Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto Kommentoin poliittisia aiheita puolueettomasti, liukuvan äänestäjän paikalta arvioiden.

Mitä kielivapaus vie pois ruotsinkielisiltä?

Olen ajatellut, että ruotsinkieliset vastustavat kielivapautta vain tietämättömyyttään. Olen uskonut, että he eivät vain ole saaneet ruotsinkielisestä mediasta puolueetonta tietoa siitä, mistä kielivapaudessa on kyse. Olen kuvitellut, että kunhan puolueeton tieto saatetaan heidän ulottuvilleen, he kyllä ymmärtävät asian ja kannattavat kielivapautta. Olin väärässä.

 Eräskin ruotsinkielinen on vakaasti sitä mieltä, että kielipakottaminen on hyvä asia: kaikki suomenkieliset on jatkossakin pakotettava opiskelemaan ruotsia, koska ruotsi on toinen kansalliskieli ja kuuluu yleissivistykseen, ja onhan koulussa pakko opiskella kaikkia muitakin aineita.

 Kyse ei ole siitä, etteikö hän kykenisi ymmärtämään, etteivät nämä argumentit oikeasti perustele pakkoruotsia (katso aiemmat kirjoitukseni) – hän on vain päättänyt tietoisesti ohittaa kaikki vasta-argumentit. Miksi?

 Koska hän pelkää. Hän pelkää ihan oikeasti oman äidinkielensä ja kieliryhmänsä kohtalon puolesta, jos kielipakottamisesta luovutaan, ja siksi hän haluaa uskoa, että pakkoruotsille olisi perusteita. Tätä pelkoa on suomenkielisen suomalaisen enemmistöön kuuluvana vaikea ymmärtää, mutta yritän havainnollistaa asiaa vertauksen kautta.

 

Kuvitellaanpa, että Suomi olisi samaa suurta valtiota kuvitteellisen pienehkön islaminuskoisen alueen kanssa. (Islam on hyvä esimerkki, koska useimmille suomalaisille se edustaa vierautta.) Yhtäkkiä valtio hajoaisi kahteen osaan, ja sinä, arvoisa lukija, jäisit siihen uuteen valtioon, jossa islamilaiset olisivat suurena enemmistönä ja kristityt (tai maallistuneet tapakristityt sekä pieni joukko ateisteja ja uuspakanoita) enää pienenä vähemmistönä.

 Sitten alettaisiin ehdotella, ettei oikeastaan ole mitään järkeä siinä, että islamilainen enemmistö pakotetaan tutustumaan kristinuskoon ja meikäläiseen tapakulttuuriin. Jos rehellisiä ollaan, niin harva meistä varmaankaan suhtautuisi tällaiseen aloitteeseen lämpimästi. Meillä pyörisi mielessä sellaisia ajatuksia kuin: ”Pelottavaa, jos tulevilla islaminuskoisilla ei olisi enää mitään käsitystä tapakristitystä kulttuuristamme. Mitenköhän he sitten meitä kohtelisivat? Seuraavaksi he varmasti haluaisivat rajoittaa meidän uskonnonharjoitustamme, ja sen jälkeen alkaisikin jo pakkokäännytys!”

 Tämä on se mielentila, jolla moni ruotsinkielinen suhtautuu kielivapausaloitteisiin. He oikeasti pelkäävät, kuinka heille kielivähemmistönä käy, jos suomenkielisten sallitaan kasvaa ilman minkäänlaista kosketusta ruotsin kieleen. Ruotsinkieliset ovat kuin pikkuveli, joka pitää kiinni isoveljensä kädestä, jottei tämä ainakaan sillä kädellä voisi lyödä häntä.

 

Vastaus

 Mitä kielivapaus siis veisi pois ruotsinkielisiltä? Ajan mittaan kaiken, he pelkäävät. Ja niin kauan kuin he pelkäävät, he vastustavat. Edustuksellisessa demokratiassamme vastustamisen hoitaa erittäin tehokkaasti RKP.

 Kun lyhytaikaiset virkamieshallitukset lasketaan pois (koska ne eivät perustu puolueisiin), on RKP ollut mukana hallituksessa lähes aina vuodesta 1930 alkaen. Puoluepohjaisten hallitusten ulkopuolella se on ollut yhteensä ainoastaan noin seitsemän vuotta viimeisten 84 vuoden aikana.

 RKP tulee siis suurella todennäköisyydellä olemaan mukana myös tulevaisuuden hallituksissa, ja RKP:n ainoa tavoite on pitää tiukasti kiinni saavutetusta tilanteesta. Kulloinenkin pääministeripuolue mielellään myös tekee tämän myönnytyksen, koska siten se saa ostettua RKP:n omaksi jatkeekseen: kun RKP:lle lupaa, että pakkoruotsi säilyy, RKP tukee pääministeripuoluetta kaikissa muissa asioissa. Kukapa ei suostuisi kauppaan, jossa saa kymmenen yhden hinnalla?

 Vaikka perussuomalaisista joskus vielä tulisi pääministeripuolue, saattaisi RKP silti päätyä hallitukseen ja saada edelleen pidettyä yllä kielipakottamista. Ainakaan perussuomalaisten nykyiselle puheenjohtajalle Timo Soinille kielivapaus ei näytä olevan mikään kynnyskysymys.

 

Ratkaisu

 Ainoa keino saada vastapuoli nousemaan pois juoksuhaudoistaan on lievittää heidän pelkojaan. Meidän kielivapauttajien on luvattava säilyttää kaikki ruotsinkielisten oikeudet ja rajoitettava muutoshalumme koskemaan pelkästään omaa pakkokielestä vapautumistamme.

 Itse olen ollut alusta lähtien sillä kannalla, ettei ole perusteltua syytä eikä tarvetta

- poistaa perustuslaista ruotsin kielen asemaa toisena kansalliskielenä

- poistaa kielilaista ruotsinkielisten oikeutta ruotsinkielisiin viranomaispalveluihin

- poistaa pakkoruotsia ruotsinkielisten kotiseutualueelta

 

Kielivapauttajien päämäärä pitäisi olla vapauttaa niiden miljoonien suomenkielisten kielivalinnat, jotka asuvat lähes kolmessasadassa suomenkielisessä kunnassa. Ei pidä antaa vauhtisokeuden johtaa ahneuden polulle: mitään muuta ei kannata vaatia. Mitään muuta ei edes pidä vaatia, jos haluamme ruotsinkielisten luopuvan peloistaan. Vain hälventämällä ruotsinkielisten pelot voimme saada heidät ja heidän eturyhmänsä RKP:n milloinkaan suostumaan kielivapauteen.

 On aika lopettaa kostomentaliteetin lietsominen (”Nyt on meidän vuoromme hallita teitä!”) ja ruotsinkielisten uhkailu (”Teiltä viedään äidinkieliset palvelut!”), koska sellainen käytös vain vaikeuttaa kielivapauden saavuttamista. Jokaisen aidon kielivapauttajan tulisikin puuttua tällaiseen tavoitteitamme sabotoivaan häiriökäyttäytymiseen.

 Helpoimmin ja nopeimmin saavutamme kielivapauden vakuuttamalla ruotsinkieliset siitä, että heidän pelkonsa on turha - ettei kielivapaus vie heiltä mitään pois.

 Vasta kun pelko on hälvennetty, pääsevät järkiperustelut perille asti. Vasta silloin keskustelu voi alkaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (106 kommenttia)

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Ei se vie mitään pois, mutta se tuo jotain uutta suomenkielisille mikä on näköjään melkein yhtä paha asia. Vähän sama kuin jos naapuri rikastuisi mutta itse ei.

Olen tietysti valmis korjaamaan näkemystäni, mikäli parempaa tietoa löytyy.

Käyttäjän OlaviSalokangas kuva
Olavi Salokangas

Makkarassa on kaksi päätä.

Ruotsin kielen asemaa pitää ehdottomasti tarkastella myös siitä näkökulmasta, mitä iloja, riemuja, hyötyä ja plussaa se tuo ruotsinkielisille itselleen ja sitten punnita plussat ja miinukset.

Ja katso. Voiko yksikään sielu väittää tai toisin todistaa, etteivätkö pakko-kyykkyruotsin poistosta aiheutuvat hyödyt itselleen ruotsin kielelle ole perin suuret? Itse asiassa nimenomaan ja juuri itse RUOTSIN KIELI HYÖTYY pakon poistosta KAIKKEIN ENITEN. Tätä ei vain pakkoruotsittajien piirissä haluta kummallisen kieroutuneen pelin politiikan takia todeksi myöntää.

Onhan päivän selvää, että jos jotkut opiskelevat ja lukevat vapaaehtoista valinnaista ruotsia silmät ristissä omasta halusta motivoituneina, harrastuneina ja innostuneina, he tekevät työssään kaiken järjen mukaan myös hyvää tulosta. Tulokset ovat hyvät ja se poikii ei ainoastaan ruotsin kielelle, vaan myös suhtautumiselle Ruotsiin, ruotsin kieleen, suomenruotsiin, suomenruotsalaisuuteen, Jörn Donneriin, Astrid Thorsiin, Carl Haglundiin, Päivi Storgårdiin ja ties mihin tai kehen vastaavaan pelkkää hyvää.

Ruotsin kielelle hyötyjä on siis ainakin kaksi:

a) ruotsia osataan paremmin ja opiskellaan riemulla vapaaehtoisesti ja
b) itse suhtautuminen ruotsin kieleen ja kaikken siihen liittyvään muuttuu nyt pakottajien etnisen rasistisen kielipolitiikan sortamien, masentamien ja orjuuttamien suomenkielisten parissa myönteisemmäksi

Veikko Penttinen

Ruotsinkielellä on Suomessa ollut aina myös luokkatehtävä. Englannissa homma on hoidettu aksentilla ja paljon tehokkaammin, koska aksenttia ei saa menemällä naimisiin tai ilmottautumalla rekisteriin paremman aksentin harjoittajaksi.

Luokkaluonteen vuoksi, myös pakkoruotsilla koulutetut suomenkieliset lankeavat kiusaukseen samaistua eri luokkaan ja tuntea siten paremmuutta hankitun kielitaitonsa ansiosta.

Luokkaluonteen säilyminen näihin päiviin asti on koruton ilmaus ihmisen pienuudesta, koska melkoinen osa ruotsinkielisistä suvuista on entisiä Antinpoikia ja sen semmosia, joille 30-vuotisessa sodassa annettiin ruotsinkielinen sukunimi. Sen jälkeen nimeäminen tapahtui yliopistoissa tai viimeistään virkaan nimettäessä. Eihän Kukkonen niminen pappi voi olla uskottava, siksi nimi vaihtui Rehnqvistiksi. Valpoloista tulee Wahlrooseja ja surkuhupaisimpana esimerkkinä Päivi Saharinen/Storgård.

Uskoon kääntyneistäkin tulee useimmiten kiihkeimpiä uskovaisia. Kyse ei siis missään tapauksessa ole kielenkäyttöön liittyvistä käytännön ongelmista, vaan kyse on itsetunnosta ja sen mukanaan tuomasta erottautumistarpeesta. Toisilla erottautuminen on tapahtunut satoja, toisilla kymmeniä vuosia sitten ja muutamilla vasta naimisiinmentyä.

Tunnen myötähäpeää niitä muutamia vanhoja ja aitoja ruotsinkielisiä kohtaan, joilla ei ole rohkeutta irrota RKP:n aivopesusta. He eivät ole enää kunniaksi suomalaiselle sivistyneistölle.

Jaakko Häkkinen

Monet (vaan eivät kaikki) ruotsinkieliset tukeutuvat RKP:hen juuri pelon vuoksi: "Mitä jos meidät sittenkin halutaan hävittää?" Vasta kun pelko on hälvennetty, järkiperustelut menevät aivoihin asti.

Cenita Sajaniemi

Folktinget kirjoittaa vastineen väitteeseen:

"2. Pakollinen ruotsin kielen opetus on kansakunnan varojen tuhlausta

"Ruotsin ja suomen kielen opetuksen pakollisuus on johdonmukainen seuraus kahdesta kansalliskielestä. Oikeus omaan kieleen on samanlainen perustavanlaatuinen oikeus kuten esimerkiksi oikeus sosiaaliseen turvallisuuteen.."

Sosiaalinen turvallisuus?

..."Siksi on tärkeää, että maassa on riittävät kielelliset voimavarat. Kaksikielisyys on myös kannanotto maamme pohjoismaisen suuntauksen puolesta. Pohjola on tärkein yhteiskunnallinen ja kulttuurinen viiteryhmämme ja suurin kauppakumppanimme. Molempien kansalliskielten taito tulee nähdä sijoituksena, ei kulueränä.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #46

Folktinget ei ole vielä ymmärtänyt, ettei kansalliskielen asema perustele pakkokieltä. Kansalliskielenä ruotsi oli jo paljon ennen pakkoruotsia. Suomenkielisten pakkoruotsilla ei myöskään ole mitään tekemistä sen kanssa, että ruotsinkielisillä on oikeus omaan kieleensä. Kuten JVL usein kysyy: Onko suomenkielisten pakottaminen ruotsinkielisten oikeus?

Yhtä paljon kuin minulla on oikeus pakottaa folktingetiläiset syömään höyryävä koiranläjä...

P.S. Onneksi en ole poliitikko! Miettikää lööppejä, jos Teuvo Hakkarainen olisi kirjoittanut noin. ;-)

Käyttäjän OlaviSalokangas kuva
Olavi Salokangas Vastaus kommenttiin #46

Tuo Folktingetin perusteluoljenkorrekseen kehittelemä on se ikuinen naurettava pönttö kehäpäätelmä. Lakia perustellaan lailla. Jos tuota ajatusrataa seurataan, ei Suomessa mikään kehitys koskaan kehity.

Folktinget siis ajattelee ensinnäkin virheellisesti, että koska perustuslaissa on maan kielistä mainittu sana "kansalliskielet", niin sen sanan (virheellinen) tulkinta edellyttää pakkoruotsin ja -suomen opetuksen Suomen perusopetuslakeihin. Väärin.

Tuo tulkinta sanalle-kansalliskieli, on tietysti aivan ja täysin väärä. Perustuslakimme ei yleensäkään lakina määrittele suomalaisten velvollisuuksia, vaan suomalaisten oikeuksia. Eipä siis tullut pakkoruotsille tukea perustuslaistakaan.

Toisekseen Folktinget ajattelee, että jokaisen suomalaisen elämän suurin onni on puhua pakkoruotsia pohjoismaalaisen kanssa. Väärin sekin. Ei monikaan suomalainen halua olla pakkopohjoismaalainen, eikä sellaisissa Pohjoismaissa, joissa Suomen pääkieltä, joka on yksi Euroopan harvinaisimmista ja ainutlaatuisimmista kielistä ja Pohjoismaiden suurimmista kielistä, etnisesti aliarvioidaan ja sorretaan . Meidän suomalaisten luontaiset sukulaiset ja varsinaiset veriveljemme ovat tuolla Viron suunnassa.

Miksi suomen kieltä pohjoismaisittain yhä ylenkatsotaan vaikka se kelpaa komeasti Euroopan unioni EU:ssa oikeaan arvoonsa?

Venkoileva kauppakumppanuuteen vetoaminenkin kuuluu englantilaisittain sanottuna sarjaan-all kinds of feeble reasons. Saksa ja Venäjäkin ovat monen muun maan ohella meidän isoja kauppakumppaneitamme, miksi meidän pitää ylenkatsoa niitten kieliä meitä etnisesti sortavan pakkoruotsin kustannuksella?

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela

Jännä näkökulma, en olekaan ennen tuollaista aiheeseen löytänyt.
Ja varsin totta tapahtuneiden johdosta.

Itse tuudittaudun uneen useimmiten ajatuksella, jossa nuorempi polvi suomenruotsalaisuusaktivistejamme, jotka tulevat kohoamaan RKP:n johtoon, eivät enää olisi niin ahneita omaneduntavottelussaan, vaan sallisivat meille suomalaisille edes vapauden valita opiskeltavat kielet itse.

Vain arroganttiutensa saisi siinä pienen siloituksen, vai onko tällainenkin kädenojennus suomea äidinkielenään puhuville liikaa ruotsinkieliseliitillemme?

Ja pakkoruotsista joissakin kunnissa, aivan absurdi ajatus; koska synnyit kuntaan, jossa iso osa porukasta puhuu ruotsia, et siksi kykene itsenäisesti päättämään mitä kieliä haluat opiskella?
Juuri näin.

