Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto Kommentoin poliittisia aiheita puolueettomasti, liukuvan äänestäjän paikalta arvioiden.

Folktingetin perustelut pakkoruotsille, osa 3

  • Pakollisen B-ruotsin osaamistaso on heikoin kaikista
    Pakollisen B-ruotsin osaamistaso on heikoin kaikista

Olen aiemmin käsitellyt Folktingetin perusteluja pakkoruotsille sekä Folktingetin lausuntoa eduskunnan sivistysvaliokunnalle. Nyt käsittelen mainitun lausunnon loppuosaa, jossa Folktinget vastaa kansalaisaloitteen konkreettisiin väitteisiin. Numerointi jatkuu edellisestä osasta.

 

”Kielivaatimukset Suomessa eivät ole mitenkään ainutlaatuiset vaan täysin linjassa niiden maiden kanssa, joissa on vastaava kielitilanne. Vertailu Belgian, Luxemburgin ja Sveitsin kanssa osoittaa, että kaikkien opiskelijoiden näissä maissa on opiskeltava ainakin kahta kieltä äidinkielen lisäksi. Tämä on ollut myös EU:n virallinen tavoite, ”Mother tongue plus two”. Viimeisimmän, vuonna 2012 monikielisyyttä mitanneen Eurobarometrin mukaan Alankomaat, Tanska, Luxemburg, kolme Baltian maata, Slovenia ja Malta saavuttivat tavoitteen, mutta Suomi ei kuulunut tähän ryhmään. Eurobarometrin tuloksen perusteella kielivaatimuksia tulisi kiristää Suomessa.”

 16. Kielivaatimuksia ei tarvitse kiristää, koska vaatimuksena on tälläkin hetkellä vähintään kaksi vierasta kieltä. Se, että vanhemmat sukupolvet harvemmin osaavat sujuvasti kahta vierasta kieltä, ei voi tarkoittaa sitä, että nuoremmilta aletaan vastapainoksi vaatia kolmen vieraan kielen osaamista.

 Eurobarometrin 2012 mukaan (s. 14) suomalaisista 48 % osaa keskustella kahdella vieraalla kielellä – Suomi on tällä osuudellaan kymmenennellä sijalla 27:n EU-maan joukossa. Taakse jäävät mm. Ruotsi sekä kaikki suuret EU-maat. Suomen tilanne ei siis ole mitenkään huolestuttava.

 17. Kysymys vieraiden kielten lukumäärästä ei liity mitenkään pakkoruotsiin. Se, että suomalaisten kielitaitoa halutaan parantaa, ei tietenkään tarkoita, että kaikkien pitäisi osata juuri ruotsia.

 

”Opetushallituksen raportit Koulutuksen määrälliset indikaattorit osoittavat, että kielten opiskelun kiinnostus on vähentynyt huolestuttavasti Suomessa. Vertailtaessa vuosien 2003 ja 2013 tilastoja ilmenee, että saksaa ja ranskaa opiskelevien lukiolaisten määrä on vähentynyt merkittävästi. Sama koskee niiden oppilaiden määrää, jotka kirjoittavat ruotsin kielen ylioppilastutkinnossa.”

 18. Pitää paikkansa. Syynä on se, että ylioppilastutkinnon kielipainotteisuutta vähennettiin vuoden 2005 tutkintouudistuksessa: vuodesta 1921 pakollisia kieliaineita ylioppilaskirjoituksissa olivat äidinkieli, toinen kotimainen ja vieras kieli, mutta vuodesta 2005 alkaen äidinkielen lisäksi oli välttämätöntä kirjoittaa enää vain joko toinen kotimainen tai vieras kieli.

 On selvää, että kun ei ole enää pakko kirjoittaa monia kieliä, valinnaisten kielten tilalle otetaan mieluummin helpompia valinnaisia aineita – kielethän edellyttävät ikävän paljon pänttäämistä ja ulkoa opettelemista moniin muihin aineisiin verrattuna. Kyse ei siis ole siitä, että ruotsin kirjoittamisen pakollisuus jotenkin mystisesti olisi saanut opiskelijat opiskelemaan enemmän muitakin kieliä.

