*

Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto Kommentoin poliittisia aiheita puolueettomasti, liukuvan äänestäjän paikalta arvioiden.

Suomessa puhuttiin monia kieliä ennen suomea

  • Oikea ja väärä käsitys Suomen kielellisestä historiasta
    Oikea ja väärä käsitys Suomen kielellisestä historiasta

Laitan tännekin linkin kirjoitukseeni, jossa esitellään kuluvan vuosituhannen kielitieteellisiä tuloksia Suomen muinaiskielistä. Kadonneiden muinaiskielten selvittelyssä ollaan vielä aika alussa, mutta jonkinlaista erottelua sekä karkeita arvioita ajasta ja paikasta voidaan antaa: Kielet Suomessa kautta aikain. (Mukana paljon karttoja.)

 Ihmisille voi olla avartavaa tietää, että suomen kieli on vain yksi lukuisista kielistä, joita tänne on runsaan 10 000 vuoden aikana päätynyt - ja myöhemmin vuorostaan vetäytynyt uusien leviämiskykyisten kielten tieltä. Vetäytyminen tai jopa katoaminen tulee jossain vaiheessa olemaan suomen kielenkin kohtalo, mutta on mahdotonta sanoa, tapahtuuko se satojen vai tuhansien vuosien aikajänteellä.

 Suomi ei siis ole mikään suomenkielisten ikivanha perintömaa, jossa kaikki muut kieliryhmät olisivat vain vieraita. Nykyaikaan säilyneet vanhat kielialueet (saamenkielinen, suomenkielinen ja ruotsinkielinen) edustavat vain viimeistä vaihetta alati muuttuneesta esihistoriallisesta kielimosaiikista.

 On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei kielen vaihtuminen alueella tarkoita väestön totaalista vaihtumista. Jonkin verran uusia ihmisiä tietysti aina tarvitaan levittämään tänne uusi kieli, mutta väestöjen sekoittuminen ja siihen liittyvä yleinen kaksikielisyys johtaa jossain vaiheessa helposti siihen, että toinen kieli hylätään turhana - sitä ei enää opeteta lapsille.

 Niinpä meissäkin on suurella todennäköisyydellä kaikkien noiden muinaiskielten puhujien geenejä. Modernin genetiikan tuloksia olisikin mielenkiintoista verrata historiallisen kielitieteen tuloksiin, mutta työ on vielä pitkälti tekemättä. Emme tiedä edes sitä, mitkä haploryhmät tai niiden alaryhmät toivat tänne suomen kielen esimuodot (suomihan on kaksijuurinen kieli: länsi- ja itämurteet periytyvät kantasuomen eri murteista).

  Jälkiä muinaiskielistä on löydetty paikannimistöstä ja sanastosta. Suomen alueella on puhuttu tällä tietoa ainakin seuraavia muinaiskieliä, vanhimmasta alkaen:

1. Muinaislappi (tuntematon kielikunta)

2. Muinaisjärvimaa (tuntematon kielikunta)

3. Kampakeraamiikkojen kieli (tuntematon kielikunta)

4. Nuorakeraamikkojen kieli (indoeurooppalainen)

5. Tekstiilikeraamikkojen kieli (uralilainen)

6. Skandinaavisen pronssikulttuurin kieli (esi- ja paleogermaani) ja sitä seurannut rautakautinen kieli (kanta- ja luoteisgermaani) (indoeurooppalainen)

7. Saamelainen kieli (uralilainen)

8. Itämerensuomalainen kieli, josta alkoi noin 1500 vuotta sitten kehittyä Lounais-Suomessa muinaislänsisuomi (uralilainen); noin 1000 vuotta sitten Laatokan rannalta levisi muinaiskarjala, joka on kaikkien itämurteidemme kantakieli.

 

 Suomea nuorempia tulokaskieliä en enää käsittele. Tiedetään kuitenkin, että muinaisruotsi levisi manner-Suomeen noin 1100-luvulta alkaen. Täältä puolestaan löytyy esimerkkilause siitä, miten kieli on muuttunut kantauralista välivaiheiden kautta nykysuomeen; ja täältä karttasarja suomen kielen esimuotojen leviämisestä Volgalta Suomeen.

 Se, mikä kieli jää voitolle ja syrjäyttää toisen kielen, riippuu sitten ihan muista kuin kielellisistä seikoista: mikä kieli on hohdokas menestyjien ja yläluokan kieli, minkä kielen puhujat ovat teknisesti edistyneitä tai minkä kielen puhujat alistavat toisen kielen puhujat valtansa alle. Siinä tilanteessa ei suinkaan arvioida sitä, mikä kieli olisi helpoin oppia.

