Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto Kommentoin poliittisia aiheita puolueettomasti, liukuvan äänestäjän paikalta arvioiden.

Osaako valtio päättää kielemme meitä viisaammin?

Siinä vaiheessa, kun kielipakottamisen kannattajalta loppuvat argumentit, hän siirtää vastuun ylemmille tahoille: ”Valtio on viisaudessaan näin päättänyt.” Tämä ei ole argumentti pakkoruotsin puolesta, vaan se on yritys mitätöidä keskustelun molempien osapuolten näkemykset. Tappiotilanteessa vastustajan vetäminen mukanaan maahan näyttää nimittäin paremmalta vaihtoehdolta kuin kaatuminen yksinään.

 Kuinka valtio sitten voisi tietää meitä viisaammin, mitä kieliä me tulemme tarvitsemaan? Usein nähty perustelu on, etteivät ihmiset voi ennustaa tulevaisuuden kielitarpeitaan – no valtioko sitten voi nähdä ne ennalta? Onko valtioneuvoston kellarissa erittäin salainen aikakone tai vähintään jonkinlainen oraakkeli, profeetta tai ennustaja?

 Koululaisella itsellään on usein jo käsitys siitä, mistä maista ja kielistä hän on kiinnostunut: missä hänellä on sukulaisia tai tuttuja, missä hän käy lomalla, ja niin edelleen. Onko valtio teettänyt jokaiselle koulunsa aloittavalle lapselle syvällisen psykoluotauksen, jolla hänen salaisimmat kielisuuntautumisensa saadaan selville? Ei tietenkään ole. Valtiolla ei voi olla mitään sellaista tietoa yksilön toiveista, mitä yksilöllä itsellään ei olisi.

 

Tilastot yksilön valintojen ohjaamisessa

 Valtio voi tietysti tarkastella tilannetta tilastollisesti. Olisi edes jossain määrin perusteltua sovittaa kielipakottaminen esimerkiksi elinkeinoelämän todellisiin kielitarpeisiin, ainakin verrattuna siihen, että kielipakottaminen perustuisi mielivaltaiseen päätökseen kuten tällä hetkellä.

 Uusien kielten osaamistarve on maltillinen: vain 23 % sellaisista yrityksistä, joissa ei vielä käytetä venäjää, katsoo tarvitsevansa sitä tulevaisuudessa, mutta muut kielet eivät tule saamaan senkään vertaa uutta jalansijaa. Tämä kertoo siitä, että yritykset käyttävät pääsääntöisesti jo tällä hetkellä niin monia kieliä kuin kokevat tarpeelliseksi.

 Sen sijaan eräiden jo käytössä olevien kielten osaamistarve kasvaa merkittävästi: venäjän osaamistarve kasvaa 70 %:ssa, kiinan 58 %:ssa ja viron 40 %:ssa niistä yrityksistä, joissa näitä kieliä nyt käytetään. Ruotsi on käytössä olevista kielistä vasta kahdeksanneksi kasvavin, joten on resurssien tuhlaamista pakottaa kaikki suomalaiset opiskelemaan ruotsia.

 Arvioitaessa kielten todellista tarvetta ja hyötyä muita tilastoja voisivat olla esimerkiksi puhujamäärätilastot, mutta ruotsi on kaukana kärjestä silläkin mittarilla. Suomessa ruotsi on sentään vielä toiseksi puhutuin kieli, mutta vieraskielisiä on maassa jo suunnilleen saman verran kuin ruotsinkielisiä. Niinpä ”perustellusti” voitaisiin pakottaa vain 50 % suomenkielisistä opiskelemaan ruotsia, ja lopuille 50 %:lle arvottaisiin pakolliseksi jokin muu Suomessa puhuttu vieras kieli – jos siis pakkokielelle yleensä voitaisiin esittää järkiperusteita.

