Kielitaitolain vaatimukset vs. todellinen kielitaitotaso
Varoitus! Kirjoitus sisältää kohtia, jotka saattavat järkyttää herkimpiä pakkoruotsin kannattajia.
Kielitaitolaissa (oikealta nimeltään Laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta) on mielenkiintoinen kohta:
"Valtion henkilöstöltä, jolta edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa, vaaditaan kaksikielisessä viranomaisessa viranomaisen virka-alueen väestön enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Yksikielisessä viranomaisessa edellytetään viranomaisen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa."
Mitä erinomainen taito käytännössä merkitsee? Valtionhallinnon kielitutkinnon asteikon arvolause erinomainen vastaa yleisen kielitutkinnon tasoa 6. Taitotasokuvauksen mukaan erinomainen kielitaito tarkoittaa sitä, että henkilö ”Ymmärtää vaikeuksitta kaikenlaista puhuttua ja kirjoitettua kieltä. Ilmausten hienot sävyerot tuottavat enää harvoin vaikeuksia. Puhuu ja kirjoittaa erittäin sujuvasti tilanteeseen sopivalla tyylillä, ja pystyy ilmaisemaan hienojakin merkitysvivahteita. Kieliopin ja sanaston hallinta on varmaa lähes kaikissa tilanteissa ja pienetkin puutteet ovat harvinaisia.”
Tällaisen taitotason voi vieraassa kielessä saavuttaa vain pitkäaikaisella, säännöllisellä ja aktiivisella käytöllä. Siihen ei riitä se, että kerran tai pari viikossa lukee kielen oppikirjaa oppitunnilla. On selvää, että vain erittäin pieni osa pakkoruotsitetuista suomenkielisistä voi koskaan saavuttaa erinomaista ruotsin tasoa. Mutta kuinka pieni osa?
Kielitaidon taso ylioppilastutkinnon suorittaneilla
Jotta todellista osuutta voitaisiin jotenkin arvioida, on tarkasteluun otettava vielä kouluissa käytetty kielitaitoasteikko. Olen koonnut oheiseen taulukkoon (kuva 1) eri kielitaitoasteikkojen vertailun; mukana ovat valtionhallinnon kielitaitoasteikko, yleinen kielitaitoasteikko ja kouluissa käytettävä Euroopan neuvoston kielitaitoasteikko.
Seuraavat poiminnat ovat ylioppilastutkinnon kielikokeita koskevasta raportista. Valtionhallinnon erinomaista kielitaitotasoa vastaa koulukielitaidon taso C1.1. Jopa pitkän englannin kirjoittaneista vain 1,4 % saavutti tämän kielitaidon ylioppilaskirjoituksiin mennessä. Keskipitkän ruotsin (alkanut 7. luokalta) kirjoittaneista kukaan ei saavuttanut tätä tasoa, ja vain 0,2 % saavutti taitotason B2.1, joka vastaa valtionhallinnon hyvää taitotasoa. Valtionhallinnon tyydyttävää taitotasoa vastaa koulukielitaidon taso B1.2. Vähintään sen saavutti keskipitkän ruotsin kirjoittaneista vain 2,8 % (joista siis 0,2 % saavutti seuraavan taitotason B2.1). (Katso kuva 2.)
Ruotsia B1-kielenä opiskelee noin 90 % ja A1- ja A2-kielenä yhteensä vain noin 8 % ikäluokan suomenkielisistä, ja osa näistäkin kirjoittaa pitkän sijasta keskipitkän ruotsin. Lähes kaikki suomenkieliset siis kirjoittavat keskipitkän ruotsin, jos ylipäätään kirjoittavat. Ruotsin kirjoittaneiden osuus ylioppilaista on ollut keskimäärin runsaat 60 % sen jälkeen, kun toisen kotimaisen kielen kirjoittaminen tuli ylioppilastutkintouudistuksessa 2005 vapaaehtoiseksi. (Ruotsia on siis edelleen opiskeltava, mutta sitä ei ole pakko kirjoittaa.) On luultavaa, että ruotsin kirjoittavat pääasiassa ne, joilla kielitaito siinä on parhaasta päästä – kukapa haluaisi ehdoin tahdoin huonoja arvosanoja?