 Mainittakoon, että toisin kuin aiemmin ajateltiin (jatkuvuusteoriat, jotka on osoitettu menetelmiltään epäluotettaviksi ja lähtökohdiltaan virheellisiksi), näyttää uralilainen kieli levinneen Suomen alueelle vasta indoeurooppalaisen kielen jälkeen. Tämä tarkoittaa, että uralinkielinen väestö olisi onnistunut levittämään kielensä indoeurooppalaisille nuorakeraamikoille. Esimerkiksi Mikko Heikkilä on väitöskirjassaan ehdottanut syyksi sitä, että pronssimetallurgia omaksuttiin Volgan-Uralin alueella joitain satoja vuosia aikaisemmin kuin Skandinaviassa.

 Voi kuitenkin olla, että varhaisimmat indoeurooppalaiset ehtivät sulautua Suomen alueen varhaisempien muinaiskielten puhujiin jo ennen kuin ensimmäiset uralinkieliset saapuivat. Tästä asiasta ei siis ole varmuutta.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (32 kommenttia)

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Ensinnäkin, Veijo Meren "Mistä sanat tulevat" -teosta aikoinaan selaillessani, minua vaivasi se trendi, että kaikki sanat selitettiin usein lainasanoiksi jostain muinaisgermaanisesta ta -balttilaisesta kielestä. Köökkiruotsia lukuunottamatta voisi ajatella, että mahdollisuus sananvaihtoon olisi molemminpuolinen, varsinkin paikannimissä.
Toiseksi, Suomen kieli sisältää paljon synonyymejä, joka todistaisi sen puolesta, että se on koostunut (koottu mm. 1800-luvulla) useista heimomurteista/-kielistä.
Kolmanneksi, kysyin kerran venäläisiltä (Pietarista), tietävätkö he, mistä heidän "nevski" mahtaa tulla. He selittivät, että se on vain nimi ja ei merkitse heille mitään konkreettista. No sehän tarkoittaa nevaa ja kerroin heille, että se on eräänlainen suo. Yksi typy sitten kertomaan, kuinka heidän kerrostalotyömaallaan yhtäkkiä katepillari tai nosturi upposi kokonaan kesken työmaan, kun hän oli lapsi. Yksi venäläinen ihmetteli, että suo kuin suo ja miksi suomalaisilla on niin monta sanaa suolle. Kerroin, että lumestakin on kymmeniä eri versioita ja eskimoilla satoja.
Neljänneksi, Lao Ze kirjoitteli aikoinaan Tao te Zinginsä... Tao te tarkoittaa tien suorittamista, viisautta = tieto... muissa kielissä ei varmaankaan ole niin panostettu viisauden ja reitin väliseen yhteyteen... tietäjä tuntee tien.
Kiitos mielenkiintoisesta blogistasi.

Jaakko Häkkinen

Aivan varmasti sanoja lainattiin molempiin suuntiin. Mutta tänne päätyneet vieraskieliset ovat sulautuneet sittemmin suomalaisiin, joten jäljet näistä kontakteista näkyvät vain suomessa. Eli germaanit lainasivat ensin sanoja, sitten lopulta koko kielen. :-) Siksi toisesta suunnasta ei ole jälkiä.

Suomenkieliset paikannimet taas seuraavat kielen muutoksia, eli ne modernisoituvat ja muuttuvat kielen mukana.

Totta, kirja/standardisuomeen on hyväksytty monien murteiden sanoja.

Joo, Venäjällä on laajoja alueita, joilla on erilaisista uralilaisista kielistä jäänyttä paikannimistöä.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Savonmurteessa ja vironkielessä kynä tarkoittaa kourua jolla vettä laskettiin alaspäin.

Risto Koivula

" Mahdollisesti viimeistä jäännettä alkuasuttajien kielistä edustaa se kieli, jonka saame syrjäytti pohjoisessa Fennoskandiassa vasta noin 2000
vuotta sitten. Ante Aikio kutsuu tätä kieltä nimellä Palaeo-Laplandic (muinaislappi). 6

Paikannimistössä toistuvien saamelle vieraiden elementtien perusteella on jopa voitu rekonstruoida tämän kielen sanoja (tietysti saamelaistetussa asussa), joilla ei näytä olevan mitään yhtymäkohtaa nykyaikaan säilyneisiin kieliin:

*- ir ’vuori’

*skiehč(č) - ’vedenjakaja’ [balttia, muinais - ja nykyliettuaa: skietis = "erote" = lastu = nuolenkärki, kantabaltin vebistä *skenti, leitt. skaiautis = nuolenkärki, *skembti (latvian ṥḳemba = nuolenkärki)]

*jeahk(k) - ’yksinäinen (vuori)’

*nuss- ’vuorenhuippu vuorijonon reunalla’ [mahdollisesti sama kuin suomen "nuka", viron nuga rakennelman esimerkiksi kalapadon kärki, korkein kohta, uuri ja liettua "nugara" (alun. eläimen) selkä. Alkuperä tuntematon.]

