*

Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto Kommentoin poliittisia aiheita puolueettomasti, liukuvan äänestäjän paikalta arvioiden.

Tuhoaako RKP:n politiikka ruotsinkieliset?

  • Kielenvaihto: kaksikielisyyden kohtalokas kaava
    Kielenvaihto: kaksikielisyyden kohtalokas kaava
  • Venäjänkielisten ja ruotsinkielisten keskinäinen enemmyys
    Venäjänkielisten ja ruotsinkielisten keskinäinen enemmyys
  • Ruotsinkielisten osuus väestöstä 1900-2013
    Ruotsinkielisten osuus väestöstä 1900-2013

RKP:n pitäisi olla ruotsinkielisten etujärjestö valtakunnanpolitiikassa, mutta sen politiikka näyttää monin kohdin johtavan ruotsinkielisten aseman heikkenemiseen. Enkä tarkoita nyt ruotsin kielen asemaa – sitähän RKP haluaa vahvistaa – vaan ruotsinkielisiä kieliyhteisönä. Seuraavien syiden perusteella väitän, että RKP:n politiikka johtaa ajan mittaan ruotsinkielisen kansanosan katoamiseen eli sulautumiseen suomenkieliseen enemmistöön.

 

1. Pakkosuomi

 Ensimmäinen taso, jolla RKP uhkaa ruotsinkielisen väestönosan olemassaoloa, on toisen kotimaisen kielen pakollisuuden kannattaminen. Kansalliskieliselvityksen mukaan jo noin 40 % ruotsinkielisistä puhuu suomea äidinkielen veroisesti, eli he ovat oppineet suomen jo pikkulapsina ennen kouluikää.

 Entäpä tulevaisuudessa? Folktingetin teettämän suomenruotsalaisten identiteettikyselyn Identitet och framtid mukaan suomi on jo kolmasosalle ruotsinkielisistä toinen kotikieli (toinen ”äidinkieli”). Saman kyselyn mukaan lähes neljäsosa ruotsinkielisistä ei suhtautuisi negatiivisesti siihen, jos hänen lapsensa tai lapsenlapsensa valitsisi kotikielekseen suomen.

 Jo pidemmän aikaa on perustettu enemmän perheitä, joissa vain toinen vanhempi on ruotsinkielinen, kuin perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat ruotsinkielisiä. Erikielisten vanhempien lapset ovat yleensä kaksikielisiä, ja kaksikielisyys saattaa johtaa jo seuraavassa sukupolvessa toisen kielen hylkäämiseen. Yleensä hylätyksi tulee turhemmaksi koettu kieli eli vähemmistökieli. Miksi omalle lapselle kannattaisikaan opettaa enää ruotsia, kun hän voi saavuttaa kaiken yksikielisesti suomenkielisenä?

 Oletetaanpa, että 40 % ruotsinkielisistä avioituu suomenkielisten kanssa ja loput 60 % toisten ruotsinkielisten kanssa. Lopputuloksena 43 % (3/7) ruotsinkielisten perheistä on ruotsinkielisiä ja 57 % (4/7) on kaksikielisiä (katso kuva 1). Jos näistä kaksikielisistä perheistä 25 % (1/4) päättää kasvattaa lapsistaan suomenkielisiä ja loput 75 % kaksikielisiä, se merkitsee, että seuraavassa sukupolvessa ruotsinkielisten lukumäärä on 14 % (2/14) aiempaa pienempi (kun tarkastellaan vain kielenvaihdon vaikutusta eikä syntyvyyttä ja kuolleisuutta huomioida).

 Mitä pienemmäksi kieliryhmä käy, sitä suuremmaksi kasvaa kaksikielisten perheiden osuus, koska potentiaalisten kumppanien joukossa ruotsinkielisiä on yhä vähemmän. Tämän seurauksena joka sukupolvi menetetään edellistä suurempi prosentti ruotsinkielisestä väestöstä kielenvaihdon seurauksena.

 Näin siis ruotsinkielisten pakkosuomi johtaa alati kiihtyvään noidankehään: 

1. Pakkosuomi johtaa kaksikielisyyteen ja sitä kautta ruotsinkielisten avioliittokentän laajenemiseen suomenkielisten keskuuteen.

2. Kaksikielisten perheiden lisääntyminen johtaa siihen, että seuraavan sukupolven lapsista osa kasvatetaan yksikielisesti suomenkieliseksi, eli ruotsinkielisten lukumäärä vähenee.

3. Ruotsinkielisten väheneminen johtaa kaksikielisten perheiden osuuden kasvuun, jolloin kielenvaihto nopeutuu.

 RKP:n halu pakottaa kaikki oppimaan toista kotimaista kieltä johtaa pitkällä tähtäimellä ruotsinkielisten sulautumiseen suomenkieliseen enemmistöön. Kaksikielisyyden kaava on kohtalokas: vaikka vain vähemmistö ruotsinkielisistä ottaisi suomenkielisen puolison, olisivat kaksikieliset perheet enemmistönä ruotsinkielisten perheistä. (Katso kuva 1.)

 

2. Kuntien leikkikaksikielisyys

 Suomessa on enää muutama yksikielisesti ruotsinkielinen kunta ja toistakymmentä kaksikielistä kuntaa. Valtion tarjoamilla lahjuksilla yksikielisistä kunnista halutaan tehdä leikkikaksikielisiä, vaikkei kielivähemmistön pieni osuus oikeuttaisikaan lain mukaan kaksikielisyyttä. Hyödyttääkö ruotsinkielisiä, jos käytännössä suomenkielisessä kunnassa viranomaiset velvoitetaan tarjoamaan palveluja myös ruotsiksi? Epäilemättä se hyödyttää suomenkielisissä kunnissa asuvia ruotsinkielisiä, mutta tilanne onkin sitten täysin päinvastainen ruotsinkielisissä kunnissa.

 Ruotsinkielisen kunnan kaksikielistäminen rohkaisee yhä useampia ummikkosuomenkielisiä muuttamaan kuntaan, minkä seurauksena alkaa samanlainen suomenkielistymisprosessi, joka on aiemmin tapahtunut saamelaisalueen kunnissa. Nykyäänhän saame ei ole enää enemmistökieli yhdessäkään kunnassa, ja muutos on tapahtunut melko nopeasti.

 Suomenkielisiä on yksinkertaisesti niin paljon enemmän kuin ruotsinkielisiä, että jos käytännössä ruotsinkieliseen kuntaan houkutellaan suomenkielisiä lahjomalla kunta leikkikaksikieliseksi, niin lopputuloksena on vääjäämätön ja jatkuva ruotsinkielisten osuuden pieneneminen. Kun ruotsin kielestä tulee kaikkialla kotiseutualueellaan eli rannikon kunnissa vähemmistökieli, peli alkaa olla menetetty.