Kun siis ikäluokasta lukioon menee suunnilleen puolet (yleensä ne, joilla kielten osaaminen on vahvimmasta päästä), ja näistä suunnilleen 60 % kirjoittaa ruotsin, ja näistä 2,8 % saavuttaa ylioppilastutkinnossa valtionhallinnon tyydyttävää taitotasoa vastaavan kielitaidon ruotsissa, se tarkoittaa, että joka ikäluokan suomenkielisistä vain 0,84 % saavuttaa viranomaiselta vaadittavan ruotsin kielen taidon.
Tämä koskee siis suomenkielis-enemmistöisiä kuntia; ruotsinkielis-enemmistöisiä kuntia on toistakymmentä, ja niissä vaaditaan erinomaista ruotsin kielen taitoa, jonka saavuttaa vielä valtavan paljon pienempi murto-osa.
Entäs ylioppilaskirjoitusten jälkeen? Korkeakoulujen alakohtaisesti räätälöity virkamiesruotsin kurssi on pelkkä lyhyt rypistys, joka ei useimpien kohdalla enää paranna kielitaitoa. Päinvastoin, monien kohdalla se riittää juuri ja juuri palauttamaan mieleen ylioppilaskirjoituksiin mennessä saavutetun mutta sen jälkeen käytön puutteessa ruostuneen kielitaidon (ainakin Helsingin yliopistossa ruotsin kurssille pääsee vasta opintojen loppuvaiheessa). Ja kurssista pääsee läpi heikommallakin kielitaidolla, saavuttaen silti paperilla viranomaiselta vaadittavan kielitaidon.
Olennaista on ymmärtää, että kielitaito paperilla ei vastaa todellista kielitaitoa. Korkeakoulun tutkintotodistus katsotaan riittäväksi osoitukseksi viranomaiselta vaadittavasta ruotsin kielen taidosta. Paperilla siis jokaisella korkeakoulusta valmistuneella on vähintään tyydyttävä ruotsin kielen taito, vaikka todellisuudessa luku ei voi olla sen suurempi kuin ylioppilaillakaan: 0,84 %.
Hyvät ruotsinkieliset, teitä on huijattu!
Teille uskotellaan, että pakkoruotsin avulla suomenkieliset saavuttavat viranomaistehtäviin ja muihin palvelutehtäviin riittävän kielitaidon ruotsin kielessä. Tämä ei pidä paikkaansa. Tyydyttävän ruotsin kielen tason, joka oikeuttaa toimimaan viranomaistehtävissä kunnissa, joissa suomi on enemmistökieli, saavuttaa vain yksi suomenkielinen sadastayhdeksästätoista (1/119 = 0,84 %).
Erinomaisen ruotsin kielen tason, joka oikeuttaa toimimaan viranomaistehtävissä kunnissa, joissa ruotsi on enemmistökieli, saavuttaa enää aivan mitätön murto-osa. Ja sekin edellyttää oma-aloitteista, jatkuvaa ruotsin kielen käyttämistä.
Mutta RKP on tietysti kaiken tämän koko ajan tiennytkin. Kun vuonna 2010 Kokkolan seudun palveluja haluttiin yhdistää Oulun suuntaan, RKP esti tämän vedoten siihen, etteivät ruotsinkieliset palvelut toteudu siellä. Keskustan Mari Kiviniemi ehdotti, että Oulun viranomaiset kurssitettaisiin riittävälle taitotasolle ruotsin kielessä, mutta RKP tyrmäsi idean – se tiesi, ettei riittävän kielitaidon hankkiminen onnistu yhdessä vuodessa edes intensiivikurssein. Eihän ylioppilaskirjoituksissa edes kuuden vuoden säännöllisen opiskelun jälkeenkään kuin aivan mitätön prosentti saavuta ruotsin kielessä tyydyttävää taitotasoa! Niinpä Kokkolan seutu suuntautui Vaasaan, missä on riittävästi ruotsinkielisiä viranomaistehtävissä.
Miksi kansa pakkoruotsitetaan?
Usein nähdään väite, että pakkoruotsilla turvataan ruotsinkieliset viranomaispalvelut. Aiemmin olen jo osoittanut, ettei pakkoruotsi ole yli 40 vuoden aikanakaan onnistunut merkittävästi nostamaan ruotsinkielisten palvelujen tasoa suomenkielis-enemmistöisissä kunnissa. Nyt syykin on selvä: pakkoruotsitetuista suomenkielisistä alle prosentti saavuttaa edes tyydyttävän taitotason ruotsin kielessä.