 On siis perusteetonta ja harhaanjohtavaa väittää, että ruotsin pakollisuus lisäisi muiden kielten opiskelua. Päinvastoin ruotsin pakollisuus vähentää muiden kielten opiskelua, koska ylioppilastutkintouudistuksen vuoksi entistä useampi opiskelee enää minimimäärän vieraita kieliä, ja lähes kaikkien opiskellessa englantia ja kaikkien (suomenkielisten) opiskellessa ruotsia jää muiden kielten kysyntä erittäin vähäiseksi.

 19. Muiden kielten opiskelua voidaan lisätä vain kolmella tavalla:

1) pakotetaan kaikki opiskelemaan vähintään kolmea vierasta kieltä

2) kielletään englannin opiskelu, jotta oppilaat joutuisivat valitsemaan sen tilalle muita kieliä

3) tehdään ruotsista muiden kielten tavoin valinnainen, jolloin sen tilalle voi valita jonkin muun kielen

 Ensimmäinen vaihtoehto on kohtuuton ja toinen on suorastaan järjetön. Oikeudenmukaisin ja järkevin vaihtoehto on vapauttaa ruotsin opiskelu. Valinnaisellekin ruotsille riittäisi hyvin opiskelijoita, koska Eurobarometrin 2012 datan mukaan (s. T5/23) jopa 34 % suomalaisista laskee ruotsin kahden tärkeimmän vieraan kielen joukkoon.

 

”Toinen näkökohta on se, että kielelliset palvelut tietyillä aloilla, kuten sosiaali- ja terveydenhuollossa, ovat erityisen tärkeitä. Valtioneuvosto on toistuvasti huomauttanut kielikertomuksissaan (2006, 2009 ja 2013) siitä, että kielelliset oikeudet eivät toteudu ruotsiksi riittävän hyvin sosiaali- ja terveydenhuollossa.”

 20. Tehokkain ja taloudellisin tapa kielikouluttaa ruotsintaitoisia viranomaisia on kielikouluttaa juuri niitä viranomaisia, joilta kielitaitoa työssään vaaditaan. Ei ole mitään järkeä pakkoruotsittaa koko kansaa pienen viranomaisjoukon vuoksi – etenkään siksi, koska ruotsi unohtuu monella (kuten minulla) lukion jälkeen ja sitten vielä uudestaan korkeakoulun virkamiesruotsin jälkeen.

 Kun kerran suomenkielinen viranomainen ei käytännössä osaa ruotsia edes kaiken tämän pakkoruotsituksen jälkeenkään, täytyy todeta pakkoruotsin olevan täydellisen epäonnistunut kokeilu. Kaikilla kouluasteilla läsnä oleva pakkoruotsi on näillä tuloksilla pelkkää kiusantekoa: mitään todellista hyötyä siitä ei ole kenellekään. Edes yli 40 vuotta jatkunut pakkoruotsittaminen ei ole merkittävästi parantanut ruotsinkielisiä palveluja.

 

”Ammatillisessa koulutuksessa Suomessa ruotsin opetuksen vaatimukset ovat huomattavasti pienemmät kuin lukiossa. - - Lukiolaisen ja ammattikoulun käyneen oppilaan ruotsin kielen taito on siis hyvin erilainen, vaikka kumpikin on kelpoinen jatko-opintoihin yliopistossa tai ammattikorkeakouluissa. Tämä luo lisäongelmia ruotsin kielen opetukselle kolmannella asteella.”

 21. Tämäkin ongelma ratkeaa, kun luovutaan perus- ja keskiasteen pakkoruotsista ja korkea-asteen virkamiespakkoruotsista ja siirrytään kielikouluttamaan suoraan niitä viranomaisia, joilta kielitaitoa vaaditaan (ks. edellinen kohta).