*čára - ’ylimmäinen (järvi)’ [belttia: (reuniommainen) järvi, zaras (seeli), Zarazai, seuraa luultavasti sanasta *edzh-er- reuna-llinen

*sáll - ’suuri saari merellä’ [sama kuin suomen salo = asumaton saari ja baltin sala, voi olla tuoedellisenkin kanssa täkin samaa, latviassa myös zaris = saari. Jos tuo -ar-, -al- on johdekamaa]

*čiesti = ’jyrkkäreunainen ranta’ [voi olla samaa kuin skie-"]

*ičč-/ižž [battia: preussiin esse, ezze, liett. ežė = ä(h)äri (< ežeris] - ’uloin saari merellä’ "

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/07/suomen-...

Jaska: " Nuorakeraamikkojen kieli Noin 5000 vuotta sitten Keski-Euroopasta levisi nuorakeraaminen kulttuuri hyvin nopeasti Baltiaan ja Suomeen, ja hieman myöhemmin ilmeisesti Baltiasta Ruotsiin ja Volgan suuntaan.
Ainakin Baltian ja Suomen kohdalla kysymys oli uuden asutusaallon leviämisestä, koska kyseinen kulttuurikuva oli alueiden aikaisemmille kulttuureille täysin vieras, ja lisäksi eri kulttuurit vaikuttivat rinnakkain.

Nuorakeraamiseen kulttuuriin yhdistetään yleisesti luoteisindoeurooppalaisen murteen leviäminen, koska tältä kulttuuri
alueelta voidaan johtaa myöhemmät germaanisen, balto-slaavilaisen, kelttiläisen ja itaalisen kielihaaran kielet. "

Nuorakeraamikkojen kieli oli selkeästi balttilainen ja vielpä itäbalttilainen, eli sellisinen, johon suomalaisugrilaiset kielet olivat vaikkutaneet ja onnen kuin se tuli tääne. "

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/01/su-ja-b...

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/06/korkeat...

Jaakko Häkkinen

Ripa hei,
nuo sinun sepitelmäsi eivät valitettavasti täytä tieteellisen etymologian kriteerejä. Baltoslaavin hajoaminen ajoitetaan vasta toiselle vuosituhannelle eKr. joten 3000 eKr. ajoittuva nuorakeraaminen kulttuuri ei ole voinut olla balttilainen kieleltään. Sitä paitsi Suomessa ei edes ole toistaiseksi uskottavia jälkiä balttien läsnäolosta. Vain sinun ja Ilmari Kososen epäuskottavia heittoja.

Risto Koivula

Sulla on täysin väärä kästys kantabaltista ja kantaindoeuroopasta.

Se tieto on muuttunut nyt just 2000-luvulla, ja varmasti oikeaan suuntaan.

http://en.wikipedia.org/wiki/Proto-Indo-European_root

Minä ole myös tullut täysin omin päin balttikielten perusteella tuohon samaan johtopäätökseen, kuten tiedät.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #5

Ööö, eipäs. Linkkisi ei kumoa mitään minun sanomaani, joten olet ymmärtänyt jotain pahasti väärin.

Käyttäjän POOL kuva
Olli Porra

Jaakko Häkkisen kirjoitus on mielenkiintoinen, niin kuin kommenttien kirjoittajienkin. Varmaankin täällä on tuhansien vuosien aikana, heti jäitten lähdettyä, asunut kiinteästi tai vain saalistajina moniakin heimoja, jotka kaikki ovat jättäneet asutukseemme esine-, nimi- tai geeniperimänsä.

Viittaan tässä vain yhteen mielenkiintoiseen teoriaan, sen esittäjään ja hänen teokseensa. Tiedetään, että Etelä-Pohjanmaalla on ennen suomalaisten tai ruotsalaisten tuloa elänyt ehkä viidennestä vuosisadasta lähtien kelttiläis-germaaninen heimo tai maahanmuuttajaryhmä, joka on jättänyt jopa nimistöperintönsä seudulle. Muinaislöytöjen perusteella heimo tuhoutui lähes kokonaan tai muutti pois 800-luvulla, tuntemattomasta syystä.

Teos, joka käsittelee sukunimiä, paikan ja talojen mukaan periytyneitä, on Heikki Klemetin kirja "Vierasperäisiä muinaisnimiä Etelä-Pohjanmaalta ja muualta Suomesta" (WSOY 1950). Klematin oma nimikin kuuluu nimiin, joitten alkuperä ei ole suomenkielessä, saamessa tai ruotsissa. Klemetti luettelee näitä vieraita nimiä yli 500. Näytteeksi muutamia: Filla, Poti, Nyysti, Plökki, Trokki, Hintikka, Huorsa, Inni, Jaaksi, Jouppi, Kalanti, Kestilä, Konsteri, Kumarla, Pollari, Silvasti, Trokki, Tossavainen, Vassi, Watilo.