 Suomenkielis-enemmistöisessä ympäristössä kaksikielisten perheiden määrä kasvaa ja alkaa kielenvaihtoprosessi, jonka seurauksena joka sukupolvessa menetetään osa ruotsinkielisten lapsista suomenkielisiksi (kuten kohdassa 1 esitin).

 

3. Liberaali maahanmuuttopolitiikka

 Liberaalilla maahanmuuttopolitiikalla tarkoitan sitä, että jos muutoksia maahanmuuttajien määrään tehdään, niin sitä halutaan kasvattaa eikä vähentää. RKP kannattaa liberaalia maahanmuuttopolitiikka. Sen seurauksena ruotsinkieliset ovat putoamassa toiseksi suurimman kieliryhmän asemasta yhä useammassa kunnassa (katso kuva 2; vuoden 2011 tilanne). Esimerkiksi Vantaalla venäjänkielisiä on aivan näinä hetkinä enemmän kuin ruotsinkielisiä, ja Keski-Uudellamaalla venäjänkielisten määrä on paikoin jo ohittanut ruotsinkielisten määrän – ja ohittaa yhä useammassa kunnassa lähivuosina.

 On selvää, että kuntien kaksikielisyyttä ei voida ylläpitää epäoikeudenmukaisesti, eli niin, että kunnan virallisia kieliä olisivat vain sen puhutuin ja kolmanneksi puhutuin kieli. Olisi syrjintää ohittaa kunnan toiseksi puhutuin kieli, eikä tällaista syrjintää tekisi hyväksyttäväksi edes ruotsin kielen asema toisena kansalliskielenä.

 Koska ei olisi mielekästä tehdä kunnista virallisesti kolmikielisiä, on selvää, että tällaisista kunnista tehdään lopulta yksikielisesti suomenkielisiä. RKP:n ajama liberaali maahanmuuttopolitiikka siis aiheuttaa yhä useamman kunnan suomenkielistymisen. Sen seurauksena ruotsinkieliset palvelut heikkenevät, eivätkä alueen kaksikieliset perheet enää siirrä tarpeettomammaksi muuttunutta ruotsin kieltä yhtä todennäköisesti lapsilleen.

 

Yhteenveto

 RKP esittää olevansa ruotsinkielisten asialla. Kuitenkin se ajaa sellaisia asioita, jotka tosiasiallisesti johtavat ruotsinkielisten sulautumiseen suomenkieliseen enemmistöön. Pakkosuomi (pakkoruotsin kääntöpuolena), kuntien leikkikaksikielisyys ja liberaali maahanmuuttopolitiikka johtavat kaikki ruotsinkielisen väestön vähenemiseen.

 Tilastotkin osoittavat, ettei RKP ole pystynyt hidastamaan ruotsinkielisten sulautumista. RKP on ollut hallituksessa lähes yhtäjaksoisesti viimeisten 84 vuoden ajan; kun virkamieshallitukset jätetään pois, RKP on ollut oppositiossa vain noin seitsemän vuotta koko tämän jakson aikana. Siitä huolimatta ruotsinkielisten osuus on jatkuvasti laskenut (katso kuva 3).

 Absoluuttinen lukumäärä ei ole laskenut yhtä jyrkästi, mihin vaikuttaa muutama seikka. Nykyään yhä useampi ruotsinkielinen on todellisuudessa kaksikielinen (jopa kolmasosa) ja merkitty vain paperilla ruotsinkieliseksi, koska Suomessa ei voi merkitä lasta kaksikieliseksi. Kaksikieliset yksilöt eivät yhtä todennäköisesti siirrä ruotsin kieltä enää omille jälkeläisilleen kuin yksikieliset; eivät ainakaan äidinkielen tasoisena, vaikka jonkin verran ruotsia lapsille saatetaankin opettaa.

 Kun vanhemmat, ennen pakkosuomen aikaa koulunsa käyneet sukupolvet kuolevat, käytännössä kaikki jäljelle jäävät ruotsinkieliset ovat kaksikielisiä. Kun sitten ruotsinkieliset isovanhemmat ovat poissa, katoaa yksi tärkeä syy opettaa ruotsin kieli lapsille. Muutaman vuosikymmenen kuluttua tulemme näkemään suuren romahduksen ruotsinkielisten lukumäärässä, ja syynä siihen on RKP:n politiikka.

 

Ratkaisu

 Kaksikielisyys on epäilemättä hyödyllistä yksilön kannalta, mutta kieliryhmän kannalta se voi olla tuhoisaa. Kielenvaihto eli sulautuminen enemmistöön tapahtuu juuri kaksikielisyyden kautta. RKP haluaa tehdä kaikista suomalaisista kaksikielisiä, ja siinä kaupassa häviää aina vähemmistö – ruotsinkieliset. RKP:n politiikka johtaa ajan mittaan ruotsinkielisten sulautumiseen suomenkieliseen enemmistöön.

 Runsaat 70 % ruotsinkielisistä äänestää vielä RKP:tä. Todelliset seuraukset merkitsevät enemmän kuin puheet, ja puheista huolimatta RKP:n politiikka ei aja ruotsinkielisten etua. Ruotsinkielisten kannattaisi etsiä jokin toinen puolue jota äänestää, ainakin siihen saakka, kunnes RKP:n lyhytnäköinen ja tuhoisa politiikka saadaan muutettua.

 Toivottavasti ruotsinkieliset nyt ymmärtävät, mihin pakkosuomi ja pakkoruotsi johtavat: me suomenkieliset emme edelleenkään kaksikielisty, koska harva meistä tarvitsee tai käyttää ruotsia koululuokan ulkopuolella. Sen sijaan ruotsinkieliset kaksikielistyvät ympäröivän suomenkielisen enemmistön paineessa. Kielivähemmistön kaksikielisyys johtaa sitten jatkuvasti laajenevaan kielenvaihtoon ja lopulta enemmistöön sulautumiseen.

 Pakkokielet ovat yhteinen vihollisemme.

 

P.S. Toivon, ettei kukaan ala heitellä sellaisia kommentteja kuin "saisivat sulautuakin" tai "tervemenoa Ruotsiin". Minä haluan säilyttää kaikki maamme kielivähemmistöt; näen ne samanlaisena itseisarvona kuin biodiversiteetin. Esimerkiksi inarinsaamelaiset kävivät kuilun partaalla, mutta nyt kielipesätoiminnan ansiosta heillä on toivoa säilyä elinvoimaisena kieliyhteisönä: kieli siirtyy jälleen lapsille, vaikka väliin jääneet sukupolvet ehtivät lähes täysin vaihtaa kielensä.