 Ei ole mitään todellista syytä pitää ruotsinkielisiä ainoana arvokkaana vähemmistökieliryhmänä, vaikka kielipakottajien leirissä usein näin ajatellaankin.  Se, että ruotsi on symbolisesti toinen kansalliskieli, ei suinkaan nosta sitä automaattisesti kaikkien suurten ja tärkeiden maailmankielten yläpuolelle eikä oikeuta juuri ruotsin pakottamista kaikille suomenkielisille.

 

Kielten tarjonta on jo esikarsittu

 Vieraiden kielten tarjonta tietysti vaihtelee maittain, ja siihen vaikuttaa kielten tarpeellisuus ja yleisyys lähistöllä. Kun siis korkeammat tahot (valtiot, kunnat tai koulujen rehtorit) ovat jo ennakkoon päättäneet, mitkä kielet ovat suomalaisille hyödyllisiä tarjota, niin miksi tätä jo viisaasti esirajattua hyödyllisten kielten joukkoa pitää rajata vielä entisestään niin, että kaikki joutuvat lukemaan yhtä ja samaa kieltä?

 Jos kerran väitetään, että valtio osaa valita vieraat kielemme viisaasti, niin silloinhan kaikki ne kielet, joita Suomen kouluissa nyt tarjotaan, ovat automaattisesti tarpeellisia ja hyödyllisiä. Silloin ei ole mitään perusteita nostaa ruotsia kaikkien näiden viisaasti valittujen kielten edelle.

 Ei meillä peruskoulussa tarjota mitään kaukaisia pieniä kieliä, joita suomalaiset eivät milloinkaan kuule tosielämässä. Vieraiden kielten opetusta hallitsevat suuret eurooppalaiset kielet: englanti, espanja, saksa, venäjä, ranska ja italia. Näin on viisaasti päätetty, ja tällä valikoimalla suomalaiset myös kokevat saavansa parhaan hyödyn.

 Riittää mainiosti, että ruotsia tarjotaan näiden suurten kielten rinnalla – kestäviä perusteluja ruotsin nostamiselle pakolliseksi kieleksi isompien ja useammille hyödyllisempien kielten edelle ei edelleenkään ole esitetty.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Jaakko Häkkinen

Salilta niitä saa! ;-)
Kiitti... Miksi?

Käyttäjän SampsaMkel kuva
Sampsa Mäkelä

Vaikka ruotsin kieli olisi osaamistarpeen kärjessä, ei se puolustaisi opiskelun pakollisuutta kaikille.

Jaakko Häkkinen

Niinpä, koko perusteluketjussa on liikaa jossittelua. Kukaan ei ole ennustaja eikä voi tietää, mistä kielistä oikeasti tulisi olemaan kellekin hyötyä - ei edes valtio.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"Valtio voi tietysti tarkastella tilannetta tilastollisesti. Olisi edes jossain määrin perusteltua sovittaa kielipakottaminen esimerkiksi elinkeinoelämän todellisiin kielitarpeisiin, ainakin verrattuna siihen, että kielipakottaminen perustuisi mielivaltaiseen päätökseen kuten tällä hetkellä."

Tämä onkin sen tärkein ja huomionarvoisin seikka, jonka jokainen valtiomies ja päätöksiin osallistuva muu päättäjä pitäisi ottaa huomioon koululakeja ym. lakeja päättäessään. Itse en usko enää poliitikkojen vakuutuksiin "pyrkiä koko Suomen parhaaseen"...suhmurointi ja omaneduntavoittelu on liannut koko systeemin ja nyt kukaan ei enää näe metsää puilta.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Aamulehti etusivun otsikko "Kansa tahtoi, eduskunta päätti", tästä tasa-arvoisesta avioliittolaista. Mielenkiintoista nähdä miten samainen Aamulehti kirjoittaa pakkoruotsista kun tulee täystyrmäys eduskunnalta kansan tahdolle.

Jaakko Häkkinen

Jostain kumman syystä päättäjämme ja lehdistö eivät näe hassuna sitä, että niitä niin tärkeiksi väitettyjä periaatteita sovelletaan vain yhteen asiaan muttei toiseen... Pääministeri pahimpana:
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/181023-sovel...

