Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto Kommentoin poliittisia aiheita puolueettomasti, liukuvan äänestäjän paikalta arvioiden.

Ratkaisuehdotus lappalaiskiistaan

  • Kuva 1: Ruotsin alueellisten vähemmistökielten hallintoalueet
    Kuva 1: Ruotsin alueellisten vähemmistökielten hallintoalueet
  • Kuva 2: Kolttalaissa rajattu Koltanmaa
    Kuva 2: Kolttalaissa rajattu Koltanmaa
  • Kuva 3: Historiallinen Kemin Lappi Matti Enbuskea seuraten
    Kuva 3: Historiallinen Kemin Lappi Matti Enbuskea seuraten

Moni lukija on tulkinnut aiemmat kirjoitukseni niin, että olisin uuslappalaisia vastaan. Näin ei ole asia: en ole saamelaisten puolella enkä uuslappalaisten puolella, vaan pelkästään oikeudenmukaisuuden puolella. Kestävä ratkaisu lappalaiskiistaan voidaan saavuttaa vain siten, ettei kummankaan osapuolen oikeustajua rikota - ratkaisun on oltava oikeudenmukainen kummankin kannalta ja mielestä. Tietenkään kiistatilanteissa kumpikaan ei voi saada yksin sitä kaikkea mitä haluaisi, koska se olisi väärin toista osapuolta kohtaan.

 Aiemmin olen jo käsitellyt eräitä seikkoja, joiden analyysin lopputulos on uuslappalaisille negatiivinen: 

 1. Saamelaisten kannalta ei olisi oikeudenmukaista luopua saamelaismääritelmän kieliperusteisesta yhteisöllisestä ryhmähyväksynnästä. Onkin tunnustettava realiteetit: saamelaiset eivät koskaan tule hyväksymään saamelaisiksi suomalaisina pitämiään uuslappalaisia, täysin riippumatta siitä, kuinka saamelaisina nämä itseään pitävät ja millä perusteella. (Edelleenkään en sisällytä uuslappalaisiin niitä statuksettomia saamelaisia, jotka täyttäisivät Saamelaiskäräjien kriteerit mutta joita ei syystä tai toisesta ole hyväksytty.)

 2. Alkuperäiskansojen kriteerien ja oikeuksien kannalta ei ole mahdollista laskea uuslappalaisia alkuperäiskansaksi. Tärkein este sille on se, etteivät lappalaiset  ole etnisistä suomalaisista erillinen kansa vaan suomalaisen kansan heimo, jolla on saamelaisia juuria. 

 Lappalaisliikkeen aktiivien tulisi vihdoinkin lopettaa saamelaisuuden riitauttaminen ja keskittyä kehittämään ihan omaa ja erillistä lappalaista identiteettiään. Tietenkin asioiden oikeudenmukaisuutta on silti tarkasteltava myös uuslappalaisten puolelta: 

 3. Lapin asukkailla on oikeus perinteisen maakunnallisen eli lappilaisen identiteetin lisäksi myös lappalaiseen identiteettiin (vaikka kyseessä onkin uusidentiteetti), jossa painotetaan väestön polveutumista aiemmasta saamelaisväestöstä. Vaikka identiteettiliikehdinnän onkin laukaissut tietämyksen leviäminen paikallisen väestön juurista, on tuo ryhmäidentiteetti silti todellinen, eikä sitä pidä vähätellä eikä kieltää. Ihmisillä on oikeus omaan identiteettiinsä.

 4. Alueen aiempi saamelaisväestö on sittemmin suomalaistunut kielellisesti (vaikka kulttuurisesti ei niin suuressa mitassa), ja pelkästään siksi sen jälkeläisiä ei enää hyväksytä saamelaisiksi - jos keminsaame olisi säilynyt, iso osa nykylappilaisista laskettaisiin saamelaisiksi nykyisenkin kriteerin mukaan. Tällainen aktiivinen ja tahallinen valtaväestöön sulauttaminen (mm. kirkko ja viranomaiset yrittivät kieltää ja kitkeä saamen puhumisen) on epäoikeudenmukaista, mutta tilannetta ei voi enää korjata tekemättä väärin nykysaamelaisia kohtaan. Uuslappalaisten esivanhemmat menettivät saamelaisuutensa, ja sitä kautta uuslappalaiset menettivät oikeuden nykysaamelaisuuteen ja sen myötä alkuperäiskansan statukseen.