 Ruotsinkielisten tilanne näyttää harhaanjohtavasti hyvältä, koska pakkoruotsin koventaminen valtakunnallisesti jo kuudennelta luokalta alkavaksi ja Raaseporissa jopa ensimmäiseltä luokalta alkavaksi antaa kuvan, että ruotsin kieli voi hyvin. Todellisuudessa ruotsia puhuvaa kieliyhteisöä ei mitenkään vahvista tai kasvata suomenkielisten pakkoruotsittaminen, ja pakkokaksikielistäminen puree vain ruotsinkielisten omaan nilkkaan. Mitä kovemmin kielipakottajat kansaa yrittävät kaksikielistää, sitä nopeammin ruotsinkieliset sulautuvat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (35 kommenttia)

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Ei kielenvaihtoa yleensä tapahdu ellei kieltä itseään koeta täysin hyödyttömäksi. Toisin kuin kirjoituksesta voisi päätellä ruotsista on kyllä Suomessa tietynlaista hyötyä ainakin toistaiseksi, ainakin alueilla joissa ruotsinkielisiä asuu.

Venäjän kielisten määrän lisääntyminen ei velvoita antamaan kielelle mitään erityisasemaa. Venäjä kun ei ole valtion virallinen kieli, eikä taida kuulua edes virallisiin vähemmistökieliin.

Jaakko Häkkinen

On mordvastakin samanlaista "hyötyä" mordvalaisalueilla, mutta silti mordvalaiset venäläistyvät hirveällä vauhdilla. "Hyödyn" pitää siis olla jokin lisäarvo verrattuna enemmistökieleen.

Vähemmistökielen puhujien pitää itse kokea kielensä säilyttämisen arvoiseksi, muuten sitä ei kaksikielistymisen tapahduttua enää siirretä lapsille.

En haluakaan venäjälle erityisasemaa. Mutta kun venäjänkielisten määrä ohittaa ruotsinkielisten määrän, siihen loppuu ruotsinkielisten erityisasema kuntatasolla. Kansalliskielen asema ei oikeuta kielten epätasa-arvoistamista.

"Vanhat venäläiset" kyllä ovat valtion virallinen kielivähemmistö.
http://www.coe.int/t/dg4/education/minlang/report/...

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Luulenpa että aika moni ruotsia äidinkielenään puhuva kokee kielen itselleen tärkeäksi. Pitkään on puhuttu siitä miten kaksikielisissä perheissä lapset laitetaan ruotsinkieliseen kouluun milloin se van on mahdollista. Varkaudessakin on ruotsinkielinen koulu!

Miksi ihmeessä ruotsinkielisten asemaan tulisi kuntatasolla muutoksia jos heidän määränsä ei laske? Vaikka venäjänkielisiä olisi enemmän, mikä laki velvoittaisi tarjoamaan heille palveluja? Jos venäjänkielisiä olisi jossain kunnassa 5-10 prosenttia se voisi ola järkevää, mutta se tapahtuu tulevaisuudessa jos on tapahtuakseen.

Venäjän vähemmistökielten vertaaminen Ruotsin tilanteeseen Suomessa ei ole kovin hyvä argumentti. Käsittääkseni venäjä ei tue näitä kieliä mitenkään valtiollisella tasolla eikä juuri muutenkaan. Kouluja ei voi juuri perustaa paikallisilla kielillä ja nuoret oppivat kielen vanhemmiltaan ja tai isovanhemmiltaan, jos oppivat. Koulussa kuulee pahimmillaan vain venäjää ja venäläistä mediaohjemaa tulee joka tuutista.

Vanhat venäläiset? Tarkoittaako se tuota Suomessa perinteisesti asunutta n. 5000 venäläisen suuruista väestöä? Miten heidän asemansa sitten eroaa muista venäjän puhujista? Tuossa raportissa venäjä on listattu vähemmistökieliin, mutta venäjänkielisistä puhutaan silti suurimpana vieraskielisten ryhmänä.

Itse blogin aiheesta, Rkp voisi olla ruotsin opetuksen suhteen vähemmän ehdoton. Puolueen europarlamentaarikko(en muista nyt nimeä) on sanonut että pakollisesta ruotsista voitaisiin luopua.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #27

Karo, en edelleenkään ole tekemässä venäjästä virallista kieltä - pointtini on, ettei ruotsi kuitenkaan voi olla toinen virallinen kieli ollessaan vasta kolmanneksi puhutuin kieli. Perustelut löydät viestistäni nro 23.

Venäjällä monilla vähemmistökielillä on jopa omat nimikkotasavaltansa, jossa kyllä voi käydä koulua alueen kielellä - mm. Mordovia. Tilanne on siellä osin parempi kuin täällä, mutta osin tietysti myös huonompi. Ihan vertailukelpoinen tilanne joka tapauksessa. Venäjälläkin eri vähemmistökielet ovat eri asemassa, aivan kuten Suomessa ruotsi on etuoikeutetuin vähemmistökielistämme ja sitten vaikka romani aika heikossa asemassa.

Venäjän kahtalainen asema on kieltämättä omituinen: yhtäältä sanotaan vanhojen venäjänkielisten olevan tunnustettu vähemmistökieliryhmä, toisaalta sanotaan etteivät he eroa etnisesti ja kielellisesti uusista venäläisistä maahanmuuttajista.
http://www.rauhanpuolustajat.org/tiedostot/vahemmi...

Samasta linkistä mielenkiintoista tietoa kaksikielisistä:
"Suomenruotsalaisten määrä ei ole vähentynyt niin voimakkaasti kuin 1960- ja 1970-luvulla ennakoitiin. Suomenruotsalaiset synnyttävät tällä hetkellä keskimäärin enemmän lapsia kuin koko väestö, siirtolaisuus Ruotsiin on lähes loppunut ja yhä useammat kaksikielisten perheiden lapset rekisteröidään ruotsinkielisiksi ja käyvät ruotsinkielistä koulua. Sosiologisesta näkökulmasta suomenruotsalaisten kohtalon kysymys on, miten kaksikielisten kasvava ryhmä suhtautuu suomenruotsalaisiin perinteisiin. Kaksikielisten perheiden lapset tosiaankin sijoitetaan enimmäkseen ruotsinkielisiin kouluihin. Silti kukaan ei vielä tiedä varmasti, miten nämä lapset aikuisena, mahdollisesti kaksikielisessä avioliitossa, suhtautuvat ruotsin kieleen keskeisenä identiteettikysymyksenä. Yhteiskunnan ilmapiiri ja yleinen asenne ruotsin kieleen Suomen yhtenä kansalliskielenä vaikuttaa varmasti siihen, mihin ryhmään kaksikieliset itse kokevat kuuluvansa."

