Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto Kommentoin poliittisia aiheita puolueettomasti, liukuvan äänestäjän paikalta arvioiden.

Minäkin kummastelkonen Jungneria

Kun nyt uutisten mukaan kielitieteilijät kummastelevat Mikael Jungnerin kommentteja suomen kielestä, kannan kernaasti omankin kielitaakkani yhteiseen kompostiin. Aloitetaan otsikostani: siinä esiintyy verbimuoto kummastelkonen. Äidinkieliselle suomen taitajalle tämä täysin ainutkertainen ja juuri äsken tätä kirjoitusta varten luomani muoto aukeaa niin, että siinä on sama verbivartalo kuin muodossa kummastelko(on) eli 'antaa hänen kummastella' + sama modustunnuksen ja persoonapäätteen yhdistelmä -nen kuin esimerkiksi sanassa antanen eli 'saatan antaa'. Vähäisin ponnistuksin kyseinen uusi sanamuoto ymmärtyy merkitykseltään lauseeksi: 'antakaas minun mahdollisesti kummastella' eli/tai 'katsokaas kun saatan kummastella'.

 Lingvistiikan terminologialla eli suomeksi kielitieteen sanoilla ilmaisten kyseessä on kummastella-verbin taivuttaminen aktiivin hortatiivin potentiaalin preesensin yksikön ensimmäisessä persoonassa, hortatiivin ja potentiaalin ollessa tässä tarkastelun keskiössä. Potentiaali on vanhastaan tunnettu tapaluokka eli modus, jonka tunnus on -ne ja joka antaa verbivartalolle 'mahdollisen' lisämerkityksen. Niin sanotuista käskymuodoista yleisin on imperatiivi, joka kuitenkin esiintyy vain yksikön (historiallisesti *-k) ja monikon (-ka) toisessa persoonassa: "Kummastele! Kummastelkaa!" Kolmanteen persoonaan eli häneen tai heihin ei voi kohdistaa yhtä suoraa käskyä, ja myös modustunnus on hieman erilainen -ko"Kummastelkoon! Kummastelkoot!"  

 Eräissä suomen sukukielissä tunnetaan kuitenkin myös ensimmäisen persoonan "käskymuoto", joka esimerkiksi tundranenetsin kieliopissa on nimeltään hortatiivi. Koska tämäkään ei voi merkitysloogisista syistä olla kovinkaan suora käsky, rakensin sen suomen kieleen kolmannen persoonan käskymuodon tunnuksesta -ko, ja normaalisti siihen lisättäisiin tavalliset yksikön ja monikon ensimmäisen persoonan persoonapäätteet: "Kummastelon! Kummastelomme!" (Astevaihtelu aiheuttaa k:n katoamisen alkuperäisen umpinaisen eli konsonanttiin päättyvän tavun alussa kuten esimerkiksi sanassa pel-ko : pel-_on. Siksi kummastel-ko- --> kummastel-_on.)

 Mainitaan nyt vielä, että periaatteessa suomen kielessä ei voi yhdistää kahta eri modustunnusta samaan sanamuotoon. Tämä on kuitenkin vain sopimuskysymys: mitään loogista tai ymmärrettävyysestettä ei olisi muodostaa esimerkiksi potentiaalin konditionaalia: antaisin + antanen = antaneisin 'saattaisin antaa'. Saman rajoitteen mukaan myöskään tempus- ja modustunnusta ei saa yhdistää samaan sanamuotoon, mutta silti voimme muodostaa ja ymmärrämme täysin sujuvasti esimerkiksi sellaisenkin rakenteen kuin potentiaalin imperfekti: antoi + antanee = antani 'saattoi antaa'.