 

”Palviainen huomauttaa, että on jo näyttöä sairaanhoitajien (saavat koulutuksen ammattikorkeakoulussa) ja lähihoitajien (saavat koulutuksen ammattikoulussa) kielitaidon puutteista.”

 22. Folktinget vaatii nyt enemmän kuin laki. Kielitaitolaissa sanotaan: ”Valtion henkilöstöltä, jolta edellytetään säädettynä kelpoisuusvaatimuksena korkeakoulututkintoa, vaaditaan kaksikielisessä viranomaisessa viranomaisen virka-alueen väestön enemmistön kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa. Yksikielisessä viranomaisessa edellytetään viranomaisen kielen erinomaista suullista ja kirjallista taitoa sekä toisen kielen tyydyttävää ymmärtämisen taitoa.”

 Lähihoitajalta ei siis lainkaan edellytetä ruotsin taitoa - ainoastaan lääkäreiltä ja sairaanhoitajilta edellytetään. Wikipedian tulkinnan mukaan kielitaitolaissa ei edellytetä edes jokaiselta yksittäiseltä korkeakoulutetulta työntekijältä ruotsin taitoa, vaan riittäisi, että jotkut osaavat ruotsia.

 

”Folktinget korostaa siksi, että on kehitettävä ja vahvistettava ruotsin kielen opetusta tietyillä aloilla ammatillisessa koulutuksessa toisella ja kolmannella asteella, jotta kaikille taataan yhtäläiset mahdollisuudet myöhemmin opiskelijaelämässä ja työelämässä Suomessa sekä ajatellen Pohjoismaiden työmarkkinoita, jossa ammattitaitoisen työvoiman tarve on suuri.”

 23. (Ks. myös kohta 20.) Suurin osa suomalaisista ei päädy korkeakoulutettuihin viranomaistehtäviin, ja kaikilla muilla aloilla englannin taito avannee enemmän ovia kuin ruotsin taito. Miksi pienen viranomaistehtäviin päätyvän vähemmistön vuoksi pakotetaan kaikki opiskelemaan ruotsia?

 Pohjoismaat on hyvin vähäväkinen alue maailman mittakaavassa – miksi meidän pitäisi kouluttaa ihmisiä vain sinne ja unohtaa kaikki suuremmat kielialueet? Muutenkaan ei ole Suomen tehtävä kouluttaa työvoimaa muille maille.

 

”Folktinget katsoo, että suomenkielisten oppilaiden tulisi opiskella useampia kieliä ja että opinnot tulisi aloittaa varhaisemmassa vaiheessa, koska tutkimukset osoittavat, että lapsi oppii kielen sitä nopeammin mitä aikaisemmin kielten oppiminen aloitetaan.  Ei ole näyttöä siitä, että yksi kieli opitaan toisen kielen kustannuksella. Päinvastoin kielitaito ja erityisesti kaksikielisyys voi auttaa lasta ajattelemaan luovasti ja joustavasti.”

 24. Ei tietenkään yksi kieli haittaa muiden kielten oppimista. Sen sijaan yksi kieli vie paikan muilta kieliltä, koska oppituntien määrä on rajallinen. Kuten kohdassa 19 esitetään, järkevin tapa lisätä muiden kielten opiskelua on tehdä ruotsista valinnainen kieli.

 25. Kaksikielisyys ja kielitaitoisuus ovat kiistämättä hyödyllisiä. Ei ole kuitenkaan mitään perusteita pitää ruotsia aina mukana näissä – kaksikielisyyttä ja kielitaitoa on nimittäin olemassa myös muiden kielten välillä, ilman ruotsiakin.

 

”Pitää valitettavasti paikkansa, että ruotsin kielen opiskelutulokset ovat heikentyneet viime aikoina.  - - Folktinget katsoo, ettei ratkaisu ole se, että yhä harvemmat oppilaat opiskelevat ruotsia, vaan kieltenopetukseen on panostettava ja sitä on kehitettävä.”