Kaksikielisyys johtaa yleensä kielenvaihtoon vain yhteen suuntaan: vähemmistökielestä enemmistökieleen. Siksi koko ruotsinkielisen väestön kaksikielistyminen on iso riski kieliyhteisön olemassaololle, kuten bloggauksessani kirjoitin.

Se, että useimmat kaksikieliset käyvät koulunsa ruotsiksi, antaa toki positiivisen kuvan nykyisten yksikielisemmin ruotsinkielisten vanhempien halusta säilyttää ruotsinkielinen yhteisö. Se ei kuitenkaan takaa sitä, että tulevat täydellisemmin kaksikieliset sukupolvet enää säilyttäisivät ruotsin kielen. Kun kaksikielinen perustaa perheen suomenkielisen kanssa, todennäköisin kotikielihän on silloin suomi. Ja kaksikielisistä suomenkielisten kanssa avioituu todennäköisesti vielä useampi kuin yksikielisemmin ruotsinkielisistä (niistäkin nyt jo 40 %).

Minusta vähemmistössä yleisen tai jopa kattavan kaksikielisyyden riski pitää tiedostaa ennen kuin on liian myöhäistä.

Hienoa, jos RKP:n piirissäkin esiintyy eriäviä näkemyksiä. Valitettavasti niin kauan kuin puoluejohto on ehdoton, RKP:n politiikka on tuhoisaa.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Vähän aikaa sitten television ajankohtaisohjelmassa käsiteltiin ns. ankkurilapsia ja heidän kohtaloaan viranomaisten lihamyllyssä. Pari pelasi xboxia ja yksi antoi haastattelun ruotsin kielellä, melko kohtuullisella vielä. Okei, jos nyt yhdistäminen sitteen joskus tulevaisuudessa tapahtuisi, olisi sijoituspaikka tietenkin kaksikielinen tai ruotsikielinen kunta. Siinähän tulikin jo yli 90%:en rajaus asuinpaikan omassa tai viranomaisvalinnassa, että haloo helsinki!

Anne Lindell

Artikkelini: Vaiettu totuus: "Kahdenkerroksen väkeä": etelän bättre folk/Pohjanmaan hurrit, eli raaka totuus pakkoruotsista herätti kohua ympäri Suomea ja eritoten täällä ruotsinkilisellä Pohjanmaan (Österbotten) rannikkoseudulla. Julkaisin artikkelin Uusi Suomi –verkkolehdessä 11.3.2013, johon siihen oli silloin tullut 235 kommenttia. Kirjoitukseni häipyi täältä, koska sain bannit (taisi olla jo toinen kerta), mutta nyt tämä sama kirjoitus löytyy omalta blogiltani:

http://annelindell.blogspot.fi/2013/12/4-kirjoituk...

Jaakko Häkkinen

Kiitos, Anne. Muistan lukeneeni tuon Usarissa, harmi että se katosi sieltä.
Tuo osoittaa, että ongelmia on myös toisessa ääripäässä, eli jos "reservaattiudutaan" ummikkoina pienelle alueelle.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Kirjoittajan esittämää ihan aiheellista kysymystä pohtivat jotkut jopa RKP:n sisälläkin.

Esim. ns. "kielireservaatti"-ilmiö puhuttaa, niiden harvojen signaalien perusteella, mitä tiiviistä puoluepoliittisesta yhteisöstä on tihkunut ulospäin.

Historian saatossa toisinajattelu ei ole toki ainutlaatuista, joista yhtenä mainittakoon RKP:n pitkäaikainen kansanedustaja Verner Korsbäck (Pohjanmaa).

Kansalliskieliseen valtaväestöömme kuuluvat ruotsinkielisemme ovat lukumääränsä vuoksi liiankin helposti hallittavissa sellaisten poliittisten tahojen toimesta, jotka eivät kyllä aidosti ajattele paljon omaa ja/tai pienen hallitsevan eliitin nokkaa pidemmälle.

Jaakko Häkkinen

Kielireservaattia tullaan yleensä ajatelleeksi vasta kun on jo liian myöhäistä. Pohjana olisi hyvä olla oikeasti yksikielisesti ruotsinkielisiä kuntia, mutta nyt valtio haluaa sellaisista eroon. Sitten kun kunnissa asuu iso suomenkielinen vähemmistö tai kohta jopa enemmistö, ei niitä enää miksikään reservaateiksi saa muutettua.

Kuntien leikkikaksikielistäminen pitäisi katkaista heti alkuunsa, se olisi ruotsinkielisen vähemmistön säilymisen elinehto.

Jonas Hellgren

Ruotsinkielisyydestä saatavat edut ovat niin suuret, että se pelkästään kannustaa ihmisiä ruotsinkielisyyteen.

Haluaisin todellakin nähdä sellaisen ruotsinkielisen kunnan joka vapaaehtoisesti, vaikka lahjomalla, siirtyisi kaksikielisyyteen. Nillä ei ole mitään tarvetta saati sitten halua sellaiseen.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Moi,

Närpiö hakee kaksikieliseksi (Pohjalainen, 14.10.2014):

http://www.pohjalainen.fi/uutiset/maakunta/narpio-...

"Närpiön kaupunginvaltuusto päätti maanantaina kahden äänestyksen jälkeen, että kaupunki hakee kaksikieliseksi kunnaksi.

Asian pöydällepanoesitys kaatui äänin 23–12. Kaupunginhallituksen esitys kaksikielisyyshakemuksen jättämisestä voitti hakemuksen hylkäämisesityksen äänin 25–8. Kaksi valtuutettua jätti äänestämättä.

Kaupunki haluaa päästä kaksikieliseksi mahdollisimman pian tai viimeistään tämän vuoden lopussa.

Kaupunginhallituksen laskelmien mukaan kaksikielisyys toisi kaupungille lisää valtionosuusrahaa 2,1 miljoonaa vuodessa."

Jaakko Häkkinen

Närpiöstä tulee hyvä ennakkotapaus. Ei tarvitse olla ennustaja nähdäkseen, että suomenkielisten osuus alkaa tuon päätöksen jälkeen aiempaa selvemmin kasvaa - etenkin kun kyse on vähäväkisestä kunnasta (alle 10 000 asukasta).

Närpiö joutuu kyllä oikeasti käyttämään nuo valtion lahjusmiljoonansa suomenkielisten viranomaispalvelujen järjestämiseen, koska suomenkieliset kyllä osaavat vaatia lain takaamia palveluja suomeksi. :-) Etenkin kun ruotsia osaavienkin mielestä Närpiön ruotsi on hankalaa ymmärtää (jopa Wikipedia mainitsee sen).

Ensi vuosikymmenellä rahanahneita päättäjiä ehkä jo hävettää, jos suomenkieliset ovat kunnassa enemmistönä.