Jaakko Häkkinen

"Ja pakkoruotsista joissakin kunnissa, aivan absurdi ajatus; koska synnyit kuntaan, jossa iso osa porukasta puhuu ruotsia, et siksi kykene itsenäisesti päättämään mitä kieliä haluat opiskella?"
-- Aloitetaanpa Pihtiputaasta: onko pakkosuomi siellä mielekäs? On, koska kunta on käytännössä yksikielisesti suomenkielinen. Mennään sitten Närpiöön: onko pakkoruotsi siellä mielekäs? On, koska kunta on käytännössä yksikielisesti ruotsinkielinen.

Millä ihmeellä perustelisit sen, että ruotsinkielisessä kunnassa olisi vain suomi pakollinen? On luonnollista, että enemmistön kieli on pakollinen, eikö totta? Miksei se pätisi ruotsinkielisiin kuntiin? Niinpä ihmisen asuinkunta todella määrittelisi, mitä kieltä hänen (tai hänen lastensa) olisi opiskeltava. Kukapa ei haluaisi lapsensa oppivan enemmistön kieltä?

Jos ihminen ei halua lastensa oppivan ruotsia, hänen ei kannata asua ruotsinkielisellä alueella!

Mennäänpä sitten kaksikielisiin kuntiin samalla logiikalla: enemmistökieli on tietysti automaattisesti pakollinen, koska koulut käydään sillä kielellä. Vähemmistökielelle vaihtoehtoja ovat: 1) ei pakollinen vaikka olisi 49 %; 2) pakollinen kunhan ylittää tarpeeksi suuren prosenttirajan, esim. 20 %; 3) pakollinen jos kunta on kaksikielinen.

Tästä minulla ei ole lukkoon lyötyä näkemystä. Ehkä maltillinen 2-vaihtoehto näyttää tällä hetkellä parhaalta.

Jukka Mäkinen Vastaus kommenttiin #40

Nyt Jaska menee metsään. Ei voi olla niin että osassa maata ruotsinkieli pn pakollinen ja osassa maata ei. Se asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan asuinpaikkansa mukaan.

Periaatteena pitää olla se, että äidinkieli on pakollinen, ja kaikki vieraat kielet valinnaisia. Montaako vierasta kieltä on sitten pakko opiskella on eri pohdinnan asia. Todennäköisesti kaikki päätyisimme kahteen, englanti ja joku muu.

Ruotsinkielisillä alueilla asuvat suomenkieliset melko suurella varmuudella valitsisivat toiseksi tai ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi ruotsin, koska siitä on alueella asuvalle selkeästi hyötyä. Ruotsinkielisillä alueilla kun yleensä on aivan turha toivoa saavansa viranomaisten palveluja suomeksi.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #49

Luepa Jukka uudelleen tuo kommenttini 40! Ajatuksella, kiitos.
1. Kunnan enemmistön kieli on pääasiallinen koulukieli ja palvelujen kieli.
2. Siksi jokaisen kuntalaisen on osattava sitä, tai hän ei pysty toimimaan kunnassa.
3. Siksi kuntaan muuttavat voidaan velvoittaa opettelemaan se.
4. Pakkoruotsi Närpiössä on aivan yhtä oikeutettu kuin pakkosuomi Pihtiputaalla.

Ymmärrät kyllä logiikan, jos haluat. Tuskinpa oikeasti olet sitä mieltä, että kuntiin voidaan ottaa ummikkoasukkaita, jotka eivät osaa sen koulu- ja palvelukieltä? Kuinka hyvät työllistymismahdollisuudet tällaisilla olisi?

Siksi kuntakohtainen pakkokieli on kaikkein järkevin vaihtoehto.

Jukka Mäkinen Vastaus kommenttiin #64

Tuollainen edellyttäisi että jäisi loppuiäkseen kuntaan. Entäpä jos esimerkiksi suomenkielinen upseeriperhe saa komennuksen viideksi vuodeksi Dragsfjärdiin. Lapset lukevat koulussa pakkoruotsia, siten perhe saa komennuksen Itä-Suomeen ja jää sinne.

Toisekseen, koulun pääkielen on oltava lapsen äidinkieli. Yritäpäs ehdottaa että suomenruotsalaiset joutuvat käymään koulunsa suomeksi, saat samantien syytteen rasismista javihapuheesta, sekä tuomion jostakin sopivasta syystä.

Kyllä sen pitää olla niin että pakollisen äidinkielen lisäksi pakolliset vieraat kielet ovat valinnaisia. Jokainen valitsee kuitenkin sen mitä itse katsoo järkeväksi, Närpiössä ilmeisesti ruotsin, onhan se lähin sukulaiskieli paikalliselle.

Ummikkoasukkaitahan kuntiin tungetaan koko ajan valtion suurella tuella. :D

Pakkoruotsi suomenkieliselle Närpiössä on yhtä väärin kuin pakkoruotsi suomenkieliselle pihtiputaalla tai pakkosuomi ruotsinkieliselle Pihtiputaalla tai Närpiössä. Mikäli vanhemmat tai lapsi haluaa niin sen kuin opettelee toista kotimaista, pakottaa sitä ei saa.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #78

-- Maassa maan tavalla, kunnassa kunnan tavalla. Ei se, että jokunen "tilapäisasukas" joutuu opettelemaan ruotsia, ole mikään ongelma verrattuna siihen, mitä ongelmia tulee, jos kunnan enemmistökieli EI olisi pakkokieli.

Perusopetuslaki 4§:
"Kunta, jossa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita, on velvollinen järjestämään perusopetuksen ja esiopetuksen erikseen kumpaakin kieliryhmää varten."
Käytännössä tämä tarkoittanee, että jos kunnassa on kaksikielisyysrajan verran toisenkielisiä.

Jokainen, joka haluaa käydä koulua suomenkielisessä kunnassa, JOUTUU joka tapauksessa opettelemaan suomen - pakotettiinpa siihen laeissa tai ei! Tämä "implisiittinen pakko" voitaisiin yhtä hyvin kirjoittaa lakeihin, jotta lait vastaisivat todellisuutta. Ja sama koskee ruotsinkielisten kuntien pakkoruotsia.

Jukka Mäkinen Vastaus kommenttiin #81

"Perusopetuslaki 4§:
"Kunta, jossa on sekä suomen- että ruotsinkielisiä asukkaita, on velvollinen järjestämään perusopetuksen ja esiopetuksen erikseen kumpaakin kieliryhmää varten."
Käytännössä tämä tarkoittanee, että jos kunnassa on kaksikielisyysrajan verran toisenkielisiä."

Kättännössä se tarkoittaa että ruotsinkielisille on AINA järjestettävä oma perusopetus ja varsinkin esiopetus riippumatta siitä onko kunta yksi- tai kaksikielinen. Miten se tehdään on sitten eri asia.

Ajatus kunnallisesta pakkokielestä kaatuu myös siihen että pieni yksikielinen kunta saattaa muuttua kaksikieliseksi muutaman perheen muutolla ja parin vanhuksen yhtäaikaisella kuolemalla. Samoin kaksikielinen kunta voi muuttua yksikieliseksi. Kenties vain vuodeksi tai kahdeksi. Siinä sitten vaihdellaan opetussuunnitelmaa, sen mukaan mikä on viimeisin tilanne. Oppilas raukka joka on saanut käydä 8 vuotta ilman pakkokieltä, joutuu sitten 9'llä sitä opettelemaan.

Myönnä pois että koko idea on ihan hanurista, sen lisäksi että se on väärin. Ei kotipaikka saa vaikuttaa kansalaisen oikeuksiin eriarvoistamalla heitä.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #82

Jukka, mallini nimenomaan on tasavertainen! Säännöt ovat kaikille samat: kunnan enemmistökieli on käytännössä jo pakkokieli, joten sen on sama olla lain silmissäkin pakkokieli. Eivätkä kuntien kieliolosuhteet ole tähänkään saakka heilahdelleet, vaan muutos on ollut hidasta ja yksisuuntaista.

Mikä on sinun vaihtoehtosi? Ettei ole pakkokieliä lainkaan? Ymmärrät varmaan, mihin ongelmiin se johtaa, jos kunnan palvelu- ja koulukieltä ei ole pakko opiskella. Kuvitellaanpa, että kuntaan putkahtaa 5000 kielitaidotonta maahanmuuttajaa. Miten hyvin he integroituvat ja saavat töitä, ellei ole velvollisuutta oppia kunnan kieltä?

Onko sinusta oikein veronmaksajia kohtaan, ettei tulijoita velvoiteta opettelemaan kunnan kieltä? Oletko sinä valmis elättämään vapaamatkustajia, joilla on oikeus olla opettelematta alueen kieltä? Eihän siinä ole mitään järkeä!

Kun mietit asiaa, niin pakkokieli on looginen välttämättömyys.

Jukka Mäkinen Vastaus kommenttiin #84

Se asettaa koululaiset eriarvoiseen asemaan. Suomenkielisellä suomenkielisessä kunnassa tai ruotsinkielisellä ruotsinkielisessä kunnassa ei ole pakkokieltä äidinkielensä lisäksi, ja voi vapaasti valita vieraat kielet. Suomenkielisellä koululaisella ruotsinkielisessä kunnassa ja ruotsinkielisellä suomenkielisessä kunnassa sen sijaan olisi yksi pakkokieli.
Ei mene millään läpi tuollainen yhtäläisten oikeuksien puute.

Jos joku joka asuu yksikielisessä kunnassa eikä osaa tai halua opetella kunnan kieltä, niin hänellä on varmaan erittäin hyvä perustelu siihen.

Jo nyt on tullut esiin turvapaikan saaneita jotka on sijoitettu ruotsinkielisiin kuntiin ja opetelleet ruotsia luullen pärjäävänsä sillä koko Suomessa, ja sitten katkerana valittaneet huomattuaan ettei näin ole asian laita.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #102

Jukka, ymmärräthän, että ne jotka eivät puhu kunnan enemmistökieltä äidinkielenään ovat aina huonommassa asemassa, koska heillä on käytännössä pakkokieli. Et voi keksiä sellaista mallia, jossa kaikki oppilaat äidinkielestä riippumatta olisivat samalla tasolla!

Meidän on pidettävä huoli siitä, että suomen- ja ruotsinkielisiä kohdellaan samoin ehdoin - vain sellaisen tasa-arvon me voimme saavuttaa. Ja se tarkoittaa, että ruotsinkielisenemmistöisissä kunnissa on yhteiskunnan kielenä ruotsi.

Tämän lähemmäksi tasa-arvoa et pääse millään muulla mallilla, vai mitä?

Jukka Mäkinen Vastaus kommenttiin #105

Ruotsinkielisissä kunnissa yhteiskunnan kielenä pitääkin olla ruotsi. Mutta pakottaa sitä ei saa äidinkieleltään suomenkielisille. Käytännössä he valitsevat ruotsin vapaaehtoisesti.

Ja pitäähän palvelut taata äidinkielellä myös suomenkielisille, vai onko se ainoastaan ruotsinkielisten etuoikeus?

Minä haluan nimenomaan tasavertaista kohtelua kaikille.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #108

Olen jo selittänyt, että malli jossa henkilöllä on oikeus kieltäytyä opettelemasta alueen kieltä johtaa ongelmiin. Siksi pitää olla velvollisuus opetella alueen kieltä. Siinä ei jää tilaa väärinkäytöksille/porsaanrei'ille, joten se on järkevämpi malli.

Lopputuloshan on kaikkien muiden osalta täsmälleen sama, vain väärinkäyttäjien mahdollisuus jättää kieli opettelematta poistetaan.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin Vastaus kommenttiin #82

"Ajatus kunnallisesta pakkokielestä kaatuu myös siihen että pieni yksikielinen kunta saattaa muuttua kaksikieliseksi muutaman perheen muutolla ja parin vanhuksen yhtäaikaisella kuolemalla. Samoin kaksikielinen kunta voi muuttua yksikieliseksi. Kenties vain vuodeksi tai kahdeksi."

Ei voi. Kunnan kielistatus määritellään 10 vuodeksi kerrallaan virallisen väestölaskennan mukaan, seuraavan kerran vuonna 2020. Tämän lisäksi on olemassa puskuri jonka mukaan kunnalla on oltava 8 % ruotsinkielisiä muuttuakseen kaksikieliseksi mutta 6 % ruotsinkielisiä muuttuakseen jälleen yksikieliseksi.

Käyttäjän vmlouek kuva
Vesa-Matti Louekoski

Käsite: "Ruotsinkielisten kotiseutualue"?

Jaakko Häkkinen

Alue etelä- ja länsirannikolla, jolla ruotsin- ja kaksikieliset kunnat sijaitsevat. Toisin sanoen kaikki kunnat, joissa on tai on ollut yli 8 % ruotsinkielisiä.
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/150830-ruots...

pekka numminen

...on tai on ollut yli 8 % ruotsinkielisiä...

Esimerkiksi Helsingin väkiluku oli 1850 noin 50.000 ja ruotsinkielisiä oli ehkä jopa 20%+. Nyt väkiluku on 600.000 ja ruotsinkielisiä on 6%.

Miten 563.000 ihmisen pakkoruotsi perustellaan sillä että alueella on joskus asunut suhteessa paljonkin ruotsinkielisiä, kun väkiluku oli vain murto-osa nykyisestä?

Entä alueet joilla on joskus asunut suuria määriä venäjänkielisiä, pakkovenäjää?

Voi löytyä myös alueita joilla on asunut vaikkapa saksankielisiä yli 8%, siis pakkosaksaa sinne?

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #11

Totta kai kuntien kielisyyden rationalisoiminen olisi hyvä tehdä. Vantaalla esimerkiksi on enää kolmisen prosenttia ruotsinkielisiä. Järkevä raja voisi mennä jossain 20 % huiskeilla, mutta sekin olisi jo parannus, että pidettäisiin oikeasti kiinni siitä 8 % (alaspäin mentäessä lain mukaan 6 %) säännöstä.

Nythän kuntaliitokset ovat niin järjettömiä, että jos yksikin liittyvistä kunnista on kaksikielinen, uudesta suurkunnasta tulee kaksikielinen - vaikka ruotsinkielisiä olisi alle prosentti! Taloudellisestikin olisi järkevämpää, että suurkunnan hallinnossa sitä alkuperäistä kaksi- tai ruotsinkielistä kuntaa voitaisiin hallinnoida erikseen. Älytöntä, että niihin suomenkielisiin osiinkin pitää nyt hankkia ruotsinkieliset palvelut...

Käyttäjän saimaansisustus kuva
Hannu Koho

"....Toisin sanoen kaikki kunnat, joissa on tai on ollut yli 8 % ruotsinkielisiä..."

Kovin on pieni prosentti, kaukana EU:n suosituksesta (20%)virallisen vähemmistökielen statukselle. Ja varsinkin tuo "on ollut"??

Noin pieni osuus jättäisi saman nykyisne pakkoruotsiturhauman monille alueille. Että ihmiset arjessa kohtaisivat ja sitä kautta kokisivat ruotsinkielisyyden luonnolliseksi osaksi elinympäristöään, prosenttiosuuden olisi ehodttomasti oltava kaksinumeroinen.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #25

"Että ihmiset arjessa kohtaisivat ja sitä kautta kokisivat ruotsinkielisyyden luonnolliseksi osaksi elinympäristöään, prosenttiosuuden olisi ehodttomasti oltava kaksinumeroinen."
-- Niin pitäisi. Mutta pakkoruotsin poistaminen suomenkieliseltä alueelta on kuitenkin tärkeämpää kuin kaksikielisten kuntien prosenttirajojen viilaaminen. Ei kannata tarjota sellaista mallia, jossa vaaditaan kaikkea mahdollista, koska jos "ne" torppaavat yhdenkin kohdan, ne torppaavat koko mallin.

Käyttäjän saimaansisustus kuva
Hannu Koho Vastaus kommenttiin #30

Ankaraa "viilaamista" muutos tulee olemaan joka tapauksessa. Jos 8% on joku RKP:n hyväksymä raja, niin onhan se arvokas tieto, mutta en usko että he hyväksyvät mitään esitystä ennen ankaraa vastustusta. Siksi on parempi, että korjataan kerralla järjestelmä kohtuuteen ja todellisuuteen perustuvaksi. Silloin voidaan jättää myös jälkisäätö vähemmälle, ja päästään rakentamaan perustellusti niitä kielipalvelujen erityisratkaisuja. Niistä ruotsinkielisten asema ja pärjääminen kuitenkin on lopulta kiinni, ei pakkoruotsista 92 % enemmistölle.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #56

On kuitenkin niin, että jos ehdotetaan pientä muutosta opetuslakeihin ja jätetään kaikki muu ennalleen, pakosta on mahdollista päästä eroon parissa vaalikaudessa (~8 vuotta). Jos halutaan muuttaa kaikki siinä ympärilläkin, pakkoa ei saada pois kuin ehkä kymmenessä vaalikaudessa (~40 vuotta).

