Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto Kommentoin poliittisia aiheita puolueettomasti, liukuvan äänestäjän paikalta arvioiden.

Uusi vihreä puolue?

Vihreät ovat kriisissä (http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/71687-vihreyden-kriisi). Ellei puolue vielä tiedä sitä, niin tämän tekstin jälkeen ainakin tietää. Blogeissa ja foorumeilla tulee viestiä, että puolue on liian oikealla ja että puolue on liian vasemmalla; että puolue on liian liberaali (maahanmuuttopolitiikan suhteen) ja että puolue on käytännössä liian epäliberaali (sananvapauden supistaminen ja vastaavat hankkeet).

Tällainen ristiriitainen palaute on selvä merkki siitä, että äänestäjät ovat hämmentyneitä. Vihreät puolueena on muuttanut painopistettään niin, etteivät äänestäjät pysy perässä: he putosivat kelkasta. Onneksi lähettyvillä oli muita kelkkoja, joiden kyytiin poloiset äänestäjät pelastettiin. Juuri se Vihreiden tulisi ymmärtää, että äänestäjiä on vain rajallinen määrä ja että niistä täytyy taistella. Edes protestipuolue Perussuomalaiset ei onnistunut saamaan merkittävästi nukkuvia liikkeelle: valtakunnallinen äänestysprosenttia nousi vain 2,5 prosenttiyksikköä. Uusia äänestäjiä ei tule tyhjästä, vaan ne täytyy houkutella muilta puolueilta.

Puoluekartalla (http://loitto.com/tilastot/hsvaalikone11/kartta/) Vihreät on ylävasemmalla, mikä analyysini (http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/71902-puoluekentan-akseleista-ja-niiden-nimityksista) mukaan merkitsee, että se on globalistinen ja melko liberaali keskustavasemmistolainen puolue. Olennaista on, että ydinvihreys eli ympäristövihreys on poliittisista akseleista riippumaton tekijä: tuomalla vihreyden poliittiselle kentälle (käytännössä se toki oli ollut siellä aiemminkin, muttei minkään puolueen ykkösprioriteettina) Vihreät sai houkuteltua äänestäjiä muilta puolueilta, riippumatta näiden sijoittumisesta poliittisille akseleille. Siksi Vihreiden äänestäjissä on vasemmistolaisia ja oikeistolaisia, globalisteja ja nationalisteja, liberaaleja ja rajoittajia.

Ainoa näitä erilaisia äänestäjiä yhdistävä tekijä oli huoli ympäristöstä ja Maapallosta. Nyt kun Vihreät puolueena on siirtänyt painopistettään tästä ydinvihreydestä sosiaaliseen vihreyteen, tuo yhdistävä tekijä heikkenee ja äänestäjiä menetetään takaisin perinteisillä poliittisilla akseleilla pelaaville puolueille. Kaikilla suunnilla ei kuitenkaan menetetä yhtä paljon äänestäjiä.

Nimittäin sikäli kuin sosiaalinen vihreys on ydinvihreyden looginen jatke, on biodiversiteetti hyvin olennainen käsiteankkuri selitettäessä Vihreiden painotuksen muutosta:

  • Uhanalaisia lajeja on suojeltava --> vähäosaisia on suojeltava (vasemmistolaisuus)
  • Maapallo on kokonaisuus josta omaa elinympäristöämme ei voi erottaa --> omaa maatamme ei voi eristää (globaalisuus)
  • Ikäviäkin asioita kuten suurpetoja ja tuhohyönteisiä on siedettävä --> erilaisuutta ja sen mukanaan tuomia ongelmia on siedettävä (liberaalisuus)

Poliittisista akseleista irrallinen konkreettinen ympäristövihreys on siis kehittynyt poliittisilla akseleilla hahmotettavaksi abstraktiksi sosiaaliseksi vihreydeksi. Poliittisella kentällä Vihreät ovat juuri siellä missä heidän loogisesti pitäisi ollakin: ylävasemmalla, (keskusta)vasemmistolaisena globaalina liberaalipuolueena.

Ongelma ei siis ole siinä, että Vihreät olisivat tehneet jonkin radikaalin suunnanmuutoksen tai takinkäännöksen ja luopuneet vihreistä arvoista. Ongelma on siinä, että ollessaan ydinvihreä puolue ja kelluessaan poliittisten akseleiden yläpuolella ikään kuin kolmannessa ulottuvuudessa he saivat houkuteltua äänestäjiä kaikilta muilta puolueilta, mutta nyt kehityttyään sosiaalivihreäksi puolueeksi ja pudottuaan siksi poliittisten akseleiden vangiksi samaan kaksiulotteiseen puoluekenttään muiden puolueiden kanssa he menettävät äänestäjiä takaisin muille puolueille.

