Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto Kommentoin poliittisia aiheita puolueettomasti, liukuvan äänestäjän paikalta arvioiden.

Puoluekentän akseleista ja niiden nimityksistä

 

Tietotekniikka mahdollistaa havainnollisten kuvaajien laatimisen puolueiden kansanedustajaehdokkaiden sijoittumisesta poliittiselle kartalle: http://loitto.com/tilastot/hsvaalikone11/kartta/

Vaikeampi on kuitenkin arvioida, mitä nimityksiä poliittisen kartan akseleista tulisi käyttää. Kartan tekijät ovat nimenneet vaaka-akselin vasemmisto–oikeisto-akseliksi, mikä näyttää olevan sopiva nimitys, kun ääripäissä ovat eduskuntapuolueista Vasemmistoliitto ja Kokoomus. Kaikki muut puolueet sijoittuvat näiden ääripäiden väliin: RKP keskioikealle ja Keskusta, SDP, Kristillisdemokraatit, Perussuomalaiset ja Vihreät keskivasemmalle.

Pystyakseli sen sijaan on hankalampi nimetä: kartan tekijät kutsuvat sitä alustavasti konservatiivisuus–liberaalisuus -akseliksi, koska ääripäissä ovat Perussuomalaiset vastaan Vihreät, RKP ja joitain vasemmistolaisia. Asiaa on analysoitu täällä

Vastausten painotusten perusteella näyttäisi siltä, että pystyakseli kertoisi ensisijaisesti akselista kansallisuus–globaalisuus. Mukana on toki seuraavaksi suurimpana elementtinä myös kysymyksiä, joita kuvaisi parhaiten vastakohtaisuus perinteinen–uudistava.

Liberaalisuus ei kuitenkaan ole automaattisesti uudistavaa eikä konservatiivisuus säilyttävää: on sellaisiakin kysymyksiä kuin pakkoruotsi, jossa ”konservatiivit” haluavat muutosta ja ”liberaalit” vastustavat muutosta eli ovat konservatiivisia. Oikeastaan liberaali ja konservatiivi eivät edes ole ”oikeita” vastakohtia: konservatiivi on sananmukaisesti säilyttävä, ja sen vastakohta on radikaali (ks. Marko Hamilon kirjoitus) tai uudistava; liberaali on sananmukaisesti vapauttava, ja sen vastakohta on restriktiivinen eli rajoittava.

Liberaali–rajoittava -akselilla vapauksien optimointi on liberaalia, olipa kyse uudistamisesta tai uudistusten vastustamisesta. Vastaavasti konservatiivi–uudistaja -akselilla ei ole merkitystä sillä vapautetaanko vai rajoitetaanko, vaan ainoastaan sillä, säilytetäänkö vai uudistetaanko.

Pystyakseli koostuu siis ainakin kolmesta merkittävästä loogisesta polariteetista, joista kaksi on ensisijaisia eli riippumattomia (kansallinen–globaali, restriktiivinen–liberaali) ja kolmas toissijainen eli aiemmasta politiikasta ja kysymyksenasettelusta riippuvainen (konservatiivinen–uudistava). Kolmas polariteetti voi yhdistyä kummankin ensisijaisen polariteetin eri vaihtoehtojen kanssa:

”Käsiaseita pitäisi rajoittaa” – rajoittava uudistaja
”Käsiaseita ei pitäisi rajoittaa” – liberaali konservatiivi

”Pakkoruotsi pitäisi poistaa” – liberaali uudistaja
”Pakkoruotsia ei pitäisi poistaa” – rajoittava konservatiivi

”Maahanmuuttopolitiikkaa pitäisi kiristää” – kansallispainotteinen uudistaja
”Maahanmuuttopolitiikkaa ei pitäisi kiristää” – globaalipainotteinen konservatiivi

”Suomen pitää liittyä NATOon” – globaalipainotteinen uudistaja
”Suomen ei pidä liittyä NATOon” – kansallispainotteinen konservatiivi

Kysymykset pitäisi muotoilla niin, että vastakkaiset vastaukset edustaisivat aina samaa polariteettia. Esimerkkinä tätä kaavaa rikkovasta kysymyksenasettelusta voidaan nähdä seuraava:

”Kiinan ja Venäjän ihmisoikeustilanteeseen pitää puuttua” – liberaali
”Kiinan ja Venäjän ihmisoikeustilanne on niiden oma asia” – kansallispainotteinen

Esittämäni uusi polariteettijako sopii nykyistä paremmin yhteen todellisuuden kanssa: puolueista Muutos 2011 sijoittui hyvin tarkasti samalle alueelle Perussuomalaisten kanssa ja tuli pystyakselin nimityksen myötä leimatuksi konservatiiviseksi. Muutos 2011 on kuitenkin monessa suhteessa nimensä veroinen eli uudistaja – siis konservatiivin vastakohta: "Muutos 2011:n ensisijainen tavoite on Suomen kansalaisten etu ja keinot sen ajamiseksi ovat suora demokratia sekä sananvapaus."

Puolueen sijoittuminen Perussuomalaisten kanssa samaan kohtaan pystyakselia johtuukin siitä, että vaikka puolue on liberaali uudistaja, se on kansallispainotteinen. Käsittelemässäni analyysissä kolme painoarvoltaan suurinta kysymystä koskevat polariteettia kansallinen–globaali, ja tästä syystä Muutos 2011 osuu Perussuomalaisten päälle ja kauimmas Vihreistä ja RKP:stä.