 26. On osoitettu, että ”vapaaehtoisen” eli A-ruotsin oppimistulokset ovat kielistä toiseksi parhaat heti englannin jälkeen. Sen sijaan pakollisen B-ruotsin oppimistulokset ovat kielten huonoimpia (Ks. kuva). Motivaatio todella vaikuttaa oppimistuloksiin – samoin kuin siihen, ylläpidetäänkö kielitaitoa myös koulun jälkeen vai annetaanko sen rapistua.

 27. Pitää muistaa, että heikoimmin kieltä osaavat oppilaat hidastavat koko opetusryhmän oppimisvauhtia. Koska motivaatio on tärkeä tekijä siinä, että oppilas tekee läksyt ja kertaa opittua kotona eli pysyy opettajan määräämässä tahdissa, on selvää, että heikosti motivoituneiden ruotsin kurssille pakotettujen poisjäänti parantaa koko opetusryhmän oppimisvauhtia. Samassa oppituntimäärässä ehditään opetella enemmän, eli kurssin päätteeksi kielitaito on jonkin verran parempi.

 28. Kun oppilaat saisivat itse valita vieraat kielensä, nykyistä useampi luultavasti aloittaisi ruotsin A2-kielenä. Nyt ruotsi otetaan yleensä B1-kielenä, koska kaikki kaveritkin ottavat sen silloin. Jos ikäluokka hajaantuisi useamman kielen pariin, tämä sosiaalinen paine pienenisi.

 

”Jos toinen kotimainen kieli tulee vapaaehtoiseksi perusopetuksessa, koituu siitä seurauksia myös yksilölle, koska yksittäinen kunta siinä tapauksessa päättää, tarjoaako se opetusta toisessa kotimaisessa kielessä vai ei. Tämä voi johtaa siihen, että kunnat päättävät olla tarjoamatta opetusta ruotsin kielessä, mikä asettaa kunnan oppilaat epätasa-arvoiseen asemaan, kun heillä ei edes ole mahdollisuutta valita ruotsin kieltä vapaaehtoisena kielenä.”

 29. Toimiva kompromissiratkaisu tähän on, että kunnat velvoitetaan tarjoamaan ruotsia A- ja B-kielenä. Minä ainakin suostun siihen, kunhan pakkoruotsista päästään eroon.

 Käytännössä tämän toteuttaminen onnistuu helpommin nyt kun pikkukunnista päästään eroon kuntaliitosten kautta. Lisäksi kouluja voidaan yhdistellä ainakin hallinnollisella tasolla niin, että niiden palkkaamat kieltenopettajat kiertävät useammassa koulurakennuksessa eri puolilla kuntaa. Viikossa on viisi arkipäivää, joten lukujärjestykseen ei todellakaan tarvitse tulla kiireisiä siirtymiä koulusta toiseen välitunnin aikana.

 

”Kun punnitaan sen merkitystä, että peruskoulussa opiskellaan eri kieliä, on tärkeää muistaa se tosiasia, että ruotsin kieli on yksi Suomen kahdesta kansalliskielestä. Siitä seuraa yhteiskunnallista ja kulttuurista merkitystä ja juridista arvoa muihin kieliin verrattuna. - - Tämä kannanotto on yhdenmukainen Kansalliskielistrategian kanssa, jossa valtioneuvosto toteaa olevan perusteltua, että kaikki Suomessa oppivat suomen tai ruotsin äidinkielenä ja toisena kotimaisena kielenä perusopetuksessa ja toisella asteella.”

 30. Kansalliskielistrategiassa sanotaan täysin yksiselitteisesti: ”Vastuu kielistämme kuuluu ennen kaikkea Suomen valtiolle ja jakautuu sen eri toimijoille. Suomen kaksikielisyys edellyttää valtiolta tietynlaisia ratkaisuja ja instituutioita, esimerkiksi viranomaisia ja tuomioistuimia, joiden avulla niin suomen- kuin ruotsinkielisten kielelliset oikeudet voivat toteutua riippumatta siitä, osaavatko he toista kansalliskieltä. - - Siitä huolimatta, että Suomi on kahdelle kansalliskielelle perustuva kaksikielinen maa, on jokaisella oikeus elää omassa maassaan omalla kielellään, joko suomen tai ruotsin kielellä. Yksilöt eivät aina ole kaksikielisiä.” (Sivu 11) 

