 10 maahanmuuttajatyöntekijää) neljän vaihdon jälkeen, eli siinä vaiheessa kun kaikista työntekijöistä 40 % on vaihtunut.

Vertailun vuoksi: ilman tätä periaatetta, että joka toinen kerta valitaan maahanmuuttaja, voisi pahimmillaan käydä niin, että maahanmuuttaja valittaisiin vain siinä tilanteessa kun kaksi parasta hakijaa olisivat molemmat maahanmuuttajia, eli 1 : 45 = 2 %:ssa tapauksista. Tästä syystä positiivinen syrjintä on paikallaan.

Huomasitte muuten aivan oikein: työhön otettujen maahanmuuttajien osuus (20 %) on aivan sama kuin työhön hakeneiden maahanmuuttajien osuus (20 %). Siinä tämän vuorovalintamallin nerokkuus piileekin – positiivinen syrjintä (jonka tarkoitus on saada maahanmuuttajat tasavertaiseen asemaan) toteutuu siinä, että maahanmuuttajan todennäköisyys saada työpaikka on sama suhteessa työnhakijoiden osuuteen kuin alkuperäissuomalaisella. Toisin sanoen tällaisella kohtuullistetulla positiivisella syrjinnällä (tasavahvoista tilanteista joka toisessa valitaan maahanmuuttaja) saavutetaan se tavoite mikä pitikin: maahanmuuttajia ei enää syrjitä kaupungin työmarkkinoilla, vaan he saavat töitä aivan yhtä todennäköisesti kuin alkuperäissuomalainenkin.

 

Yhteenveto

Lähtötilanteessa suomalaisen arvo oli 0 ja maahanmuuttajalla miinus (–), eli kaksinkertainen työttömyysriski. Ehdottamani vuorovalintamallin lopputilanteessa molempien arvo on 0, eli tasavertaisuus on saavutettu positiivisen syrjinnän avulla. Kumpikin työllistyy yhtä todennäköisesti.

Jos taas noudatetaan Helsingin kaupungin nykyistä periaatetta, että tasavahvoista hakijoista saa aina valita maahanmuuttajan, siirrytään negatiiviseen syrjintään: silloin alkuperäissuomalaisella ei ole samoja mahdollisuuksia saada kaupungilta töitä kuin maahanmuuttajalla. Esimerkkitapauksessa 45:stä mahdollisesta tilanteesta 17:ssä paikan saisi maahanmuuttaja, eli 20 % suuruinen maahanmuuttajatyönhakijoiden joukko saisi peräti 38 % työpaikoista. Vastaavasti 80 % suuruinen suomalaistyönhakijoiden joukko saisi vain 62 % työpaikoista.

Tällöin lähtötilanteesta, jossa suomalaisen arvo oli 0 ja maahanmuuttajalla miinus (–), eli kaksinkertainen työttömyysriski, olisi siirrytty tilanteeseen, jossa maahanmuuttajan arvo on 0 ja suomalaisen arvo on miinus (–), eli selvästi suurempi työttömyysriski maahanmuuttajiin nähden.

 

Tämä on negatiivista syrjintää ja siis perustuslain ja yhdenvertaisuuslain vastaista:  

”Viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää yhdenvertaisuutta tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti sekä vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan yhdenvertaisuuden edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Viranomaisten tulee erityisesti muuttaa niitä olosuhteita, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumista.”

(Yhdenvertaisuuslaki, 4 §)

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2004/20040021?search[type]=pika&search[pika]=syrjint%C3%A4

 

Helsingin kaupungin pitäisikin välittömästi luopua nykyisestä mallista, joka estää yhdenvertaisuuden toteutumista (= negatiivinen syrjintä), ja siirtyä ehdottamaani vuorovalintamalliin, jolloin saavutettaisiin yhdenvertaisuus (= positiivinen syrjintä).

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Harri Lahtinen

Suomi on rikkonut yhdenvertaisuusLAKIA jo pitkään. Valtaväestön edustaja ei voi päättää saako joku toinen muuttaa samalle paikkakunnalle, mutta mustalaiset saa. On jännää kuin monet vaativat suvaitsevaisuutta valtaväestöltä mutta en ole kuullut kenenkään vaativan sitä mustalaisilta vaikka he eivät suvaitse edes toisia mustalaisia,

Taha Islam

Eli koska lakia on vaikea valvoa, sitä on todennäköisesti rikottu, koska kaupunki ehkä kiirehtii täyttämään maahanmuuttajakiintiötä?

Onko tämä konditionaalinen närkästyminen pääsyvaatimus hompuusiksi?

Jaakko Häkkinen

On aika mielenkiintoista, että Valtakunnanloukkantujat Taha ja Timo pomppaavat tännekin julistamaan vainoharhaisia epäilyjään, vaikka jokainen normaaliymmärryksellä varustettu lukija näkee, että kannatan maahanmuuttajien positiivista syrjintää niin kauan kun se pysyy positiivisena eikä muutu negatiiviseksi syrjinnäksi valtaväestöä kohtaan.

En ole Suomen sisun jäsen enkä hompuusi; kehottaisin teitä luopumaan syrjivästä ja leimaavasta kielenkäytöstänne. Tai no ihan sama, omaa uskottavuuttannehan te vain syötte. :-)

Taha Islam:
"Eli koska lakia on vaikea valvoa, sitä on todennäköisesti rikottu, koska kaupunki ehkä kiirehtii täyttämään maahanmuuttajakiintiötä?"

Väärin meni. Lukutaito olisi eduksi kommentoitaessa blogitekstejä.

Taha Islam

"...niin kauan kun se pysyy positiivisena eikä muutu negatiiviseksi syrjinnäksi valtaväestöä kohtaan."

Mutta koska negatiivisen syrjinnän voi aina vakuuttavasti uskotella tapahtuneen, kannatuksesi on silmänlumetta. Tyypillistä hommailua.

Positiivinen syrjintä jossain suhteessa on väline pyrittäessä saavuttamaan jotain. Maahanmuuttajia positiivisesti syrjittäessä tavoite on integraatio. Oletko sitä mieltä, että väline on toimimaton ja jos olet, onko sinulla esittää jotain mielipiteesi tukesi?

Hompanssi on neutraali termi, kuten neekeri. Melkeinpä hellittelynimi.

Jaakko Häkkinen

Taha, oikeasti, mikset vaivaudu edes lukemaan juttua jota kommentoit? Todella noloa. :-D Säästän "vastauksesi" tänne myöhemmin naureskeltavaksi.

Toimituksen poiminnat