 Nyrjähtivätkö aivosi? Eivät suinkaan, ne vain venähtivät lievästi - kunhan ajattelulihaksesi palautuvat ylirasitustilasta, ne ovat aiempaa notkeammat ja vetreämmät! Tarinassa on opetuksia:

 1. Suomen kieli ei ole mitenkään rajoittunut vaan mahdollisuuksiltaan sangen rajaton: taivutusaineksia voidaan yhdistellä paljon laajemmin kuin kieliopissa on perinteisesti tehty. Sen sijaan isoloivassa kielessä (jollainen nykyenglantikin suuressa määrin on), jossa kieliopillisten taivutusrakenteiden sijasta asioiden välisiä suhteita ilmaistaan erillisillä sanoilla (anta-ne-n, anta-isi-t = "I might give, you would give"), ei uuden "suhdesanan" merkitystä yleensä voi päätellä aiempien sanojen pohjalta eikä erillisiä sanoja voi "risteyttää" yhtä kätevästi kuin taivutusrakenteita.

 2. Äidinkielisellä puhujalla on valtava kielenkäytöllinen potentiaali - paljon suurempi kuin mitä normitettu kielioppi edellyttää. Ja muilla puhujilla on yhtä valtava potentiaali ymmärtää uudet rakenteet, kun ne perustuvat aiemmille rakenteille.  

 

Takaisin Jungneriin

 Tarkkasilmäinen lukija huomaa, etten itse asiassa vielä edellä kumonnut Mikael Jungnerin sanomisia (niitä ovat jo kumonneet muut kielitieteilijät, ja tässä toinen).  Olen vain pyrkinyt osoittamaan, että sen lisäksi, että suomen kieli potentiaalisesti rajoittaa ajatteluamme (kuten kaikki kielet tekevät), se myös mahdollistaa ajattelumme laajentamisen sellaisiin suuntiin, joihin mikään muu kieli ei mahdollistaisi. Ajattelun kannalta jokaisella kielellä on itseisarvo, ja jokaisen kielen kuoleman tai kielestä luopumisen mukana menetetään ainutkertaisia mahdollisuuksia. 

 Toisaalta velvollisuuteni on myös kumota jokunen Jungnerin väite:

 1. "Suomenkielessä on merkittävästi vähemmän sanoja kuin vaikkapa englannissa. Tämä tarkoittaa kapeampaa ajattelua." 

 Wikipedian mukaan englannin kielessä saattaa olla ainakin neljännesmiljoona sanaa (250 000). Kuitenkin Suomen murteiden sanakirjassa (jonka kahdestakymmenestä tuhatsivuisesta niteestä on toistaiseksi ilmestynyt vasta kahdeksan) on valmistuttuaan noin 350 000 sana-artikkelia. Nämä on poimittu Suomen murteiden sana-arkiston aineistosta, joka käsittää yli 8 miljoonaa murresanatietoa noin 400 000 sanasta. Jungnerin väite on siis virheellinen.

 Miten muutenkaan sanojen lukumäärä tarkoittaisi kapeampaa ajattelua? Sanojen lukumäärän sijasta ajattelun "kapeus" liittyisi pikemminkin osattujen kielten lukumäärään, jos siis ajatellaan sitä, että kieli ohjaa ja rajoittaa ajatteluamme. Näin siis päinvastoin juuri ummikkoenglanninkieliset, joiden ei ole tarvinnut opetella vieraita kieliä, koska he pärjäävät maailmassa äidinkielellään, kärsisivät tuosta "kapeammasta" ajattelusta. 

 2. "Kielitaakka syrjäyttää suomalaisia. Maailman ajattelusta 99.5 prosenttia tapahtuu Suomen ulkopuolella jollakin toisella kielellä kuin suomi. Tästä käännetään suomeksi vain osa. Olemme sivussa monesta ilmiöstä, koska suomenkieli." - - "Kielitaakka esimerkiksi rajoittaa työmahdollisuuksia. Vähissä ovat ne vaativat työtehtävät, joissa pärjää pelkällä suomella." 