 Toisessa kohdassa sanotaan, että ”suomi ja ruotsi ovat ne kielet, joita säännönmukaisesti voi käyttää viranomaisissa asioidessa ja joilla julkista palvelua järjestetään. Järjestelyn tarkoituksena on varmistaa, että jokaisella on mahdollisuus tutustua maan niin suomen- kuin ruotsinkieliseen kulttuuriin.” (Sivu 30)

 Folktingetin logiikalla oikeus tulkitaankin velvollisuudeksi ja mahdollisuus pakoksi. Samalla logiikalla uskonnonvapaus tulkittaisiin pakoksi kuulua moneen uskonnolliseen yhdyskuntaan, ja vapaus osoittaa mieltään tulkittaisiin pakoksi kokoontua joka päivä eduskuntatalon eteen. Valitettavasti Kansalliskielistrategiaan on folktingetiläisten toimesta ympätty tämä sama kieroutunut tulkinta, josta ihmisoikeusjuristeilla voisi olla sanansa sanottavana.

 

Lopputulos: Folktinget ei ole edelleenkään pystynyt perustelemaan, miksi ruotsin pitäisi olla pakollinen kaikille suomenkielisille.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Onko Folktinget suomenkielisten lasten etujärjestö? Ei, se on on ruotsinkielisten aikuisten etujärjestö.
Eihän se muuten suomenkielisten lasten asioista päättäisikään.

Jaakko Häkkinen

Se on sitä samaa RKP:n ja Folktingetin harrastamaa käänteislogiikkaa, jolla oikeudesta tehdään velvollisuus ja mahdollisuudesta pakko! :-D

Natseillakaan ei olisi nykyään niin huono maine, jos Folktinget olisi hoitanut propagandaministeriötä sen onnettoman Goebbelsin sijasta...

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #9

Olet Pekka ymmärtänyt väärin: natsikortti tarkoittaa sitä, että yksi osapuoli samastetaan natseihin vain koska se jakaa jonkin piirteen natsien kanssa. Tämä on virallisesti määritelty:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Natsikortti

Minä en siis käyttänyt natsikorttia. Otin vain esille esimerkin avulla sen, kuinka Folktinget kääntää mustan valkoiseksi propagandassaan. Kansantajuisin "musta" ovat tietysti natsit.

Joko ymmärrät, vai väännänkö rautalangasta?

Natsikortti olisi se, että samastaisin äärikansallismielisen RKP:n natseihin, koska he haluavat kyykyttää tiettyä kansanosaa kielellis-etnisin perustein. Niin en kuitenkaan ole täällä sanonut.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #10

Usein natsi-Saksaan liittymättömässä keskustelussa Hitlerin tai natsit ensimmäisenä maininnutta henkilöä pidetään argumentoinnin hävinneenä osapuolena.

Mainitsemalla jonkun natsin nimeltä tällaisessa keskustelussa, voidaan henkilön sanoa vetäneen esiin natsikortin.

P.S. Mielenkiintosi natsi-Saksaan ja natseihin on todella merkittävä osa sinua ja taisteluasi pakkoruotsia vastaan.

Taisto Merilä Vastaus kommenttiin #12

Ei tämä nyt varsinaiselta argumentoinnin tappiolta Häkkiselle näytä, varsinkaan kun ”Team Hysteria” ei edes ole paikalla.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #12

Pekka, kertoo paljon sinun ymmärryskyvystäsi, että
1) kuvittelet minun syyllistyneen natsikorttiin (lue viesti 10 uudelleen)
2) kuvittelet että argumentointi mitätöityisi siitä, että mainitsee esimerkkejä historiasta. :-)

Mielenkiintoni kohdistuu menneeseen jopa enemmän kuin tulevaan, ihan jo alani puolesta. Hauska nähdä, että sinä niin monessa kommentissasi mainitset natsit ja pakkoruotsin yhdessä. ;-)

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen Vastaus kommenttiin #16

P.S. Mainitsemasi Natsi-saksan kansanvalistus-ja propagandaministeri Joseph Goebbels oli koulutukseltaan kirjallisuustieteen filosofian tohtori, hänkin siis humanisti.