RKP ja hallitus tietävät, ettei pakkoruotsitetun suomenkielisen ruotsin taito riitä – silti ne jatkavat valheen ylläpitoa. Käytännössä suomenkielisiä pakkoruotsitetaan täysin turhaan, koska he eivät edes kelpaa ruotsinkielisten palvelijoiksi. Senkin ajan olisi voinut käyttää jonkin sellaisen kielen opiskeluun, jota ihminen itse olisi kokenut tarvitsevansa enemmän.
Ruotsinkielisille puolestaan luodaan valheellinen illuusio siitä, että pakkoruotsitettujen suomenkielisten avulla saadaan ylläpidettyä ruotsinkielisiä palveluja. Ruotsinkielisiä pidetään todellisuuspakoisessa uskomuskuplassa sen sijaan, että heille kerrottaisiin totuus: ruotsinkielisten palvelujen turvaaminen on täysin ruotsinkielisten omalla vastuulla.
Pakkoruotsissa häviävät kaikki: suomenkieliset opiskelevat turhaan kieltä, jota 2/3 heistä ei laske kahden tärkeimmän vieraan kielen joukkoon. Ruotsinkielisille valehdellaan päin naamaa, vaikka olisi ehdottoman tärkeää kertoa heille, että heidän täytyy itse palvella toisiaan. Jokainen valheessa eletty vuosi tuo vääjäämättä lähemmäksi sen hetken, jonka jälkeen on tunnustettava, ettei ruotsinkielisiä palveluja voida todellisuudessa enää ylläpitää.
Ruotsinkieliset saavat kiittää RKP:tä siitä, että sen sijaan, että tärkeälle ongelmalle olisi tehty jotain, heille onkin valehdeltu, ettei mitään ongelmaa ole. Tämä on taas uusi peruste sille, miksi ruotsinkielisten ei kannata äänestää RKP:tä; aiemmin olen jo esittänyt muita perusteita.
Tämä ei hyödytä ketään.
Tässä ei ole mitään järkeä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)
Oman laitoksesi professori tyrmää nämä sinnikkäät yrityksenne heikentää suomalaisten kielitarjontaa, ja esittää paljon rakentavampia ajatuksia ja käytännön neuvoja siitä, miten kielitaito on toimiva:
https://university.helsinki.fi/fi/uutiset/koululai...
Sinänsä jännää, että kun Raasepori haluaa varhaistaa ja tehostaa lasten kieltenopetuksen, sitä lähdit kovasti arvostelemaan syyttäen RKP:tä, samaten kun Sipoo näyttäisi myös haluavan varhaistaa lasten kieltenopetuksen, tai siis ihan kaikki muut puolueet Sipoossa paitsi PS, sinä et tätäkään hyväksy ja syytät RKP:tä.
Sinä tunnut hyväksyvän vain mahdollisimman huonot kielitaidot, eikä missään kunnassa saa kurottaa kohti parempia kielitaitoja kuin muilla. Koska niinhän Sipoossa ja Raaseporissa käy, ja olet sitä vastaan.
Ja se, että meillä on kielitaitovaatimuksia virkamiehille, on sekin RKP:n syytä. En ole mikään RKP:n fani enkä ole sitä puoluetta koskaan äänestänyt, mutta aika erikoinen loikkaus että kaikki johtuu RKP:stä. En tiedä, kuinka yksinkertaiselle kohdeyleisölle näitä blogejasi oikein mahdat suunnitella, samalla käyttäen tätä "palvelemisen" retoriikkaa yms, vaikka sinulle on huomauteltu, että kieliä tarvitaan konkreettisesti myös ihan yksityisellä sektorilla eikä "palvellakseen" ketään.
Täytyy olla aika taipuisa, suorastaan jakomielinen ajatuksenjuoksu, jos tuon jälkeen vielä pystyy uskomaan että Petra EI kannata pakollista ruotsinopetusta, kuten hän toistuvasti väittää.
Hyvä avaus Jaakko!
Juuri noinhan se on: kouluruotsin ja virkaruotsin läpi kahlanneista ei käytännössä juuri kukaan suoriudu virkatehtävistään ruotsiksi, vaikka ovatkin muodollisesti päteviä.
Tässä ei todellakaan ole mitään järkeä.