 Miten kummassa me muka olemme sivussa yhtään mistään? Suomalaisten ylivoimaisesti osatuin vieras kieli on englanti; suomalaisista käytännössä jokainen opiskelee englantia jo peruskoulussa, missä peräti 90 % ottaa sen ensimmäiseksi vieraaksi kielekseen. Sama ihminen voi saavuttaa hyvän kielitaidon monessa kielessä: me voimme sekä pitää suomen kielen että opetella englannin - eivät ne sulje toisiaan pois.

 3. "Mitä sitten pitäisi tehdä? - uudistaa suomenkieltä paremmin koneiden ymmärtämään muotoon esimerkiksi etsimällä vaihtoehtoja nykyiselle sanojen pääteviidakolle." 

 On täysin nurinkurista edes ehdottaa kielen muuttamista - ainoa järkevä suunta on ehdottaa käännösohjelmien muuttamista, kunnes ne osaavat kääntää oikein suomea ja suomeksi. Jos kansa ja eduskunta ovat eri mieltä asioista, niin kuuluuko Jungnerin logiikalla silloin vaihtaa kansa? (Tarkennus: Jungner kuulemma tarkoitti suomen kieleen esittämillään muutoksilla ennen kaikkea tietokoneiden kanssa kommunikointia.)

 4. "Mitä sitten pitäisi tehdä? - ottaa englanti Suomen kolmanneksi viralliseksi kieleksi ja tehdä siitä pakollinen heti esikoulusta lähtien." 

 Englanti kannattaisi pikemminkin ottaa Suomen toiseksi "viralliseksi" kieleksi ruotsin tilalle (virallisuuksia on tietysti erilaisia). Pakolliseksi englantia ei kuitenkaan tarvitse määrätä, koska kaikki haluavat jo nykytilanteessakin opiskella sitä. Suomessa on jo muita vieraskielisiä enemmän kuin ruotsinkielisiä, ja ainoa yhteinen kieli näille sekä keskenään että kantaväestön kanssa on aluksi englanti. Lisäksi vuosikymmeniä jatkunut toisen kotimaisen kielen pakollisuus on johtanut siihen, että käytännössä lähes kaikki ruotsinkieliset osaavat nykyään suomea.

 

P.S. Jatkopäivityksessään Jungner lisäsi kielitaakkaan tyypillisen "pienen" kielen ongelmia. Englanninkielisen suuren maailman ajatukset ovat kuitenkin suomalaisten tavoitettavissa englanniksi, joten ei tämä "kielitaakan" ydin edelleenkään hahmotu erityiseksi taakaksi. Suomen kielellä olisi tällainen taakka vain, jos meidän pitäisi valita suomen ja englannin välillä, emmekä voisi opetella kumpaakin!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän masik kuva
Martti Asikainen

Naulasit sen, Jaakko Häkkinen.

Jaakko Häkkinen
Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Perehdyttyäni lukuisiin asian tiimoilta jo aiemmin esitettyihin kannanottomaisiin pähkäilyihin julkenen sumeilematta uumoilla, että kummastelevaisehkollaismaisellisuuksissasi lienet kirjoituksinesi havainnollistanut asiakokonaisuuteen liittynevät osatekijät varsin tyydyttävästi huomioiden yleisen netitse suollettavaan mielipidevaihtoon nivoutuvat rajoittuneisuustekijät.

Samma med Google Translate:
Having read the numerous ones already outlined in the issues involved kannanottomaisiin pondering julkenen blatantly have a feeling that kummastelevaisehkollaismaisellisuuksissasi Art Thou illustrated lettering join the dossier constituents very satisfactorily, taking into account the general netitse suollettavaan exchange of opinion revolve around rajoittuneisuustekijät.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Muistelen, että Kalevalassa tai jossain muussa kansanrunossa olisi muoto "tulkoni" imperatiivin ensimmäisenä persoonana. Tässähän "ni" näyttää pikemmin omistusliitteeltä ḱuin verbin persoonapäätteeltä, mutta muistaakseni nämä käsitteet ovat muutenkin etymologisesti sukua toisilleen.