Byrokratia on muutenkin kankeaa, ja "kollektiivinen kitka" jarruttaa asioita sitä enemmän, mitä suurempia muutoksia halutaan.

Käyttäjän saimaansisustus kuva
Hannu Koho Vastaus kommenttiin #65

Olet ihan oikeassa noissa. Enkä itsekään oleta, että kaikki rakenteet voisi muuttaa tai edes kannattaisi muuttaa kerralla. Vuosikymmeniä väkisin rakennettu ja huonosti toimiva järjestelmä vaatii tuumataukoa monessa paikassa.
Silti pidän parempana, että ruotsin opetus pakollisena poistuu lähtökohtaisesti koko maassa, poislukien hyvin perustellut poikkeukset siellä missä ruotsinkielisten osuus on merkittävä. 8 % ei ole riittävä määrä velvoittaa kaikki muut ruotsintunnille.

Käyttäjän tuomosalovaara kuva
Tuomo Salovaara Vastaus kommenttiin #56

Prosenttiosuuden lisäksi kaksikielisyydelle on myös absoluuttinen alaraja. Helsinki säilyy kaksikielisenä niin kauan kuin siellä asuu 3000 ruotsinkieliseksi rekisteröitynyttä.

Samoin kunnasta tulee kaksikielinen, jos siellä ruotsinkielisten väestöosuus on vähintään 8% tai 3000 henkeä.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Koko kysymys pakkoruotsista on jokseenkin merkityksetön.

Jaakko Häkkinen

"Koko kysymys pakkoruotsista on jokseenkin merkityksetön."

Monen mielestä se on hyvinkin merkityksellinen. :-) Sinulla on toki oikeus keskittyä tärkeämpiin asioihin.

Käyttäjän OlaviSalokangas kuva
Olavi Salokangas

Taasko tuo naurettava, happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista-peruste?

Jos kyseinen epäkohta on pieni ja mitätön, eikä Suomen hallitus ja eduskunta pysty edes sitä pientä, mitätöntä epäkohtaa poistamaan, niin miten sama hallitus ja eduskunta sitten pystyy poistamaan ne vastaan kävelevät isot epäkohdat.

pekka numminen

Suomessa on vähemmän kaikkien seksuaalisten vähemmistöjen edustajia yhteensä kuin mitä meillä on pakkoruotsitettavia suomalaisia.

Silti en väheksy keskustelua seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksista mitättömänä/itseäni koskemattomana asiana. Kaikki kunnia ja menestys heille vaateineen.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Jos etuoikeudet säilytetään, mikään ei muutu.

- Kuule, demokratia on julmaa. Riittää, että enemmistö herää.

Ja pelotkin hälvenevät parhaiten sillä, että kohtaa ne pelkonsa.

Jaakko Häkkinen

"Jos etuoikeudet säilytetään, mikään ei muutu."
-- Muuttuu toki: pakkoruotsi poistuu. Sehän ei ole ruotsinkielisiltä pois. Silti heidän oikeutensa palveluihin yms. voidaan säilyttää. Kaikki voittavat - tai ainakaan kukaan ei häviä!

"Kuule, demokratia on julmaa. Riittää, että enemmistö herää."
-- Ei se ole riittänyt: nythän peräti 2/3 suomalaisista vastustaa pakkoruotsia. Mutta valittujen kansanedustajien takinkääntely, puoluekuri ja RKP:n kaupankäynti pitää huolen siitä, ettei enemmistön tahto riitä.

Emme voi pakottaa ketään kohtaamaan pelkoaan. Jos jäämme odottamaan sitä, saamme odottaa vuosisatoja. Parempi on viedä se hämähäkki ulos talosta ja sanoa, että "katso nyt, ei ole enää mitään pelättävää." :-)

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

"Muuttuu toki ..."

Jos pakkoruotsi säilyy hallinnossa, muualla kuin pakkoruotsialueilla asuvista tulee väliinputoajia. Ei käy.

"Ei se ole riittänyt ..."

Riittää, että ihmiset tulevat tietoisiksi RKP:n lahjonnasta ja sanovat kabinettipolitikoinnille ehdottoman ein.

"Emme voi pakottaa ... "

Totta kai voimme. Enemmistö ja demokratia, muista yhteiskunnan toiminnan periaatteet. Ihmiset maksavat verojakin.

Et voi viedä hämähäkkiä niin kauas ettei joku sitä silti pelkäisi.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #16

"Jos pakkoruotsi säilyy hallinnossa, muualla kuin pakkoruotsialueilla asuvista tulee väliinputoajia. Ei käy."
-- Ei tietenkään tule väliinputoajia: jokainen joka haluaa kaksikieliselle alueelle kunnalliseksi virkamieheksi, voi opiskella ruotsia. Ei ruotsin opiskelun mahdollisuutta ole keltään viemässä.

"Riittää, että ihmiset tulevat tietoisiksi RKP:n lahjonnasta ja sanovat kabinettipolitikoinnille ehdottoman ein."
-- Minä en puhunut lahjonnasta vaan hallitusneuvottelujen kaupankäynnistä.

"Totta kai voimme. Enemmistö ja demokratia, muista yhteiskunnan toiminnan periaatteet."
-- Juurihan selitin, ettei enemmistö nytkään auta mitään, koska eduskuntaan valitut kääntävät takkinsa, on ryhmäkuria jne. Kansan enemmistö on jo vuosikymmeniä halunnut luopua pakkoruotsista, mutta siellä se vain nököttää! Se siitä sinun demokratiastasi.

Käyttäjän vivelu kuva
Ville Lukka Vastaus kommenttiin #16

Naurettavaa, että jokainen kandidaatti ja maisteri (tuhansia joka vuosi) virkamiesruotsitetaan, koska joku heistä saattaa joskus haluta hakea kunnalta tai valtiolta virkaa. Tai ei niinkään naurettavaa, kuin hullua haaskausta. Jos on opiskellut lukiossa ja korkeakoulussa germaanisen kielen, oppii sen ruotsinkin muutaman kuukauden tehokurssilla, josta tenttimällä saisi sen virkamiesruotsiDiplomin. Minulle on moneen kertaan kerrottu, että ruotsi on hyvin helppo kieli, että tyhmempikin suomalainen sen oppii jos vain haluaa.

Eli hallintoa varten ei vaihtoehdotonta kouluruotsia tarvita. Tosin fiksuintahan olisi kiintiöidä kieliosaajien määrä virastoissa, jolloin siellä on tietty osa työntekijöistä sopivan kielisiä, eikä niinkuin nykyään missä kaikilla on virkamiesruotsikelpoisuus, mutta ehkä yksi osaa sanoa asiansa takkuavalla tanceroruotsia.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #19

"Tosin fiksuintahan olisi kiintiöidä kieliosaajien määrä virastoissa, jolloin siellä on tietty osa työntekijöistä sopivan kielisiä, eikä niinkuin nykyään missä kaikilla on virkamiesruotsikelpoisuus, mutta ehkä yksi osaa sanoa asiansa takkuavalla tanceroruotsia."
-- Juuri näin! Virkamiesten kielitaitovaatimus voisi olla palvelukohtainen eikä yksilökohtainen. Kaksi yksikielistä olisi yhtä hyvä kuin yksi kaksikielinen.

Käyttäjän OlaviSalokangas kuva
Olavi Salokangas Vastaus kommenttiin #19

Reilun neljänkymmenen (40) lain edellyttämän pakko-kyykkyruotsitusvuoden jälkeen jo pitkälti yli kaksi (2) miljoonaa suomalaista on pakko-kyykkyruotsitettu.

Aina vuosittain istutetaan pakko-kyykkyruotsin tunneilla 450 000 oppilasta ja suurin osa täysin turhaan. Ja hyvin turhaan esimerkiksi ammattikouluissa, jossa oppilaat haluavat keskittyä omiin ammattiaineisiinsa ilman turhia opiskeluaikaa jyrsiviä riippakieliä.

Missä kyykkyhyppelyn hyödyt näkyvät ja jokohan tämä maa vihdoin alkaa olla ns. "kaksikielinen", kun en tuota ole vielä tähän mennessä huomannut?

Käyttäjän OlaviSalokangas kuva
Olavi Salokangas Vastaus kommenttiin #19

Juuri noin. Otetaan ja lisätään siihen vielä kirsikaksi tortun päälle nykyajan tietotekniikka, niin yksi Närpesin ruotsinkielinen virkamies pystyy lievittämän netin kautta koko Vaasan ruotsinkielisten tuskat, kunhan ei kuhnaile ja vain siirtele papereita aikansa kuluksi pöydältä toiselle, kuten tähän asti.

Käyttäjän heikkitala kuva
Heikki Tala

Haluaisin olla Jaakko Häkkisen kanssa samaa mieltä, mutta kyllä tosiasia on, että Suomesta tulee aito pohjosimaa, missä on vain yksi virallinen kieli (suomi) ja useampia kansallisia vähemmistökieliä (ml. ruotsi). Ruotsissakin lopulta Euroopan neuvoston painostuksesta suomi ja meänkieli (vrt bokmål ja nynorsk Norjassa virallisia) saivat vihdoin vuosituhannen vaihteessa kansallisen vähemmistökielen aseman.
Suomenruotsalaisten nykyasema pienenä kielivähemmistönä on epäterve eikä se yksinkertaisesti voi jatkua sellaisena. Suomessa ruotsin kielen asema on jäänne monisatavuotisesta Ruotsin vallasta ja autonomian ajan kieliapartheidista. Nämä faktat on hyvä ymmärtää, jotta voi tajuta, mitä tuleman pitää.

Jaakko Häkkinen

Heikki, Suomessa on nyt kaksi kansalliskieltä ja viisi virallista kieltä (suomeksi, ruotsiksi ja kolmella saamelaiskielellä on paperilla samanlaiset oikeudet viranomaispalveluihin, käytännössä tietysti eritasoiset). Ne voivat jatkua aivan hyvin noin, vaikka pakkoruotsista luovuttaisiinkin.

Ei ihmisiä haittaa se, että valtio tukee ruotsinkielistä mediatuotantoa (<-- kansalliskielen status), kunhan heidän itsensä ei enää tarvitse päntätä ruotsia vasten tahtoaan. Tai voi haitata, mutta se on samalla tasolla kuin se, että yksi ei ymmärrä miksi hänen verorahoistaan tuetaan oopperaa, ja toinen ei ymmärrä, miksi hänen verorahoistaan tuetaan uusien jäähallien rakentamista.

Käyttäjän heikkitala kuva
Heikki Tala

Jos ollaan ihan tarkkoja, niin Suomessa ei ole yhtään virallista kieltä. Niin ei ole myöskään Ruotsissa, missä suuren enemmistön äidinkieli (ruotsi) on kielilain (1.7.2009) mukaan maan pääkieli (huvudspråk), joka on kansakuntaa yhdistävä ja rakentava kieli. Kansallisia vähemmistökieliä siellä ovat mm. suomi, meänkieli, jiddisch (!), saame,...).
Perustuslain 17 § mukaan Suomessa kansalliskieliä ovat suomi ja ruotsi. Niiden lisäksi kolme saamenkieltä, romanikieli ja suomenkielinen viittomakieli nauttivat perustuslain suojaa.

Joskus on syytä kertoa asiat niin kuin ne lain mukaan ovat. Käytännössä suomi on siis jo pitkään ollut de facto (tosiasiassa) maan ehdoton pääkieli, vaikka pienen, mutta tavattoman suuria verovapaita säätiörahoja omistavan ruotsinkielisen vähemmistön äidinkieli ruotsi on de jure (lain mukaan) toinen kansalliskieli (varsin epäsymmetrisestä valtavasta lainsäädännöllisestä tuputuksesta huolimatta).

Minusta Martti Ahtisaari osui asian ytimeen HS:n pääkirjoitussivulla 28.9.09 sanatarkasti näin: "Vaikka Suomi on yhä muodollisesti kaksikielinen maa, käytännössä olemme mielestäni jo luopuneet kaksikielisyydestä." Siis käytännössä Suomi on jo luopunut kaksikielisyydestä. Nyt vain pitää muuttaa lainsäädäntöä vastaamaan todellisuutta.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #23

Niin, virallisesti ei ole virallisia kieliä. Käytännössä virallisia kieliä ovat kuitenkin ne, joille kielilaeissa taataan oikeus omakieliseen asiointiin viranomaisissa. :-)

Kansalliskielten taso on sitten lähinnä valtion resursseja koskeva, ja pääkieli (Suomessa suomi) voisi olla yksi uusi lisätaso keskusteluun.

Käyttäjän heikkitala kuva
Heikki Tala Vastaus kommenttiin #24

... ja presidentti Ahtisaaren sekä minun näkemysten mukaan Suomi on jo käytännössä luopunut kaksikielisyydestä. ;-)
Kun ei ole virallisia kieliä, niin ei ole virallisia kieliä. Ruotsissa on yksi pääkieli (huvudspråk) ja muutamia kansallisia vähemmistökieliä (nauttivat kansainvälisten sopimusten mukaista suojaa) sekä lukuisia muita vähemmistökieliä.
Ruotsin mallia pidän Suomelle parhaana. Ahnevanmaan malli olisi raakaa sortoa Manner-Suomen ruotsinkielistä vähemmistöä kohtaan.

Käyttäjän tuomosalovaara kuva
Tuomo Salovaara

Heikki Tala on oikeassa. Vain virallinen yksikielisyys on toimiva ratkaisu.

Nykyinen virallinen kaksikielisyys on meille suomenkieliselle valtaenemmistölle ja ruotsinkielisiä lukuunottamatta muille kielivähemmistöille, siis 95%:lle suomalaisista, vain kohtuuton taakka ja valtava kustannus.

Ruotsinkielisiä palveluita tulee tarjota vain niillä alueilla, joilla ruotsinkielisten osuus on yli 20%. Palveluiden tulee lisäksi perustua äidinkieleltään ruotsinkielisten panokseen.

Kaikkialla muualla Suomessa julkiset palvelut tarjotaan kaikille yhdenvertaisesti maan enemmistön kielellä suomeksi.

Ruotsin opiskelu muutetaan kaikille suomalaisille ruotsinkielisiä lukuun ottamatta vapaaehtoiseksi ja kaikki muodolliset ruotsin taidon vaatimukset pääsääntöisesti poistetaan.

Ei tässä ensisijaisesti ole kysymys mistään kielivalinnoista, vaan julkisten palveluiden ja hallinnon oikeudenmukaisesta, yhdenvertaisesta ja tarkoituksenmukaisesta järjestämisestä.

Jaakko Häkkinen

Kun katsotaan sitä, kuinka moni kärsii, niin ehdottomasti tärkeintä on poistaa pakkoruotsi suomenkielisistä kunnista - se koskettaa jokaikistä suomenkielistä. Mikään muu ei ole saman laajuuden asia eikä yhtä kiireellinen. Viranomaisia koskevat kielitaitovaatimukset koskevat hyvin pientä osaa suomenkielisistä.

Miten voit puhua yhdenvertaisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta, jos olet pakottamassa ruotsinkieliset alueet toimimaan suomeksi? Todellista yhdenvertaisuutta on symmetrisyys: ruotsinkielisiä kuntia ja palveluja koskevat samat rajat ja säännöt kuin suomenkielisiä kuntia ja palveluja.

Muista, että ruotsinkielinen alue on vanha ja luonnollinen kielialue siinä missä suomenkielinenkin alue - eivät he ole valinneet jäädä suomenkielisten dominoimaan valtioon. Heillä pitää olla samat oikeudet kuin suomenkielisilläkin.

Käyttäjän tuomosalovaara kuva
Tuomo Salovaara Vastaus kommenttiin #101

"Viranomaisia koskevat kielitaitovaatimukset koskevat hyvin pientä osaa suomenkielisistä."

Kyllähän nuo vaatimukset koskevat kaikkia niitä suomen- ja muun kielisiä, jotka aikovat joskus hakea kyseisiä virkoja. Silloin ruotsia on käytännössä pakko lukea koulussa, vaikka se olisi vapaaehtoistakin.

Et nyt lukenut kommenttiani. Kannatin nimenomaan ruotsinkielisten palveluiden tarjoamista niillä alueilla, joita voidaan pitää elävästi kaksikielisinä.

Suomen todelliset kieliolot ovat kovin epäsymmetriset. Ratkaisutkin ovat silloin epäsymmetrisiä. Koko kielilainsäädäntö pitää päivittää nykyaikaan. Nykyinen kielilainsäädäntö ei mainitse sanaakaan ruotsinkielistä- ja saamenkielistä vähemmistöä lukuunottamatta muista kielivähemmistöistä.