Ruotsin opetuksen pakollisuuden ainoa syy tulee taas tässäkin ilmi:
Pakkoruotsia tarvitaan pönkittämään koko Suomen epäuskottavaa kaksikielisyyttä. Vaikka suomenkieliset virkamiehet eivät todellisuudessa kykene ruotsinkieliseen palveluun, niin ei se haittaa, eihän niitä palveluita valtaosassa Suomea kukaan kysykään. Virkakunta on teoriassa ruotsintaitoinen ja kulissi pysyy huojuen pystyssä.
Koko kieliongelmaan on olemassa luonteva ratkaisu:
Ruotsinkielisten palveluiden tarjoaminen rajoitetaan niille alueille, joilla ruotsinkielisten väestöosuus on merkittävä ja palveluiden tuottamisesta vastaavat ruotsinkieliset. Noilla alueilla on sekä todellista tarvetta ruotsinkielisille palveluille että ruotsinkielisiä näitä palveluita tuottamaan.
Samalla muutetaan suomenkielisten ruotsinopetus vapaaehtoiseksi kaikilla opintojen tasoilla ja luovutaan pääsääntöisesti kaikista ruotsin taidon muodollisista vaatimuksista.
Työvaltaisen todistelun ja selvitystyön taustalla oleva ajatusmalli on virheellinen: Eihän ruotsin opiskelussa ole kyse siitä, että pitäisi "palvella" niitä ruotsinkielisiä, vaan Suomen tai esimerkiksi Helsingin kaksikielisyys palvelee kaikkia asukkaita. Kuitenkin voidakseen hyötyä tästä lisäedusta ihmisten on hyvä osata ruotsia edes jonkin verran.
Suomi on monessa suhteessa yksipuolinen maa mutta on sentään kaksi kieltä. Jotkut haluaisivat tämänkin vähän moninaisuuden ja omaperäisyyden hävittää yhdenmukaisuuden tavoittelussaan.
Monet lukee tai kuuntelee kahdella kielellä tai valitsee jommankumman.
Bussissa lukee ”Leppävaara – Alberga” tai ”Pohjois-Haagan as. – Norra-Haga st.” Ruotsinkielinen on usein lyhyempi ja helpompi lukea, jos ei satu olemaan kaukolasit päässä. Junissa kuulutukset tulevat sekä suomeksi että ruotsiksi. Jos ensimmäinen suomenkielinen kuulutus menee ohi korvien, voi kuunnella sen toisen ruotsinkielisen, ja se joka tapauksessa vahvistaa tulkintaa.
Tässä diskurssissa ruotsin osaaminen yhdistetään ”palveluun” sanan alentavassa merkityksessä, vaikka kielitaitoa voi käyttää muullakin ja jopa päinvastaisella tavalla.
Oletetaan, että johonkin asiakkaaksi tulee stereotyyppinen pulska suomenruotsalainen Helly Hansen:
- Hej hej, det är nu så trevlig här!
– Är gibåna lite lärvatt?
Ei tämä ole mitään hyvää ”palvelua” sanan alentuvassa merkityksessä. (”Giba” lienee sanan ”gubbe” murteellinen muoto, ja toisilla alueilla esiintyy myös osin samaa tarkoittava sana ”bisi”. Suomenruotsalaiset eivät pidä siitä, että ulkopuoliset, ei-suomenruotsalaiset, kuittailee tällaisilla ilmauksilla, vaan minkäs ne sille mahtaa jos kerran itse vaativat ruotsin osaamista.)
"Monet lukee tai kuuntelee kahdella kielellä tai valitsee jommankumman."
Ja useimmiten se toinen kieli suomen ohella on ihan muu kuin ruotsi.
Mutta maamme kultuurirasistisesa ilmapiirissä nuo muut kielet ja kulttuurit asettuvat ruotsin alapuolelle, eivätkä niiden edustajat ole "oikeita" kaksikielisiä.
Sen verran puuttuisin laskelmiisi että olet nyt ottanut vain lukion huomioon. Ammattikouluissa opiskellaan myös hieman ruotsia ja yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa myös. Epäilemättä minimaalinen osa näistäkin kyseisen tason saavuttaa.
Ei kyllä hirveästi lukemia muuta. :D
On käsittämätöntä, ettei ministereiltä tai kansanedustajilta vaadita Suomessa erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä suomessa että ruotsissa. Erityisesti Ahvenanmaan kansanedustajan suomen kielen taito olisi tarkistettava ennen kulloisenkin vaalikauden alkua.
Kommentoi 17 kommenttia