Entä muoto "tullos" (optatiivi)? Hämärästi muistelen nähneeni myös muodon "tulkosi". Kun kielimies olet, kysyisin, onko "tullos"-muodossakin kyse k:n kadosta astevaihtelun seurauksena, vaikka l:n kahdentuminen vaikuttaa anomaaliselta?

Jaakko Häkkinen

Tuollainen optatiivi voisi hyvinkin liittyä samaan -ko-ainekseen; ainakin tavun sulkeva -s johtaisi automaattisesti k:n katoasteeseen. Lauri Hakulisen Suomen kielen rakenne ja kehitys -teoksessa ainakin otettiin tähän kantaa, mutten muista ulkoa.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Oivallinen johdanto kiel(t)en mahdollisuuksiin.

Minua on aina harmittanut, että en ymmärtänyt merkitä muistiin tyttäreni tuossa 3-4-vuotiaana 'luomia' sanoja. Sanat olivat 'vääriä' mutta luontiteknisesti oikeita, joten oli helppo ymmärtää tarkoitus. Ja useimpien kohdalla saattoi vain todeta, että todellakin - miksi sana ei voisi olla juuri tuo.

Suomen kielessä on paljon potentiaalia, jos vain rakastaa sitä ja antaa luovuudelle vallan. Se on taakka vain, jos sen kokee taakkana. Koneiden tehtävä taas on palvella ihmistä, ei ihmisen koneita. Joten tehtäköön parempia käännösohjelmia, vaikka todellisuudessa ollaan vielä kaukana sisällön kääntämisestä. Se vaatii useimmiten jopa erinomaiseltakin kääntäjältä sekä lähde- että kohdekulttuurin ja ympäristön syvää sisäistämistä.

Jaakko Häkkinen

Lapset luovat kyllä nerokkaasti uusia sanoja ja muotoja olemassaolevien pohjalta. Lieniköhän se veljeni, jonka mielestä venettä liikutettiin soutimilla. :)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Omat lapseni kasvovat aikuisiän kynnykselle asti ulkomailla ja kävivät kansainvälisiä kouluja, joten heidän suomen kielensä pohjautui ainoastaan kotona puhuttuun kieleen eivätkä he juurikaan saaneet suomen kieleensä vaikutteita toveripiiristä, kouluopetuksesta puhumattakaan.

He kehittivät erikoisia kielen rakenteita suomen kieleen. Esimerkiksi suomen kielessä ei oikein ole vastinetta englannin ilmaisulle "something USED to be ...", vaan se sanotaan suomeksi vain jotenkin "aikaisemmin oli niin, että ...". Lapseni alkoivat käyttää muotoa "kuului olla ...". Esimerkiksi kun nuorempi tyttäreni teki kaupungilla havainnon, että jostain kohtaa oli purettu bensa-asema pois, hän totesi: "Tuossa kuului olla kaasuasema, mutta se on liikutettu pois." (Moved away).

Vastaavasti kun sanotaan "huomenna" ja "ylihuomenna", niin sana "toissapäivänä" muodostui heidän puhumaansa kieleen käsitteeksi "alieilen".

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Skitsofreenikot ovat erittäin taitavia luomaan uudissanoja.
Heistä tunnetuin tapaus Suomessa lienee runoilija Lauri Viita.

P.S. Viidan toinen vaimo runoilija Aila Meriluoto "pakeni" Ruotsiin.

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Hyvä kirjoitus.

Kun Jungner mittaili kielen "paremmuutta" sanaston koolla, pisti se miettimään Ruotsin kielen sanaston kokoa ja sitä, mahtaako Jungnerin logiikka päteä myös Ruotsin kielen kohdalla.

Jukka Korpelan (TuT) artikkeli vuodelta 2003 nollaa Jungnerin väittämän tyylikkäästi.
https://www.cs.tut.fi/~jkorpela/lang/vocab.html

Jaakko Häkkinen

Kiitos! Korpelalla on hyviä pointteja. :)

Toimituksen poiminnat