Vantaalla taitaa olla yhtä paljon venäjänkielisiä kuin ruotsinkielisiä. Kuitenkin vain ruotsinkielisille järjestetään omakielisä palveluita. Pätevöityäkseen tarjoamaan ruotsinkielisille palveluita, lukevat venäjänkieliset ajallaan pakollista ruotsia, mutta eivät kuitenkaan saa itse vastaavia palveluita. Se on äidinkielen perusteella tapahtuvaa syrjintää.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #106

”Kyllähän nuo vaatimukset koskevat kaikkia niitä suomen- ja muun kielisiä, jotka aikovat joskus hakea kyseisiä virkoja. Silloin ruotsia on käytännössä pakko lukea koulussa, vaikka se olisi vapaaehtoistakin.”
-- Ei ole pakko, koska kielitaidon voi hankkia sitten virkaan hakiessaan. Intensiivikursseilla todella oppii kielen nopeasti, verrattuna yhteen tai kahteen viikkotuntiin. Ja edelleen kannatan että kielitaitovaatimus olisi palvelu- eikä yksilökohtainen. Kaikkien henkilöiden ei siis tarvitsisi hallita samaa kielipalettia.

”Et nyt lukenut kommenttiani. Kannatin nimenomaan ruotsinkielisten palveluiden tarjoamista niillä alueilla, joita voidaan pitää elävästi kaksikielisinä.”
-- Joo, sori, ymmärsin väärin.

”Suomen todelliset kieliolot ovat kovin epäsymmetriset. Ratkaisutkin ovat silloin epäsymmetrisiä.”
-- Symmetrialla en tarkoita, että maa jaettaisiin kahteen tasan yhtä suureen osaan, vaan että kun peili asetetaan kielirajalle, niin sen eri puolia kohdellaan samalla tavalla.

”Koko kielilainsäädäntö pitää päivittää nykyaikaan. Nykyinen kielilainsäädäntö ei mainitse sanaakaan ruotsinkielistä- ja saamenkielistä vähemmistöä lukuunottamatta muista kielivähemmistöistä.”
-- Muissa laeissa puhutaan romanikielisten ja viittomakielisten oikeuksista tulkkipalveluihin. Ruotsin- ja saamenkieliset ovat lisäksi vanhoja alueellisia kieliryhmiä, kaikki muut ovat nuoria, tietoisesti ja yksittäin tänne saapuneita ja eri alueilla hajautuneita kieliryhmiä.

”Vantaalla taitaa olla yhtä paljon venäjänkielisiä kuin ruotsinkielisiä.”
-- Aika lähellä ollaan jo: 2012 ruotsinkieliset johtivat enää 5777 vs. 4932.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vantaa#.C3.84idinkieli
Mutta kunnan kielisyys arvioidaan kymmenen vuoden välein.

”Kuitenkin vain ruotsinkielisille järjestetään omakielisä palveluita. Pätevöityäkseen tarjoamaan ruotsinkielisille palveluita, lukevat venäjänkieliset ajallaan pakollista ruotsia, mutta eivät kuitenkaan saa itse vastaavia palveluita. Se on äidinkielen perusteella tapahtuvaa syrjintää.”
-- Et varmastikaan tarkoita, että kuntien pitäisi järjestää palveluja kaikilla niillä kymmenillä tai sadoilla kielillä, joiden äidinkielisiä puhujia kunnassa sattuu asumaan? Se olisi absurdia.

Kuitenkin rajojen pitäisi olla samat eri kieliryhmille, eli siinä vaiheessa kun venäjänkielisten määrä Vantaalla ylittää ruotsinkielisten määrän, saamme tärkeän ennakkotapauksen! Eli seuraavan kymmenvuotisarvion aikoihin asia on nostettava tapetille – Vantaa ei voi enää sen jälkeen olla suomi-ruotsi-kaksikielinen.

Käyttäjän vivelu kuva
Ville Lukka

Ruotsinkielisten pelkoja hälventäisi myös se realismi, että vaikka ruotsin rinnalla saisikin tarjota muita kieliä, ei niitä kuitenkaan kovin nopealla aikataululla pystyttäisi toteuttamaan. Suomen koulut pullottaa ruotsin opettajia, näiden kouluttaminen kestää hetkisen. Myöskään joka kunta tai koulu ei pysty tarjoamaan kovinkaan laajaa palettia. Kaupunkikoulut tulisivat tietysti olemaan vapauden eturintamassa.

Jos subjektiivinen oikeus opiskella ruotsia säilytetään (porkkana, joka mahdollisesti täytyy antaa rkp:läisille), ei kaikissa kouluissa pysty valitsemaan ruotsin tilalle jotain muuta ainakaan kymmeneen vuoteen. Toisaalta tämä ei ole ongelma, vaan tuottaa lähinnä tervettä kilpailua koulujen kesken.

Jaakko Häkkinen

Kieltenopettajat kouluttautuvat useammassa kielessä; ruotsin opettajat siis kykenevät opettamaan jotain toistakin kieltä. Lisäksi sama opettaja usein opettaa useampaa kieltä nykyäänkin.

Koulut voivat tosiaan erikoistua eri kieliin, tai sama opettaja voi opettaa kieltä useammassa koulussa. Kun kielten opiskelun saldo ei muutu vaan opetettavien kielten suosio vain muuttuu, niin tuskinpa mitään suuria ongelmia kohdataan.

Käyttäjän vivelu kuva
Ville Lukka

Aivan, saattoi jäädä epäselväksi, että olen kanssasi siis samaa mieltä. Ja olen tietoinen opettajien monikielisyydestä. Pelkkä Ruotsi-englanti yhdistelmä varmasti on hyvin harvinainen, mutta siitä huolimatta muutos itse kouluissa ei tapahdu kahvaa kääntämällä yhdessä yössä. Kannattaa olla realisti ja ymmärtää, ettei kaikilla kouluilla yksinkertaisesti riitä oppilaat. Kymmenelle oppilaalle on taloudellisesti vaikeaa opettaa kahdessa eri ryhmässä. Kaikki etäopinto -ym systeemit pitää tietysti hyödyntää. Mitä vanhemmat oppilaat, sen kirjavampia käytäntöjä voidaan käyttää.

Tietysti muutos pitäisikin aloittaa mitä pikimmiten.

Käyttäjän OlaviSalokangas kuva
Olavi Salokangas

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:ssa on jäseninä tällä hetkellä 2 000 ruotsin kielen lehtoria.

Heille kyykky-pakkoruotsi on rikkaus sanan varsinaisessa merkityksessä.

Mutta mitä heidän työllisyyteensä tulee, niin turha surra. Yliopistoista ei opettajiksi valmistuvia lähetetä kentille yhden kielen varassa, vaan "pelastusrenkaat" kainalossa. Peruskoulun tullessa ja myötä monet maaseudun pikkukoulut aikoinaan lakkautettiin, mutta lakkautettujen koulujenkin opettajille silloinen kouluhallitus löysi uudet siirtopaikat esimerkiksi kaupungeista alta aikayksikön.

Meillä on opetushallituksessa kallispalkkaisia virkamiehiä niin, että päät kolisevat yhteen. Kaikki käytännön järjestelyt kyykkyruotsin poistuessa ovat opetushallituksen kallispalkkaisten virkamiesten päänäsärky, ei meidän. Jo peruskoulun tulo vaati aikoinaan monia käytännön järjestelyjä ja niistä selvittiin.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Muistanko muuten väärin, Jaakko Häkkinen ... sinä syöt ajatushautomo Magman sokeroitua leipää?

Jaakko Häkkinen

Mitä ihmettä sinä HH sekoilet? Magmalta en ole saanut eläessäni mitään, en edes kahvia ja pullaa. Kuvittelitko näkeväsi kirjoituksessani jotain "svekomaanista", vai mistä on kyse? :-D

Paras tae puolueettomuudestani on, jos kummankin leirin kiihkeimmät pitävät minua puolueellisena. :-)

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Arviosi siitä, että suomenruotsalaisia alitajuisesti pelottaa on kyllä pitkälti oikea. Miksi ei olisi näin kun maassa on 1 ruotsinkielinen 18 suomenkielistä kohti? Viisikerroksisen kerrostalon rapussa sinä tai sinun perheesi olette ainoat. Muutaman kymmenen pientalon kylätiellä olette sinun talossasi ainoat.

Jos enemmistö haluaa karsia oikeuksiasi demokraattisella päätöksellä, se voi tehdä niin. Jos jonkinlaisessa suuremmassa poliittisessa mullistuksessa, Balkanin tai Ukrainan tyyliin, joudutaan jonkinlaiseen sorron tai väkivallan kierteeseen, sinunlaisiasi ei ole kovin montaa.

Olet, Jaska, myös oikeassa, että suomenruotsalaisille ollaan pitkälti heidän omassa julkisessa keskustelussa tarjottu "yhden totuuden tietä" kieliasiassa. Moni heistä ei osaakaan realistisesti arvioida kuinka suuri osa suomenkielisistä tai "kielivapauttajista" ovat oikeasti sitä mieltä, että heidän perheensä kielivalinnat ovat "kuvottavia" niin kuin suht' asiallisessakin verkkokeskustelussa saattaa joutua lukemaan. Tai että he edustavat, Heikki Talan sanoin, "epätervettä" elementtiä Suomessa. Tottakai he silloin mieluummin pitävät kiinni nykykäytännöstä, koska eivät voi mitään mahdollisista vaihtoehdoista tietää.

Itse arvioin, että ehkä noin 5 % pakollisen ruotsin kriitikoista edustavat nuivaa ja vihamielistä asennetta suomenruotsalaisia ja muuta samantyyppistä erilaisuutta kohtaan. Se jo rauhoittaa kummasti, joskaan tämäkään prosentti ei ole mukava.

Oman arvioni mukaan 80 % heistä, jotka kannattavat pakollisen ruotsin poistamista, tekevät niin yleisen valinnanvapauden nimissä, ilman mitään sen suurempaa ideologiaa tai emootiota, joka olisi ketään vastaan suunnattu. Mutta mistä minä toisaalta tiedän?

Käyttäjän heikkitala kuva
Heikki Tala

Itse asiassa Folktinget teetti 1996 tutkimuksen suomenkielisten suhtautumisesta suomenruotsalaisiin - ja kauhistui tuloksesta, sillä niiden mukaan suomalaiset pitivät suomenruotsalaisia "vieraana elementtinä". Sama on toistunut sen jälkeenkin tehdyissä tutkimuksissa (Civics 2000 ja Virrankoski 2003 sekä Åbo Akademin tutkimukset).
Kyse ei ole siis vain minun ajatuksistani, vaan sekä suomalaisten että suomenruotsalaisten tekemistä/teettämistä tutkimuksista.
Tiedän kyllä, että minua pidetään yhtenä pääpiruista, joilla suomenruotsalaisia pelotellaan ja jota he pelkäävät. Olen viimeksi kuluneen neljännesvuosisadan tutustunut Suomen kielipoliittiseen historiaan erityisesti vuodesta 1863 jälkeen, jolloin Suomen valtavan suuren kielienemmistön äidinkieli sain virallisen kielen aseman paperilla. Ruotsinkielinen hallintoeliitti pystyi viivyttämään sitä 40 vuotta vuoden 1902 kieliasetukseen asti (joka toi muuten pakkovenäjän suomalaisten kiusaksi).

Internetin yleistyttyä aloitin välittömästi nettivaikuttamisen ja tulosta on alkanut syntyä. Pääsin useampaan valtakunnalliseen tv- ja radio-ohjelmaankin, joiden huipennus oli TV2:n pakkoruotsi-ilta 30.11.2010. Sen jälkeen YLE löi jarrut päälle ja aloitti valtavan uuspakkoruotsittamisen kaikilla kanavilla. FST5:n surkeat katsojaluvut aiheutti ruotsinkielisten ohjelmien tuputtamisen TV1:ssä ja TV2:ssa sekä urheilutapahtumien siirron YLE Femmalle (joka on myös Ruotsin virallinen kanava SVT).

Uskon kuitenkin, että we shall overcome!

Niin, eihän se 5 % kuullosta mukavalta, jos ja kun se pakottaa 95 %:lle pakkoruotsin miljardien eurojen verovapailla säätiörahoillaan? Eihän? ;-)

Jaakko Häkkinen

Itse asiassa Folktingetin selvityksessä "Vårt land, vårt språk" sanottiin, että 26 % suomenkielisistä oli täysin tai osittain samaa mieltä siitä, että ruotsinkieliset ovat vieras ja ärsyttävä kieliryhmä. Omiin oloihinsa eristäytyvinä heitä piti 55 %.
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/151777-vihat...

Käyttäjän heikkitala kuva
Heikki Tala Vastaus kommenttiin #35

Jep, kaikkien kannattaisi nyt lukea tuo linkkisi teksti, jonka kirjoitit aiemmin. Siinä tuo Folktingin 1996 teettämä ja 1997 julkaiseman tutkimuksen tulokset on esitelty tarkoin luvuin. Ei ihme, että rkp kauhistui.

Käyttäjän OlaviSalokangas kuva
Olavi Salokangas Vastaus kommenttiin #35

Kiepon tutkimuksessa taas sanottiin, että ruotsinkielisemme eivät oikein itsekään tiedä, mitä ja ketä he ovat. Heillä on identiteettivaikeuksia.

Ylen tutkimuksen mukaan 35 % ruotsinkielisistämme itsestään on sitä mieltä, että "kyykkyruotsi" tulee poistaa.

Sitä samaa mieltä on myös itse RKP:n entinen varapuheenjohtaja Nils Torvalds, Linus Torvaldsin isä.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin Vastaus kommenttiin #57

Ei identiteetti ole siitä kiinni mitä mielipidettä jollakin on pakollisesta kouluruotsista. Itse en suomenruotsalaisena kannata pakollista ruotsia, jos enemmistö haluaa siitä luopua. Jaakko Häkkisen esittämää malli sopisi minulle ihan hyvin.

Käyttäjän OlaviSalokangas kuva
Olavi Salokangas Vastaus kommenttiin #60

Minä en väittänytkään, että suomenruotsalaisten identiteetti olisi kiinni pakkoruotsista, sitä ei tekstissäni lue. Mutta sen sijaan siinä lukee Kiepon tutkimuksen tulos, jonka mukaan suomenruotsalaisemme ovat epävarmoja itsekin omasta identiteetistään eivätkä oikein tiedä, mitä ja ketä he tänä päivänä ovat.

Kiepon tutkimustulos vaikuttaa minusta perin uskottavalta.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Sinulle (Heikki Talalle) ruotsinkielisen kulttuurin ylläpito Suomessa ns. omilla rahoilla on sekin "pakkoruotsia". Joskus toivoisi jotain vähän puhetta parempaa todistetta siitä, millä tavalla säätiöraha ylläpitää pakollisen kouluruotsin, näin suppeammin ymmärrettynä.

Käyttäjän heikkitala kuva
Heikki Tala Vastaus kommenttiin #36

Rkp:n hallinnoimat miljardisäätiöt- ja fondit rahoittavat suomenkielisten ehdokkaiden vaalikampanjoita (tästäkin oli uutinen HS:ssa) ja kuten tiedät, "ilmaisia lounaita ei ole".
Kokoomus ei vieläkään ole kertonut, mistä se sai 400.000 € Niinistön ensimmäiseen presidentinvaalikampanjaan. Sitä kyseli Iltalehdessä Aarno Laitinen. Sauli Niinistö äänesti eduskunnassa 1990-luvulla pakkoruotsin poistamisen puolesta, mutta nyt hän on kova pakkoruotsittaja. ;-)

Uusi pääministeri on suomenruotsalaisen rahan tuote (siitäkin on lehdissä ollut uutisia).

Niin, todisteita on vaikea saada niin kauan kuin säätiöiden tilejä ei pääse tutkimaan. ;-)

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin Vastaus kommenttiin #41

Noh, tämä nyt on sitä genreä, jossa epäily ja mukava väite on yhtä kuin faktaa. Jos tuosta säätiöiden tuotosta on koskaan todistettavasti mennyt jonkun ei-suomenruotsalaisen ehdokkaan vaalikassaan kymppitonnia enemmän, niin kerropa nyt niistä tapauksista ensin.

Käyttäjän heikkitala kuva
Heikki Tala Vastaus kommenttiin #44

Kyllä näistä riittää jaettavaa - eikä koira perään hauku!

Luettelo Svenska kulturfondenin rahastoista
<-- Takaisin Tilastoihin
Kopioitu sivulta: http://www.cc.jyu.fi/~pasaojan/pakkoruotsi/Svenska... , jonka HTML-merkkausta on tässä hieman muunneltu.
Tiedot ovat vuodelta 1998. Ne on kopioitu kirjasta käsin, joten virheitä saattaa olla. Lähdekirjassa oli jokaisesta rahastosta lisätietoja, joita ei ole kopioitu tähän.
Lähde: Lindholm, Magnus (1999). Individen, språket, kulturen : idéerna och pengarna bakom Svenska kulturfonden 1908-1998. Helsinki: Nord print
Rekisterinumero Rahaston nimi Merkintöjä Kirjanpitoarvo 1.1.1998 Kirjanpitoarvon ajantasaistus euroiksi. Käytetty kerroin 0,18484.
18 Svenska folkpartiets kulturfond 2 709 670 mk 500 855 e
20 Carl Edvard Pehrmans donationsfond 6 616 270 mk 1 222 951 e
24 Emy Procopés kulturfond 276 900 mk 51 182 e
26 Evelina Högdahls testamentsfond 59 560 mk 11 009 e
36 Karl Södermans testamentsfond 683 530 mk 126 344 e
37 Ida Carlings testamentsfond 38 260 mk 7 072 e
39 J. A. Strengs testamentsfond 17 020 mk 3 146 e
41 Natalie Tavastsjernas testamentsfond 127 490 mk 23 565 e
42 Hedvig Maria Nordlings testamentsfond 398 940 mk 73 740 e
43 Ivar och Aina Friemans fond 1 163 990 mk 215 152 e
45 Eliza Waenerbergs testamentsfond 18 870 mk 3 488 e
46 Ernst Gustaf Wigrens testamentsfond 4 990 mk 922 e
48 Svenska Bildningens Vänners i Brahestad donationsfond 143 240 mk 26 476 e
49 Mathilda Lindroos' testamensfond 191 270 mk 35 354 e
51 Mathilda Turdéns kulturfond 34 050 mk 6 294 e
53 Kuopio Svenska Samskolas Byggnadsaktiebolags fond 19 130 mk 3 536 e
54 Johan och Mathilda Haeggströms fond för understödande av högre, privata, svenska läroverk i Österbotten 172 240 mk 31 837 e
55 Syskonen Hugo och Hulda Jungs donationsfond 38 260 mk 7 072 e
56 Felix Randelins testamentsfond 127 490 mk 23 565 e
57 B J Schieldts fond 63 750 mk 11 784 e
60 Mimmi och Gustaf Söderströms minne 127 490 mk 23 565 e
62 Mathilda Thölgrens testamentsfond 419 210 mk 77 487 e
63 E O K Tujulins testamentsfond 102 010 mk 18 856 e
65 Alexandra Åhmans kulturfond 194 540 mk 35 959 e
66 Wilhelm Nyholms testamentsfond 382 510 mk 70 703 e
72 Carl Julius Nesselbladts donationsfond 510 030 mk 94 274 e
73 Kristian Fredrik och Olivia Forsius' testamentsfond 42 090 mk 7 780 e
76 Friherre Hjalmar von Troils donationsfond 168 310 mk 31 110 e
77 Bertha Thunebergs donationsfond 36 570 mk 6 760 e
78 Malvina Weckmans testamentsfond 2 370 mk 438 e
79 Vasili Smirnoffs donationsfond Jfr fond nr 80 61 180 mk 11 309 e
80 Farmaceuten Vasili Smirnoffs testamentsfond Jfr fond nr 79 186 860 mk 34 539 e
81 Karl Adam Bergmans testamentsfond 16 830 mk 3 111 e
82 B A Henricssons donationsfond 635 190 mk 117 409 e
83 Alarik Hertells fond Jfr fond nr 84 634 670 mk 117 312 e
84 Sofia och Jacob Finniläs fond Jfr fond nr 83 634 760 mk 117 329 e
85 Herman Grotenfelts testamentsfond 26 100 mk 4 824 e
86 E Galindos donationsfond 522 290 mk 96 540 e
88 Alex. Tillanders donationsfond Jfr fond nr 487 544 240 mk 100 597 e
89 Oswald Wasastjernas testamentsfond 600 850 mk 111 061 e
91 Rudolf Finniläs donationsfond 104 470 mk 19 310 e
92 C A och Clara E Fontells testamentsfond 11 830 mk 2 187 e
95 Seth Sohlbergs kulturfond 7 338 780 mk 1 356 500 e
97 Karl W Råberghs testamentsfond 28 570 mk 5 281 e
100 Adolf Ramsays testamentsfond 88 940 mk 16 440 e
101 Elin Sahlsteins testamentsfond 58 880 mk 10 883 e
102 Betty Roths testamentsfond 222 200 mk 41 071 e
107 Guvernörskan Lilly Björnbergs minne Jfr fond nr 139 510 770 mk 94 411 e
109 Oscar August Ströms testamentsfond 30 670 mk 5 669 e
110 Josefina Viktoria och Lonny Lojanders fond 23 670 mk 4 375 e
112 Karl Edvard Jonssons donationsfond 118 280 mk 21 863 e
118 Wilhelm och Ida Juslins donationsfond 111 090 mk 20 534 e
121 Alfons och Anna Nymalms fond 63 840 mk 11 800 e
132 Olivia Jaeckells testamentsfond 154 760 mk 28 606 e
137 J J Fogelbergs testamentsfond 3 180 mk 588 e
138 K A och Emilia Palmroos' testamentsfond 68 640 mk 12 687 e
139 Ricardo Björnbergs fond Jfr fond nr 107 31 370 mk 5 798 e
140 & 256 Anna och Sophie Snellmans fond för den kvinnliga slöjdens och den husliga ekonomins befrämjande i Finlands svenska landsdelar 309 390 mk 57 188 e
145 Emanuel Johanssons testamentsfond 73 280 mk 13 545 e
146 Carl Axel Ehrnrooths fond 146 590 mk 27 096 e
149 Elin och R Weckmans donationsfond 27 850 mk 5 148 e
150 Rosina Lindbergs testamentsfond 140 660 mk 26 000 e
153 Hanna Holms testamentsfond 112 610 mk 20 815 e
154 Aina Willhelms testamentsfond 13 710 mk 2 534 e
155 Hugo Helenius' donationsfond 314 190 mk 58 075 e
158 Otto Saxéns fond 33 060 mk 6 111 e
163 Anna och Bernhard Björkmans testamentsfond 381 900 mk 70 590 e
165 Hugo Lindfonrs' testamentsfond 137 280 mk 25 375 e
166 Carl Oskar Lindgrens donationsfond 4 380 mk 810 e
167 Axel Lilles minnesfond Jfr fond nr 615 760 030 mk 140 484 e
168 Lonny Nymanders testamentsfond 142 280 mk 26 299 e
169 Elsa Wallenius' testamentsfond 13 030 mk 2 408 e
170 Sofia Törnroos' testamentsfond 12 550 mk 2 320 e
172 Otto Haartmans testamentsfond 39 590 mk 7 318 e
173 Sigrid Bloms testamentsfond 142 280 mk 26 299 e
175 Gustaf Flor. Granholms testamentsfond 4 770 mk 882 e
176 Charlotte Askolins testamentsfond 39 390 mk 7 281 e
179 Berha och Oskar Lundgrens donationsfond 18 890 mk 3 492 e
181 Sidonia Stålströms kulturfond 16 800 mk 3 105 e
185 Maria Ahllöfs testamentsfond 163 450 mk 30 212 e
186 Karl Sevóns donationsfond 15 760 mk 2 913 e
191 Emilia Wulismas testamentsfond 39 910 mk 7 377 e
192 Fröknarna Boman-Kokkonens testamentsfond 6 940 mk 1 283 e
193 Hilda Erikssons testamentsfond 307 120 mk 56 768 e
194 Olga Stålströms testamentsfond 742 990 mk 137 334 e
195 Abraham och Edla Stoors testamentsfond 16 110 mk 2 978 e
197 Bernhard och Mary Hahls testamentsfond 16 150 mk 2 985 e
198 Adèle Stjernvalls testamentsfond 15 950 mk 2 948 e
201 Ina Reuters fond 1 590 mk 294 e
203 B A E vond Schantz' testamentsfond 3 205 990 mk 592 595 e
205 Alfred Hedmans fond 102 010 mk 18 856 e
206 Bankdirektör Carl Nymans fond 7 908 mk 1 462 e
207 Bror Ragnar Schildts stipendiefond 15 950 mk 2 948 e
210 K F Winters testamentsfond 77 980 mk 14 414 e
211 Anna och Miliam Malmqvists fond 734 990 mk 135 856 e
213 Emilia och Erland Paldanis fond 301 770 mk 55 779 e
214 Helena Lundqvists testamentsfond 754 770 mk 139 512 e
215 K E och Alfhild Lindéns testamentsfond 15 600 mk 2 884 e
218 Elis Lagus' fond 753 370 mk 139 253 e
219 Familjen Ekmans minne 687 120 mk 127 007 e
222 Ernst Adolf Solins testamentsfond 3 270 mk 604 e
223 Lizzie Wahlbergs testamentsfond 307 250 mk 56 792 e
224 Alexandra Sandells testamentsfond 488 760 mk 90 342 e
226 Carl Gustaf Avellans stiftelse 76 120 mk 14 070 e
227 Th. Studes testamentsfond 40 820 mk 7 545 e
228.1 Carl Ferdinand och Maria von Wahlbergs minnesfond 7 187 500 mk 1 328 538 e
228.2 Carl Ferdinand och Maria von Wahlbergs minnesfond 34 600 mk 6 395 e
228.3 Carl Ferdinand och Maria von Wahlbergs minnesfond 2 396 310 mk 442 934 e
228.4 Carl Ferdinand och Maria von Wahlbergs minnesfond 4 791 190 mk 885 604 e
239 Hevilla Thiléns testamentsfond 26 620 mk 4 920 e
240 Fernanda och Gustaf Holmströms donationsfond 439 540 mk 81 245 e
244 Svenska Teaterfonden 838 490 mk 154 986 e
245 Daniel Johannes Wadéns testamentsfond Jfr fond nr 583 0 e
246.0 Elin och Karl Pentzins kulturfond I 4 141 710 mk 765 554 e
246.1 Elin och Karl Pentzins kulturfond II 29 958 330 mk 5 537 498 e
248 Jyväskylä Svenska Samskolas fond 8 850 mk 1 636 e
250 Theodor och Augusta Järnefelts fond 560 290 mk 103 564 e
251 A W Stenbergs testamentsfond 208 680 mk 38 572 e
252 Malvina och Christian Bloms samt Ika och Otto Alfred Färdigs testamentsfond 202 250 mk 37 384 e
253 Ferdinand och Olga von Christiersons testamentsfond 8 850 mk 1 636 e
254 Svenska Teaterfonden i Finland 243 380 mk 44 986 e
255 Bröderna Oskar, Karl, Herman, Artur och Hjalmar Waselius' fond 188 670 mk 34 874 e
257 Professor K R Wahlfors' fond 176 740 mk 32 669 e
258 Frans Oskar Bergmans testamentsfond 522 640 mk 96 605 e
259 Gustav Adolf Lundenius' testamentsfond 2 617 720 mk 483 859 e
260 Rosa Leverths fond 42 700 mk 7 893 e
262 Anna Wilhelmina Bäckströms testamentsfond 8 920 mk 1 649 e
263 Fanny och John Fellmans testamentsfond 124 480 mk 23 009 e
264.1 J G Bergboms stipendiefond Jfr fond nr 264.2 229 720 mk 42 461 e
264.2 Helene Bergboms testamentsfond Jfr fond nr 264.1 177 650 mk 32 837 e
265 Adi Eklunds minnesfond 216 750 mk 40 064 e
266 Ida Schybergsons testamentsfond 53 630 mk 9 913 e
267 Viktor och Aina Lindmans fond 658 840 mk 121 780 e
269 Ada Thiléns fond 130 250 mk 24 075 e
270 Bergsrådet A E Alfthans testamentsfond 89 170 mk 16 482 e
271 Evelina och A W Spjuts kulturfond 206 670 mk 38 201 e
274 K Aug Forsbäcks fond 441 550 mk 81 616 e
275 Sanna Kettulas testamentsfond 56 640 mk 10 469 e
276 Gustaf Adolf och Emma Walléns fond 123 340 mk 22 798 e
277 G Zittings testamentsfond 177 650 mk 32 837 e
279 F J Skipparis testamentsfond 876 740 mk 162 057 e
281 Fanny Wredes testamentsfond 18 580 mk 3 434 e
282 Blonda Rays testamentsfond 46 880 mk 8 665 e
286 Ingrid Wasastjernas musikfond 267 850 mk 49 509 e
292 Alexander och Anna Mathilda Charpentiers testamentsfond 274 180 mk 50 679 e
295 Willebrandska fonden 1 745 020 mk 322 549 e
300 Sigurd Ehrstedts testamentsfond 1 425 890 mk 263 562 e
301 Emelie Sophie Dunckers testamentsfond 65 950 mk 12 190 e
303 Hilma Hellströms minne 2 690 mk 497 e
304 Ernst Mathias Calonius' fond 25 610 mk 4 734 e
305 Agnes Lundells trädgårdsfond 144 870 mk 26 778 e
306 Anni Liebenams testamentsfond 30 770 mk 5 688 e
307 Otto Lauréns kulturfond 87 610 mk 16 194 e
309 Yrkesfotografernas Förbunds fond 8 530 mk 1 577 e
310 Olfrida Wulffs minne 80 150 mk 14 815 e
311 Svenska folkpartiets lokalstyrelses i Kuopio fond 18 740 mk 3 464 e
313 Anna och Edvard Blombergs fond 852 980 mk 157 665 e
314 Johan Herman och Kristina Petterssons donationsfond 182 520 mk 33 737 e
318 Fonden 17 mars 1937 (Eugen Pikoffs fond) 66 960 mk 12 377 e
319 Systrarna Elin och Hedvig Palmros' fond 257 610 mk 47 617 e
320 Fanny Jordbergs fond 121 530 mk 22 464 e
323 Victor och Anna Eks fond 307 670 mk 56 870 e
324 Arthur och Aina Alléns fond 12 780 mk 2 362 e
326 Gerda Ehrstedts fond för medicinestuderande 737 990 mk 136 410 e
327 Emil Petterssons fond 158 910 mk 29 373 e
328 Makarna Böckermans fond 1 018 340 mk 188 230 e
329 Ilta Stenius' fond 73 930 mk 13 665 e
330 Öfverläkaren P W Granbergs fond 1 402 530 mk 259 244 e
331 Gustaf Adolf Erikssons fond 7 680 mk 1 420 e
332 Mary och Karl Lindbergs understödsfond 1 552 720 mk 287 005 e
333 Mårten och Sofia Ekblads invalidfond 72 530 mk 13 406 e
334 J W Cadenius' fond 147 170 mk 27 203 e
335 Norra Barnhemmets I Kristinestad fond 570 080 mk 105 374 e
338 Signe och Fredrik Lundenius' fond 3 170 740 mk 586 080 e
339 Maria Mellbergs fond 159 560 mk 29 493 e
342 Harald och Jenny Neovius minnesfond 1 408 340 mk 260 318 e
343 Anna Maria Nymans fond 217 340 mk 40 173 e
344 Ida och Georg Weckmans fond 1 006 510 mk 186 043 e
312&345 Ebba och Frans Backmans minnesfond 7 872 540 mk 1 455 160 e
312&345.2 Ebba och Frans Backmans minnesfond 7 872 540 mk 1 455 160 e
346 Emmy Pesonens fond 17 900 mk 3 309 e
347 Robert Montins kulturfond 256 730 mk 47 454 e
348 T R Hedengrens fond 0 e
350 Elin Frosterus' fond 314 670 mk 58 164 e
352 Olivia och Frans Alexander Lagerbohms fond 50 710 mk 9 373 e
353 Hildur von Julins fond 18 120 mk 3 349 e
354 Jägarkapten Severin Ekblads fond Jfr fond nr 333 72 530 mk 13 406 e
355 Aline och Fritz Geitlins fond 3 432 740 mk 634 508 e
359 Henrik Eric Åkermans fond 1 331 680 mk 246 148 e
361 Maria Grönfeldts donationsfond 121 880 mk 22 528 e
362 A E Frosterus' fond 28 760 mk 5 316 e
365 Johan Albert Roths fond 67 990 mk 12 567 e
366 Clara Mathilda Londéns fond 32 590 mk 6 024 e
367 Jenny och Fritiof Gyllings fond 250 480 mk 46 299 e
368 Karl Wigelius' fond 625 620 mk 115 640 e
371 Bernhard Castréns fond 33 070 mk 6 113 e
372 Oskar Johanssons fond 51 880 mk 9 589 e
374 A O Methers donationsfond 394 470 mk 72 914 e
375 Huldine Högströms fond 400 700 mk 74 065 e
376 Svenska Samskolans i Tavastehus minnesfond 126 870 mk 23 451 e
377 Lennart Grönholms minnesfond 3 080 mk 569 e
378 Nina Tallbergs fond 21 140 mk 3 908 e
379 Alma Nordbergs fond 4 020 mk 743 e
380 Elisabet Gyllings fond 94 910 mk 17 543 e
381 Helmi och Verner Wulffs testamentsfond 134 950 mk 24 944 e
383 Lida och Agnes Zilliacus' fond 120 810 mk 22 331 e
386 Viborgs Svenska Småskolas stipendiefond Jfr fond nr 387 550 mk 102 e
387 Rektor G. Wald. Wahlroos' prydnadsfond Jfr fond nr 386 710 mk 131 e
396 Svenska Tysklandsvänners i Finland fond 4 050 mk 749 e
397 Helsingfors Jägarbrigads fond 6 000 mk 1 109 e
398 Mathilda och Anders Lindqvists fond 46 560 mk 8 606 e
399 Ida Pomelins fond 51 360 mk 9 493 e
401 Svensk Samhörighets fond 20 330 mk 3 758 e
403 Artur Lindroths fond 406 750 mk 75 184 e
404 Emil Fabritius fond 1 260 760 mk 233 039 e
406 Cely Mechelins fond 3 981 630 mk 735 964 e
410 Oskar Less' fond 73 770 mk 13 636 e
412 Eric Åkessons fond 50 290 mk 9 296 e
414 Skräddarmästare Fredrik och Wilhelmina Staudingers minnesfond 41 280 mk 7 630 e
415 Elsa Fohlströms fond 29 470 mk 5 447 e
416 A W Willbergs fond 2 040 mk 377 e
417 Uno och Irene Hougbergs fond 166 430 mk 30 763 e
422 Karin Forsmans fond 94 290 mk 17 429 e
423 Arvid Ekeboms fond Jfr fond nr 380 0 e
425 Alix och Ernst von Borns fond I (historiskt icke uppvärerat värde) Jfr rond nr 539 2 936 970 mk 542 870 e
426 Östra Nylands Lantmannaskolas fond 633 820 mk 117 155 e
427 Lise och Thelma Standertskjölds fond 13 162 942 mk 2 433 038 e
431 Uno och Emmy Erikssons fond 301 450 mk 55 720 e
433 S. Salovius' fond 4 220 mk 780 e
436 Anni Jürgens' fond 45 690 mk 8 445 e
437 Frans Henriksons testamentsfond 8 142 890 mk 1 505 132 e
438 Axel Lindströms fond 415 320 mk 76 768 e
439 Sofia och Reguel Lundqvists testamentsfond 642 390 mk 118 739 e
441 Vasa läns Understödsfond 83 460 mk 15 427 e
442 John Österholms minnesfond 121 880 mk 22 528 e
443 Signe Mattssons testamentsfond 120 940 mk 22 355 e
444 Catherine och Paul Bomans fond 1 111 820 mk 205 509 e
447.1 Tor Gabriel Wickströms fond 88 390 mk 16 338 e
447.2 Tor Gabriel Wickströms fond 6 810 mk 1 259 e
448 Ruth och Sigurd Nielsens fond 1 420 330 mk 262 534 e
449 Anonym fond 298 400 mk 55 156 e
450 Igor och Astrid Åkerbloms fond 1 159 370 mk 214 298 e
451 Mikael Höckerts donationsfond 79 080 mk 14 617 e
452 Karl Eriksons fond 269 600 mk 49 833 e
453 Thea och Valde Nordlunds fond 1 134 780 mk 209 753 e
454 Alina Wenelius' fond 161 110 mk 29 780 e
455 Syskonen Viola och Oscar Furuhjelms fond 16 470 mk 3 044 e
456 Fanny och Elvira Boijes fond 489 250 mk 90 433 e
458 Gustaf Lindqvists fond 298 590 mk 55 191 e
460 Ebba Kåhlmans fond 51 780 mk 9 571 e
461 Eugen Schaumans minnesfond 603 440 mk 111 540 e
463 Thyra S Hanemanns fond 365 090 mk 67 483 e
464 Gunnar Marklunds fond 189 940 mk 35 109 e
465 Anna-Marie och Jarl Petterssons fond 108 050 mk 19 972 e
467 Anna och Axel Svenlins fond 131 500 mk 24 306 e
470 Gerda Qvists fond 0 mk 0 e
471 John Morelius' fond 1 745 850 mk 322 703 e
472 Rosa Elisabeth Hemnells fond 370 800 mk 68 539 e
473 Hille och Francisque Cadiers fond 475 210 mk 87 838 e
475 Engblomska stipendiemedlen 295 020 mk 54 531 e
477 Olga Petterssons fond 67 600 mk 12 495 e
478 Toini och Georg Wigströms fond 498 360 mk 92 117 e
479 Sigrid och Gunnar Söderströms minnesfond 2 284 330 mk 422 236 e
480 Mabel Rosqvists fond 837 930 mk 154 883 e
481 Gerda och Anna Åbergs minnesfond 673 740 mk 124 534 e
482 Emmy och Rudolf Alfthans stipendiefond 908 160 mk 167 864 e
483 Ragna och Axel Sallméns fond 12 940 mk 2 392 e
484 Ester Mannelins fond 418 560 mk 77 367 e
486 Hjördis och Oskar Portins stipendiefond 56 375 mk 10 420 e
487 Edith och Alexander Tillanders fond Jfr fond nr 88 14 590 mk 2 697 e
488 Gurli och Eskil Strömsténs fond 1 695 060 mk 313 315 e
490 Kurt Hägerstedts minnesfond 21 530 mk 3 980 e
492 Greta Krooks fond 154 370 mk 28 534 e
493 Ester Mobergs fond 636 680 mk 117 684 e
494 Carl Cedercreutz' stipendiefond 18 143 560 mk 3 353 656 e
495 Martin Weckströms fond 15 950 mk 2 948 e
497 Elsa Lönnqvists fond 272 940 mk 50 450 e
498 Saskia Stenius' minnesfond 2 408 200 mk 445 132 e
499 Svenska Österbottens kulturfond Fonder inom Svenska Österbottens kulturfond: ... 4 970 803 mk 918 803 e
500.0 Munksnäs Svenska Skolförening r.f.:s stipendiefonder 614 130 mk 113 516 e
500.1 Munksnäs Svenska Skolförening r.f.:s stipendiefonder 62 120 mk 11 482 e
500.2 Munksnäs Svenska Skolförening r.f.:s stipendiefonder 1 131 480 mk 209 143 e
500.3 Munksnäs Svenska Skolförening r.f.:s stipendiefonder 14 390 mk 2 660 e
500.4 Munksnäs Svenska Skolförening r.f.:s stipendiefonder 263 670 mk 48 737 e
500.5 Munksnäs Svenska Skolförening r.f.:s stipendiefonder 68 930 mk 12 741 e
502 Birger och Hjördis Lingonblads stipendiefond 666 220 mk 123 144 e
503 Käthe och Olof Rundbergs fond 1 760 450 mk 325 402 e
504 Ulla Wegelius' stipendiefond 40 760 mk 7 534 e
505 Billnäs ungdomsförenings fond 5 410 mk 1 000 e
506 Walborg Cederbergs testamentsfond 270 870 mk 50 068 e
508 Svenska Aftonläröverkts i Helsingfors stipendiefonder Jfr fond nr 509 76 570 mk 14 153 e
509 Svenska Aftonläröverkts i Helsingfors skolhistorikfond Jfr fond nr 508 18 020 mk 3 331 e
510 Maria Amalia Renfors' minnesfond 421 160 mk 77 847 e
511 Regina Weckström-Lundqvist och Nils Lundqvists fond 1 215 680 mk 224 706 e
511.1 Regina Weckström-Lundqvist och Nils Lundqvists fond 1 215 680 mk 224 706 e
512 Ingrid Maria Roos' fond 57 620 mk 10 650 e
514 Elsa Bonsdorffs och Runa Melanders fond 1 164 420 mk 215 231 e
515 Nykarleby stads donationsfond 7 710 mk 1 425 e
516 Birgit Töttermans fond 954 640 mk 176 456 e
520 Munksnäsfonden 238 330 mk 44 053 e
521 Teresia Lönnströms fond 155 280 mk 28 702 e
522 Ethel Rikbergs testamentsfond 423 630 mk 78 304 e
524 Henrik Nysténs fond 2 572 790 mk 475 555 e
525 Siiri Timgrens fond 949 480 mk 175 502 e
526 Fredrika-hemmets fond 2 343 770 mk 433 222 e
528 Hilma och Hjalmar Dahlbergs fond 302 170 mk 55 853 e
529 Ömsesidiga försäkringsbolaget Kalevas donationsfond 162 120 mk 29 966 e
532 Elli Maria och Anna Sofia Ruuths fond 2 383 200 mk 440 511 e
533 Kristinestads Kulturfond 1 247 060 mk 230 507 e
534 Östra Svenska Läroverkets stipendiefonder I fonden ingår även fond nr 556 (se denna). Jfr fond nr 535 600 700 mk 111 033 e
535 Eirik Hornborgs minnesfond Jfr fond nr 534 6 524 670 mk 1 206 020 e
538 Gängets fond 1 438 150 mk 265 828 e
539 Alix och Ernst von Borns fond II Jfr fond nr 425 1 845 920 mk 341 200 e
540 Finlands Svenska Läroverksförenings fond 18 230 mk 3 370 e
541 Nya Svenska Samskolans stipendiefonder Jfr fond nr 542 979 540 mk 181 058 e
542 Ane Gyllenbergs Kamratskapsfond vid Nya Svenska Samskolan Jfr fond nr 541 373 440 mk 69 027 e
543 Elis J. Westergårds stipendie fond 21 900 mk 4 048 e
544 Ekenäs seminariums fonder 7 200 mk 1 331 e
545 Åke Törnwalls testamentsfond 336 920 mk 62 276 e
546 Helena Häyrinens fond 213 970 mk 39 550 e
547 Anna och Thyra Sjöbergs Minnesfond 385 990 mk 71 346 e
548 Sylvia och Kurt Aschans fond 417 430 mk 77 158 e
549 Dipl.Ing. Sigurd Randelins minnesfond Jfr fond nr 550 572 560 mk 105 832 e
550 Randelinska minnesfonden Jfr fond nr 549 0 e
551 Verna Aspelins testamentsfond 155 570 mk 28 756 e
552 Elisabeth och Emil Mellenius' stipendiemedel 618 160 mk 114 261 e
554 Studeranden Ralf Ingmans minnesfond 18 370 mk 3 396 e
555 Familjen Mikael Toppelius fond 662 110 mk 122 384 e
556 Östra Svenska Läroverkets stipendiefonder Fonden ingår i fond nr 534 0 e
557 Valter Janssons fond 65 110 mk 12 035 e
558 Karl Johan och Herta Näsmans fond 2 637 080 mk 487 438 e
561 Strömborgska läroverkets garantiförening 55 300 mk 10 222 e
562 Doktor Otto Westerlunds fond 221 080 mk 40 864 e
563 En jurisdoktors understödsfond 1 575 000 mk 291 123 e
565 Kanslirådet Kaj Snellmans fond 158 450 mk 29 288 e
566.0 Georg Helenius' minne Jfr fond nr 567 367 490 mk 67 927 e
566.1 Georg Helenius' minne Jfr fond nr 567 631 110 mk 116 654 e
567 Merthild Helenius' stipendiemedel Jfr fond nr 566 0 e
568 Tammerforsfonden 1 613 830 mk 298 300 e
569 Margaretha och Gunnar Kihlmans fond 4 148 340 mk 766 779 e
570 Lydia, Otto och Greta Axelins fond 519 940 mk 96 106 e
571 R. E. och Olga Winters fond 61 500 mk 11 368 e
572 Dolores Cronwalls fond 1 273 150 mk 235 329 e
573 Överingenjör Harald Backmans fond 1 316 200 mk 243 286 e
574 Ulla Hausens fond 56 580 mk 10 458 e
575 Rigmor Palmroths fond 870 930 mk 160 983 e
576 K. E. och Elin Åbergs fond 81 130 mk 14 996 e
577 Björn Forsbloms fond 1 939 960 mk 358 582 e
578 Karl Hjalmar och Karin Helena Winbergs nyländska skärgårdsfond 907 260 mk 167 698 e
579 Erik Bergmans fond Jfr fond nr 626 0 e
580 Marcus och Eva Collins minnesfond 782 840 mk 144 700 e
582 Dagny och Sergei Zolins stipendiefond 0 e
583 Dan. Joh. Wadéns livräntefond Jfr fond nr 245 0 e
584 Ethel Tybecks fond 1 401 220 mk 259 002 e
585 Majlis Tulanders fond 474 820 mk 87 766 e
586 Ingrid Hasselblatts fond 124 100 mk 22 939 e
587 Nylands svenska kulturfond 178 090 mk 32 918 e
588 Republikens president Mauno Koivistos fond 259 140 mk 47 899 e
589 Åbolands kulturfond 63 379 mk 11 715 e
590 Sigurd Sids stipendiefond 13 040 mk 2 410 e
591 Judit och Carl Björkmans fond 4 202 060 mk 776 709 e
592 Bertil Lindholms fond 2 037 200 mk 376 556 e
593 Aero-fonden 254 708 mk 47 080 e
597 Rektor J. M. Granits fond 19 510 mk 3 606 e
598 Dora von Wendts fond 277 040 mk 51 208 e
600 Arvid Reins fond 673 700 mk 124 527 e
601 Anita och Nils Meinanders fond för medicinsk journalistik 161 290 mk 29 813 e
602 Rose-Maj och Levi Ulfvens fond 181 650 mk 33 576 e
603 Gunhild och Eugen Bymans minnesfond Lähteessä merkintä: "524.77" 52 477 mk 9 700 e
604 Fredrika Runebergs stipendiefond 175 901 mk 32 514 e
606 Märta och Yngve Bäcks stipendiefond 2 486 459 mk 459 597 e
607 Gunnar och Alli Strömbergs fond 71 480 mk 13 212 e
608 Systrarna Dagny och Ruth Nybergs testamentsfond 1 283 605 mk 237 262 e
609 UF-rörelsens jubileumsfond 68 160 mk 12 599 e
610 Erik Niiranens minnesfond 61 710 mk 11 406 e
611 Gustaf Edvard Holmqvists fond 227 340 mk 42 022 e
612 Torsten Nordströms fond 3 752 620 mk 693 634 e
613 Dalia Nordströms minnesfond 1 034 020 mk 191 128 e
614 Gunhild Borgs fond 248 480 mk 45 929 e
615 Aina och Axel Lilles fond Jfr fond nr 167 331 540 mk 61 282 e
616 Svenska Konkordiaförbundets fond i Svenska kulturfonden 2 225 250 mk 411 315 e
617 Codex jubileumsfond 253 065 mk 46 777 e
618 Sune Orells fond 22 640 mk 4 185 e
619 Minister Kristian Gestrins skärgårdsfond 535 960 mk 99 067 e
620 Stensböle Minnen 3 673 744 mk 679 055 e
622 Henry Gillbergs fond 1 020 590 mk 188 646 e
623 Vivi-Ann och Ole Norrbacks fond 72 735 mk 13 444 e
624 Tora Lindebergs fond 803 232 mk 148 469 e
625 Sissel och Pär Stenbäcks fond 128 701 mk 23 789 e
626 Erik Bergmans fond Jfr fond nr 579 215 312 mk 39 798 e
628 Fonden för finlandssvenskt hembygdsarbete 26 588 mk 4 915 e
629 Karin, Rudolf och Ole Östermans fond 691 440 mk 127 806 e
630 Gustav Björkstrands fond 39 756 mk 7 348 e
631 Maj Björklunds fond 410 180 mk 75 818 e
632 Jan-Magnus Janssons fond 73 875 mk 13 655 e
633 Astrid Dahls fond 79 050 mk 14 612 e
634 Carl-Gustav Roos fond 766 700 mk 141 717 e
635 Georg Allan och Johanna Hildéns fond 27 100 mk 5 009 e
636 Finlandssvensk hyllnings- och minnesfond 70 671 mk 13 063 e
637 Meta och Ole Torvalds fond 47 695 mk 8 816 e
638 Erna Tauros fond 96 045 mk 17 753 e
639 Georg Lindgrens fond 432 710 mk 79 982 e
640 Svenska skolans för hörselskadade fonder 63 220 mk 11 686 e
641 Ida Holms fond 196 990 mk 36 412 e
642 Arvid och Greta Olins fond 14 244 360 mk 2 632 928 e
644 Lydia E. Erikssons fond 179 200 mk 33 123 e
645 Pro Cultura Esbo 95 410 mk 17 636 e
646 Karin och Edmund Westmans stipendiefond Jfr fond nr 647 30 550 mk 5 647 e
647 Makarna Karin och Edmund Westmans fond Jfr fond nr 646 1 802 070 mk 333 095 e
648 Daly Selanders fond 207 970 mk 38 441 e
651 Anita Clawers fond 1 679 070 mk 310 359 e
652 Thea och Oskar Slottes minnesfond 275 160 mk 50 861 e
653 Birgit och Inger Salovius fond 8 612 490 mk 1 591 933 e
654 Ingvar Linds fond 353 950 mk 65 424 e
655 Fonden till PONs minne 7 770 mk 1 436 e
656 Marthaförbundets fond inom Svenska kulturfonden 220 mk 41 e
657 Otto Anderssons fond 14 380 mk 2 658 e
660 Ulla Cronstedts minnesfond 75 750 mk 14 002 e
662 Eeva och Martti Ahtisaaris fond 48 900 mk 9 039 e
Yhteensä: 331 984 006 mk 61 363 924 e