Jotu Karjalainen

Tietääkös kukaan minä päivänä aloite vapaasta kielivalinnasta on tulossa kansanedustajien äänestettäväksi?

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #8

Jossain mainittiin jotain keväästä. Mitä lähempänä vaaleja, sitä parempi! Kansan lyhyt muisti riittää sentään muutaman viikon päähän...

Jotu Karjalainen Vastaus kommenttiin #9

Toisaalta hyvä taas toisaalta huono jos käsittely jää kesken ajan loppumisen takia.

Joka tapauksessa aihe olisi hyvä saada pinnalle vaalikeskusteluihin aidoksi kysymykseksi.

Jonas Hellgren Vastaus kommenttiin #8

Huhtikuun ensimmäisenä vuonna 2233.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Jatkokysymys on tietysti Osaako kunta päättää kielemme valtiota viisaammin? Ns. vapaan kielivalinnan vallitessa yksilö ei edelleenkään valitse opiskeltavia kieliä ja niiden tarjontaa itse. Sen tekee silloin koulutuksen järjestäjä, eli kunta.

Kunnassa päätökset ovat tietysti lähempänä kansalaista ja paikallisia tarpeita. Toisaalta en jaksaisi nähdä kuntaakaan nopeasti muuttuvana päätöksentekijänä. Olen itse sivusta seurannut pari muuttovoittoista kuntaa, ja sitä 15-20 vuoden viivettä, joka on ollut ennen kuin vanhat heimopäälliköt ovat vaihtuneet uuteen demokraattiseen edustuksellisuuteen.

(Kyseessä on ollut etelärannikon RKP:n vallan murtuminen suomenkielisen enemmistön edessä. Se on kuitenkin sivuseikka; sama mekanismi lienee vallalla yhtä hyvin laajassa kepu-Suomessakin.)

Kuntien päättäessä saattaa yhtä hyvin jäädä vuosikymmenten vanhat jarrut päälle. Samoin syntyy Raaseporin tyyppistä epäsynkkaa, jolloin yhdessä kunnassa koulukielipolitiikka on toinen kuin paikkakunnalle muuttavan koululaisen edellisessä kotikunnassa oli.

Toki voidaan jatkaa tällaista anarkistis-nihilististä "valtio ei edusta kansan tahtoa"-keskustelua, mutta silloin ehkä edellä mainittuja väitteitäni samalla pohdiskellen.

Jaakko Häkkinen

Vapaassa kielivalinnassa on aina ollut kyse siitä, että valinta vapautetaan nykytarjonnan vallitessa. Kunnat ja koulut tarjoavat niitä kieliä joita tarjoavat, ja oppilaat saavat valita tarjonnasta.

Raasepori-tyyppinen kunnan itsevaltius voi heikentää oppilaan mahdollisuuksia muuton sattuessa, mutta se ei liity kielivapauteen vaan ihan toiseen tasoon: kunnilla on tällä hetkellä mahdollisuus rajoittaa kielivalintoja muttei vapauttaa niitä. Jos lisää väärinkäytöksiä ja omien lehmien ojavetoja ilmenee, valtio epäilemättä rajoittaa tuotakin vapautta - ja tekee eri alueiden oppilaista sillä lailla tasavertaisempia.

Mitään anarkistista tässä ei tietenkään ole. Valtion päättäjät edustavat kansaa, ja he antavat kansalaisten valita itse, opiskelevatko nämä musiikkia vai kuvaamataitoa; laajaa vai lyhyttä matematiikkaa. Samaa rajoittamatonta valintaa tarjonnan puitteissa pitäisi johdonmukaisesti soveltaa vieraisiin kieliinkin.

Käyttäjän saimaansisustus kuva
Hannu Koho

"...Osaako kunta päättää kielemme valtiota viisaammin?"

