Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto Kommentoin poliittisia aiheita puolueettomasti, liukuvan äänestäjän paikalta arvioiden.

Miksi puhun uuslappalaisista enkä lappalaisista

Jostain syystä moni uuslappalaisliikkeeseen kuuluva pitää loukkaavana nimitystä uuslappalainen - he ilmeisesti itse kokevat olevansa aitoja lappalaisia. Selvennän siksi, miksi uus-tarkennin on perusteltu. Uusidentiteetistä puhutaan kahdessa tapauksessa:

 1) Identiteettiryhmä on uusi, eli se ei edusta jatkuvuutta aiemmasta samannimisestä identiteettiryhmästä.

 2) Yksilö on omaksunut uuden identiteetin, vaikka itse identiteettiryhmä olisikin vanha.

Lappalaisliikkeeseen kuuluvat täyttävät molemmat kriteerit, kuten jäljempää selviää, joten uuslappalainen-nimitys on täysin perusteltu. On kaksi tärkeää syytä sille, miksi puhun uuslappalaisista enkä "vain" lappalaisista.

 

1. Sekaannusten välttäminen

 Alunperin lappi, lappalainen lienee rautakauden lopulla syntynyt nimitys. Nimitystä ei voi uskottavasti selittää omaperäisistä aineksista rakentuneeksi, vaan se on lainattu skandinaaveilta. Nimityksen nuoruudesta todistaa sen taipuminen i-vartaloisena: lappi : lapin; näin taipuvat esimerkiksi ruotsalaiset ja muut nuoret lainasanamme: vati : vadin, lasi : lasin. Ikivanhat i-loppuiset sanat sen sijaan taipuvat e-vartaloisina (sappi : sapen, vesi : veden jne.). Historiallisen kielitieteen menetelmistä enemmän täällä

 Nimityksen liittymisestä alkuaan saamelaisiin todistaa sen koko Suomen kattava levinneisyys; myös saamelaisperäisen paikannimistön levinneisyys kattaa käytännössä koko Suomen, eikä tunneta mitään muuta yhtä laajasti levinnyttä nimitystä saamelaisille kuin lappalainen. On vaikea selittää tällaista levinneisyyskuviota mitenkään muuten kuin että nimenomaan saamelaisiin on viitattu nimityksellä lappalainen.

 Viime vuosisatoina Lapissa kuitenkin lappalainen alkoi eriytyä verotermiksi: sillä viitattiin ihmisiin, jotka harjoittivat lappalaiselinkeinoja (eli maatalouden sijasta metsästystä, kalastusta jne.) ja maksoivat lapinveroa. Etenkään sen jälkeen, kun Lapinmaat avattiin talonpoikaiselle uudisasutukselle 1673, ei termi lappalainen ole enää ollut etnisesti luotettava. Etninen suomalainenkin on saattanut elättää itsensä lappalaiselinkeinoilla. Vain täydentävien tietojen perusteella verolappalaisen etnisyys voidaan saada selville - jos esimerkiksi tiedetään kyseisessä suvussa vielä myöhemmin puhutun saamea.

 Verokäytön ohella kuitenkin kansankielessä lappalainen on jatkuvasti viitannut saamelaiseen, kunnes siitä tuli poliittisesti epäkorrekti termi ja se korvattiin sanalla saamelainen. Siksi myös etniset saamelaiset ovat viime vuosikymmeniin saakka käyttäneet itsestään suomeksi puhuessaan käännösnimitystä lappalainen.

 Kuitenkin saamelainen-nimityksen omaksumisen myötä nimitys lappalainen jäi suomen kielessä vapaaksi, ja 1990-luvulta alkaen se omaksuttiin uuslappalaisliikehdinnän piirissä ryhmän omaksi nimitykseksi. On silti huomattava, että lappalainen ei koskaan aikaisemmin ole ollut minkään ryhmän itsestään käyttämä nimitys eli endonyymi vaan pelkästään ulkopuolisten käyttämä nimitys eli eksonyymi. Ei siis ole koskaan ollut mitään etnistä ryhmää, jonka omaan identiteettiin olisi kuulunut endonyymi lappalainen.

 Samasta nimityksestä huolimatta ei siis ole mitään jatkuvuutta näiden eri lappalaisryhmien välillä: viime vuosikymmeniin saakka lappalainen viittasi saamelaisalueen etnisiin saamelaisiin, mutta nykyään se viittaa ihan eri alueella (pääosin saamelaisalueen eteläpuolella) asuvaan eri porukkaan - etnisten suomalaisten osajoukkoon, joka asuu historiallisen Kemin Lapin alueella ja polveutuu melko tasavahvasti sekä saamelaisista että suomalaisista esivanhemmista.

 Juuri tämän jatkuvuuden puutteen hahmottamiseksi on erittäin tärkeää käyttää nimitystä uuslappalaiset. Monia ihmisiä on johdettu harhaan antamalla ymmärtää kyseessä olevan pitkä identiteettijatkumo, vaikka todellisuudessa kyseessä on uusidentiteettiryhmä.