Mikä sattuma :)

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #20

:-D Aika hyvä! Mutta kukapa sopisi paremmin propagandaministeriksi kuin henkilö, jolla sana ja ilmaisu ovat hallussa ja jolla on laaja perehtymys kirjallisiin tuotoksiin.

Käyttäjän vivelu kuva
Ville Lukka

Todellakin, ruotsin opetus tulisi määrätä subjektiiviseksi oikeudeksi, kunhan alleviivataan, ettei siihen silti ole velvollisuutta.

Kuntien yhdistyminen suuremmiksi auttaa opetuksen järjestämisessä. Tämän lisäksi opetusta voidaan järjestää tarkoitukseen säädetyllä videokonferenssi-järjestelmällä, jossa oppilaita osallistuu samaan opetukseen useasta eri koulusta, joko saman kunnan alueelta tai tarvittaessa useamman. Kunhan oppilasryhmän luona on joku opetettavaa ainetta osaava koulunkäyntiavustajan tapainen aikuinen henkilö, etäopetuksen järjstämisessä ei pitäisi tulla mahdottomia kuluja. Osa opetuksesta on mahdollista käydä avustajan kanssa.

Riitta Järvi

Kielentutkija Janne Saarikivi kirjoittaa HS:n kolumnissaan ( 01.12.2014 ) Pako ruotsikysymyksestä seuraavasti:

" Jos saisin päättää, miten kieliä Suomessa opiskellaan, kasaisin pakkoruotsia koskevan keskustelun päälle tuhat tonnia sementtiä ja ajaisin jyrällä yli. Sitten toteasin, että maailmassa on noin 7000 kieltä, joista monet ovat puhujamäärältään melko suuria ja varmaan hyödyllisiäkin. Järjestäisin tänne kielikylpylastentarhojen ja -koulujen verkoston, joka levittäisn esim. kiinan, hindin, turkin ja arabian taitoa. "...

" Eri ihmisten kielitaidossa saisi olla reilusti variaatiota, kuten heidän muissakin taidoissaan ja tiedoissaan on. Maailma, jossa kaikki osaavat samoja asioita, on tappavan tylsä. "

Voiko asian enää selkeämmin ilmaista ?

Jaakko Häkkinen

"Voiko asian enää selkeämmin ilmaista ?"
-- Itse asiassa voi: sanomalla haluavansa pakkoruotsin loppuvan = ruotsin valinnaiseksi kieleksi. :-) Siihen Saarikivi ei ota lainkaan kantaa: muiden kielten kielikylpytarjonta voidaan tehdä pakkoruotsin jatkuessakin.

Juttu löytyy täältä:
http://www.hs.fi/tiede/a1417154466692

Käyttäjän JulesLehtonen kuva
JV Lehtonen

No, minä tulkitsen tämän pakkoruotsimuottiin puristamisen kritiikiksi:

"Eri ihmisten kielitaidossa saisi olla reilusti variaatiota, kuten heidän muissakin taidoissaan ja tiedoissaan on. Maailma, jossa kaikki osaavat samoja asioita, on tappavan tylsä."

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #14

Silti tulkintoja on muitakin: Saarikiven kielikylvyt voivat tapahtua pakkoruotsin vallitessakin, ja kielitaitoa voi laajentaa tekemällä kolmesta vieraasta kielestä vähimmäisvaihtoehdon.

Olennaista on, ettei hän lauseellakaan kritisoi pakkoruotsia eikä kannata kielivapautta. Hän ei siis ota kantaa siihen keskusteluun.