Esittämäni malli mahdollistaakin entistä tarkemman erottelukyvyn, kun puolue voi olla kansalliskeskeinen ja silti liberaali uudistaja, kun taas tuossa analyysissä käytetyssä mallissa kansalliskeskeisyys nähdään automaattisesti liberaalin vastakohtana, ja vieläpä siis konservatiivisena, vaikka liberaalin todellisempi vastakohta olisikin rajoittaja.

Tietysti eroteltujen polariteettien lisääntymisestä seuraa myös tarvittavien akseleiden lisääntyminen. Pystyakseli voitaisiin jättää polariteetille kansallinen–globaali, kun se nytkin on painoarvoltaan suurin puolueen sijainnin määrittäjä tällä akselilla, ja polariteetti liberaali–rajoittaja voitaisiin siirtää kolmannelle akselille. Polariteetti konservatiivinen–uudistaja voidaan jättää pois, koska se riippuu sekä aiemmista poliittisista päätöksistä että kysymyksenasettelusta. Kolmas ulottuvuus voitaisiin nykyään sekä laskea että kuvata havainnollisena animaationa, kuten vaikkapa geenitutkimuksissa on tehty.

Toisaalta on mielenkiintoista, mitkä puolueet osuvat kartan keskustassa suurelta osin päällekkäin: SDP, Kristillisdemokraatit ja Keskusta. Vaikuttaisi mahdolliselta, että mikäli mukaan otettaisiin kolmaskin akseli, se voisi venyttää nämä ”keskustapuolueet” erilleen toisistaan. Toisaalta jo se, että nykyinen pystyakseli hajotettaisiin kahteen eri polariteettiin, voisi erottaa nämä puolueet toisistaan.

Akseleille voitaisiin tietysti valita jokin muukin polariteetti aina kulloisenkin vaalikoneen tai analyysin tarpeiden mukaan – jokin polariteeteista voitaisiin korvata esimerkiksi polariteetilla vihreys–piittaamattomuus, joka on aiemmin esiteltyihin polariteetteihin nähden oma riippumaton tasonsa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Risto Koivula

" Oikeastaan liberaali ja konservatiivi eivät edes ole ”oikeita” vastakohtia: konservatiivi on sananmukaisesti säilyttävä, ja sen vastakohta on radikaali (ks. Marko Hamilon kirjoitus) tai uudistava; liberaali on sananmukaisesti vapauttava, ja sen vastakohta on restriktiivinen eli rajoittava. "

Valitsit hölynpölytiedegangteri"auktoriteetin", joka heti signaloi muunkin jutun, aiheelisesti tai aiheettomasti, paskaksi...

http://www.tiede.fi/blog/2011/04/10/lapsesi-ei-aan...

" Psykiatrien mielestä mielenterveyden häiriöissä on kyse siitä, että aivoissa on jotakin vialla. Psykoterapeutit löytävät ongelmat mielen sisällöistä: tunteista ja ajatuksista. Mutta miksi mieli ylipäätään sairastuu? Ja mikä on sairautta, kun puhumme mielestä?

Tämä kirja etsii vastausta perimmäiseen kysymykseen ihmisen lajinkehityksestä. Mieli on evoluution tuote siinä missä kehokin. "

Mieli ei todellakaan ole geenievoluution tuote "siinä kuin keho":

Jaakko Häkkinen

Vastoin blogini yleistä moderointilinjaa jätän Riston (tunnettu eri foorumeilla myös nimellä HAISTAPASKANTIEDE!!!!!!!!) kommentin tähän nähtäväksi, koska minusta olisi hänen oman etunsa mukaista saada asianmukaista hoitoa pehmustetussa huoneessa.

Jaakko Häkkinen

Sori Ripa, mutta olen jo kauan sitten Tiede-foorumilla osoittanut lainasanatutkimuksesi metodisesti epäpäteväksi pseudotieteeksi. Ole hyvä ja kommentoi blogin aihepiiriä - poistan seuraavat tyhjänpäiväiset viestisi.

Käyttäjän ilikka kuva
Ilkka Partanen

Hyvä analyysi tilanteesta. Tuo on askarruttanut minuakin, sillä olin eräässä Taloustutkimuksen järjestämässä haastattelutilaisuudessa johon osallistui panelisteja eri suuntia edustavista ja sitoutumattomista. Akselit olivat kovin vanhanaikaisia ja hankalasti hahmotettavia. Nykyään oikeistona tunnetut tahot puhuvat työstä ja vasemmisto toimeentulosta ylipäätään, työ on Dan Koivulaaksonkin ilmoittamana jotain mitä voi tehdä jos sattuu huvittamaan. Sellainen asennehan yhdistettiin ennen rikkaisiin, joiden toimeentulon kannalta ei tarvinnut tehdä ansiotyötä jos ei ollut johonkin asiaan erityistä kutsumusta. Tässä ja monessa muussa mielessä oikeisto/vasemmisto-jako ei vastaa nykyistä poliittista todellisuutta yhtään.

Jaakko Häkkinen

Juuri näin! On selvempää puhua konkreettisista asioista kuten kansallismielisyydestä, sen sijaan että niputetaan esim. persut kansallismielisyyden perusteella kuvitteelliseen oikeistoon, vaikka he talousajattelun osalta olisivat aika vasemmalla.

Toimituksen poiminnat