 5. Vaikka uuslappalaiset eivät täytä alkuperäiskansan kriteerejä, on siitä huolimatta sukuhistoriallisesti kiistatonta, että he polveutuvat alueen aiemmista saamelaisista siinä missä pohjoisempana säilyneet nykysaamelaisetkin (toki kumpaankin väestöön on sekoittunut suomalaissukuja). On oikeudenmukaista tunnustaa väestön alkuperäisyys, vaikkeivät alkuperäiskansan kriteerit täytykään. Ilmeisesti kansanedustajienkin mielestä lappalaisten asema kaipaa tunnustusta, koska saamelaismääritelmän tiukentamista vastustettiin niin murskaavalla enemmistöllä vuonna 2015 (äänin 162-28).

 

Ratkaisu?

 Oikeudenmukainen ratkaisu olisi sellainen, jossa tunnustetaan sekä saamelaisten että lappalaisten historiallinen erityisasema ja jossa mahdolliset jälkimmäisen ryhmän saamat erityisoikeudet eivät veisi mitään pois saamelaisilta. Jos näiden ryhmien alueet olisivat erilliset, vastakkainasettelulta vältyttäisiin ja ryhmät voisivat jopa kyetä yhteistyöhön.

 Alueellisia ratkaisuja silmällä pitäen voidaan luoda silmäys pariin esimerkkitapaukseen.

 1. Ruotsin vähemmistökielten erityisalueet 

 Ruotsissa on alueellisille vähemmistökielille eli suomelle, meänkielelle ja saamelle omat hallintoalueensa. (Kuva 1.) Hallintoalueiden kunnissa saa asioida viranomaisten kanssa alueen nimikkokielellä. Merkittävää on, että nämä alueet ovat pirstaleisia ja osittain päällekkäisiäkin - näin ne pystyvät parhaiten seuraamaan vähemmistökielisen väestön todellisia keskittymiä. Toisaalta palvelujen toteuttaminen voi olla haastavaa niissä kunnissa, joissa ruotsin lisäksi kaikki kolme alueellista vähemmistökieltä ovat virallisia kieliä.

 2. Koltanmaa ja kolttalaki 

 Suomessa on erityinen Kolttalaki, joka turvaa kolttasaamelaisten oikeudet Koltanmaaksi kutsutulla alueella. (Kuva 2.) Jostain syystä tällaisia erityislakeja ei ole muilla Suomen saamelaisryhmillä, mikä on herättänyt närkästystä ja kateutta

 

Lapinmaat ja lapinkylät  

 Tuntuisi parhaalta vaihtoehdolta järjestää jokaiselle saamelaisryhmälle oma alueensa ja sitä koskeva erityislakinsa Koltanmaan ja kolttalain tapaan. Alueet voisivat olla pirstaleisia ja päällekkäisiä Ruotsin hallintoalueiden tapaan, koska eri ryhmiä edustavat saamelaisetkin asuvat saamelaisalueella toistensa seassa. Maa- ja vesioikeuksia ajatellen esimerkiksi järvet voisivat olla yhteisnautinnassakin.

 Myös saamelaiseksi hyväksyminen olisi järkevintä käsitellä heimokohtaisesti; nykyjärjestelmän aikanahan on kuultu tapauksista, että pohjoissaamelaiset eivät ole hyväksyneet saamelaisiksi sellaisia, jotka inarinsaamelaisten mielestä olisivat saamelaisia. Ryhmähyväksynnän kannalta olennaista tietysti onkin juuri oman ryhmän hyväksyntä eikä jonkin toisen ryhmän hyväksyntä.

 Historiasta tutut käsitteet lapinmaa ja lapinkylä voitaisiin ottaa uudelleen hallinnolliseen käyttöön. Tässä erittäin alustava ehdotukseni lapinmaa-järjestelmäksi. (On kaiketi periaatteessa mahdollista keksiä tässä esitettyjä paremmatkin nimet lapinmaille...) Nämä heimokohtaiset hallintoalueet kattaisivat ainakin nykyisen saamelaisalueen (ellei nykyistä laajempikin saamelaisalue nähdä oikeudellisesti ja väestösuhteiden kannalta perustelluksi):

Koltanlappi: kolttasaamelaiset (kolttasaame = sääˊmǩiõll)

Inarinlappi: inarinsaamelaiset (inarinsaame = anarâškielâ) 

Davvilappi: pohjoissaamelaiset (pohjoissaame = davvisámi)

 Lisäksi saamelaisalueen eteläpuolelle (tai miksei osittain päällekkäinkin, mikäli se katsotaan oikeudellisesti ja väestösuhteiden kannalta perustelluksi) sijoittuisi:

 - Keminlappi: lappalaiset (suomi tai peräpohja eli lappi, vrt. peräpohjalaismurteistosta itsenäistynyt meänkieli). Peräpohjalaismurteiden kirjallinen käyttö tulee luultavasti olemaan tärkeässä osassa identiteettiliikehdinnässä. Toisaalta sisäisiä murre-erojakin on melkoisesti, joten selvempää lienisi kirjoituksessa käyttää edelleen standardisuomea. Keminlapin esikuvaksi voitaisiin ottaa historiallinen Kemin Lappi (kuva 3), poislukien nykyinen saamelaisalue (ellei päädytä alueiden osittaiseen päällekkäisyyteen).