Käyttäjän SampsaMkel kuva
Sampsa Mäkelä Vastaus kommenttiin #17

Tuo on aivan totta. Pakkoruotsikeskustelun peittäminen tuhannella tonnilla sementtiä voisi olla yksi tapa tukahduttaa keskustelu pakkoruotsin tarpeellisuudesta.

Cenita Sajaniemi

Filands SVENSKA folkting on lähettänyt oikeuskanslerille kirjeen, jossa pyytää lakimuutoksia näihin suomenkielisiä koskeviin ruotsivelvoitteisiin. Se loppuu näin.

"Med hänvisning till dessa ställningstaganden anser Folktinget att det finns ett klart behov av att utveckla lagstiftningen med avseende på bestämmelser om språkliga rättigheter och skyldigheter samt att ytterligare befästa betydelsen av språkliga konsekvensbedömningar. Vi ber därför justitiekanslern vidta behövliga åtgärder med anledning av denna skrivelse.

Helsingfors den 14 november 2014

SVENSKA FINLANDS FOLKTING "

http://www.folktinget.fi/sv/press/utlatanden/artic...

Sitten tietenkin voi kysellä mikä on kouluopetuksen tarkoitus ja ehkäpä vielä kyseenalaistaa koko Folktingetin. Onko näin, että tämä Finlands SVENSKA Folkting on se instanssi jossa laaditaan SUOMEN LAIT, koskemaan koko kansaa.
Folktingetin tehtävä on aikaisemmin ollut katsoa, että ruotsia puhuvat saavat palvelua omalla kielellään. Nyt taitaa Folktingetin tehtävät hiukan tulla hämäräpuolelle, koska nyt yrittävät ruveta määräämään koko kansan koulunkäynnistä.
Ovatko Folktingetin ehdottamat lait juuri niitä suljettujen ovien takana tehtyjä lakiehdotuksia? Ne ovat ristiriidassa Suomen kansan etujen kanssa.
Kuinka kauan tuollainen saa häärätä omaan pussiinsa (surut) valtion rahoilla?

Käyttäjän tuomosalovaara kuva
Tuomo Salovaara

Meidän kaikkien olisi korkea aika uskoa, että perimmäinen ongelma ei ole kielten opetuksessa, vaan kielipolitiikassa.

Meidän 95%:n enemmistön tulee vapauttaa itsemme velvollisuudesta järjestää omakielisiä palveluita ruotsinkieliselle vähemmistölle. Nykyinen kielipolitiikka on sekä kohtuutonta että järjetöntä.

Ruotsinkieliset palvelut tulee rajoittaa niille oikeasti kaksikielisille alueille, joilla ruotsinkielisten väestöosuus on yli 20%. Ruotsinkielisten tulee pääsääntöisesti vastata itse palveluiden tuottamisesta.

Edellä mainitut muutokset edellyttävät kielilainsäädännön uudistamista, mutta 95%:n enemmistöllä on siihen riittävästi poliittista voimaa.

Jonas Hellgren
Käyttäjän tuomosalovaara kuva
Tuomo Salovaara

"Toinen näkökohta on se, että kielelliset palvelut tietyillä aloilla, kuten sosiaali- ja terveydenhuollossa, ovat erityisen tärkeitä. Valtioneuvosto on toistuvasti huomauttanut kielikertomuksissaan (2006, 2009, 2013)siitä, että kielelliset oikeudet eivät toteudu ruotsiksi riittävän hyvin sosiaali- ja terveydenhuollossa."

Ns. Kokkola/Oulu tapauksessa todettiin, ettei suomenkielisten ruotsin taito riitä ruotsinkielisten palveluiden tarjoamiseen pakko- ja virkaruotsin sekä lisäkoulutuksen jälkeenkään.

Miksi pakkoruotsia kuitenkin edelleen perustellaan tarpeella palvella ruotsinkielistä vähemmistöä. Eivätkö nämä, Urho Kekkosta lainaten, saatanan tunarit ymmärrä, että suomenkielisten enemmistön ruotsin taito ei koskaan, ei millään keinolla kehity käyttökelpoiselle tasolle tässä vahvasti suomenkielisessä maassa.