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin Vastaus kommenttiin #61

Niin, miten tämä 16 vuotta vanha lista liittyy koulussa pakollisena opetettavaan ruotsiin?

Käyttäjän heikkitala kuva
Heikki Tala Vastaus kommenttiin #85

Siten, että siinä on vain pieni osa suomenruotsalaisesta miljardien eurojen verovapaista säätiöistä ja fondeista, joiden tuottoa käytetään poliittiseen voiteluun, kuten kamarineuvos Henry Wiklund mm. HBL:ssa kertoo.

Tämä poliittinen voitelu pitää yllä Suomen kansan suuren enemmistön (n. 70 %) inhoamaa pakkoruotsia ja muuta ylimitoitettua ruotsinkielistä toimintaa Suomessa. Esimerkiksi viime kesäkuussa eduskuntaan tuotiin nippu lainmuutoksia, joilla kuntauudistuksen yhteydessä aiotaan muuttaa koko Länsi- ja Etelä-Suomen nykyisin yksikielisesti suomenkieliset kunnat kaksikielisiksi. Tämä uhkaa toteutua nyt Keski-Uudellamaalla, jos Sipoo otetaan mukaan. Silloin n. 250.000 suomenkielisen uusi suurkunta muuttuu virallisesti kaksikieliseksi muutaman sipoolaisen ruotsinkielisen vuoksi. Ja sitä päätöstä ei voisi valtioneuvosto enää koskaan muuttaa.

Onneksi todellisuus kulkee järjettömiä lainmuutoksia vastaan, vaikka niiden suomenruotsalaisia rustaajia palkittaisiin kymmenien tuhansien eurojen palkinnoilla verovapaista suomenruotsalaisista säätiöistä.

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela Vastaus kommenttiin #85

Ainakin lista avarsi maailmankuvaani, en tähänmennessä oikeastaan ole halunnut uskoa ruotsinkielisten säätiöiden ohjailevan merkittävässä määrin Suomen puolueiden politiikkaa.
Enää en epäröi.

Jaakko Häkkinen

"Itse arvioin, että ehkä noin 5 % pakollisen ruotsin kriitikoista edustavat nuivaa ja vihamielistä asennetta suomenruotsalaisia ja muuta samantyyppistä erilaisuutta kohtaan. Se jo rauhoittaa kummasti, joskaan tämäkään prosentti ei ole mukava."
-- Aika maltillinen arvio sinulla - itse heittäisin että ainakin 10-20 %. Tilannetta tosin vääristää se, että yleensä ne kiihkeimmät ovat myös äänekkäimpiä ja toitottavat näkemyksiään monella foorumilla.

Käyttäjän heikkitala kuva
Heikki Tala

... kuten mm. minä. Ja kansalaisaloitekeräyksen herättäminä nyt jo satoja uusia aktiivisia nettikirjoittajia, jotka uskaltavat kirjoittaa omalla nimellään. Alussa olin lähes ainoa, sillä Seppo Heikinheimon sanoin "suomenruotsalaisen silkkihansikkaan sisällä on teräsnyrkki" tai "Juhlasalin seinällä talossa on vanhaa perua oleva suomenkielinen iskulause: Herran pelko on viisauden alku. Rehtori Henrik von Pfaler irvistelee lauseelle. "Minä sanoisin, että hurrin pelko on viisauden alku." HS 26.5.2005"

Käyttäjän JulesLehtonen kuva
JV Lehtonen

Kyllähän suomenruotsalainen media tässä on suurempi pelon lietsoja kuin omalla nimellään tai vakiintuneella nimimerkillä
kirjoittavat systeemin arvostelijat.

Tarkoitushakuinen terminologian vääristely ja kaiken vaihtoehtoisen tien värittäminen "tuhon tieksi" muistuttaa putinilaista tiedonvälitystä.

Meidän pitäisi "pelon kautta" ymmärtää myös itäukrainalaisia
separatisteja ja Krimin asukkaita. Ja Venäjää.

"He kaikki pelkäävät Kiovan fasisteja, jotka haluavat tuhota venäjänkielisen väestön ja siksi on kaikki syy tarrata entiseen Neuvostoliittoon.Onneksi Venäjä puolustaa pelokkaita,
kun EU on heidät hyljännyt ja liittoutunut fasistien kanssa"

Suomenruotsalainen media vääristelee aivan yhtä estottomasti esim. Vapaa kielivalinta ry:n lausuntoja kuin Moskova vääristelee Kiovan lausuntoja.

Suomenruotsalaista mediaa on vaikea valvoa, koska sen päättömyyksiä ei käsitellä suomenkielisessä mediassa. Piskuinen Borgåbladet on sentään yrittänyt saada aikaan hieman objektiivisempaa keskustelua.

Toki yksi kriittinen ääni eli saksalaissyntyinen "suomenruotsalainen" pääsi jokin aika sitten ääneen jopa YLEssä
ja hän oikeastaan kertoi juuri sen, minkä itsekin huomasin itsestäänselvyytenä palattuani ulkomailta:

Suomi ei ole kaksikielinen maa!

Siksi maahanmuuttajat integroidaan Suomeen suomen kielellä ( 99%)

Suomenruotsalaisten pelko on pelko muutosta kohtaan,
ja sitä samaa pelkoa moni muukin kokee.

Mutta emme voi roikkua keinotodellisuudessa ja ylläpitää nostalgiaa iskulauseilla ja olla tekemättä mitään muutoksia vain sen takia,
että joku taas pelkää jotain jossain.

Pelkoja minullakin on omassa ympäristössäni, mutta en minä silti yritä KOKO AJAN estää KAIKKEA kehitystä, vaikka se olisikin minun henkilökohtaisten intressieni vastaista.

Pitää ajatella myös yhteisöä, Suomen kokonaisetua,
kommunitarisesti, ei vain oman viiteryhmän itsekästä intressiä.

Jaakko Häkkinen

"Pelkoja minullakin on omassa ympäristössäni, mutta en minä silti yritä KOKO AJAN estää KAIKKEA kehitystä, vaikka se olisikin minun henkilökohtaisten intressieni vastaista."
-- Pelko on siitä jännä ilmiö, että se lukkiuttaa ajattelun. Jos itse kohtaisi pimeällä kujalla nälkäisen (ei-kiekko)leijonan, voi olla ettei edes yksinkertainen yhteenlaskutoimitus onnistuisi. Vasta kun pelkoja lievennetään, ruotsinkieliset pystyvät ymmärtämään argumenttimme - ja ylipäätään uskaltavat tarkastella niitä.

Olen realisti, enkä usko että ilman ruotsinkielisten ja sitä myöten RKP:n vastaantuloa oikeasti saamme pakkoa pois vielä moniin sukupolviin. Edustuksellinen demokratia ei ole todellista demokratiaa - vaikka kansan enemmistö on vastustanut pakkoa jo vuosikymmeniä, jostain syystä kulloinenkin eduskunta aina sen säilyttää...

Kansanäänestys olisi ainoa vaihtoehto, ja koska täällä ei käytetä sitä, meidän on vain vakuutettava ruotsinkieliset siitä, ettei pakon poisto oikeasti johda mihinkään heitä uhkaaviin jatkotoimiin.

Käyttäjän heikkitala kuva
Heikki Tala Vastaus kommenttiin #66
Käyttäjän OlaviSalokangas kuva
Olavi Salokangas Vastaus kommenttiin #66

Kieltolaki poistui aikoinaan kansanäänestyksellä, mutta kansanäänestyksessä on yksi heikko puoli.

Se ei ole Suomen eduskuntaa sitova.

Käyttäjän tuomosalovaara kuva
Tuomo Salovaara Vastaus kommenttiin #66

"Kansanäänestys olisi ainoa vaihtoehto, ja koska täällä ei käytetä sitä, meidän on vain vakuutettava ruotsinkieliset siitä, ettei pakon poisto oikeasti johda mihinkään heitä uhkaaviin jatkotoimiin."

Kansanäänestys olisi aivan oikea tapa ratkaista ratkaista tämän tyyppinen ongelma.

Ei meidän ruotsinkielisiä tarvitse pyrkiä vakuuttamaan, vaan suomenkielisiä. Suomenkieliset suurena enemmistönä tämänkin asian lopulta ratkaisevat kantansa mukaan normaalissa demokraattisessa järjestyksessä.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #71

"Ei meidän ruotsinkielisiä tarvitse pyrkiä vakuuttamaan, vaan suomenkielisiä. Suomenkieliset suurena enemmistönä tämänkin asian lopulta ratkaisevat kantansa mukaan normaalissa demokraattisessa järjestyksessä."
-- Kuten sanottu, enemmistö on vastustanut pakkoruotsia jo vuosikymmeniä, eikä mikään ole muuttunut: eduskunta toisensa jälkeen on ylläpitänyt järjestelmää äänestäjien enemmistön tahdon vastaisesti. Niin kauan kuin RKP myy itseään pääministeripuolueen jatkeeksi pilkkahinnalla ("Tuemme kaikessa, kunhan jatkatte kielipakotusta"), asiaa ei saada muutettua. Jopa persut luultavasti tarttuisivat niin hyvään diiliin!

Käyttäjän vivelu kuva
Ville Lukka Vastaus kommenttiin #71

Häkkinen on jo tässäkin blogissa moneen kertaan hyvin perustellut, miksi nykydemokratia tässä asiaa ei toimi. Vielä kerran: ruotsinkielisillä ja heidän suomenkielisellä lähipiirillään on juuri sellaista poliittista valtaa ja vahva tahtotila sen suhteen, että kielipolitiikasta on aina päättämässä (huom: päättämässä, esim. eduskunnann valikokunnissa) sellaisia henkilöitä, jotka ajattelevat asiaa ensisijaisesti ruotsinkielen näkökulmasta. Valiokunta- ym.paikat jaetaan sen mukaan, miten mielenkiinnot ym. kohdistuu puolueille ja edustajille. Suhmurointi tapahtuu jokseenkin siinä kohtaa. Tietysti hallitusneuvotteluissa valetaan tälle perusta: kutsutaan rkp mukaan pönkittämään hallituksen voimaa.

Vanhasen hallituksen tekemä lukiouudistus oli mielenkiintoinen poikkeus tähän, ja se tiivistikin surujen rivejä, joka nähdään nykyään entistäkin kiristävämpänä kielipolitiikkana, esim. kouluruotsi tulee nykytiedon mukaan alkamaan jo alakoulun kuudennella luokalla.

Vaikuttaisi siltä, että jonkun yksittäisen puolueen pitäisi saada massiivinen vaalivoitto, lähes 50%, jotta rkp pystyttäisiin jättämään pois hallituksesta, ja muutosta pystyttäisiin edes harkitsemaan. Ja silti tämän puolueen pitäisi olla sellainen, että sen puoluehallituksessa olisi enemmistö pakkoruotsin poistamista kannattavia.

Puolueiden edustajien mielipiteillä ei ole tässä asiassa sinänsä mitään väliä.

Jukka Mäkinen Vastaus kommenttiin #71

Juuri tällaisista syistä laista päättävää kansanäänestystä ei koskaan tuoda Suomen perustuslakiin.
Mitä helkkaria siitäkin nyt tulisi jos ugrirahvaan annettaisiin itse päättää asioistaan.
Detta är inte en röda gardet, vai miten se Kuovi sen sanoi.

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela

Kommenteissa puhutaan ruotsinkielisen kulttuurin ylläpitämisestä Suomessa, jota jotenkin yritetään rinnastaa kaikille pakolliseen kielivalintaan.

Toivottavasti Jan-Erik jotenkin selventäisit, miten rinnastuksesi toimii?

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Nimenomaan en rinnastaisi näitä asioita sillä tavalla kuin Heikki Tala tekee. Säätiöt jakavat rahaa ruotsinkieliselle kulttuuritoiminnalle. Pakollisesta ruotsista päättää eduskunta ja opetusviranomaiset. Ei näille tahoille makseta säätiömiljoonia, tai edes kymppitonneja siitä.

Käyttäjän heikkitala kuva
Heikki Tala

04.05.2007 18.35
Svenska folkpartiets ordförande Stefan Wallin säger till Tv-nytt att han inte behöver veta vem som finansierar partiets valkampanjer. Tv-nytt berättade i går om en hittills okänd stiftelse som under riksdagsvalet stod för merparten av partiets kampanjfinansiering.

Partiledningen för svenska folkpartiet har hittills varit mycket förtegen om Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland som tycks utöva stor makt inom partiet. Tv-nytts granskning visade i går att hundratusentals euro styrts in i sfp:s valkassa inför riksdagsvalet och att stiftelsen är partiets största valfinansiär. Vem som bidragit med pengarna vill partiet hålla hemligt.

Partiordförande Stefan Wallin säger i dag till tv-nytt att han inte behöver känna till alla detaljer kring partiets kampanjfinansiering. Enligt Wallin är det till och med bättre om han inte vet någonting om saken.

Kaikki Rkp:n vaalirahoitus on mahdollisimman salaista. Kamarineuvos Henry Wiklund totesi, etteivät he julkaise niiden suomenkielisten ehdokkaiden nimiä, jotka saavat vaalikampanjaansa rahoitus hänen johtamistaan säätiöistä.
Hulluinta on, että suomalaiset hyväksyvät tällaisen!

Kepu yritti samaa ja porukkaa pantiin suoraan kiven sisään!

Käyttäjän heikkitala kuva
Heikki Tala

Jan-Erik jaksaa jankuttaa valheitaan, vaikka jopa johtavat suomenruotsalaiset säätiöpatruunat ilmoittavat julkisuudessa ihan suoraan, että suomenruotsalaista säätiörahaa käytetään suomenkielisten ehdokkaitten vaalirahoittamiseen.

Ruotsinkielisten säätiöitten saaristo mahdollistaa ihan millaisen poliittisen voitelun tahansa ilman, että joutuisivat vastuuseen. Se nyt vain on maan tapa. Mielenkiintoista olikin, että tarvittiin rohkea suomenruotsalainen toimittaja paljastamaan yhden säätiön porsastelu.

Myös "säätiö kaksikielisen Suomen puolesta" joutui kiireesti muuttamaan sääntöjään, kun kepulaisia alettiin vaalirahoituksesta viedä vankilaan, jotka kielilain 40 § mukaan ovat "yksikielisesti suomenkielisiä" - tietenkin 2. momentti mahdollistaa ruotsinkielisille perustettavaksi omankieliset vankilaosastot! Kuvaavaa on, että lain valmistellut suomenruotsalainen lainsäädäntöneuvos Sten Palmgren sai siitä hyvästä 10.000 € palkkion Svenska folkskolans vännereiltä. Suomenkieliset olisi vastaavassa tilanteessa tuomittu lahjusrikoksesta.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin Vastaus kommenttiin #75

Sten Palmgrenia on palkittu usein siitä, että hän hoitaa työnsä hyvin. Hänen työnsä on vastata lakien ruotsinkielisestä kieliasusta, että lakikieli silloinkin on ymmärrettävä, helposti käytettävä ja suomenkielistä alkuperäistä tekstiä vastaava. Ei hänelle virkamiehenä makseta siitä, että hän siellä istuisi ja keksisi lakien sisältöjä omasta päästään.

Käyttäjän heikkitala kuva
Heikki Tala Vastaus kommenttiin #87

Valtion virkamiehen palkitseminen kielipoliittisen yhdistyksen (Svenska folkskolans vänner) loputtomista verovapaista rahoista täyttää kaikki lahjonnan tuntomerkit. Vain suomenruotsalainen lainsäädäntöneuvos keksii laittaa kielilain ainoaksi "yksikielisesti suomenkieliseksi" vain ja ainostaan vankilat, kertoo selkokielellä suomenruotsalaisesta rasistisesta ajattelutavasta, jolla on pitkät perinteet aina 1700-luvun alusta lukien.