Teos on jo iäkäs, ei tieteen viimeinen sana, mutta ehdottomasti kielestä kiinnostuneille ajatuksia herättävää luettavaa.

Jaakko Häkkinen

Olli, kiitos vinkistä - enpä ole tuollaiseen kirjaan törmännyt.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Ollin kannattaa lukea mielenkiintoinen kirja:Suomen mysteerit, tekijä Jukka Mäkinen.
Kirjassa esitetään teoria, että Etelä-Pohjanmaa autioitui 800-luvulla sodan vuoksi.

Saxo Grammaticus mainitsee kronikassaan tanskalaisten sankarin Starkadrin hyökänneen muinais-Kainuuseen.
Tanskalaisten laivasto olisi rantautunut jonnekin Satakunnan alueelle.

Ratkaiseva taistelu olisi käyty Johannes Messeniuksen mukaan Kyrön metsissä. Kainulaisten kuningas tai päällikkö GISI olisi kaatunut taistelussa ja valtakunta oli sortunut taistelun jälkeen.

Tanskalaiset olisivat siis tappion jälkeen hävittäneet laajalti Etelä-Pohjanmaata ja asukkaat olisi surmattu tai he olisivat paenneet.
Niin selittyisi Etelä-Pohjanmaan äkillinen autioituminen.

Ja ne Leväluhdan vainajat olisivat olleet tanskalaisten uhraamia voittonsa kunniaksi. Vanha germaaninen tapa oli uhrata sotavankeja suohon, lähteeseen tms.

Risto Koivula

Mää muuten suosittelen sullekin Jaska käydä bloggaaja Miika Vanhapihan muinaisten selviytymitaitojen kurssilla. Se avartaa.

http://miikavanhapiha.puheenvuoro.uusisuomi.fi/175...

Siellä tehdään uskomattoman helposti (kun on oikeat aineet) mm. kivikirveitä ja nulenkärkiä, joilla voi partansa jaa. Ja sytytetään yhtä helposti tuli kuivalla tulikukan tai takiasen (liettuassa dagys = tulikukka, "tulis") varren pätkällä ja tuohenpalla (sitä ei voi aavistaakaan funtsimalla, miten se tapahtuu), tehdään taulaa (dagla, josta tulee muuten takavokalisena myös täplä) jne. Hän on virallinen ammattilainen Mynämäeltä. Ja sitten pohdit siltä pohjalta tätä sanastoa:

Tuo sana "takiainen", liettuan dagys [dagiis], mon. dagiai = "tuliruoho, paloruho, tulikukka", "tulis", saattaa tulla siitä opettamastasi tulensytyttämisestä kyseisellä kasvilla, eikä siitä, että se erityisesti kasvaisi palopaikoilla. Sehän kasvaa kuivilla, soraisilla paikoilla.

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2013/05/viikink...

" Lithuanian: dègti = palaa, polttaa, sytyttää, kirveltää, tislata
Etymology: 'brennen = palaa, kirveltää' (intr.) und tr. 'anzünden = sytyttää, in Brand stecken = panna palamaan'
Frequ. deginėti = polte(ske)lla
Intens. degióti, dagióti = polttaa poroksi; dėgis 'Brandmal = poltinmerkki'
dẽgis 'abgebrannte Stelle = palanut paikka, paloaukea, polttama'
degesiaĩ, degėsiai 'Brandstätte'
degèsis 'Augustmonat = elokuu (= ”palokuu”)' usw.
dãgtis (dagtìs) 'Docht = lampun-, kynttilänsydän, eiserne Nadel um Löcher ins Holz zu brennen = poltin: rautainen piikki reikien polttamiseksi puuhun'
degtìnė = poln. gorzaška 'Branntwein = paloviina'
dãgas, dagà '(Sommer)hitze, schwüle Ernte'
atúodogiai 'Sommerweizen'
Nebenform atúod(a)ugiai (Angleichung an daũg 'viel = paljon'?)

dagỹs 'Distel = > takiainen, ohdake', dagìlis dass emt. (”paloruoho”) und

'Distelfink = tikli (< *deglis (mliett) = ”palo(paikka)lintu”? tai ”kirjava lintu”? (ohdake/takiaispeippo), Stieglitz = tikli, Zeisig = vihervarpunen'

dagìs¹iai 'Spitzklette = sappiruoho, dreiteiliger Zweizahn = Tummarusokki]tummarusokki (”takkuruoho”: siemenet takertuvat kovasti vaatteisiin, kuten takiaisillakin; takertuminen tulee takiaisesta EIKÄ päinvastoin!)