 Lapinmaat voisivat tarvittaessa edelleen jakautua lapinkyliin, kuten Koltanmaa jakautuu kolttakyliin, joiden asioita hoitamaan valitaan kyläneuvostot. 

 Sattumoisin itsenäisesti aika samantyyppistä ratkaisua on näköjään esittänyt myös Jouni Kitti, jota on syytetty saamelaisvastaiseksi vähintään yhtä pontevasti kuin minua lappalaisvastaiseksi. Käsittääkseni ratkaisua voidaan pitää melko oikeudenmukaisena, mikäli näkemyksiltään näinkin suuresti toisistaan poikkeavat tahot kannattavat sitä. Kitti kirjoittaa:

 "Suomen saamelaisten itsehallintojärjestelmä tulisi uudistaa perinpohjaisesti niin että kaikki alueelliset ja saamelaiselta kulttuuriltaan omintakeiset ryhmät saisivat käsitellä omat asiansa omassa keskuudessaan ja saisivat oman äänensä kuuluviin väärentämättömänä. Tämä voisi tapahtua elvyttämällä luovalla tavalla lapinkyläjärjestelmä, tekemällä lapinkylistä nykyajan vaatimuksia vastaavat julkisoikeudelliset perustason itsehallintoelimet. Näiden lisäksi luotaisiin lapinkylien yhteistoimintaelin, joka osin vastaisi nykyistä saamelaiskäräjiä. Se rauhottaisi nykyistä tulehtunutta tilannetta ja lisäisi luottamusta."

 Yhdistysmuodossahan lapinkylät on ainakin nimen tasolla jo elvytetty, kun on perustettu esimerkiksi Inarinmaan lapinkylä ry"Inarinmaan lapinkylän on aktivoiduttava kaikilla foorumeilla, joissa saamelaiskäräjätkin on mukana vaikuttamassa, tuumailtiin Inarinmaan lapinkylän vuosikokouksessa. Yleiskeskustelun aikana pohdittiin, että lapinkylän pitäisi päästä esimerkiksi Arktiseen neuvostoon saamelaiskäräjien tavoin." 

 

Saamelaiskäräjät

 En näkisi oikeana kehityksen suuntana sitä, että Saamelaiskäräjiä haastettaisiin edellä olevassa lainauksessa visioidulla tavalla. Saamelaiset ovat pieni kansa hajautuneena neljän eri valtion alueelle, ja siksi olisi tärkeää olla maakohtaisesti yhteinen, Suomen kaikkien saamelaisten heimoryhmien mandaatilla Suomen valtion suuntaan ja kansainvälisesti toimiva Saamelaiskäräjät. 

 Siksi kannatan sitä, että Saamelaiskäräjät toimisi yhä saamelaisten keskinäisenä yhteistyöelimenä sekä kommunikoijana ulkopuolisten tahojen suuntaan - vain saamelaiseksi hyväksyminen siirrettäisiin kunkin saamelaisheimon sisäiseksi asiaksi. Tämä ehkä edellyttäisi heimoille tasasuuruista paikkajakoa Saamelaiskäräjille, jottei mikään heimo pyrkisi lisäämään omaa vaikutusvaltaansa haalimalla jäsenikseen suurin joukoin etnisiä suomalaisia. Toinen vaihtoehto olisi antaa saamelaisheimoille veto-oikeus kaikkia saamelaisheimoja ja niiden yhteisiä alueita koskevissa asioissa.

 Ehkä uuslappalaisille tarvitaan vastaavanlainen toimielin Lappalaiskäräjät; tai ehkä se voisi toimia Saamelaiskäräjien piirissä yhtenä heimoneuvostona, vaikka varsinaisissa saamelaisasioissa sillä ei olisikaan äänivaltaa. Voisi kuitenkin olla kaikkia osapuolia hyödyttävää, yhteistä painoarvoa valtion suuntaan lisäävää ja yhteishenkeä rakentavaa, mikäli Lappalaiskäräjät tai -neuvostokin toimisi Saamelaiskäräjien piirissä. Uuslappalaiset tulisivat samalla symbolisesti tunnustetuiksi aikaisempien saamelaisten jälkeläisiksi.