Jonas Hellgren

Että tuo kelpaisi, se vaatisi närpiön murteen luokittelun ruotsin kieleksi. :)

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #11
Jonas Hellgren Vastaus kommenttiin #12

Närpiö kelpaisi esimerkiksi ruotsinkielisestä kunnasta joka haluaa muuttua kaksikieliseksi.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #28

Hahaa, nyt tajusin!
Sinänsä ovela taka-ajatus: jos Närpiön kielelle haettaisiin itsenäisen skandinaavisen kielen statusta (kuten vaikka meänkielellä Ruotsissa), siitä ei tosiaan voisi tulla kunnan virallista kieltä muuttamatta kielilakia, koska kielilaki tunnustaa vain suomen ja ruotsin kielet virallisiksi. ;-)
(Ja saamen kielilaki saamen.)

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Ystäväni meni Dragsvikiin asepalveluaan suorittamaan, jotta oppisi suomenruotsia puhumaan, kun koulussa ei sitä oppinut. Hän joutui samaan tupaan kuin närppesiläiset pojat eikä todella oppinut edes suomenruotsia.

Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi tai jotenkin noin sanoo perustuslaki. Niinpä joistain kunnista, vaikka sinne tulisikin kaksikielisyysrajan ylittävä määrä tahi osuus ei tule vaikkapa suomi&somali tai suomi&venäjä kaksikielisiä. Tällä seikalla ei ole mitään tekemistä minkään oikeudenmukaisuuden kanssa. (Huom. oikeusistuimet eivät jaa oikeutta, vaan lakien määräysten noudattamista.)

Taxellin maksiimi sanoo, että suomenruotsista ei anneta vähääkään periksi. Ei todella. Mikäli antaa pikkurillin menee koko käsi ja sen jälkeen kaikki. Tästä pidetään kiinni viimeiseen saakka Freudenthalin hengessä.

Kansalaisaloite ns. pakkoruotsin poistamisesta on helppo nakki torjua. Muistamme sen hysterian, jolla suomenruotsalaiset suhtautuivat aloitteeseen. Pj. Wallin kertoi, että perussuomalaiset eivät "osaa käyttäytyä möbleeratuissa huoneissa". Jörn Donner puolestaan sanoi, että perussuomalaiset laskeutuivat puusta niin myöhään, että ei heiltä voi mitään vaatia. Päivi "Suurtalo" Saharinen löi todella alas lattian läpi. Näinhän uskoon tulleet tuppaavat tekemään. Eduskunnassa rkp:n kansanedustajat riehaantuivat.

Mutta sitten kaikki vaikenivat. Ison rahan säätiöiden hallitsijat kertoivat totuuden: Håll käften, suu suppuun. Raha hoitaa kaiken ja sitä meillä on. Kaikki puolueet paitsi persut ovat meidän talutusnuorassa. Klart eller huru. Ja täydellinen hiljaisuus on vallinnut asian tiimoilla.

Jaakko Häkkinen

Perustuslaki kertoo kansalliskielistä, kielilaki kertoo kuntien kielisyydestä. Sinullekin toistan, että tietenkään venäjästä tai somalista ei tule kuntien virallisia kieliä - minun pointtini on, että ruotsi ei voi jäädä kunnan viralliseksi kieleksi siinä vaiheessa, kun se putoaa toiseksi puhutuimmasta kolmanneksi puhutuimmaksi.

Suomen ratifioimat vähemmistösopimukset ovat sen verran niuhoja, että asiaan puututaan tarvittaessa kansainvälisiltä tahoilta.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Tuostapa kuulisin hieman enemmän mielelläni eli perusteita tahi todisteita pöytään ole hyvä.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #17

Suomen ratifioima Kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus: http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1998...

4. artikla, 1: "Sopimuspuolet sitoutuvat takaamaan kansallisiin vähemmistöihin kuuluville henkilöille oikeuden yhdenvertaisuuteen lain edessä ja tasavertaiseen lain suojaan. Tässä suhteessa kaikki syrjintä kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen perusteella on kielletty."

10. artikla, 2: "Alueilla, joilla asuu perinteisesti tai huomattava määrä kansallisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä, sopimuspuolet pyrkivät mahdollisuuksien mukaan varmistamaan olosuhteet, joissa vähemmistökieltä voitaisiin käyttää heidän ja hallintoviranomaisten välisissä suhteissa, mikäli he sitä vaativat ja tällainen vaatimus vastaa todellista tarvetta."

Suomen niin ikään ratifioima Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva Eurooppalainen PERUSKIRJA:
http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1998...

7. artikla, 2. "Sopimuspuolet sitoutuvat poistamaan, mikäli tätä ei ole vielä tehty, kaiken aiheettoman alueellisiin kieliin tai vähemmistökieliin liittyvän erottelun, poissulkemisen, suosituimmuuden sekä kaikki sellaiset rajoitukset, joiden tarkoituksena on jarruttaa tai vaarantaa vähemmistökielen säilymistä tai kehittymistä."

Eivätköhän nämä kohdat riitä jo siihen, että venäjää (kansallinen vähemmistökieli) ei saa syrjiä edes ruotsin kielen toimesta. Syrjintää olisi, jos ruotsi olisi kunnan virallinen kieli venäjän ohi, jos venäjä olisi ruotsia puhutumpi kieli kunnassa.

Jos Vantaa ei muutu yksikieliseksi siinä vaiheessa kun venäjä on ruotsia puhutumpi kieli, vien vaikka henkilökohtaisesti asian kansainvälisiin instansseihin. :-) Oikeudenmukaisuus ja tasavertaisuus on tärkeintä!

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin Vastaus kommenttiin #23

Onpas sinulla mielenkiintoinen ajatuskulku tuossa, ettet kovin mielellään haluaisi antaa venäjälle virallista sijaa Suomessa, paitsi jos sillä voisi vähän ns. "suhteuttaa" ruotsin kielen asemaa.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #24

Toistan jo ties monennenko kerran, etten olisi antamassa venäjälle virallisen kielen asemaa Suomen kunnissa. Mutta kielten ja kieliryhmien tasavertaisuuden kannalta on selvää, ettei ruotsikaan voisi olla virallinen kieli enää pudottuaan Vantaan kolmanneksi puhutuimmaksi kieleksi. Vantaasta tulisi siis yksikielinen, ei kolmikielinen.

Eri asia sitten voisi olla, jos oikeasti jossain kunnassa venäjän- ja ruotsinkielisten osuus nousisi kumpikin yli 8 %. Siinä vaiheessa kielilakiin pitäisi joko lisätä venäjä tai sitten nostaa prosenttirajaa - veikkaan päättäjiemme valitsevan jälkimmäisen vaihtoehdon. :-) Minulla ei ole vielä asiaan jyrkkää kantaa - ainoa jyrkkä kantani on se, että venäjänkielisten 3 % osuus ei oikeuta venäjän nostamiseen viralliseksi kieleksi Vantaalla, eikä pitäisi riittää ruotsinkielistenkään 3 % osuus ruotsin pitämiseen virallisena kielenä.