Äänestäjien menetys tapahtuu ennen kaikkea akseleiden niistä päistä, jotka ovat kauimpana sosiaalivihreydestä: oikeistolaisesta päästä, kansallismielisestä päästä ja rajoittavasta päästä. Koska äänestäjien määrä on suunnilleen vakio, tämä tarkoittaa sitä, että niin kauan kuin Vihreät pysyy painotukseltaan sosiaalivihreänä puolueena, he menettävät ydinvihreitä äänestäjiä ennen kaikkea Kokoomukselle (oikeistolaisin puolue) ja Perussuomalaisille (kansallismielisin ja melko rajoittava puolue). Vihreiden vaalitappio saattaa siis olla yhteydessä sekä Perussuomalaisten suureen vaalivoittoon että Kokoomuksen nousemiseen suurimmaksi puolueeksi.

Sosiaalivihreillä Vihreillä on eniten yhteistä pintaa vasemmistopuolueiden (Vasemmistoliitto ja SDP) kanssa, joten sosiaalivihreyttä voidaan nimittää myös punavihreydeksi. Punavihreät puolueet joutuvat kilpailemaan keskenään samoista äänestäjistä, mikä saattaa johtaa siihen, että ne kaikki tulevat seuraavissa vaaleissa pienenemään. Etenkin Vasemmistoliitto on Vihreiden kanssa hyvin samankaltainen: puolueet ovat erittäin ympäristötietoisia, kumpikin kannattaa perustuloa jne.

 

Ei oikealle eikä vasemmalle vaan taaksepäin…

Vihreillä on mahdollisuus kääntää kurssiaan ja palata painottamaan ydinvihreyttä. Sosiaalivihreys on ehkä tullut puolueeseen jäädäkseen, mutta painotuksen pitäisi silti olla ydinvihreydessä, joka oli se merkittävin tekijä Vihreiden kasvussa keskisuureksi puolueeksi. Samalla puolueen pitäisi suhtautua suvaitsevaisemmin erilaisiin mielipiteisiin: jos puolueen linja päätetään sosiaalivihreyden ehdoilla (vasemmistolaisuus, globaalisuus, liberaalisuus), akselien toisesta päästä (oikeistolaisuus, kansallismielisyys, rajoittavuus) menetettyjä äänestäjiä ei saada takaisin. Ei, vaikka miten palattaisiin ydinvihreyteen.

 

…Tai syntyy uusi vihreä puolue

Mutta entä jos Vihreät ei enää halua väljentää kehyksiään entiselleen? Entä jos puolue haluaa toteuttaa ympäristövihreyttä vain sosiaalivihreyden määrittämissä rajoissa? Siinä tapauksessa tilanne on sama kuin Vihreän liiton rekisteröityessä puolueeksi 80-luvun lopulla: tarjolla on mahdollisuus rakentaa ydinvihreyden varaan puolue, joka houkuttelisi äänestäjiä riippumatta näiden sijoittumisesta poliittisilla akseleilla. Tällainen puolue omaisi suuremman kasvupotentiaalin kuin nykyinen Vihreät, koska sen ei tarvitsisi kilpailla pelkästään punavihreistä äänestäjistä.

Vihreiden arvojen kannalta tilanne ei ainakaan huononisi: eivätköhän molemmat vihreät puolueet joka tapauksessa äänestäisi eduskunnassa vihreästi. Asiakasta eli äänestäjää tilanne palvelisi, kun ei tarvitsisi tyytyä nyky-Vihreiden tarjoamaan kytkykauppaan (ympäristövihreys + sosiaalivihreys eli punavihreys) vaan voisi valita myös pelkän ympäristövihreyden (tämä kelpaisi oikeistovihreille ja maahanmuuttokriittisille vihreille).

Tällaisen ydinvihreän puolueen siemen onkin kylvetty jo 1994: Ekovihreät (http://www.ekovihreat.fi/), joka toistaiseksi toimii Vihreiden yhtenä alajaostona:

”Ekovihreät on perustettu vuonna 1994, ja sen tarkoitus on vaikuttaa siihen, että ekologinen näkökulma pysyy vihreän politiikan keskiössä jatkossakin ja Vihreä liitto mahdollisimman vihreänä.”

Minusta näyttää siltä, että ekovihreät ovat hävinneet kamppailun Vihreiden sisällä. Joko olisi aika kerätä omat 5 000 kannattajakorttia?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat