Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto Kommentoin poliittisia aiheita puolueettomasti, liukuvan äänestäjän paikalta arvioiden.

Kielilisä turvaisi vähemmistökieliset palvelut

  • Yhteiskunnallisten kielten alueet
    Yhteiskunnallisten kielten alueet
  • Saamelaiskielten alueet Suomen Lapissa
    Saamelaiskielten alueet Suomen Lapissa

Yli 40 vuotta jatkunut pakkoruotsi ei ole turvannut ruotsinkielisten palveluja, joten kielipakottamisen lopettaminen ei niitä myöskään havaittavasti heikentäisi. Esitän ratkaisuksi palvelujen turvaamiseen palkan päälle tulevaa lakisääteistä kielilisää. Ensin kuitenkin määritelmiä:

 

Kansalliskieli

 Kansalliskielen asema tarkoittaa käytännössä sitä, että valtio tukee ja ylläpitää kansalliskieliä, kun taas muilla kieliryhmillä on "vain" oikeus itse ja omilla rahoillaan ylläpitää kieltään. Erityisesti saamelaiskielet, jotka ovat eriasteisesti uhanalaisia, ansaitsisivat kansalliskielen aseman, koska tällä hetkellä jopa saamenkielisistä oppikirjoista on pulaa.

 Suomen perustuslain mukaan "Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. - - Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan."

 

Yhteiskunnallinen kieli (= kunnallinen virallinen kieli)

 Kielen virallisuus määräytyy kuntatasolla. Kunnan enemmistökieli on aina virallinen kieli, ja vähemmistökielestä tulee kunnan toinen virallinen kieli, mikäli sen puhujien osuus kuntalaisista on vähintään 8 % tai ei laskenut alle 6 %, tai kunhan puhujia on kunnassa vähintään 3000.

 Kielilaki ja saamen kielilaki takaavat suomen-, ruotsin- ja saamenkielisille yhtäläiset oikeudet saada äidinkielisiä palveluja valtiollisessa viranomaisessa koko maassa ja kunnallisessa viranomaisessa sellaisissa kunnissa, joissa kyseinen kieli on ainoa tai jompikumpi virallisista kielistä.

 Kielilakien perusteella Suomessa on siis viisi kunnallisesti virallista kieltä, koska saamelaiskieliä on Suomessa kolme. Koska "virallinen kieli" kuitenkin helposti liitetään kansalliskieltä vastaavaan valtiolliseen tasoon ja joissain maissa sitä käytetäänkin siinä merkityksessä, suosin mieluummin nimitystä yhteiskunnallinen kieli.

 Suomessa yhteiskunnallisia kieliä ovat siis suomi, ruotsi (svenska), pohjoissaame (davvisámi), inarinsaame (anarâškielâ) ja koltansaame (sää´mǩiõll). Tällä hetkellä yksikään kielistä ei ole yhteiskunnallinen kieli koko maassa – ei edes suomi, koska mantereella on yksikielisesti ruotsinkielisiä kuntia. Niinpä kaikki viisi kieltä ovat alueellisia yhteiskunnallisia kieliä. Jos viimeisetkin ruotsinkieliset kunnat muutettaisiin kaksikielisiksi, suomi olisi valtakunnallinen yhteiskunnallinen kieli ja neljä muuta kieltä olisivat edelleen alueellisia yhteiskunnallisia kieliä.

 Yhteiskunnalliset kielialueet ovat osittain päällekkäisiä: suomen kielen yhteiskunnallinen alue käsittää koko Suomen, pois lukien vain kourallinen yksikielisesti ruotsinkielisiä kuntia; ruotsin kielen yhteiskunnallinen alue käsittää lähes koko rannikkovyöhykkeen Kymijoelta Merenkurkkuun asti; ja saamelaiskielten yhteiskunnallinen alue käsittää neljä pohjoisinta kuntaa (Utsjoki, Inari, Enontekiö ja Sodankylä).

 

Oppiainepakkokieli

 On ilmennyt tarvetta erottaa kahdenlaisia pakkokieliä, joista ensimmäinen liittyy koulujen oppiaineisiin ja toinen kunnalliseen tasoon.

 Suomessa on kaksi opetuslaeissa pakollisiksi määrättyä kieltä, joita oppilaiden on kouluissa opiskeltava: suomi ja ruotsi. Esimerkiksi perusopetuslaissa oppiainepakkokielet on ilmaistu niin, että toinen kotimainen kieli listataan kaikille yhteisten eli pakollisten oppiaineiden joukossa. Käytännössä siis suomenkielisten täytyy opiskella ruotsia ja ruotsinkielisten suomea.  

 Muunkielisten (mukaan lukien saamelaisten) täytyy opiskella molempia, ja vapautuksia pakkoruotsista on hyvin vaikea saada. Siinä ei moni enää jaksa valinnaisia vieraita kieliä ajatellakaan.

  

Yhteiskunnallinen pakkokieli

 Olen aiemmin perustellut, miksi kuntalaisten täytyy osata kuntansa yhteiskunnallista kieltä. Koska meillä on vielä yksikielisesti ruotsinkielisiä kuntia, tämä tarkoittaisi johdonmukaisuuden ja tasa-arvon nimissä sitä, että suomenkielisten täytyisi osata tällaisissa kunnissa ruotsia voidakseen toimia jokapäiväisessä elämässä (koulussa, työpaikalla, kaupoissa ja liikenteessä). Vastaavasti suomenkielisissä kunnissa asuvien ruotsin- tai muunkielisten pitäisi osata suomea voidakseen käydä koulua tai työskennellä.

 Käymiemme keskustelujen perusteella tällainen järjestelmä johtaisi kuitenkin käytännön hankaluuksiin: jos oppilas muuttaisi eri kuntaan kesken koulun, minkä kunnan mukaan hänen kielivaatimuksensa arvioitaisiin? Lisäksi kahden naapureina sijaitsevan kunnan asukkaat olisivat keskenään eriarvoisessa asemassa, jos yksillä ei olisi yhteiskunnallista pakkoruotsia ja toisilla olisi (sama ongelma syntyy Raaseporin tilanteesta). Näistä syistä parempi ratkaisu olisikin alueellisten yhteiskunnallisten kielten kielialueiden kaksikielistäminen.

 

Kielialueiden kaksikielistäminen

 Kaksikielinen kunta on siinä suhteessa joustava, että siellä voi (tai pitäisi voida) elää kummalla tahansa yhteiskunnallisella kielellä. Tämä tarkoittaa, ettei ole mitään tarvetta eikä perustetta pakkokielille: suomenkieliset hoitavat jokapäiväiset asiointinsa suomeksi ja ruotsinkieliset ruotsiksi tai saamenkieliset saameksi. (Suomessa on ja tulisi olemaankin vain suomi-ruotsi-kaksikielisiä ja suomi-saame-kaksikielisiä kuntia.)

 Siksi jäljellä olevat pienet ruotsinkieliset kunnat voitaisiin muuttaa kaksikielisiksi joko suoraan tai kuntaliitosten kautta. Tähänhän valtio jo niitä nytkin rohkaisee tarjoamalla merkittävää rahallista kannustetta kaksikielisyydestä. Näin suomen kielestä tulisi valtakunnallinen yhteiskunnallinen kieli, ruotsin ja saamelaiskielten ollessa alueellisia yhteiskunnallisia kieliä.

 Maahanmuuttajilla olisi kuitenkin edelleen yhteiskunnallinen pakkokieli, jotta he voisivat käydä koulussa ja töissä, mutta vain yksi pakkokieli, toisin kuin tähän asti. Sen olisi järkevintä olla suomi, joka olisi ainoa valtakunnallinen yhteiskunnallinen kieli.

 

Ei keppiä vaan porkkanaa!

 Vaikka kielilait "takaavat" suomen-, ruotsin- ja saamenkielisille yhtäläiset oikeudet äidinkielisiin palveluihin, käytäntö on jotain aivan muuta: kaksikielisissäkin kunnissa suomenkieliset palvelut ovat parhaita ja ruotsinkieliset palvelut keskimäärin heikompia – huolimatta yli 40 vuotta jatkuneesta pakkoruotsittamisesta. Saamenkieliset palvelut ovat kaikista heikoimmalla tolalla.  

 Suomen yhteiskunnallisten kieliryhmien palvelujen turvaamiseksi on luovuttava tehottomasta kepistä eli oppiainepakkokielistä ja siirryttävä porkkanaan eli kannustimiin. Eräs tällainen voisi olla lakisääteinen yhteiskunnallisen kielitaidon lisä, joka alueellisten yhteiskunnallisten kielten alueilla maksettaisiin kyseisen kielen taidon osoittavalle palvelualan työntekijälle. Kielitaito voitaisiin osoittaa lyhyessä suullisessa keskustelulla työsopimusta solmittaessa ja sen jälkeen määräajoin, esimerkiksi muutaman vuoden välein.

 Kielilisää voisi soveltaa muihinkin asiakaspalvelutehtäviin kuin viranomaisiin. Esimerkiksi parturi ja kahvilan myyjä saisivat kielilisän todistaessaan osaamisensa alueen toisessa yhteiskunnallisessa kielessä. Tämä saattaisi olla jopa helpompi järjestää kuin viranomaisten kielilisä, koska viranomaisten palkat menevät valtion ja kuntien niukasta ja alati leikkausten alla olevasta budjetista, kun taas muiden asiakaspalvelijoiden palkkakulut menisivät yksityisten yritysten rahoista. Tietysti kielilisän maksamisesta olisi tehtävä lakisääteinen velvollisuus, muuten työnantajat luistaisivat siitä.

 Kielilisä motivoisi alueellisen yhteiskunnallisen kielen alueella työskenteleviä tavallisia ihmisiä opettelemaan kyseisen kielen eikä maksaisi valtiolle mitään! Vain viranomaisten kielilisän budjetoiminen jäisi valtion ja kuntien vastuulle.

 

Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus

 Olisiko tällainen malli reilu, vaikka Pihtiputaalla tai muissa suomenkielisissä kunnissa vastaavissa tehtävissä työskentelevä ei voisi saada kielilisää? Lisäksi ruotsin- ja saamenkieliset saisivat kielilisää osatessaan jo valmiiksi jonkin verran suomea (ainakin enemmistö), kun taas suomenkielisten pitäisi nähdä vaivaa kielilisän eteen ja oikeasti opetella ruotsia tai jotain saamelaiskieltä.

 Mielestäni nämä eivät ole tasa-arvo-ongelmia vaan menevät positiivisen syrjinnän piiriin: tällaisella epäsymmetrisellä kielilisällä saadaan aikaan symmetrinen lopputulos, eli ruotsin- ja saamenkielisten palvelut paranisivat saavuttaen suomenkielisten palvelujen tasoa. Positiivinen syrjintä on todistetusti vaikeasti ymmärrettävä käsite, joten täällä on rautalankaa aiheesta jatkolinkkeineen.

 Mikäänhän ei myöskään estä laajentamasta kielilisää muihinkin kieliin – jokaisesta lisäkielestä (tai jokaisesta kyseisellä alueella ja alalla olennaisena pidetystä kielestä) kielilisä nousisi sovitun prosenttimäärän verran.

 

Ongelmia?

 Olisin kiitollinen, mikäli lukijat ilmoittaisivat mahdollisista malliin sisältyvistä ongelmakohdista. Itse en tähän hätään sellaisia keksinyt.

 Saamelaiskielistä pohjoissaame on yhteiskunnallinen kieli Enontekiöllä, Utsjoella ja Sodankylässä. Inarissa sen sijaan tilanne on mutkikkaampi, koska siellä puhutaan kaikkia kolmea saamelaiskieltä (ks. toinen liitekartta). En tiedä, miten tämän voisi sujuvasti ja oikeudenmukaisesti ratkaista. Samoissa keskuksissa pitäisi olla kolmea eri saamelaiskieltä taitavat viranomaiset tai tulkit.

 

P.S. Saamelaiskielten kartan näkee suurempana täällä.

P.P.S. Tässä on sellainen juju, että kielilisä olisi lakisääteinen velvollisuus, mutta kielitaito ei olisi. Eli olisi yrityksen oma asia, palkkaako se kielitaitoisia vai kielitaidottomia työntekijöitä. Luotan kannustimena kysynnän ja tarjonnan lakiin: uskon, että vähemmistökieliset siirtyisivät käyttämään niitä yrityksiä, joiden työntekijät osaavat heidän kieltään. Tämä korvaisi työnantajalle hänen maksamansa kielilisän varmaankin monin verroin takaisin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (28 kommenttia)

Jukka Mäkinen

Jos yksityinen työnantaja saa halvemmalla kielitaidottoman, niin todennäköisesti hän sellaisen palkkaa. Kielitaidosta pitäisi olla todistettavasti taloudellista hyötyä yritykselle ennen kuin kannattaa palkata työntekijä jolle joutuu maksamaan kielilisää.

Mikäli sen sijaan kielitaitolisän maksaisi joku yrituýksen ulkopuolinen taho, esimerkiksi kuuluisat kirstut pullollaan rahaa olevat säätiöt, niin idea voisi toimiakin.

Aivan samoin venäjänkielen taitoisten kielilisän voisi maksaa joku venäläinen oligarkkisäätiö, arabiankielen taitoisten kielilisän ISIS. Somalikielilisän maksaisi tietysti sossu.

Jaakko Häkkinen

Olen ehkä turhan optimistinen luottaessani kannusteisiin... Itse hahmotan kuitenkin asian niin, että kyse on myös imagosatsauksesta, ja asiakkaat äänestävät jaloillaan: jos jossain kaupassa, kahvilassa tai parturissa oikeasti puhutaan alueen kielivähemmistön kieltä, sen kieliset luultavasti suosivat näitä liikkeitä.

Tämä kysynnän ja tarjonnan laki motivoisi työnantajia palkkaamaan kielitaitoisia työntekijöitä. Kielitaito olisi siis kilpailuvaltti myös yritysten tasolla!

Jos taas alueen asukkaat eivät suosisi omankielisiä palvelujaan, silloinhan he eivät niitä enää tarvitsisikaan, koska olisivat sujuvasti kaksikielisiä.

Yksittäisen työntekijän kielitaito näkyisi vaikka rintalapusta tai hihamerkistä. ;-) Ja liikkeen ovella olisi kielitaitoilmoitus, ja niitä valvottaisiin epärehellisten ketkujen varalta.

Jukka Mäkinen

Eiköhän siinä ihan markkinavoimat pelaa parhaiten. Jos yrittäjä haluaa kielitaitoisen työntekijän niin hän valitsee sellaisen ja on tarvittaessa maksamaan siitä enemmän. Ei siihen mitään byrokratiaa ole tähänkään mennessä tarvittu. Stockmannilla ainakin nuo rintamerkit ovat olleet käytössä jo kymmeniä vuosia.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #25

Ongelmana on se, että niin monet yrityksetkin ajattelevat, että "kyllähän niiden pitää Suomessa pärjätä suomeksi". Vaikka oikeasti ei pidä. Siksi nykylinjalla jatkettaessa ei tapahdu mitään parannusta vähemmistökielten osalta. Vai tietääkö joku, että Pohjois-Lapissa suomenkieliset asiakaspalvelijat osaisivat saamea tai kaksikielisissä kunnissa ruotsia?

Ainoa poikkeus lienevät ne alueet, joilla ruotsi on enemmistökieli, siellä suomenkieliset useammin osaavat ruotsia. Stockmann on poikkeus, ei sääntö.

Tarvitaan siis toimenpiteitä, että alueellisten yhteiskunnallisten kieliryhmien toimintakyky säilyy. Minusta tämän mallin hinta on pieni hyötyyn nähden - ainakin kunnes joku esittää paremman mallin.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin Vastaus kommenttiin #26

Juuri tämän takia onkin niin äärimmäisen typerää että kansalaisaloitteessa lukee, että

kieli[...]politiikan pitää turvata, että ne oppilaat jotka eivät opiskele ruotsia, eivät joudu [...] työuran suhteen epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa ruotsia opiskeleviin..

Eli periaatteessa aloitteen läpimeno voitaisiin tulkita niin, ettei tuollaista kielilisää edes voisi, muita syrjivänä, maksaa.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #27

Hyvä pointti, Jan-Erik. Toisaalta tuo kohta on oikeastaan yhtä järjetön kuin vaatimus, ettei lyhyen matematiikan opiskelleita saa asettaa eriarvoiseen asemaan kuin pitkän matematiikan opiskelleita. Sitähän ei tietenkään voi estää, koska korkeakoulujen pääsykokeissa yms. pitkää matematiikkaa arvostetaan enemmän ja siitä saa enemmän pisteitä. Ei se ole epätasa-arvoa.

Valinnaisten ja vaihtoehtoisten oppiaineiden tarkoituksena on juuri tehdä ihmisten koulututkinnoista erilaisia: joissain asioissa on hyötyä siitä että on valinnut jotain, mutta joissain asioissa on haittaa siitä ettei ole valinnut jotain muuta.

Siksi en näe, että tuosta tulisi ongelmaa.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Jaa, olin käsityksessä, että kielilisää maksettaisiin jossain määrin palvelualoilla jo nyt:

http://yle.fi/uutiset/pam_kaupat_nihkeita_maksamaa...

Tämä siis silloin, jos vierasta kieltä oikeasti tarvitaan tehtävässä päivittäin.

Koska ruotsin osalta tällaista tarvetta ei ole ruotsinkielisten alueiden ulkopuolella, on keksitty korvaus nimeltä "kielitaitolisä" tai "muu lisäpalkkio".

Jaakko Häkkinen

Niin, kielilisän pitäisi olla todellinen ja pakollinen, ei tuollainen "maksetaan jos huvittaa" -tyyppinen niin kuin nykyään.

Tärkein olisi alueellisten yhteiskunnallisten kielten kielilisä. Sen pitäisi olla merkittävämpi kuin muiden kielten osalta - onhan eri asia puhua espanjaa pari kertaa vuodessa turisteille kuin työskennellä ympäristössä, jossa oikeasti elää kielivähemmistö.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Kielilisän suhteen olet kyllä nyt vähän keksimässä pyörää uudelleen. Nykyinen joskus kehno kielipalvelutaso ollaan kyllä jo nyt saavutettu kielilisien turvin. Ne ovat julkisen sektorin muutamista kympeistä (20–70€ luokkaa per kk) kaupan ja muiden yksityisten alojen jo aika hyviin kielilisiin 4-5 % per osattu kieli.

En kyllä tiedä miten tätä vastikkeellisuutta kielilisille valvotaan; joudun jatkuvasti itse kommunikoimaan suomeksi kielilisiä nostavien julkisen alan virkailijoiden kanssa, jotka saavat rahaa koska muka osaavat ruotsia.

Muihin alkuartikkelisi teemoihin täytyy palata ajan kanssa.

Jaakko Häkkinen

"Kielilisän suhteen olet kyllä nyt vähän keksimässä pyörää uudelleen."
-- Erona on, että minun pyöräni on ehjä ja pyöreä eikä rikkinäinen ja nelikulmainen kuten nykyinen! :-)

Tarvitaan selvästikin toimivaa kontrollia ja valvontaa sekä määräaikaiset kielitaitotestit. Ajatelkaapa, kuinka monta suomalaista byrokraattia saataisiin näin työllistettyä! ;-)

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Kouluautonomiaa en lähtisi purkamaan esittämälläsi tavalla

"että xxx-kielisten täytyisi osata tällaisissa kunnissa yyy-kieltä voidakseen toimia jokapäiväisessä elämässä (koulussa... )" jne.

Minusta koulut on aina järjestettävä omalla kansalliskielellä, jos vain lakisääteisiä opetusryhmiä tietyllä jatkuvuudella syntyy maksimi koulumatkojen puitteissa (alakoulussa korkeintaan 3 t, yläkoulussa 3,5 t). Muissa olosuhteissa vanhempien olisi muutettava koulujen perään tai tyydyttävä kotikieliopetukseen.

Monessa tapauksessa myös neuvotteluratkaisut ja kompromissit vanhempien kanssa ovat olleet mahdollisia; näin on toimittu mm. Lahden seudun kunnissa, jossa sovittiin vain osittaisesta omankielisestä opetuksesta.

Jaakko Häkkinen

En näe käytännössä mahdolliseksi, että oikeasti olisi kymmenen hengen ruotsinkielisiä kouluja tai edes luokkia jossain suomenkielisellä harvaanasutulla alueella. Kyllä sen pitäisi riittää, että kansalliskielisistä kouluista huolehditaan kielten omalla alueella.

Ja kyllähän se kansalliskielen status herättäisi silloin epäoikeudenmukaisuuden tunteita, jos kymmenen ruotsinkielistä kuntalaista saisi oman koulun/luokan mutta 100 venäjänkielistä ei saisi.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

No, minne se sinun oikeudenmukaisuutesi katoaa juuri tässä kohtaa...?

Tuskinpa näillä kriteereillä perustettaisiinkaan kovin monta uutta, syrjäistä ruotsinkielistä koulua, varsinkin jos oljenkorreksi jätetään tuo ehdottamani jatkuvuus, eli että vähintään olisi löydettävä 10+10+10 oppilasta peräkkäisinä vuosina.

Kevein tietämäni ruotsinkielinen koulu on Hämeenlinnassa, jossa suomenkielisen koulun yhteydessä tarjotaan ala-astetta lk 1–4 ruotsinkielisenä ja sen jälkeen sekaopetusta. Sen kevyempi vaihtoehto lienee sitten jo kotikielenopetusta.

http://www.hameenlinna.fi/Palvelut/Koulut-ja-opetu...

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #15

"No, minne se sinun oikeudenmukaisuutesi katoaa juuri tässä kohtaa...?"
-- Ei se mihinkään katoa. En näe oikeudenmukaiseksi venyttää Svenskfinlandia sen rajojen ulkopuolelle. Ruotsi on toki kansalliskieli, mutta se on silti "vain" alueellinen yhteiskunnallinen kieli kuten saamekin.

Ei ole realistista eikä perusteltuakaan vaatia ruotsinkielisille samaa kohtelua koko maassa kuin heidän omalla alueellaan. Lainsäädäntökin hyväksyy tämän tilanteen: yksikielisesti suomenkielisten kuntien kunnallisissa viranomaisissa ruotsinkielisten asukkaiden täytyy asioida kunnan kielellä eli suomeksi, ellei kyseessä ole viranomaisen yhteydenotto.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Virkamiehistä kielilisää voidaan maksaa suomenkieliselle joka käyttää ammatissaan ruotsia mutta myös ruotsinkieliselle joka käyttää ammatissaan suomea.
Käsitykseni mukaan näiden kielilisien hakeminen on kuitenkin suhteellisen pientä eikä monikaan käytä sellaisia hyväkseen.

Kielilisät tulisikin rajata aidosti vieraisiin kieliin. Esim rajaviranomaisilla on selkeästi tarvetta venäjän kielen taitoisille.

Mitä tulee yhteen ja ainoaan yhteiskunnan 'pakkokieleen' niin sihen en usko enkä kannata hetkeäkään.
Sensijaan pitäisi miettiä miten yhteiskunta pystyy tukemaan saamen kielen/kielien vahvistumista asemaan joka niillä ennen 'pakkosuomea' oli.

Toisten mukaan ruotsin vapaaehtoistaminen lisää ruotsin osaamista niin enpä pysty kuvittelemaan miksi sama asia ei toimisi myös suomen osalta.

Jaakko Häkkinen

"Kielilisät tulisikin rajata aidosti vieraisiin kieliin. Esim rajaviranomaisilla on selkeästi tarvetta venäjän kielen taitoisille."
-- Epäilemättä tarvetta on. Mutta kielitaitoahan voidaan vaatia jo työnhaun yhteydessä. Minun pointtini on turvata Suomen vanhojen vähemmistökielten palvelut.

"Mitä tulee yhteen ja ainoaan yhteiskunnan 'pakkokieleen' niin sihen en usko enkä kannata hetkeäkään."
-- Tarkoitatko Tomi, että sinun mielestäsi Suomeen muuttavien ei tarvitse opiskella täkäläistä kieltä vaan he voivat jättäytyä ummikoiksi? Millä perustelet kantasi?

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Tänne muuttaville tulisi opetella joko suomea tai ruotsia, mutta noiden kahden välillä tulee olla valinnanvapaus.

Maahan tuleville pakolaisille kieliopetusta toki järjestetään. Valtaosa maahan muuttajista ei kuitenkaan pakolaisia ole joten en ymmärrä miksi sellaiset muut pitäisi laittaa johonkin pakollisiin opintoihin.

En jaksa uskoa sellaiseen systeemiin jossa esim Elop tai joku muu asiantuntijatehtävissä työskentelevä voitaisiin yhteiskunnan taholta pakottaa opettelemaan jompaa kumpaa valtakieltä vaikka työnantaja sellaisen muutenkin palkkaisi. Käänteisesti voidaan kysyä tulisiko yhteiskunnalla olla oikeus kieltää maahanmuutto puuttuvan kielitaidon perusteella vaikka työnantaja olisi halukas palkkaamaan.

Tässä esimerkissä ei tietenkään ole kyse virkamiesammateista, joilta vaaditaan vähintään toisen kielen osaamista. Jossain tapauksessa molempien.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #14

"Tänne muuttaville tulisi opetella joko suomea tai ruotsia, mutta noiden kahden välillä tulee olla valinnanvapaus."
-- Hyväksyn tämän, kunhan heille kerrotaan maan ja kunnan todellinen kielitilanne. Varmasti esim. saksankielisille ja skandinaaveille olisi helpompaa integroitua ruotsiksi.

"Maahan tuleville pakolaisille kieliopetusta toki järjestetään. Valtaosa maahan muuttajista ei kuitenkaan pakolaisia ole joten en ymmärrä miksi sellaiset muut pitäisi laittaa johonkin pakollisiin opintoihin."
-- Jos joku saa työpaikan yrityksestä, jossa ei tarvitse osata täkäläisiä kieliä, se sallittakoon. Hän varmaan opettelee kielen kuitenkin, jos jää maahan pidemmäksi aikaa.

Jos ihminen tulee tänne ilman työ- tai koulutuspaikkaa, hänet voidaan velvoittaa opettelemaan kieli - sehän on kaikkien etu, koska työllistymis- ja koulunkäyntimahdollisuus paranee erittäin paljon.

Jukka Mäkinen

"Virkamiehistä kielilisää voidaan maksaa suomenkieliselle joka käyttää ammatissaan ruotsia mutta myös ruotsinkieliselle joka käyttää ammatissaan suomea."

Miksi ihmeessä, jos kerran miksikään virkamieheksi ei pääse läpäisemättä virkamiesruotsin(suomen) koetta. Nykyisen lain mukaan kaikkien virkamiesten tulee osata toista kotimaista.