dagùs 'entzündlich = (helposti) syttyvä, brennbar, brennend = (helposti) palava, bissig = pureva, purema-altis (vihainen koira), ätzend = syövyttävä, jähzornig = äkkipikainen, feurig = tulinen'

lett. (latvia) degt 'brennen = palaa, polttaa' (tr. und intr.) dagla (dęgla)

daglis (deglis) 'Birkling, Birkenschwamm und der aus diesem bereitete Feuerschwamm = koivuntaulakääpä, Zunder = > taula, sytyke'
(Jopa pankermanisti Kaisa Häkkinen toteaa 'taulan' balttilainaksi tästä sanasta joten asiasta ei liene väisintäkään epäselvyyttä.)

daglus 'Brandflecken = sytykkeet'

lit. dẽglas, dãglas 'schwarzgescheckt (von Schweinen) = mustatäpläinen'
deglė, - ỹs, dẽglis 'schwarzscheckiges Schwein = mustatäpläinen sika (tai muu eläin)'

lett. dęgls 'brandfleckig, feuerfarbig'

dagl(aῑn)s 'weiss- und schwarzbunt = > täpläinen, mustavalkoinen (”op”) brandfarben = palonväri(nen)'

dagle 'brandfarbene Sau = täplikäs, palonvärinen sika (emakko)'
daglis 'bunter Hund = täplikäs koira'

preuss. dagis 'Sommer = kesä (”(auringon)paiste”)'

dagoaugis 'somirlatte = kesäkasvi' (d.i. 'Spross- wie er in einem Sommerwächst', zweiter Tl. zu preuss. auginnons 'gezogen = vedetty (?
niitetty?) odelma (lit. áugti 'wachsen = kasva(tta)a')

cf. ai. (muinaintia) dáhati 'brennt, verbrennt'
av. (avesta) dažaiti dass. = palaa, (tuho)polttaa
ai. nideghá- 'Hitze = helle, Sommer = kesä'
deha- 'Brand = palo, Hitze'
toch. B teki 'Krankheit = sairaus = ”poltto” ', tsak-, tsäk- (AB) 'brennen', tsek- 'glänzen = läikehtiä, leuchten = valaista, brennen = palaa (intr.)', tšera 'Asche = tuhka'
alb. djek 'verbrennen = tuhopolttaa'
lat. favilla 'glühende Asche = hehkuva tuhka', fovēre 'erwärmen = lämmittää'
mir. (muinaisirlanti) daig 'Feuer = tuli'
bret. devi 'brennen = palaa'
got. dags 'Tag = päivä', fidurdogs 'viertägig = nelipäiväinen' usw.

Zubatý erwähnt auch
lett. dzedzieda, dzedzieds 'Dreschland = kesanto, ausgearbeitetes Land = muokattu maa, nachgelassener Acker = tilapäisesti viljelemätön pelto' (cf. slav. ugor' 'Brachfeld = kesantopelto' : goréti (pr. gorit) 'brennen = palaa'). Falls dieses hierher gehört könnte der Anlaut mit dz für d an den Inlaut assimiliert sein. Schwierig ist die Beurteilung des Verhältnisses von lit. dègti zu der slav. Sippe
aksl. (kantaslaavi) žeṥti, žegą
russ. žeč' (pr. 1. žgu. 3. žžët) = sytyttää etc.

Alexius Manfelt

Jaakko hyvä, mielenkiintoisia kirjoitat, todella mielenkiintoisia. Kun itse on tällainen todella sieltä täältä tulleiden ja olleiden sekaverinen jälki, niin ei ole vaikea hyväksyä teorioita monista erilaisista kielistä, jota täällä suomeksi kutsutulla alueella on puhuttu, eri aikoina ja eri paikoissa.

Jaakko Häkkinen

Kiitoksia, Alexius. Minustakin tämä kirjava menneisyytemme olisi tärkeä tuoda ihmisten tietoisuuteen, koska se antaa uutta perspektiiviä. Liian helposti ihmiset heijastavat nykyiset olot ja kansallisvaltion menneisyyteenkin, ja sen seurauksena alkaa sitten ilmetä niitä "Suomi on suomalaisten ikiaikainen maa" -ajatuksia.

Laitan Riston nyt toviksi jäähylle, koska en kaipaa tänne enempää noita epätieteellisiä balttivuodatuksia - Hameemmiäs luritelkoon ylipitkiä loitsujaan omassa blogissaan. :-)

Mainittakoon kuitenkin, että taula ja takiainen ovat ihan oikeita balttilainoja - ne on löydetty jo yli sata vuotta sitten.

kati sinenmaa

(Kokeilen vastausta)
Kiitoksia historian tiedostaisi.
Mutta mielestäni Suomen esihistorialla ja sen asuttamisella ei loogisesti voida perustella nykyistä monikulttuurisuuspolitiikkaa, joka mielestäni tähtää siihen, että Suomesta uudestaan tulisi monien eri kieliryhmien ja -heimojen alue, joilla kaikilla olisi omat perinteensä.

Suomen alueesta muodostui pitkän ajanjakson kuluessa nykyinen valtio vain siksi, että täällä asuvat erikieliset ja -mieliset ryhmät lopulta hävittivät oman alkuperänsä ja huomasivat olevan suomenkielisiä, joka vain hieman aikaa sitten antoi meille kansallistunteen; yhteenkuuluvuuden tunteen, joka on pohjana valtiolliselle olemassaololle, joka on pohjana Suomen erinomaisille saavutuksille maailman mittakaavassa.

Katson, että nykyinen poliittinen suuntaus vie meitä kovaa vauhtia takaisin juuri siihen aikaan, jonka haikailusta nykypolitiikan kannattajat ovat syyttäneet toista oppositiopuoluetta. Suomen kansalaisten yhtenäisyys ei voi säilyä, jos täällä palataan esihistorian ajan kaltaiseen kielelliseen ja kulttuuriseen sekamelskaan.

Yhtenäinen, yksikulttuurinen Suomi on tuhansien vuosien kehityksen tulos, ja nyt tuo pitkä, ankara, vaivalloinen ja suuria kärsimyksiä taustanaan pitävä kehityskulun huipputulos halutaan romuttaa.

"Suomi on suomalaisten maa" on tuhansien vuosien kehitystyöstä saatu ansio. Mielestäni sitä ansiota ei saa ottaa meiltä pois. Meidän esihistoriallinen menneisyytemme pitäisi olla muille vielä heimoasteella oleville alueille ihanne, jonka lopputulemaa kohden jokaisen ristiriidoista kärsivän alueen tulisi kärsivällisesti kulkea.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #16

Kati Sinenmaa:
"Mutta mielestäni Suomen esihistorialla ja sen asuttamisella ei loogisesti voida perustella nykyistä monikulttuurisuuspolitiikkaa, joka mielestäni tähtää siihen, että Suomesta uudestaan tulisi monien eri kieliryhmien ja -heimojen alue, joilla kaikilla olisi omat perinteensä."

Sellaista en toki yritäkään oikeuttaa. Minusta vanhat alueelliset kielivähemmistöt ovat aivan eri viivalla kuin uudet, hajallaan ja yksitellen maahan muuttaneet. Eli Suomi on saamen-, suomen- ja ruotsinkielisten maa, koska maa on syntynyt näiden kielialueiden päälle.

Kansallisvaltio-ajatus toki auttoi kohti itsenäistä Suomea, mutta lopputuloksena ei silti ollut yhden kansallisuuden rajoja seuraava valtio - muutenhan Suomi ei sisältäisi ruotsin- ja saamenkielisiä alueita, vaan heillä olisi omat valtionsa! Suomen ja Ruotsin raja seuraisi kielirajaa, samoin Suomen ja Saamenmaan raja seuraisi kielirajaa. Ymmärrätkö?

Näinhän ei ole, joten Suomi ei ole suomalaisten valtio. Suomi on suomen-, saamen- ja ruotsinkielisten valtio.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Taula ja takiainen voivat olla mielestäni yhdentyneeen suomalaisugrilaisen kantakielen (joka ulottui jään reunamilta yli Euroopan) lainasanoja... mistä sanat tulevat ja mistä me tulemme?

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #25

Martti, nyt en aivan ymmärrä... Tarkoitatko yhdentyneellä vielä hajoamatonta kantauralia? Kielitieteen uusien tulosten mukaan kantauralia ei suinkaan ole puhuttu mannerjään reunamilla, vaan kieli on alkanut levitä Volgan mutkan tienoilta vasta noin 2000 eKr.

Taula ja takiainen eivät voi kuitenkaan periydy siitä kielestä, koska niitä ei tavata missään muussa kielihaarassa kuin itämerensuomessa. Ne tulevat baltista:
taula < kantasuomen *takla <-- baltti, esim. latvian dagla, daglis 'taula(kääpä)'
takiainen <-- baltti, esim. liettuan dãgis : dãgio (genetiivi) 'takiainen'

Molemmat sanat on aikojen saatossa johdettu samasta indoeurooppalaisesta sanajuuresta, jonka merkitys on 'palaa'.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Kiitos mielenkiintoisesta blogista.