Lainaan kuuluisaa suomenruotsalaista ministeriä ja monitoimimiestä Nils Meinanderia, joka 11.3.1984 kertoi Helsingin Sanomissa näin: "Kyllä me ruotsinkieliset siihen aikaan pidimme suomalaisia alempana rotuna... ja avioituminen suomenkielisen kanssa oli munaus. Omaa paremmuuttamme perustelimme rotuopein."
Eipä asiaa voisi enää suoremmin ilmaista!

Sten Palmgren oli sekä kielilakikomitean pääsihteeri että kielilain kirjoittaja - ei siis pelkkä ruotsin kielelle kääntäjä.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin Vastaus kommenttiin #88

Nythän meillä kuitenkin oli tehtävänämme, Heikki, todistaa miten pakollinen ruotsi ylläpidetään suomenruotsalaisin säätiövaroin. Siihen tarvitaan suomenkielisten kansanedustajien voitelua tällä rahalla. Rkp-läisille toki vuotaa vuolaasti tätä rahaa, mutta eihän heidän 9 äänellä mitään ratkaista.

Joten ole hyvä ja todista. Sinun lehtileikkeittesi jälkeen vaalirahoitus on muuttunut läpinäkyvämmäksi ja julkiseksi, joten ei pitäisi olla vaikeata.

Eli: suomenkielinen kansanedustaja joka kannattaa pakkoruotsia, ja joka on saanut joltakin säätiöltä 10 000+ euroa. Aika alkaa nyt.

Käyttäjän heikkitala kuva
Heikki Tala Vastaus kommenttiin #91

Voisiko olla vakavammin otettavaa todistajaa kuin kamarineuvos Henry Wiklund (rkp), joka hallinnoi suomenruotsalaisia säätiöitä, joiden tehtävä on mm. voidella sellaisia suomenkielisiä ehdokkaita erilaisissa vaaleissa, joiden uskotaan edistävän pakkoruotsin leviämistä.
Toki Wiklund ilmoittaa, että nimiä ei julkaista eli säätiöt ajavat valot pimeänä kuten aina ennenkin.
Wiklund antaa myös ymmärtää, että tukirahan määrä pidetään ilmoitusrajan alapuolella. Mikään ei kuitenkaan estä antamasta rahaa vaikka miten paljon, sillä tähän ketjuun laittamani otos suomenruotsalaisista säätiöistä on jo valtavan pitkä. Säätiöt käyttävät rahojaan kaiken todellisen valvonnan ulottumattomissa ja vain sattumalta jokin Bensow-säätiön porsastelu nousi mediaan asti. Seuraamukset? Ei mitään ja homma jatkuu pimeydessä suomenruotsalaiseen tapaan.

Suomen eduskunnan ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä on 10 kansanedustajaa. ;-)

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin Vastaus kommenttiin #95

Kylläpä sinulla rönsyilee argumentointi aika lailla. Henry Wiklund on ollut poissa kirstunvartijan tehtävästään vuodesta 2008, ja uusi vaalirahoituslaki voimassa vuodesta 2009. Meidän olisi nyt hyvä pyrkiä valottamaan millä tavalla säätiöt tänä päivänä ylläpitävät pakollisen ruotsin kun kerran näin väität.

Tuo sinun säätiölistasi on sikäli pateettinen, että se on paitsi vanha, myös lista rahastoista, joissa suurilla osaa on vähemmän pääomaa kuin edes yksittäisellä keskimääräisellä kotitaloudella. Voisin lyödä vetoa, että sinulla itselläsi on enemmän omaisuutta ja pääomaa kuin kokonaisilla rahastoilla tuolla listalla.

Käyttäjän heikkitala kuva
Heikki Tala Vastaus kommenttiin #97

Minulla ei todellakaan ole samaa määrää verovapaita miljardeja kuin Konstsamfundetilla suomenruotsalaisine säätiöiden ja fondien saaristoineen. Itse asiassa ei vähääkään verovapaata varallisuutta.

Lista suomenruotsalaisista säätiöistä on vanha, koska uudempaa en ole löytänyt. Se on myös vain osa suomenruotsalaista säätiövarallisuutta, jota lihotetaan Suomen valtion verovaroista kierrättämällä niitä "merenkulkutukena" Ahnevanmaan varustamojen kautta suomenruotsalaisiin säätiöihin.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin Vastaus kommenttiin #98
Käyttäjän heikkitala kuva
Heikki Tala Vastaus kommenttiin #97

HBL julkaisi 9.1.2013 kamarineuvos Henry Wiklundin kirjoituksen, jossa hän selostaa Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland (Säätiö kaksikielisen Suomen puolesta) rahanjakoa. Wiklund on säätiön johtaja. "Säätiö etsii sellaisia henkilöitä, kohteita, jotka jo ovat myötämielisiä ruotsin kieltä kohtaan".

Voi olla, että Henry ei ole enää kirstunvartija, mutta vielä viime vuonna hän julkaisi ylläolevan HBL:ssa. Lehden mukaan Wiklund on tuon säätiön johtaja! Ja poliittinen voitelu on täydessä vauhdissa.

Käyttäjän JuhaMalmi kuva
Juha Malmi

"Pakollisesta ruotsista päättää...." Siinä on hyvin kiteytettynä asian ydin. "Pakollisesta". Kokoomus ja Rkp liputtavat sosiaali- ja terveydenhuollossa täysillä "valinnanvapauden" puolesta. Sitten kun on kysymys siitä, että tarvittaisiin globaalissa maailmassa monipuolisempaa kielitaitoa eli mahdollisuutta valita ruotsin sijasta Saksa, Venäjä, Ranska tai vaikkapa Viro, jotta työllisyys olisi paremmin turvattu, niin ei käy. Kiitos vaan ylläpitäjälle, että sain jatkaa.

Kouluissa kieliryhmävaatimuksia on nostettu. Nyt täytyy olla 18 ryhmässä, jotta voi noita muita kieliä aloittaa. Näin Suomi kannustaa meitä kansainvälistymään. Toki maahanmuuttajien yli 100 kieltä täytyy yrittää tulkata ja luokassa näiden kanssa pärjätä. Opettajat ovat aivan lirissä. kaikki aika menee monikulttuurisuuden hellään tukemiseen ja kielillä tulkitsemiseen.

Käyttäjän heikkitala kuva
Heikki Tala

HBL julkaisi 9.1.2013 kamarineuvos Henry Wiklundin kirjoituksen, jossa selostaa Kaksikielisen Suomen puolesta-säätiön rahanjakoa. Wiklund on kyseisen säätiön johtaja. "Stiftelsen söker stödobjekt som redan har övertygelsen om det svenska." eli suomeksi "Säätiö etsii sellaisia kohteita, jotka jo ovat myötämielisiä ruotsin kieltä kohtaan".

Toki loogista, ei Perussuomalaisille kannata rkp rahaa jakaa, hehän vastustavat pakkoruotsia, vaan sellaisille suomenkielisille, jotka haluavat pientä korvausta vastaan "sanoa sanasen ruotsinkielisyyden puolesta" Lohjalla systeemi toimi yli odotusten. Samoin Jyväskylässä.

Wiklund kirjoittaa:

"...annan esimerkin. Ehdolla oleva suomenkielinen valtuutettu suomenkielisellä paikkakunnalla on työskennellyt sen eteen, että perustettaisiin ruotsinkielinen päiväkoti, joka ehkä ajan myötä johtaisi ruotsinkielisen koulun perustamiseen paikkakunnalle. Asianosaiset eivät halua antaa asetta aitosuomalaisena valtuustossa pesivän kollegansa käteen eivätkä ruokkia puhetta siitä, kuinka kaksikielisyysmafia jakaa lahjuksia. Todellinen elämä voi olla brutaalimpaa kuin idyllisessä pääkirjoitustoimituksessa tai akateemisessa tornissa.."

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela

Pakko kommentoida, kun mainittiin Lohja.
Lohjahan on vapaasta halustaan kaksikielinen. Vapaa halu antoi ensimmäisiä äännähdyksiään jo ihan ensimmäisissä tilaisuuksissa, joissa uusi kaupunginjohtaja Elina Lehto oli esillä.
Elina esitelmöi vuoroin ruotsiksi, vuoroin suomeksi. Kaikki paikallaolleet olivat joko täysin suomenkielisiä tai täysin kaksikielisiä.

Tårta på tårtta men smakar inte öh ursäkta min tångswenska, utan detta skulle jag kanske ha kunnat gå framåt.

Käyttäjän tuomosalovaara kuva
Tuomo Salovaara

Kun enemmistö suomalaista haluaa eroon pakollisesta ruotsin opetuksesta, tulee aivan aluksi poistaa pakollisuuden syy.

Ruotsinkielisen vähemmistön virallisen kannan mukaan pakkoruotsi on välttämätön ruotsin kielen nykyisen aseman turvaamiseksi. Tähän kantaan ovat poliittiset päättäjät toistaiseksi yhtyneet.

Pakkoruotsista eroon pääseminen edellyttää käytännössä ruotsin kielen aseman muuttamista. Vaikka kaikki suomenkieliset ja muita kieliä äidinkielenään puhuvat lukevat nyt pakollisena ruotsia, eivät ruotsinkieliset palvelut suurimmaksi osaksi käytännössä toimi. Miten ne muka toimisivat senkään vertaa, jos valtaosa suomenkielisistä ei lukisi lainkaan ruotsia?

Jaakko Häkkinen

"Pakkoruotsista eroon pääseminen edellyttää käytännössä ruotsin kielen aseman muuttamista."
-- Tämä on kuitenkin peräpää edellä puuhun nousemista... Mitä vähemmän muutetaan, sitä helpommin asia saadaan läpi! Opetuslakien muuttaminen on helppoa; kielilakien muuttaminen kohtaisi paljon vastustusta, ja perustuslain muuttaminen olisi jo käytännössä mahdotonta nykyeduskunnalla (ja tulevalla).

Pakkoruotsin poistaminen ei siis suinkaan edellytä ruotsin kielen asemaan puuttumista, eikä sitä edes kannata yrittää, jos pakkoruotsista oikeasti halutaan eroon. Palvelukieli voidaan hoitaa muin keinoin - pakon poisto ei sitä heikennä, koska pakko ei sitä ole parantanutkaan. Kansalliskieli taas on vain rahanjakokysymys, joka ei kosketa tavallista suomenkielistä.

Käyttäjän tuomosalovaara kuva
Tuomo Salovaara

Kun pakkoruotsi halutaan poistaa kaikilta opintojen tasoilta, on myös virkaruotsin- sekä muut muodolliset ruotsin taidon vaatimukset poistettava, eihän ruotsin opiskelu muuten vapaaehtoiseksi muutu.

Tämän jälkeen joudutaan määrittelemään erikseen ne tehtävät, joissa vaaditaan ruotsin taitoa. Tällöin ruotsin nykyinen asema jo muuttuu.

Miksi valtaosassa Suomea vaadittaisiin ruotsin taitoa missään, kun siellä asuu vain yksittäisiä ruotsinkielisiä, eikä ruotsilla ole käytännössä mitään asemaa.

Pirkanmaan asukasluku ylitti juuri 500000. Tästä joukosta runsas 1000 henkeä puhuu äidinkielenään ruotsia.

Kohtahan muuten eduskunta käsittelee kansalaisaloitetta pakkoruotsista luopumisesta.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #76

"Kun pakkoruotsi halutaan poistaa kaikilta opintojen tasoilta, on myös virkaruotsin- sekä muut muodolliset ruotsin taidon vaatimukset poistettava, eihän ruotsin opiskelu muuten vapaaehtoiseksi muutu."
-- Niin, toki yliopistojen pakkoruotsikin poistettaisiin. Viranomaisten ruotsintaitovaatimukset kuitenkin koskevat niin pientä osaa suomenkielisistä, ettei sen merkitys ole samassa sarjassa kuin koulujen pakkoruotsin poistaminen.

Sitä paitsi viranomaisia voidaan kouluttaa palkallisilla kielikursseilla, tai voidaan järjestää kielitaitovaatimus palvelupistekohtaisesti eikä henkilökohtaisesti.

Itse en pidä kovin isona rasitteena sitä, että joku valtiollinen virkamies joutuu osaamaan ruotsia vain "varmuuden vuoksi". Tietysti olisi hyvä saada lukuja siitä, kuinka suuren ihmismäärän nämä kielilaissa tarkoitetut viranomaiset muodostavat.

Jukka Mäkinen

"Viranomaisten ruotsintaitovaatimukset kuitenkin koskevat niin pientä osaa suomenkielisistä, ettei sen merkitys ole samassa sarjassa kuin koulujen pakkoruotsin poistaminen."

Kuitenkin joka ainoaa julkisessa virassa olevaa. Muistat varmaan hyvin tapauksen sairaanhoitajasta joka sai potkut kun ei ollut suorittanut virkamiesruotsin tutkintoa.

Jaakko Häkkinen

Sairaanhoitaja ei ole kielilaissa tarkoitettu viranomainen, joten häntä ei kielilaki velvoita. Viranomaisia ei ole kovin paljon:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Viranomainen#Suomen_v...

Eri asia on sitten, että opetuslaissa on ammattikorkeakoulutasolla virkaruotsin osaamisvelvollisuus; siihen tuon sairaanhoitajan kohtalo siis liittyy. Tässäkin riittää siis muuttaa opetuslakeja, eli pakkoruotsin mukana poistuisi virkaruotsin osaamisvelvollisuus korkeakouluista.

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela

Vaikka sairaanhoitaja ei ole viranomainen, vaaditaan häneltä ruotsinkielen taitoa. Jopa niin että Lohjalla yhden heistä todettiinkin olevan valehoitaja, koska ruotsinkokeen suoritusta ei ollutkaan.
Hoh hoijaa.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Palaan Häkkisen alkuperäiseen kysymykseen pelkäämisestä. Tässä keskustelussa arvioidaan

että 5–26 % suomalaisista suhtautuu jonkinasteisen kielteisesti suomenruotsalaisiin, sekä

että 65-70 % suomalaisista suhtatuu kielteisesti koulun pakolliseen ruotsiin

niin täässä jää haarukka, jossa merkittävä osa suomalaisista ovat niin sanotusi poliittisesti kodittomia kielivapauden kannattajia.

Eli matemaattisesti 40–60 prosenttia suomalaisista kannattaa tietyssä yhteiskunnallisessa asiassa valinnanvapautta, kuitenkaan lähtemättä kiivailemaan siitä asiasta muille kansanryhmille. Vapaan kielivalinnan, Suomalaisuuden liiton ja muiden remmiin nämä eivät kuitenkaan lähde, koska eivät pidä siitä aatemailmasta ja kontekstista, jossa vapausideaa tällä kertaa myydään.

Eli elleivät pidä professori Rostilan tavasta ajaa "ruotsitonta vaihtoehtoa" Suomeen, niin saattaa olla etteivät myöskään halua antaa muiden tulevien professoreiden ajavan samalla formaatilla homotonta, mamutonta, invatonta tai pöndetöntä "vaihtoehtoa" Suomeen samanlaisin argumentoinnein. Siinä mielessä heitäkin suomenkielisinä pelottaa koko meno.

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela

Koen kuuluvani Jan-Erik mainitsemaasi ryhmään, joka ei halua homotonta, mamutonta jne -vaihtoehdotonta vaihtoehtoa Suomeen.

En silti pelkää menoa, koska muissa asioissa kuin ruotsinkielen opetuksen pakollisuus ovatnuo lähes tehtäviensä tasalla. Ja ainakin yleensä saavat päätettyä edes jotakin, päätösten laadusta kansamme kannalta en kyllä mitään hyvää sanottavaa juuri keksi.

Jos pakkoruotsin kokonaisvaikutuksesta yhteiskuntaamme olisi tehty puolueeton tutkimus, olisivat fiksut suomenruotsalaisemme etunenässä vaatimassa sen korvaamista vapaalla kielivalinnalla. Koska luultavasti hekin välittävät maastamme ja sen kilpailukyvystä.

Nyt kun sellaista ei haluta tehdä, julkaista eikä edes arvailla, voi RKP sumuttaa sekä äänestäjäkuntaansa, suomenruotsalaisiamme, sekä kaikkia muita puoluejohtoja ehdottomasti vaatimaan järjenvastaisen vaihtoehdottomuuden ja Suomen kaikkien opiskelijoiden kyykyttämisen jatkamista.

Det skulle vara ett ärde att kunna välja sig själv?

Toimituksen poiminnat