 Toisaalta hierarkkisen tasa-arvon kannalta Saamelaiskäräjät ja Lappalaiskäräjät voisivat yhdessä muodostaa Lapinmaakäräjät tai jonkin vastaavan yhteisen kattoelimen.

 

Kaikki voittaisivat

 Saamelaiset voittaisivat siinä, että lappalaisliikkeen kohdistama paine saamelaismääritelmän väljentämiseksi entisestään heikkenisi, kun lappalaisten asema entisten saamelaisten jälkeläisinä tunnustettaisiin. 

 Vuonna 2015 Saamelaiskäräjälakiin yritettiin saada tiukennettu saamelaismääritelmä, mutta eduskunta tyrmäsi aikeen 162-28. Jos uuslappalaisten asema (ja mahdollisesti jotkin oikeudet) alkuperäisväestön jälkeläisinä tunnustettaisiin, luultavasti myös kansanedustajien vastustus tiukempaa saamelaismääritelmää kohtaan vähenisi. Nythän vastustus on kovaa, koska saamelaisstatuksen ulkopuolelle jääneillä ei ole mitään vaihtoehtoista ryhmää johon identifioitua.

 Lappalaiset voittaisivat siinä, että heidän historiallisesti erityinen asemansa valtaväestön sulauttaman alkuperäisyhteisön jälkeläisinä tunnustettaisiin. Jäisi sitten Suomen kansan ja sitä edustavien kansanedustajien päätettäväksi, millaisia erityisoikeuksia lappalaisheimon katsottaisiin ansaitsevan. Tämän hahmotelman puitteissa en lähde erityisoikeuksia edes käsittelemään.

 Edellä on esitetty pelkkä ratkaisuehdotuksen luonnos; paljon on vielä selvittämättä käytännön toteutuksen esteenä olevia asioita. Olennaisinta olisi tietysti arvioida, koskisivatko mahdolliset erityisoikeudet kaikkia lapinmaiden asukkaita vai ainoastaan niiden lapinheimoihin kuuluvia asukkaita? Jos oikeudet olisivat "etnisesti" rajaavia kuten saamelaistenkin kohdalla, niin olisi luotava johdonmukaiset ja yksitulkintaiset kriteerit sen selvittämiseksi, ketkä laskettaisiin lappalaisiksi. Koska kyseessä ei ole erillinen kansa eli etnos, tarvittaisiin myös lainsäädäntöön ihan uusi kategoria lappalaisia varten. Nopeimmin ja helpoimmin asia hoituisikin siksi niin, että mahdolliset erityisoikeudet koskisivat kaikkia määritellyn "Keminlapin" alueella asuvia. Alueen määritteleminenkään tuskin käy täysin kivuttomasti, vaikka historiantutkijat ovatkin aika hyvin selvittäneet historiallisen Kemin Lapin rajat. 

 

P.S. Käytän nimityksiä lappalainen ja uuslappalainen rinnakkain. Ensimmäistä käytän silloin kun näkökulma on kyseisennimiseen heimoon keskittyvä, ja jälkimmäistä käytän silloin kun näkökulma on oikeudellinen tai määritelmällinen.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän TuulaTuisku kuva
Tuula Tuisku

Huomasin vasta nyt tämän kirjoituksesi. Muutama asia pisti silmään. Mitä sinä käsitä statuksettomilla saamelaisilla ja mitä tiedät heistä? Miksi jaat saamelaisia pohjoissaamelaisiksi ja inarinsaamelaisiksi. Saamelaisethan pitävät itseään yhtenä kansana, jotka puhuvat eri kieliä. On siis pohjoissaamen, inarinsaamen ja kolttasaamen puhujia. On ihmisiä, jotka puhuvat sekä pohjoissaamea ja inarinsaamea tai pohjoissaamea ja kolttasaamea ja pitävät itseään saamelaisina. Inarinsaamen puhujat ja heidän jälkeläisensä ei ole yhtenäinen joukko, vaan tämän ryhmän, kuten muidenkin sisällä, on erilaisia mielipiteitä.

Jos lappalaisten jälkeläiset saisivat jonkun statuksen sen perusteella, että heillä on joku lappalainen esi-isä, mitä se tarkoittaisi niille lappilaisille poronhoitajille, kalastajille, metsästäjille ja yleensä lappilaiselle ihmiselle, joilla ei ole lappalaista esi-isää tai he ei tunne itseään lappalaisten jälkeläisiksi. Lapissa sekä saamelaiset että suomalaiset ovat muuttaneet pitkin poikin Lapinmaata ja lappalaisten jälkeläisiä löytyy muualtakin kuin vanhan Kemin Lapin alueelta. Tulisiko tästä taas uusi jako ja uusi riita.