Kielilaissa raja on 8 % ylöspäin ja 6 % alaspäin, ja siitä täytyisi pitää kiinni. Leikkikaksikielisyys ei ole ruotsinkielistenkään etu.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin Vastaus kommenttiin #26

Olisit siis periaatteessa jopa kieltämässä kuntia kuten Lohjaa, Vantaata tai kuntauudistuksessa syntyviä uusia kuntia ryhtymästä virallisesti monikielisiksi, tai antamasta tiettyjä valikoituja palveluja eri kielillä, jos tuo 6–8% ei täyty? Miksi?

Voit toki pitää vantaalaisten päättäjien ylläpitämää ruotsin asemaa kohtuuttomana. ihan samalla tavalla kuin sinä ja minä voimme pitää heidän keskustaansa, Tikkurilaa, ylitsevuotavan rumana. Mutta se on kuitenkin vantaalaisten asia ja heidän päätöksensä.

Vantaa pitää kerran vuodessa suuret etnoperäiset juhlat, johon osallistuu kaupan ala, vientijärjestöt ja koko lentoliikenneklusteri Helsinki-Vantaalta. Juhlissa ei huomioida ruotsin-, venäjän-, viron- tai edes somalinkielisiä, vaan Vantaan Kuujuhlilla huomioidaan kaupungin 12.:nneksi suurinta kieliryhmää, eli kiinalaisia.

Sinun mielestäsi tämä on ehkä kunnallista syrjintää; minusta se on vantaalaisten valinta.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #32

Minusta lakien pitää olla kaikille samat: niin kauan kuin kunnan kaksikielisyydelle on määritelty raja, siitä on pidettävä kiinni. Ei siitä mitään tule, jos toisille kunnille keksitään tekosyy kiertää rajaa ja vielä lahjotaan rikkomaan sitä. Se on yksiselitteisesti epätasa-arvoista, eikä valtion tulisi syyllistyä sellaiseen.

Juhlia saa vaikka mitä kieliryhmää, kunhan ei pakoteta ketään.

Vastaapa tähän:
Onko sinun mielestäsi oikeudenmukaista ja tasa-arvoista, että ruotsi on Vantaan toinen kieli senkin jälkeen, kun ruotsi on vasta kunnan kolmanneksi puhutuin kieli?

Käyttäjän saimaansisustus kuva
Hannu Koho

Jaska: "Miksi omalle lapselle kannattaisikaan opettaa enää ruotsia, kun hän voi saavuttaa kaiken yksikielisesti suomenkielisenä?"

Olisi mielenkiintoista tietää, miten kaksikieliset perheet käytännössä kielellisesti kehittyvät ja suuntautuvat, noin keskimäärin. Kuten aiemmin on todettu, ruotsinkielisyydestä on hyötyä mm. opiskelupaikkoja jaettaessa. Ja ruotsinkielisillä luulisi vähemmistöjen tapaan yleensäkin olevan aktiivista pyrkimystä sosiaalisessa elämässä "tiivistää rivejään", eli esimerkiksi tehdä suomenkielisestä puolisosta ja lapsista ensisijaisesti ruotsinkielisiä? Mutta onnistuuko se tämän päivän maailmassa? Kumpaan suuntaan kaksikieliset perheet käytännössä vaikuttavat?

Jaakko Häkkinen

Hannu, siitä olisi kyllä hyvä saada tutkimustietoa.
Identiteettikyselyn mukaan ruotsinkielisistä 16 % puhuu kotikielenään suomea. En tiedä, voiko tästä vielä päätellä mitään...

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Tässä nyt ihan vain raakaana kommentoimatonta tutkimustietoa. Pidä hyvänäsi. :-)

Kaksikielisten koululaisten kotikielestä alueittain (Finnäs 2010), kts. myös alaosiota Svenska och finska som andraspråk
http://www.oph.fi/lagesoversikt/den_grundlaggande_...

Kaksikielisten demografiaa (Finnäs 2012), siv. 21–27
http://ft.huset.fi/Site/Data/137/Files/FiSve2012-r...

Fjalar Finnäs on suomenruotsalaisten suuri siffernisse, eli numeronörtti. :-)

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Paljon kommentoitavaa, mutta jos nyt aloitetaan otsikosta Tuhoaako RKP:n politiikka ruotsinkieliset?

Minusta tuntuu, että RKP:n kasvava ongelma on, että puolueen utopia (eli "unelma", "kaukainen päämäärä", "työhypoteesi") ei ole julkilausuttu ja keskestelun alainen, ja toiseksi, että se ei myöskään ole yhtenevä suomenruotsalaisten ja kaksikielisten vastaavan utopian kanssa.

RKP:n, aika laiskasti ajama, mutta kuitenkin, työnäky on todellakin ajatus, että koko kansan kaksikielisyys toiminnallisella tasolla on aidosti toteutettavissa. Tähän perustuu myös vuoden 2004 kielilaki, jota myös muut kuin RKP-läiset myös ajoivat, kuten mm. kielilakikomitean puheenjohtaja, KHO-presidentti ja ruotsinystävä Pekka Hallberg.

Suomenruotsalaisten ja kaksikielisten utopia lienee pikemminkin se, että ruotsia on voitava saada hyödyntää luonnollisesti hankittavana kielitaitona omassa lähiympäristössä ja kotipaikkakunnalla. Kun maailma muuttuu, myös toivotaan, että uusia alueita liitetään kaksikielisyysalueeseen, tai "Svenskfinlandiin", jos siihen on syytä, samalla kun tiedostetaan että muualla "jäälautta murenee", ja vanhoja alueita muuttuu yksikielisen suomenkielisiksi.

Suomenruotsalaisten määrä hang-aroundeineen on pysynyt vakiona 15 vuotta ja kun nämä 290 000+ urbanisoituvat, pientaloistuvat, digitalisoituvat jne. he luonnollisesti toivovat, että palvelu- ja kuntarakenteet seuraisivat tätä kehitystä.

Palaan kun ehdin kohtaasi 1. Pakkosuomi, jossa olet mielestäni täysin väärässä.