Suomenkielisten todellinen ruotsin taidon tarve on niin vähäinen, että vähäinenkin koulussa opittu unohtuu.

Lähes kaikki ruotsinkieliset osaavat tänään erittäin hyvin, kohtalaisesti tai edes auttavasti suomea ja pystyvät käyttämään suomenkielisiä palveluita. Palvelutilanteessa suomenkielisen kanssa parempi yhteinen kieli on käytännössä aina suomi.

Suomenkielisten tulee vapauttaa itsensä tästä kohtuuttomasta ja toimimattomasta palveluvelvoitteesta. Ruotsinkielisten palveluiden tuottamisen tulee olla ruotsinkielisten itsensä vastuulla.

Käyttäjän JulesLehtonen kuva
JV Lehtonen

Pakkoruotsi suunniteltiin aikoinaan estämään "Kaksikielisyyden" rapautuminen, aivan kuten Berliinin muuri rakennettiin aikoinaan estämään "sosialismin vihollisten hyökkäykset
viattomia itäsaksalaisia kohtaan".

Valitettavasti kaksikielisyysjärjestelmä ei ole sen kestävämpi kuin sosialismikaan, koska molemmat ovat äärimmäisen keinotekoisia, kansalaisten vapauden rajoittamiseen perustuvia systeemejä. Siksi niiden väistämättömänä kohtalona on sortuminen nimenomaan vapauden puutteeseen.

Ruotsinkieliset ovat sadan vuoden aikana oppineet suomen kielen eli tulleet kaksikielisiksi, ruotsinkieliset kunnat ovat kadonneet kartalta eli muuttuneet kaksikielisiksi, englannin kieli on korvannut ruotsin kielen siltanamme länteen, Suomi on asemoinut itsensä länteen Euroopan Unionin kautta, ei enää Ruotsin kautta, vieraskielisten määrä on ylittänyt ruotsinkielisiksi rekisteröityneiden määrän jne. jne.

Lukuisat tekijät siis vaikuttavat siihen, että kaksikielisyysjärjestelmän aika on ohi, mutta tarvetta ruotsin osaamiselle toki on jäljellä:

Ruotsivelvollisuuden kattavuudeksi riittäisi noin viidesosa (20 %) ikäluokasta nykyisen 100 %:n sijasta.

Eli valikoiva ruotsivelvollisuus (ruotsin vapaavalintaisuus) olisi aivan yhtä toimiva ratkaisu kuin nykyisin toteutuva valikoiva asevelvollisuus (laissa miehille määrätty 100 % kattavuus),
joka käytännössä kattaa vain 40 % ikäluokasta.

Tällainen valikoiva ruotsivelvollisuus voisi toimia myös Jaskan pohtimana ylimenovaiheen kompromissiratkaisuna, toimiihan vastaava järjestely jo asevelvollisuuden osalta.
Palveluskelvottomia ei pakoteta armeijaan ideologian nimissä,
joten miksi pakottaa "palveluskelvottomia" ruotsivelvollisuutta täyttämään ?

Esim. minä olen palveluskelvoton ruotsivelvollisuuttani täyttämään, aivan kuten Carl Haglund on palveluskelvoton asevelvollisuutta täyttämään.

Erona on se, että Haglund vapautettiin velvollisuudestaan, minua ei!

Jaakko Häkkinen

"Ruotsinkieliset ovat sadan vuoden aikana oppineet suomen kielen eli tulleet kaksikielisiksi, ruotsinkieliset kunnat ovat kadonneet kartalta eli muuttuneet kaksikielisiksi, englannin kieli on korvannut ruotsin kielen siltanamme länteen, Suomi on asemoinut itsensä länteen Euroopan Unionin kautta, ei enää Ruotsin kautta, vieraskielisten määrä on ylittänyt ruotsinkielisiksi rekisteröityneiden määrän jne. jne."

-- Kyllä vain, ja osa tästä kehityksestä menee RKP:n politiikan tilille.
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/179171-tuhoa...

Toimituksen poiminnat