Jaakko Häkkinen

1. Statuksettomilla saamelaisilla tarkoitan niitä henkilöitä, jotka ovat yrittäneet Saamelaiskäräjien äänioikeutetuiksi mutteivät ole päässeet JA jotka myös täyttäisivät saamelaisuuden kriteerit. En siis pidä statuksettomina saamelaisina sellaisia, joita en muutenkaan pidä saamelaisina eli jotka eivät kriteerejä täytä, vaikka olisivat saamelaisiksi yrittäneet hakeutuakin.

2. Saamelaiset ovat yksi kansa, joka koostuu monesta heimosta, joilla on omat kielensä. Pointtini on, ettei ole oikeudenmukaista, että yksi heimo päättää, keitä toiseen heimoon kuuluu. Kukin heimo on oma saamelaisyhteisönsä, jonka piirissä pitäisi itsenäisesti saada päättää, ketkä yhteisöön kuuluvat ja siten saamelaisiksi hyväksytään.

Erilaisilla mielipiteillä heimojen sisällä tai monikielisyydellä heimojen välillä ei ole merkitystä; merkitystä on vain sillä, että olisi heimokohtainen toimielin, joka johdonmukaisin ja tasavertaisin kriteerein päättäisi, keitä heimoon kuuluu.

3. Niin, uuslappilaiset eli ensimmäisen polven lappiinmuuttajat olisivat heikommassa asemassa, mikäli lappalaisheimolle annettaisiin jotain oikeuksia. Mutta kaikki muut lappilaiset polveutuvat lappalaisista ja tulisivat lappalaiseksi hakeutumaan, mikäli olisivat kiinnostuneita kyseisistä erityisoikeuksista.

"Lapinmaan" ulkopuolella asuvia oikeudet koskisivat vain samoin kuin saamelaisalueen ulkopuolella asuvia saamelaisiakin koskevat heidän oikeutensa - useinhan oikeudet ovat sidoksissa rajattuun alueeseen ja sen maihin ja vesiin, joten ne eivät muualla asuvia kosketakaan.

Käyttäjän ArsiJuhaniKristianSaarijrvi kuva
Arsi Saarijärvi

Ensimmäistä kertaa näen tässä jonkinlaisen todellisen ja oikeudenmukaisen tavan ratkaista tämä asia. Keminsaamelaisten suomalaistuneet jälkeläiset pääsisivät ali-ihmisstatuksestaan, ns. lääkkeen haavoihin ja oikeuden löytää esivanhempainsa perinteitä. Nykysaamelaisten ei puoletaan tarvitsisi pelätä, että kukaan enää pyrkisi ansaitta hankkimaan saamen alkuperäiskansaan kuulumisen statusta, sitä kautta vaalioikeutta saamelaiskäräjissä ja ovelasti oikeuksia sellaisiin, mitkä eivät oikeasti heille kuulu. Näissä kahdessa ryhmässä on se ero, että toinen eli nykysaamelaiset taistelevat oikeudestaan elää perinteidensä mukaisesti eli heille se on elinehto. Näin ymmärrän skisman saamelaiskysymyksestä eli siitä, kuka kuuluu saamelaiseen alkuperäiskansaan. Keminsaamelaisten jälkeläiset puolestaan kärsivät siitä, ettei heitä tunnusteta, vaikka he edelleen ovat siellä eivätkä ole täysin kadonneet, muuttuneet vain. Heille ei ole tärkeintä perinteiden ylläpito hengenpitimiksi, vaan että löytää itsestään puuttuvan palasensa. Monikaan keminsaamelaisten jälkeläisistä ei hakisi siis ratkaisevaa muutosta nykyiseen elämäänsä, vaan ainoastaan, että heidät nähtäisiin. Tällöin ei ole kyse maaoikeuksista eikä äänestämisistä, vaan siitä, että voi tulla esiin. Moni ei ole siitä syystä halunnut tulla kaapista ulos, kun heitä vähätellään. Moni ei ole ottanut selvää sukujuuristaan, sillä heidän mielestään on turhaa kääntää veistä haavastaan. Tähän ongelmaan, tunnustaminen olisi ratkaisu. Sen perintöpuvun voisi ottaa kaapista. Niitä suvussa suomalaistuneita ennen saamelaisia poronhoitosanoja voisi nyt viljellä luvan kanssa. Toinen jatkaa entisenä, toinen muuttuneena. Molemmilla on yhteisiä juuria. Ei keminsaamelaisen jälkeläinen ole saamelainen, mutta keminsaamelaisen jälkeläisellä on ollut saamelaiset esivanhemmat. Mitä tulee niihin, joilla ei ole lappalaisia juuria mutta ovat muuttaneet sinne myöhemmin, niin ei se heiltä ole poissa, mikä heille ei alunperin kuulunutkaan. Kyllä he silti sinne laajaan Lappiin mahtuvat kuten savolaiset aikoinaan. Aikaa kuluu ja kohta heilläkin on suvussaan näitä juuria jälkeläisillään, jos se nyt siitä on kiinni. Näinhän keminsaamelaisten jälkeläisetkin ovat syntyneet, osasta saamelaisia, osasta suomalaisia ja muita. Näin se menee oikeastaan minkä tahansa muunkin heimon tai kansan suhteen. Muuttajien perheet ajan oloon sulautuvat paikalliseen väestöön, paitsi kulttuurisitein ja kielellisesti, myös geneettisesti. Mitä tulee J. Häkkisen ehdotukseen, niin en näe tässä oikeastaan mitään heikkoa kohtaa, vaan erittäin järkevä, diplomaattinen lähestymistapa asiaan. Keminsaamelaisten jälkeläiset eivät voi tunkeutua saamelaisuuteen, mutta myöskään saamelaiset eivät voi kieltää keminsaamelaisten jälkeläisten juuria. Molemmille olisi rikkaus tunnustaa toisensa. Toinen on entisensä, toinen vain vähän muuttunut. Toiselle saamelaisuus on elinehto, toiselle tunnustaminen saamelaisten jälkeläiseksi rauha sielulle. Molemmat voivat jatkaa tämän jälkeen rauhassa omiensa piirissä, keskittyen omiin intresseihinsä ja asioihinsa.

Jaakko Häkkinen

Kiitoksia. Hyvin sanoitettu. :)

Käyttäjän TuulaTuisku kuva
Tuula Tuisku

Jaakko. Kiitos selvennyksestä. Mie itsen vierastan tuota statukseton saamelainen, koska ei ole statussaamelaisia. Ja kaikki saamelaiset eivät ole edes hakeutuneet saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, vaikka sinne pääsisivätkin.

En tarkoita uuslappilaisia eli ensimmäisen polven maahanmuuttajia, vaan niitä lappilaisia, joiden esi-isät ovat tulleet tänne jo aikoja sitten, mutta joiden kirjoihin pantuista esi-isistä ei löydy lappalaisia. Heidänkin joukossaan on poronhoitajia ja ihmisiä, jotka elävät peräpohjalaista elämäntapaa. Esimerkiksi eräs sukulaisperheen esi-isät ovat tulleet tänne joskus 1800-luvulla. Heidän lapsensa syntyivät täällä, yksi tyttäristä on isoisoisoäitini. Yksi pojista rupesi nuorena pororenkiksi, hommasi sitten itselleen poromerkin ja poroja. Hänen lapsillaan oli kaikilla poroja ja nyt lapsenlapsista pari jatkaa vielä poronhoidossa. Yksi saa siitä jopa aika siivun toimeentulostaan ja matkailusesonkina on täysin työllisetty porojensa kanssa. Mutta heillä ei ole yhtään lappalalaiseksi merkittyä esisää tai -äitiä. Miten heille kävisi.

Heimokohtainen päätäntä on aikea vaikaa joissakin tapauksissa. Nykyään voi olla tilanteita, että ihmisellä on vanhempia ja isovanhempia kaikista kolmesta ryhmästä ja hän on "vain" saamelainen. Mutta ehkä enemmänkin kyläkohtainen tai aluekohtainen päättäminen asiasta?

Jaakko Häkkinen

"En tarkoita uuslappilaisia eli ensimmäisen polven maahanmuuttajia, vaan niitä lappilaisia, joiden esi-isät ovat tulleet tänne jo aikoja sitten, mutta joiden kirjoihin pantuista esi-isistä ei löydy lappalaisia."
-- Mahtaako sellaisia ollakaan? Teoriassa voi olla joku, jonka kaikki sadat esivanhemmat ovat vaikkapa Kemin pitäjän sisäpuolelta, mutta aika vähän heitä on, uskoisin. Kun tarpeeksi penkoo, niin lapinrajan takaa on suurimmalla osalla esivanhempia.

Eri asia on sitten Saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmän lappalaisperuste; siinä takarajana on vuosi 1875.