Jaakko Häkkinen

"Suomenruotsalaisten määrä hang-aroundeineen on pysynyt vakiona 15 vuotta ja kun nämä 290 000+ urbanisoituvat, pientaloistuvat, digitalisoituvat jne. he luonnollisesti toivovat, että palvelu- ja kuntarakenteet seuraisivat tätä kehitystä."
-- Se ettei absoluuttinen määrä ole juuri pienentynyt, lienee osittain illuusiota. Nykyisessä luvussa lienee "ilmaa", eli henkilöitä joiden ruotsi ei oikeasti ole äidinkielen veroinen ja jotka eivät siis tule siirtämään kieltä lapsilleen.

Ruotsinkielisten koululaisten osuus ei sinällään sano mitään - pitäisi tietää koko ikäluokan koko. Esim. Helsingin ruotsinkielisten tulevaisuusselvityksen mukaan lapsia on syntynyt niin paljon, että ruotsinkielisten lukumäärä kasvaa lähitulevaisuudessa.
http://www.hel2.fi/tietokeskus/julkaisut/pdf/11_10...

"Palaan kun ehdin kohtaasi 1. Pakkosuomi, jossa olet mielestäni täysin väärässä."
-- Odotan mielenkiinnolla perustelujasi. :-)

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Nykyisessä luvussa lienee "ilmaa", eli henkilöitä joiden ruotsi ei oikeasti ole äidinkielen veroinen ja jotka eivät siis tule siirtämään kieltä lapsilleen.

Mielestäni päinvaistoin. Mitä ehdin tuota lähdeaineistoa selata, ruotsinkielisissä kouluissa on nettona noin 1 000 oppilasta enemmän kuin ruotsinkielisiksi rekisteröityihin vuosiluokkiin kuuluu.

Perustele tuota ilma-väitettä jollain muulla kuin että olisi kivaa, jos olisi noin. Tuo on yleinen VKV-myytti, että ihmiset puhuvat vauvoilleen ruotsia, jotta ne 20 vuoden kuluttua pääsisivät Åbo Akademihin.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #22

Olet oikeassa siinä, että ruotsiksi koulua käyviä on enemmän kuin ruotsinkielisiksi rekisteröityjä. Syynä tähän lienee se, että osa kaksikielisistä on rekisteröity suomenkielisiksi vaikka päätyvätkin ruotsinkieliseen kouluun.

Luultavasti on myös toisensuuntaisia kaksikielisiä, eli sellaisia, jotka on rekisteröity ruotsinkielisiksi mutta päätyvätkin suomenkieliseen kouluun. Näitä olisi sitten kuitenkin muutama sata vähemmän kuin noita toisensuuntaisia, mikä selittää edellä mainitun erotuksen.

"Ilmalla" tarkoitan sitä, että ruotsinkielisiksi rekisteröidään henkilöitä, joilla ruotsi ei välttämättä ole äidinkielen veroinen kieli, eikä sitä siksi siirretä lapsille.

Minusta on kuvaavaa se, että ruotsinkielisten miesten ja suomenkielisten naisten liitoista syntyneistä lapsista noin puolet rekisteröidään ruotsinkielisiksi - tämä tuntuu tilastollisesti uskottavalta, eli todennäköisyydet ovat 50-50.

Sen sijaan ruotsinkielisten naisten ja suomenkielisten miesten liitoista syntyneistä lapsista peräti 80 % rekisteröidään ruotsinkielisiksi. Voiko äitien vaikutus todella olla niin suuri verrattuna isien vaikutukseen? Ja mistä johtuu, että tämä äitivaikutus ei sitten näy sekaliittojen suomenkielisillä äideillä, joiden lapsista siis vain 50 % on suomenkielisiä?

Tällaiset epäsymmetriset tilastot minusta osoittavat, että mukana on "ilmaa". Kuinka paljon ilmaa konkreettisesti? En osaa sanoa. Todellisen tilanteen selvittämiseksi olisi tärkeää voida rekisteröidä kaksi kotikieltä.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Kohtaan 1. Pakkosuomi

Jaska: Yleensä hylätyksi tulee turhemmaksi koettu kieli eli vähemmistökieli. Miksi omalle lapselle kannattaisikaan opettaa enää ruotsia, kun hän voi saavuttaa kaiken yksikielisesti suomenkielisenä?

Minusta tämä perusolettamus on väärä. Jos tämä pitäisi paikkansa ruotsia puhuva väestö olisi huvennut rajusti seka-avioliittojen yleistyttyä 1970-luvulta alkaen. Näin ei ole käynyt, eikä maa ole 40 vuoden aikana täyttynyt "valeruotsinkielisistä" niin kuin väität. Heidän lapsensahan edelleen täyttävät ruotsinkielisiä kouluja ja puhuvat siellä ruotsia päivittäin. Kaksikielinen perhe valitsee – toistaiseksi – yleisimmin ruotsinkielisen koulun lapsilleen, olipa ruotsi sitten objektiivisesti hyödyllinen kieli tai ei. Näin perheet pyrkivät hyödyntämään perheen molempia kieltä välittämällä molemmat kielet lapsilleen pysyväksi kielitaidoksi.

Ruotsinkielisillä kouluilla on tässä ollut merkittävä rooli, koska vaikuttaa siltä, että nimenomaan koulu vahvistaa kotikielen pysyväksi läpi elämän.

Tältä osin ruotsinkielisten kielirakennelma on tällä hetkellä hatarahkolla pohjalla, kun ruotsinkieliset koulut eivät ainakaan Pisamääritelmien mukaan tällä hetkellä anna yhtä hyvää opetusta kuin maan suomenkieliset koulut. Jos kaksikieliset perheet alkavat valita suomenkielisiä kouluja, mikä on heille pieni askel, tämä johtaa ruotsinkielisten koulujen harvenemiseen ja sen myötä uusiin tappiokierteisiin. Silloin skenaariosi saattaa olla todellinen ja kaksikielinen väestö suomettuu muutaman sukupolven aikana.

Toiseksi lainaamasi lause yllä on eriskummallinen ns. Vapaan kielivalinnan leirin suunnalta kuultuna. Siinä oletetaan jotenkin ihmisen luonteeseen kuuluvana, että ihminen valitsee pois harvoja ja hyödyttömiksi kokemiaan kieliä. Miten VKV-läinen voi uskoa laajaan vapaaehtoiseen kielten oppimiseen kirjoon, jos, muokaten, lapsen ei kannattaisi opiskella italiaa tai japania kun hän voi kuitenkin saavuttaa kaiken englanninkielisenä?

Mistä tällainen pessimismi ihmisen innosta oppia vähemmän puhuttuja kieliä ja ulkoisesti hyödyttömiksi tuomittuja kieliä nimen omaan kaksikielisten perheiden ruotsin kohdalla? Miksi työkaverini 19-vuotias tytär opiskeleekaan koreaa?