Kunnissa on tähänkin asti ollut tapana kysellä perheiltä etukäteen valinnaisten eli kolmansien vieraiden kielten kannatusta, ja tarjota näitä sitten valmiiksi kartoitetun mielenkiinnon pohjalta. Yleensä ongelmana on ollut ryhmien pienuus, koska kolmas vieras kieli on monille oppilaille liian raskas valinta.
Mutta jos se olisikin jo toinen kieli, esim. ruotsi - saksa - venäjä?
Johan alkaisi ryhmiä syntyä.
Tämä olisi nimenomaan positiivinen mahdollisuus, ei ongelma. Kunta kyllä tietää, kun sille annetaan oikeus kysyä.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Eli ajattelet A2-kielen tekemistä ns. pakolliseksi mutta valinnaiseksi 5. luokallta? Ja sitten kenties vapaaehtoisen kolmannen B2-kielen varhentamista nykyiseen B1-koloon eli nykyisen pakollisen ruotsin paikalle?

Mikäs siinä. Valtiovallan olisi kenties säädettävä, että kielitarjotin ei olisi niin laaja, ettei todellista valintaa synny. Tosin pienissä kouluissa ja kunnissa saattaisi silti syntyä "pakkovenäjä" tai "pakkoruotsi" jos toista ryhmää ei synny.

Minusta on hyvä jos VKV-leiri nyt vihdoinkin tulisi niiden asioiden ääreen, jossa todetaan mikä on realistisesti toteutettavissa.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #17

Realistisesti kielivalinnan vapauttaminen ei ainakaan heikentäisi kenenkään tilannetta: muiden kielten kysyntä kasvaisi, joten opetusryhmät saataisiin helpommin kasaan. Tarjontaa voidaan kasvattaa esim. yhdistämällä hallinnollisesti ala- ja yläkouluja: tällöin sama opettaja voisi opettaa sitä espanjaa kummassakin, eli kielitarjonnassa olisi nykyistä enemmän vaihtoehtoja.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin Vastaus kommenttiin #19

Itse asiassa joka neljäs peruskoulu Suomessa on jo ns. yhtenäiskoulu vuosikursseille 1–9. Samaan laajennettuun kielitarjontaan pyritään myös yhdistämällä lukioita.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

"Tämä ei ole argumentti pakkoruotsin puolesta, vaan se on yritys mitätöidä keskustelun molempien osapuolten näkemykset. Tappiotilanteessa vastustajan vetäminen mukanaan maahan näyttää nimittäin paremmalta vaihtoehdolta kuin kaatuminen yksinään."

Hyvin nähty tämän lausahduksen taakse.

Cenita Sajaniemi

200 vuotta ja n. 8-10 sukupolvea sitten Ruotsi hallitsi Suomea.
Maailma on tuossa ajassa muuttunut.
Suomalaisten pitäisi ottaa se oma paikkansa hallinnossa, ihan myös valtion parasta ajatellen.

Käyttäjän saimaansisustus kuva
Hannu Koho

"Eli ajattelet A2-kielen tekemistä ns. pakolliseksi mutta valinnaiseksi 5. luokallta? Ja sitten kenties vapaaehtoisen kolmannen B2-kielen varhentamista nykyiseen B1-koloon eli nykyisen pakollisen ruotsin paikalle?"

Yksityiskohdat voisi mennä näin tai sitten jollain toisella tapaa: Kun ruotsin pakollisuus ei enää aseta raameja kieliohjelmalle, nuo A1-B2, ym. voidaan ryhmitellä kokonaan uudelleen.
Oleellista on yksilöiden tarve / oppilaiden mielenkiinto / yhteiskunnan tarve. Nämä ovat kaikki kartoitettavissa kuntatasolla, ja siirrettävissä sieltä lainsäädäntöön niin, että opetuslain asettamat raamit vastaavat kaikkiin edellämainittuihin tarpeisiin, ja antavat vielä kuntatasolla tilaa tehdä valintoja tarjontaan resurssien ja kysynnän mukaan.
Käsittääkseni esim. muissa pohjoismaissa lähtökohta lainsädännölle on tämä?

Toimituksen poiminnat