"Heimokohtainen päätäntä on aikea vaikaa joissakin tapauksissa. Nykyään voi olla tilanteita, että ihmisellä on vanhempia ja isovanhempia kaikista kolmesta ryhmästä ja hän on "vain" saamelainen. Mutta ehkä enemmänkin kyläkohtainen tai aluekohtainen päättäminen asiasta?"
-- Monijuuristen saamelaisten kohdalla riittää, että heidät hyväksyisi yksikin saamelaisheimo. Kyläkohtainen päättäminen toimii vain, jos kylän kaikki asukkaat pitävät toisiaan saamelaisina - muutenhan he eivät voi päättää jonkun saamelaisuudesta vaan vain kyläyhteisöön kuulumisesta.

Käyttäjän TuulaTuisku kuva
Tuula Tuisku

Kiitos ARsi kirjoituksesta. Se selvensi paljon asioita ja herätti ajatuksia. En ole tässä jaksanut kommentoida, vaikka mielessä on ollut.

Ymmärrän hyvin näkökulmasi, että moni keminsaamelaisen jälkeläinen kärsii, siitä että heitä ei tunnusteta. Onhan heidän elämäntapansa ainutlaatuinen. Sen ovat heidän esivanhempansa kehittäneet vuosisatojen aikana ja se on sopeutunut hyvin luontoympäristön muutoksiin ja myös muun yhteiskunnan mukana. Itse vierastan sitä, että monet sanovat elävänsä metsälappalaisen elämäntavan mukaan, mutta eihän se ole mahdollista; kaikki muuttuu. Ja tämä ryhmä on hieno esimerkki siitä, miten voidaan sopeutua ulkopuolisiin muutoksiin ja säilyttää oma alueellinen ainutlaatuisensa.

Vanhan Kemin Lapin aluella asuvien lappalaisten ja uudisasukkaiden jälkeläisten paradoksi on siinä, etteivät he ole saamelaisia mutta eivät he ole myöskään suomalaisia. Suomenkielisiä he ovat, mutta eivät mahdu tavalliseen suomalaiseen maanviljelijä kuvaan.

Kuinka vähän väkeä Lapista sopii tuohon suomalaiseen maanviljelijä kuvaan, on toinen asia. Suuressa osassa Lappia on eletty sekataloudessa ja poronhoito on ollut tärkeä osa sitä. Tarvittaisiin paljon tutkimusta Lapin sisäisistä eroista ja elinkeinojen ja identiteetin kehityksestä muutaman viime vuosisadan aikana.

Muuten mieki voin itteni lukea itteni Kemin Lapin lappalaisten jälkeläisiin, vaikka olenkin syntynyt Rovaniemen maalaiskunnasssa, siis ihan suomalaisella alueella, mutta lappalaiseksi merkittyjä esi-isiä on Suur-Sodankylästä ja Kittilästä. Tällä hetkellä näitä on 11 ja yksi esi-isiä Ruotsin puolelta. Kiva tietää, mutta mie olen lappilainen.

Ehkä tuossa Jaskan esityksessä on itua ja sitä kannattaisi kokeilla. JOtakihan tässä on tehtävä.

Katja Hirvasaho

Tuo ei ole mikään ratkaisu. Se voi näyttää siltä ulkopuoliselta. Minä olen itse keminlappalaisten (ne eivät olleet saamelaisia vaan lappalaisia) jälkeläinen vailla vähäisintäkään hinkua saamelaiseksi ja asun Savukoskella. Ja näin on varmasti suurimmalla osalla keminlappalaisten jälkeläisiä. Ei identiteetti ole perimä. Olen suorastaan järkyttynyt teidän käyttämästänne sanastosta: kuin oltaisi 1930-luvulla -- heimoja, perimää. Luulen, että yksi syy tähän mettälappalaisten ilmestymiseen on ollut, että kyseisillä henkilöillä on identiteetti hakusessa. Ei taideta edes tietää, mikä sellainen asia on kuin identiteetti. Jotenkin teistä ei kukaan tunnu ymmärtävän, että suomalaisiakin on monenlaisia. Moniko suomalainen muka on maanviljelijä? Ettekö tunne muun kuin itsenne kaltaisia suomalaisia? Kyllä täällä Savukoskella on aina ollut minun elämäni ajan (1950-60-luvun puoliväliin ja 2005 lähtien olen asunut täällä) suomalainen kulttuuri eikä mitään erillistä "heimoa" tai elämäntapaa täällä ole. Ei siis edes 1950-luvulla ollut eri heimoja. Toinen syy on varmaan jo valmiiksi fundamentalistinen tausta, lestadiolaisuuttahän Lapissa on, jonka johdosta on tuo veto menneeseen, alkuperäiseen, kuten luullaan.