 

2. Etninen jatkuvuus

 Saamelaisuus puolestaan on etnisenä identiteettinä vähintään noin 3000 vuoden ikäinen. Tämä tiedetään siitä, että saamelainen on täysin säännöllinen äännelaillinen vastine nimitykselle hämäläinen; niiden yhteinen lähtöasu on ollut *šämäläŋći (äännetään suunnilleen [shämälängtsji]), joka on saamelaisella puolella osallistunut kaikkiin kantasaamelaisiin äänteenmuutoksiin ja itämerensuomalaisella puolella kaikkiin kantasuomalaisiin äänteenmuutoksiin:

 A. Varhaiskantasuomen *šämäläŋći > keskikantasuomen *šämäläjci : *šämäläjcen > myöhäiskantasuomen *hämäläi[ci→nen] : *hämäläicen > suomen hämäläinen : hämäläisen.

 B. Varhaiskantasaamen *šämäläŋći > keskikantasaamen *sämäläŋći > myöhäiskantasaamen *sāmēlāŋćē > pohjoissaamen sápmelaš : sápmelačča ~ inarinsaamen sämmilâš jne.

 Samat äännevastaavuudet esiintyvät kautta koko vanhan yhteisen sanaston, aina kantauralilaisesta tasosta suomalais-saamelaisiin yhteissanoihin. Vain nuoremmissa, äänteenmuutosten jälkeen lainautuneissa keskinäisissä lainasanoissa nähdään erilaisia äännevastaavuuksia. Ero johtuu siitä, että kielet olivat jo muuttuneet niin paljon. Nyrkkisääntönä on, että mitä vanhempi (laina)sana, sitä erilaisemmilta sanat näyttävät, ja mitä nuorempi lainasana, sitä samanlaisemmilta sanat näyttävät.

 Saamelaisuudessa etnisenä identiteettinä vallitsee kiistaton jatkuvuus, ja edelleenkin kaikki saamelaiset nimittävät itseään saamelaisiksi saamelaisilla kielillään. Siksi saamelaiset ryhmänä eivät ole uussaamelaisia, eivätkä saamelaiset yksilöinäkään ole uussaamelaisia. Uussaamelaisia ovat vain ne suomalaiset, jotka ovat myöhemmässä elämässään löytäneet saamelaisen identiteetin ja opetelleet jonkin saamelaisen kielen eli ryhtyneet saamelaisiksi (eri asia on, hyväksyykö saamelaisyhteisö heidät saamelaisiksi; ehkä vasta seuraavat sukupolvet).

 Sen sijaan nykyiset lappalaiset ryhmänä JA yksilöinä ovat uuslappalaisia, eivät lappalaisia. Vanhan nimityksen käyttö uudessa yhteydessä on jo aiheuttanut suurta sekaannusta.

 

P.S. Saamelaiset ovat toki käyttäneet lappalaista käännösendonyyminä, ihan samoin kuin vaikka suomea osaava saksalainen sanoo olevansa saksalainen eikä Deutsche(r). Omalla kielellään ei kuitenkaan mikään ryhmä ole kutsunut itseään saksalaisiksi eikä lappalaisiksi, vaan nämä nimitykset ovat ulkopuolisten käyttämiä. 

P.P.S. Koska asia näyttää olevan vaikea ymmärtää oikein, korostan vielä, että polveutumisensa osalta uuslappalaiset ja saamelaiset ovat yhtäläisesti vuosisatojen takaisten lappalaisten jälkeläisiä. En siis kiistä polveutumisen jatkuvuutta vaan ainoastaan ryhmäidentiteetin jatkuvuuden.  

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Mielenkiintoista. Mitä tuumaat tästä, kun minä en olen lappalainen, mutta jos kysytään, niin sanon olevani syntyperältäni lappilainen. Olis outoa olla uuslappalainen.

Jaakko Häkkinen

Lappilainen on maakunnallinen identiteetti. Lappalaiseksi itsensä identifioiva (voi olla samalla lappilainenkin) sen sijaan katsoo nykytilanteen taakse historiaan, näkee saamelaiset esivanhempansa ja korostaa heistä polveutumistaan.

Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, ja minusta (uus)lappalaisuusliike voi olla piristysruiske Lapin ilmapiirille ja yhteishengelle. Ikävää siinä on vain se, että riitautetaan saamelaismääritelmä sen sijaan että identiteettiä keskityttäisiin rakentamaan entisten saamelaisten jälkeläisinä.

Käyttäjän TuulaTuisku kuva
Tuula Tuisku

Jaakko, mielenkiintoinen näkemys, että uuslappalaisliike voisi olla piristysruiske. Tähän mennessä se on keskittynyt haukkumaan saamelaisia. Mutta toisaalta, liike voisi tuoda esille Keski-Lapin ainutlaatuista kulttuuria. Tutkimusta tarvitaan Lapin eri nurkkien paikalliskulttuureista.

Toimituksen poiminnat