Jos poistetaan virkamiesruotsi kaikista tutkinnoista ja pakkoruotsi peruskoulusta, silloin kielilisä kenties olisi paikallaan.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Mistä ihmeestä on julkisuuteen noussut sellainen ilmiselvä valhe että kaikilta maamme virkamiehiltä vaadittaisiin sekä ruotsin että suomen kielitaidon osaamista jos omassa työtehtävässä vain toinen riittää.

Jaakko Häkkinen

Tomi on nyt oikeassa, Jukka on ymmärtänyt väärin. Kielitaitovaatimus koskee valtiollisia viranomaisia ja kaksikielisten kuntien viranomaisia.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030423

Jukka Mäkinen Vastaus kommenttiin #13

No kun virkamieheksi ei yleensä pääse ilman vaadittavaa akateemista tutkintoa, ja ensimmäistäkään tutkintoa et saa ilman että läpäiset virkamiesruotsin kokeen.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #22

Niin, virkamiesruotsi on liian laaja siihen nähden kuinka harva päätyy kielilain tarkoittamiin viranomaistehtäviin.

Pakkokielen poisto tarkoittaisi myös korkeakoulujen virkamiesruotsin poistoa. Eikä se johda epätasa-arvoon, vaikka kielitaitolakeja ei muutettaisikaan, koska jokaisella on oikeus osoittaa kielitaitonsa muutenkin kuin näyttämällä tutkintotodistusta.

Käyttäjän POOL kuva
Olli Porra

Selkein ratkaisu olisi, että ne muutama tuhat ruotsinkielistä ummikkoa, jotka eivät osaa suomea, opettelevat valtakielen. Näinhän saamen- ja muunkieliset nytkin ovat joutuneet opettelemaan.

Jaakko Häkkinen

Selkeää toki, muttei tasa-arvoista eikä oikeudenmukaista. Nuo ummikothan asuvat alueella, missä ruotsi on yhteiskunnallinen kieli. Miksei heillä siis olisi sama oikeus elää omalla kielellään kuin suomenkielisillä?

Tasavertaisuutta ei voida ohittaa.

Kaksikieliset kunnat ovat ratkaisu, koska niissä sekä suomen- että ruotsinkieliset ummikot voivat elää omalla kielellään, eikä ketään tarvitse pakottaa opettelemaan toisten kieltä.

Jukka Mäkinen

Ne muutama tuhat ummikkoa saavat olla opettelamatta suomea jos haluavat ja katsovat pärjäävänsä ilman. Ei heitä tule pakottaa opettelemaan suomea. Ei se ole sen kummallisempaa. Jolleivat ruotsinkieliset keskenään pysty järjestämään palvelujaan ruotsiksi, niin ei ole suomenkielisten asia sen vuoksi opetella ruotsia. Sääty-yhteiskunnan pitäisi olla jo historiaa.

Käyttäjän POOL kuva
Olli Porra

Häkkinen, toteutuvatko kielelliset oikeudet satojentuhansien suomenkielisten kohdalla Ruotsissa? Entä Ahvenanmaalla? Entä Suomessa kymmeniä eri kieliä puhuvien maahanmuuttajien kohdalla? Miksi juuri ruotsinkielistä vähemmistöämme pitää paapoa ja hyssytellä? Olisiko rahalla mitään tekemistä asian kanssa?

Jaakko Häkkinen

Vastauksia:
1. Ruotsin mallista kirjoitin juuri äskettäin:
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176844-mista...
Ruotsin tilanne on erilainen kuin Suomen tilanne: Ruotsissa ruotsi on tiettävästi kaikkialla enemmistökielenä, samoin Ahvenanmaalla. Suomessa taas suomi EI OLE kaikkialla enemmistökielenä. Erilainen tilanne = erilaiset ratkaisut.

2. Ruotsinkieliset (ja saamenkieliset ekaa kohtaa lukuun ottamatta) eroavat kaikista muista kielivähemmistöistä:
- kieli on alueellisesti enemmistökieli
- kieli on ikivanha alueellinen pääkieli, joka vain sattumalta on jäänyt suomenkielisten hallitsemaan valtioon

Toimituksen poiminnat