Otan myös kantaa Saarijärven tähän lauseeseen: "Mitä tulee niihin, joilla ei ole lappalaisia juuria mutta ovat muuttaneet sinne myöhemmin, niin ei se heiltä ole poissa, mikä heille ei alunperin kuulunutkaan." Miten niin, ei ole alunperin kuulunut? Onko tässä taas puhe näistä "ikiaikaisista nautintamaista"? joista olen kuullut. Mitä tämmöinen puhe on, kun elämme demokratiassa, oletteko unohtaneet? Kyllä täällä Lapissakin ihmiset ovat samanarvoisia riippumatta siitä, milloin on suvun patriarkka tänne tullut. Itse asiassa, tuossa on yksi syy siihen, miksi halutaan tämä erityisstatus: lording over others eli tunnetaan katkeruutta siitä, että joudutaan olemaan samanarvoisia muiden, "myöhemmin tulleiden" ja näin ollen, vähempiarvoisten kanssa.

Häkkiselle vielä tiedoksi, että väite, että keminlappalaiset menettivät kielensä ja kulttuurinsa "kirkon ja valtion" toimenpiteiden takia on epähistoriallinen. Tämä kieli kuoli jo 1850-lukuun mennessä (Pekka Sammallahti mm.). 1800-luvun Suomi oli Venäjän maakunta ja Suomen valtion olemassaolo itsenäisessä poliittisessa mielessä on aika naurettava oletus. Suosittelen uusintalukua Kiven Seitsemästä veljeksestä. Suomenkielistä koululaitostakaan ei ollut ennen 1890-lukua. Papit olivat ruotsinkielisiä, jotka ruotsinsivat suomalaisetkin nimet. Mitä suomalaistamispolitiikkaa Häkkinen kuvittelee tämän "valtion" käyneen? He menettivät kielensä ja kulttuurinsa varmaankin samoista syistä kuin nyt hingutaan saamelaisstatusta. Suomalaisuus oli parempi vaihtoehto, todennäköisesti taloudellisista syistä. Ja olen kyllä kuullut puheita täällä, että se ILO169 tulkitaan täällä niin, että sillä saataisiin takaisin ne "ikiaikaiset nautintamaat" ja erityisasema. Näin vuonna 2017!

Eiköhän tässäkin blogissa ole meneillään suomalaisten päällepäsmäröinti? Kuten suomalaiet yleensä, Häkkinenkin lähtee oletuksesta, että saamelaiset ja lappilaiset eivät itse kykene järjestämään omia asioitaan? Minä lähden siitä, että saamelaiset ovat kolonisoitu kansa ja nyt heillä on vihdoin mahdollisuus opetella hoitamaan itse omat asiansa suomalaisten siihen sekaantumatta, vaikuttakoon se muista miltä tahansa. Kun katsoo Ukrainankin parlamenttia, niin siellä vasta karnevaali käy. Ei ollut Suomenkaan alkutaival kaksinen. Olen kirjoittanut Lapin Kansaan ja Inarilaiseen täällä meilläpäin toimivasta mettälappalaisliikkeestä, jotta siellä ylhäällä tiedettäis jotain näistä keminlappalaisten jälkeläisistä, jotka nyt häiriköivät saamelaisia. Tiedon puute on kuvaava siitä, miten erillään meikäläiset ja saamelaiset elävät. Kommunikointia ei ole ollut pariin sataan vuoteen. Mettälappalaisten vaatimukset eivät ole legitiimejä eikä siitä sopasta kyllä tarvitse keittää uutta soppaa.

Jaakko Häkkinen

1. Saamelaisiksi lappalaiset eivät voi päästä, lappalaisuuteen on heidän tyytyminen.
2. Ei ole mitään pahaa heimo-sanassa, se on kansan osajoukko. Parempaa korvaavaa sanaa ei ole olemassakaan.
3. On kiistattomia todisteita siitä, että saamen kieltä haluttiin kitkeä; moni pappismies riehui tämän "pirun kielen" käyttämistä vastaan.
4. Ei tietenkään Suomen valtiota silloin ollut, mutta eihän sillä ole mitään merkitystä - vain sillä on, että valtion viranomaiset olivat ruotsin- ja suomenkielisiä.
5. Nimenomaan saamelaisten häiritsemisen haluan lopettaa, siksi ehdotan että lappalainen identiteetti tunnustetaan. Identiteetti voi perustua moniin asioihin, mm. esivanhempien etnisyyteen ja alkuperäisyyteen.

Toimituksen poiminnat