Jaakko Häkkinen

"Minusta tämä perusolettamus on väärä. Jos tämä pitäisi paikkansa ruotsia puhuva väestö olisi huvennut rajusti seka-avioliittojen yleistyttyä 1970-luvulta alkaen. Näin ei ole käynyt, eikä maa ole 40 vuoden aikana täyttynyt "valeruotsinkielisistä" niin kuin väität."
-- Perusolettamus ei ole väärä - sen todistavat oikeaksi sadat tai tuhannet jo tapahtuneet ja meneillään olevat kielenvaihdot maailmassa. Se, että tämä ei vielä ole alkanut toimia ruotsinkielisten tappioksi, on tietysti hyvä - mutta riski on edelleen väijymässä.

Ajatellaanpa asiaa sukupolvi kerrallaan:
1. Kun ruotsinkielinen (R) pariutuu toisen ruotsinkielisen tai suomenkielisen kanssa, hän luultavasti haluaa siirtää oman kielensä lapselle, josta tulee R tai kaksikielinen RS.
2. Tällä hetkellä lähes kaikki ja tulevaisuudessa kaikki lisääntymisikäiset ruotsinkieliset ovat jo kaksikielisiä RS. Kun tällainen henkilö pariutuu toisen RS:n kanssa, lapselle varmaan vielä opetetaan ruotsia (RS siis hänkin).
3. Mutta jos hän (RS) pariutuu suomenkielisen S kanssa, niin todennäköisesti iso osa tällaisten lapsista kasvatetaan jo suomenkielisiksi: RS + S = S(r)! Eli lapsi ehkä osaa ruotsia enää muutaman fraasin verran, joilla ilahdutetaan ruotsinkielisiä isovanhempia.

Tästä syystä koko kielivähemmistön kaksikielistyminen on todellinen riski. Vai väitätkö ettei ole?

"Jos kaksikieliset perheet alkavat valita suomenkielisiä kouluja, mikä on heille pieni askel, tämä johtaa ruotsinkielisten koulujen harvenemiseen ja sen myötä uusiin tappiokierteisiin. Silloin skenaariosi saattaa olla todellinen ja kaksikielinen väestö suomettuu muutaman sukupolven aikana."
-- No tästä riskistä olemme samaa mieltä.

"Toiseksi lainaamasi lause yllä on eriskummallinen ns. Vapaan kielivalinnan leirin suunnalta kuultuna. Siinä oletetaan jotenkin ihmisen luonteeseen kuuluvana, että ihminen valitsee pois harvoja ja hyödyttömiksi kokemiaan kieliä."
-- Jos lapsilta kysytään, he valitsisivat pois koko oppivelvollisuuden. Siksi meidän täytyy edelleen pitää kiinni siitä, että koulussa on opiskeltava vähintään kahta vierasta kieltä (ehkä poikkeustapauksissa voitaisiin joustaa). He saisivat kuitenkin valita itse ne tarpeellisiksi koetut.

En näe mitään ristiriitaa siinä, että lapsen vanhemmat eivät ole siirtäneet hänelle ruotsia mutta haluavat hänen koulussa lukevan englantia ja venäjää. Silloin he eivät pidä ruotsia tärkeänä, mutta pitävät isompia ja työelämässä paljon tarvittuja kieliä tärkeinä.

Jos psykologiaan mennään, niin muista, että nuorten mielestä usein se mitä vanhemmat edustavat on liian tylsää ja tuttua; siistiä ja coolia on jokin harvinainen, kaukainen ja eksoottinen. Lapsen motivaatio "tarpeettoman" korean opiskeluun voi olla paljon suurempi kuin hänen motivaationsa "mummojen ruotsin" opiskeluun. Valitettavasti.

Minä toivon, että kaksikieliset siirtäisivät myös ruotsin lapsilleen. Esim. Siperiasta tunnetaan "stabiilia kaksikielisyyttä", eli hyvinkin pitkään jokin kansa on puhunut sopivissa olosuhteissa useita kieliä. Tämä on kuitenkin suhteellisen harvinainen tilanne: usein kaksikielisyys johtaa ennen pitkää toisesta kielestä luopumiseen. Se on siis tilastollisesti riskialtis tilanne.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Minusta tuntuu, että tällainen psykologinen pohdiskelu "cooliudesta" yms. jää niin sinulta kuin minulta vähän amatööritasolle. Jos tuo sinun dystooppinen näkemyksesi siitä, miten helposti ihminen hylkää jonkun kielen hyödyttömänä, olisi oikea, niin paljon suurempi osa maailmastahan tänään puhuisi mandariinikiinaa, hindiä, englantia ja muita valtakieliä.

Mitä enemmän seurustelee fennomaanien ja VKV-läisten kanssa sitä helpommin tietysti myös muuttuu aksioomaksi tämä, että eihän kukaan järkevä ihminen voi haluta itselleen tai lapselleen ruotsia Suomessa, elleivät hänen tarkoitusperänsä ole suunnitelmallisia, turhamaisia tai katalia jne. Siksi ehkä jää näkemättä joku tällainen ihmisen taipumus tai innostus monimuotoisuuteen tai mikä lie, joka johtaa siihen, että kotona valitaan monikielisyys yksikielisyyden sijasta.

Omat kokemuksenihan eivät käy minkään vakuudeksi tai todisteeksi mutta minulle on lähisuvun piirissä tuttu tämä maalaamasi kuvio RS + S = S(r) – jossa kuitenkin ns. viime hetkellä lopullista suomettumista ollaan nähty huonona asiana, ja tietosesti tehty valintoja kaksikielisyyden säilyttämiseksi.

1. sisarus

RS + S(r) muodostivat perheen. Toisen ruotsintaito rapistui käyttämättömyyttään, kun toisen taas opiskelujen myötä parani, joten pian tilanne oli jopa Sr + Sr. Saatuaan lapsia, alunperin suomenkielinen vanhempi päätti puhua perheessä ruotsia, jolloin lopputulema oli RS + S(r) => lapset RS ja RS

2. sisarus
oli nuorempi ja oli suomenkielisen koulunkäynnin myötä suomettunut, joten:

S(r) + S muodostivat perheen, ja saivat lapset, jotka olivat S, S ja S. Koska ruotsia kuitenkin puhuttiin suvussa lasten tilanne muuttui niin, että se oli mm. peruskoulun jälkeen S(r), S(r) ja S. Näistä muut lapset todennäköisesti suomettuvat, mutta yksi lapsista on tietoisesti halunnut säilyttää ruotsinkielisen perintönsä, opiskellut Ruotsissa, ja on nyt muodostamassa perhettä, jossa lopputulema on S + R => mahdolliset lapset todennäköisesti hekin RS ja RS.

Kuten sanottu, tämä ei todista mitään, mutta on esimerkki siitä, että monikielisyydellä on arvonsa, ja että nähdään tappiona jos siitä luopuu.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset