Kielitaitolain vaatimukset vs. todellinen kielitaitotaso

Varoitus! Kirjoitus sisältää kohtia, jotka saattavat järkyttää herkimpiä pakkoruotsin kannattajia.

Kielitaitolaissa (oikealta nimeltään Laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta) on mielenkiintoinen kohta:

 "Valtion henkilöstöltä, jolta edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa, vaaditaan kaksikielisessä viranomaisessa viranomaisen virka-alueen väestön enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Yksikielisessä viranomaisessa edellytetään viranomaisen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa."

 Mitä erinomainen taito käytännössä merkitsee? Valtionhallinnon kielitutkinnon asteikon arvolause erinomainen vastaa yleisen kielitutkinnon tasoa 6. Taitotasokuvauksen mukaan erinomainen kielitaito tarkoittaa sitä, että henkilö ”Ymmärtää vaikeuksitta kaikenlaista puhuttua ja kirjoitettua kieltä. Ilmausten hienot sävyerot tuottavat enää harvoin vaikeuksia. Puhuu ja kirjoittaa erittäin sujuvasti tilanteeseen sopivalla tyylillä, ja pystyy ilmaisemaan hienojakin merkitysvivahteita. Kieliopin ja sanaston hallinta on varmaa lähes kaikissa tilanteissa ja pienetkin puutteet ovat harvinaisia.”

 Tällaisen taitotason voi vieraassa kielessä saavuttaa vain pitkäaikaisella, säännöllisellä ja aktiivisella käytöllä. Siihen ei riitä se, että kerran tai pari viikossa lukee kielen oppikirjaa oppitunnilla. On selvää, että vain erittäin pieni osa pakkoruotsitetuista suomenkielisistä voi koskaan saavuttaa erinomaista ruotsin tasoa. Mutta kuinka pieni osa?

Kielitaidon taso ylioppilastutkinnon suorittaneilla

 Jotta todellista osuutta voitaisiin jotenkin arvioida, on tarkasteluun otettava vielä kouluissa käytetty kielitaitoasteikko. Olen koonnut oheiseen taulukkoon (kuva 1) eri kielitaitoasteikkojen vertailun; mukana ovat valtionhallinnon kielitaitoasteikko, yleinen kielitaitoasteikko ja kouluissa käytettävä Euroopan neuvoston kielitaitoasteikko.

 Seuraavat poiminnat ovat ylioppilastutkinnon kielikokeita koskevasta raportista. Valtionhallinnon erinomaista kielitaitotasoa vastaa koulukielitaidon taso C1.1. Jopa pitkän englannin kirjoittaneista vain 1,4 % saavutti tämän kielitaidon ylioppilaskirjoituksiin mennessä. Keskipitkän ruotsin (alkanut 7. luokalta) kirjoittaneista kukaan ei saavuttanut tätä tasoa, ja vain 0,2 % saavutti taitotason B2.1, joka vastaa valtionhallinnon hyvää taitotasoa. Valtionhallinnon tyydyttävää taitotasoa vastaa koulukielitaidon taso B1.2. Vähintään sen saavutti keskipitkän ruotsin kirjoittaneista vain 2,8 % (joista siis 0,2 % saavutti seuraavan taitotason B2.1). (Katso kuva 2.)

 Ruotsia B1-kielenä opiskelee noin 90 % ja A1- ja A2-kielenä yhteensä vain noin 8 % ikäluokan suomenkielisistä, ja osa näistäkin kirjoittaa pitkän sijasta keskipitkän ruotsin. Lähes kaikki suomenkieliset siis kirjoittavat keskipitkän ruotsin, jos ylipäätään kirjoittavat. Ruotsin kirjoittaneiden osuus ylioppilaista on ollut keskimäärin runsaat 60 % sen jälkeen, kun toisen kotimaisen kielen kirjoittaminen tuli ylioppilastutkintouudistuksessa 2005 vapaaehtoiseksi. (Ruotsia on siis edelleen opiskeltava, mutta sitä ei ole pakko kirjoittaa.) On luultavaa, että ruotsin kirjoittavat pääasiassa ne, joilla kielitaito siinä on parhaasta päästä – kukapa haluaisi ehdoin tahdoin huonoja arvosanoja?

 Kun siis ikäluokasta lukioon menee suunnilleen puolet (yleensä ne, joilla kielten osaaminen on vahvimmasta päästä), ja näistä suunnilleen 60 % kirjoittaa ruotsin, ja näistä 2,8 % saavuttaa ylioppilastutkinnossa valtionhallinnon tyydyttävää taitotasoa vastaavan kielitaidon ruotsissa, se tarkoittaa, että joka ikäluokan suomenkielisistä vain 0,84 % saavuttaa viranomaiselta vaadittavan ruotsin kielen taidon.

 Tämä koskee siis suomenkielis-enemmistöisiä kuntia; ruotsinkielis-enemmistöisiä kuntia on toistakymmentä, ja niissä vaaditaan erinomaista ruotsin kielen taitoa, jonka saavuttaa vielä valtavan paljon pienempi murto-osa.

 Entäs ylioppilaskirjoitusten jälkeen? Korkeakoulujen alakohtaisesti räätälöity virkamiesruotsin kurssi on pelkkä lyhyt rypistys, joka ei useimpien kohdalla enää paranna kielitaitoa. Päinvastoin, monien kohdalla se riittää juuri ja juuri palauttamaan mieleen ylioppilaskirjoituksiin mennessä saavutetun mutta sen jälkeen käytön puutteessa ruostuneen kielitaidon (ainakin Helsingin yliopistossa ruotsin kurssille pääsee vasta opintojen loppuvaiheessa). Ja kurssista pääsee läpi heikommallakin kielitaidolla, saavuttaen silti paperilla viranomaiselta vaadittavan kielitaidon.

 Olennaista on ymmärtää, että kielitaito paperilla ei vastaa todellista kielitaitoa. Korkeakoulun tutkintotodistus katsotaan riittäväksi osoitukseksi viranomaiselta vaadittavasta ruotsin kielen taidosta. Paperilla siis jokaisella korkeakoulusta valmistuneella on vähintään tyydyttävä ruotsin kielen taito, vaikka todellisuudessa luku ei voi olla sen suurempi kuin ylioppilaillakaan: 0,84 %.

Hyvät ruotsinkieliset, teitä on huijattu!

 Teille uskotellaan, että pakkoruotsin avulla suomenkieliset saavuttavat viranomaistehtäviin ja muihin palvelutehtäviin riittävän kielitaidon ruotsin kielessä. Tämä ei pidä paikkaansa. Tyydyttävän ruotsin kielen tason, joka oikeuttaa toimimaan viranomaistehtävissä kunnissa, joissa suomi on enemmistökieli, saavuttaa vain yksi suomenkielinen sadastayhdeksästätoista (1/119 = 0,84 %).

 Erinomaisen ruotsin kielen tason, joka oikeuttaa toimimaan viranomaistehtävissä kunnissa, joissa ruotsi on enemmistökieli, saavuttaa enää aivan mitätön murto-osa. Ja sekin edellyttää oma-aloitteista, jatkuvaa ruotsin kielen käyttämistä.

 Mutta RKP on tietysti kaiken tämän koko ajan tiennytkin. Kun vuonna 2010 Kokkolan seudun palveluja haluttiin yhdistää Oulun suuntaan, RKP esti tämän vedoten siihen, etteivät ruotsinkieliset palvelut toteudu siellä. Keskustan Mari Kiviniemi ehdotti, että Oulun viranomaiset kurssitettaisiin riittävälle taitotasolle ruotsin kielessä, mutta RKP tyrmäsi idean – se tiesi, ettei riittävän kielitaidon hankkiminen onnistu yhdessä vuodessa edes intensiivikurssein. Eihän ylioppilaskirjoituksissa edes kuuden vuoden säännöllisen opiskelun jälkeenkään kuin aivan mitätön prosentti saavuta ruotsin kielessä tyydyttävää taitotasoa! Niinpä Kokkolan seutu suuntautui Vaasaan, missä on riittävästi ruotsinkielisiä viranomaistehtävissä.

Miksi kansa pakkoruotsitetaan?

 Usein nähdään väite, että pakkoruotsilla turvataan ruotsinkieliset viranomaispalvelut. Aiemmin olen jo osoittanut, ettei pakkoruotsi ole yli 40 vuoden aikanakaan onnistunut merkittävästi nostamaan ruotsinkielisten palvelujen tasoa suomenkielis-enemmistöisissä kunnissa. Nyt syykin on selvä: pakkoruotsitetuista suomenkielisistä alle prosentti saavuttaa edes tyydyttävän taitotason ruotsin kielessä.

 RKP ja hallitus tietävät, ettei pakkoruotsitetun suomenkielisen ruotsin taito riitä – silti ne jatkavat valheen ylläpitoa. Käytännössä suomenkielisiä pakkoruotsitetaan täysin turhaan, koska he eivät edes kelpaa ruotsinkielisten palvelijoiksi. Senkin ajan olisi voinut käyttää jonkin sellaisen kielen opiskeluun, jota ihminen itse olisi kokenut tarvitsevansa enemmän.

 Ruotsinkielisille puolestaan luodaan valheellinen illuusio siitä, että pakkoruotsitettujen suomenkielisten avulla saadaan ylläpidettyä ruotsinkielisiä palveluja. Ruotsinkielisiä pidetään todellisuuspakoisessa uskomuskuplassa sen sijaan, että heille kerrottaisiin totuus: ruotsinkielisten palvelujen turvaaminen on täysin ruotsinkielisten omalla vastuulla.

 Pakkoruotsissa häviävät kaikki: suomenkieliset opiskelevat turhaan kieltä, jota 2/3 heistä ei laske kahden tärkeimmän vieraan kielen joukkoon. Ruotsinkielisille valehdellaan päin naamaa, vaikka olisi ehdottoman tärkeää kertoa heille, että heidän täytyy itse palvella toisiaan. Jokainen valheessa eletty vuosi tuo vääjäämättä lähemmäksi sen hetken, jonka jälkeen on tunnustettava, ettei ruotsinkielisiä palveluja voida todellisuudessa enää ylläpitää.

 Ruotsinkieliset saavat kiittää RKP:tä siitä, että sen sijaan, että tärkeälle ongelmalle olisi tehty jotain, heille onkin valehdeltu, ettei mitään ongelmaa ole. Tämä on taas uusi peruste sille, miksi ruotsinkielisten ei kannata äänestää RKP:tä; aiemmin olen jo esittänyt muita perusteita.

Tämä ei hyödytä ketään.

Tässä ei ole mitään järkeä.