Nimistöntutkimuksella voidaan kaiketi tukea erilaisia teorioita. Yhden muistan jostain eli Ahvenanmaalla on nimistöä, jotka ovat peräisin siellä joskus asuneilta suomalaisilta. Onko näin?

Muuten onko olemassa kirjaa, joka on tarkoitettu maallikoille ja jossa tehdään yhteenveto meistä Suomen niemellä asuvista sekä menneisyydestämme?

Tuon ajatuksen "Suomi on suomalaisten ikiaikainen maa" toistaminen jatkuvasti taitaa olla turhaa. Venäjän keisari Suomen suurruhtinas julisti Suomen kansakunnaksi kaksi sataa vuotta sitten. Suomi on ollut itsenäinen alle sata vuotta. "Ikiaikainen" siis pitää paikkansa, kunhan sen pituus määritellään oikein.

Jaakko Häkkinen

Nimistöntutkimus vaatii suurta kriittisyyttä harjoittajaltaan, koska paikannimillä ei ole merkitystä niin kuin sanoilla, vaan pelkästään viittauskohde eli jokin paikka. Onkin todella helppo löytää jokaisesta kielestä samannäköinen sana, joka VOISI olla jonkin paikannimen alkuperäinen selitys.

Monille paikannimille on monta mahdollista selitystä, ja näistä on selvitettävä se uskottavin. Tietystä kielentasosta saatu lainasanakerrostuma on hyvä taustatuki esitettäessä siihen kieleen perustuvia selityksiä paikannimille.

Esihistorian tutkimus on jakautunut niin monelle tieteenalalle, ettei kattavaa kokonaisesitystä taida olla olemassa.

Jukka Mäkinen

Suomessa puhutaan nyt varmaan enemmän kieliä kuin koskaan aikaisemmin. Mitä tulevaisuudessa tulee taphtumaan on myös miettimisen arvoista. Jossain vaiheessa kuitenkin päädytään siihen ettei ihmiset enää puhu, vaan viestittävät jotenkin muuten, paljon tehokkaammin.

Käyttäjän JuSa kuva
Juhani Sademaa

Anteeksi, kirjoitan kaivamatta esille perusteitani, mutta olen saanut sellaisen käsityksen, että ihmisperimän pääasiallinen virta Pohjois-Euroopassa, ja Pohjois-Aasiassa viimeistä paria tuhatta vuotta lukuunottamatta, on ollut lähinnä lännestä itään, aikakin paljon suuremmassa määrin kun minun lapsuudessani itsestään selvästi oletettiin.

Etelämpänä suunta oli ilmeisesti päinvastainen.

Kielet liikkuvat tietysti eri tavalla kuin geenit, mutta vain osittain. Voisivatko siten kadonneet kielet, Jaakon kartoissa kielet 1 ja 2 olla uralilaisten kielten kaukaisia alkukieliä?

Jaakko Häkkinen

Kyllä arkeologian ja genetiikan perusteella idästä on yhtä lailla tullut kaikkina aikoina porukkaa tänne - useamminkin kuin lännestä. Esimerkiksi 60 % suomalaismiehistä kantaa Y-kromosomissaan haploryhmää N1c1, joka syntyi Etelä-Siperiassa.

Silloin kun esiuralilaista kieltä puhuttiin vasta pienellä alueella, Eurooppa oli jo täysin asuttu. Maanosassa on ollut läsnä kymmeniä kielikuntia ja ehkä satoja kieliä. Suomen alueen vanhimmat kielet eivät näytä olleen mitään sukua uralilaisille kielille, koska sanasto ja äänteiden järjestäytyminen ovat olleet aivan toisenlaiset.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Japanin ja suomen yhtäläisyyksistä vitsaillaan tyyliin "kana kusi takanasi" tai "hajosiko toyotasi", mutta itse asiassa kielillä on paljon sellaisia todellisia rakenteellisia yhtäläisyyksiä, joita ei löydy muiden kielten välillä.

-verbien infinitiivirakenne (juoda/juomassa - nomu/nomimasu, mennä/menemässä - iku/ikimasu j.n.e. )
-nominien genetiiivi (suom. "n" jap. "no")
-samankaltainen postpositioiden käyttö paikallissijalla taivutettuna nominin genetiivimuodon jälkeen (pöytä/pöydäN pääLLÄ - teburu/teburuNO ueNI)
-suomen a-loppuinen partitiiviobjekti/japanin o-partikkeli samassa yhteydessä
(maitoA juomassa - miluku O nomimasu)
-lauseenvastikkeenomaiset rakenteet
(Hän oli syömässä riisiä. Riisiä syöTYÄÄN hän meni ulos. - Kare wa gohan o
tabemashita. Gohan o tabETE, kare wa soto e ikimashita.)
-suomen kysymyspääte "ko/kö" - japanin "ka"

Tässä vain joitakin luetellakseni. Japanin kielen rakenteen intuitiivinen ymmärtäminen on suomalaiselle kielen opiskelijalle paljon vaivattomampaa kuin esimerkiksi englantia äidinkielenään puhuvalle.

Tuskinpa kukaan kielitieteilijä on esittänyt näkemystä kielten keskinäisestä sukulaisuudesta, ainakaan en ole sellaiseen törmännyt, mutta omakohtaisesti tuumailtuna vaikuttaisi hyvinkin mahdolliselta.

Jaakko Häkkinen

Kiitos konkreettisista esimerkeistä, Juha!
Japania kannattaisi verrata kantauralin tasoon. Esimerkiksi suomen olosijat palautuvat vanhaan *-na-päätteseen (koto-na, taka-na, -llA < *-lna ja -ssA < *-sna).

Sitten taas partitiivi oli alkuaan *-ta, mikä näkyy vielä yksitavuisissa sanoissa: maa-ta, puu-ta. Erosijan funktio näkyy vielä sanoissa koto-a, taka-a jne.

En muista minäkään, että kielitieteilijät olisivat verranneet suoraan kantauralia ja japania. Japani on ollut joskus mukana "monivertailussa" yhtenä altailaisena kielikuntana.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Kotipitäjältäni löytyy kolmen eri kieliryhmän antamia paikannimiä... Saamelaisten, Karjalaisten ja Suomalaisten... mitä kenellekin kertoisi nimi Kuottua, Vuosanka tai Jonkeri, Vieksi... Kuottua on ilmeisesti saamen kieltä, Vuosanka ainakin, ja Jonkeri on Karajalaisten valtakuntaa, missä on ollut niitä vanhauskoisiakin erakoina... Vieksi viittaa Vieskaan ja molemmat vieskat löytyvät Kuhmosta, eli Joen reitistä on kysymys... Ylivieksiltä löytyy myös selvästi etetäläpohjalaisia talonnimiä (sukunimen mukaan )... okrei...

Käyttäjän AriBurtsoff kuva
Ari Burtsoff

"Näinhän ei ole, joten Suomi ei ole suomalaisten valtio. Suomi on suomen-, saamen- ja ruotsinkielisten valtio."

Kai kuitenkin myös karjalankielistenkin? :)

Jaakko Häkkinen

Hankala kysymys, koska se riippuu määritelmistä... Suomen alueella ei ole vanhastaan elänyt karjalankielisiä, vaan esimerkiksi Viipurin Karjalan puheenparsi laskettiin suomen kielen kaakkoismurteisiin. Mutta sikäli kuin oikeita karjalankielisiä on muuttanut Suomeen, heidät rinnastetaan muihin ei-alueellisiin kielivähemmistöihin. Eli laki ei takaa heille samanlaisia oikeuksia äidinkielisiin palveluihin kuin suomen-, ruotsin- ja saamenkielisille.

Juontuuko sinun sukunimesi Karjalasta?

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Tverin kieli ja Suojärvenmurre ovat ovat varsin likellä toisiaan.

Käyttäjän AriBurtsoff kuva
Ari Burtsoff

Karjalankielisen vähemmistön etninen kieli on Suomessa yksiselitteisesti autotokninen kieli ja kielitieteelliseltä asemaltaan siten täysin rinnastettavissa suomen kieleen. Suomen alueella on aina asunut karjalankielisiä. Karjala oli alueellinen vähemmistökieli viime sotiin saakka ja evakoista noin 35 000 oli karjalan kielisiä. He eivät olleet maahanmuuttajia vaan olivat maan kansalaisia. Vasta sotien jälkeen kielestä tuli ei-alueellinen kielivähemmistö. Tai jos ihan tarkkoja oltaisiin niin vielä sotien jälkeen käsittääkseni muutamamassa Kainuun rajakylässä puhuttiin karjalaa (en ole sata varma).

Karjala on ei-alueellinen vähemmistökieli alueellisia tai vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan tarkoittamassa mielessä. Karjalan kielen asemaa ei siis voi verrata maassamme puhuttuihin 120 vähemmistökieleen.

Kyllä sukunimi juontuu karjalan kielisiestä Raja-Karjalasta ja on alkuperältään karjalankielinen Burča -> Burtsoff/Burtsov. Sukunimi tulee äidinpuoleisesta suvusta ja olenkin isäni puolelta myös Häkkinen. Limingan Häkkisiä, jotka olivat ennen Markuksela nimisiä ja suunnillen 1700-luvun puolen välin tienoilta Häkkisiä.

Jaakko Häkkinen

"Karjalankielisen vähemmistön etninen kieli on Suomessa yksiselitteisesti autotokninen kieli ja kielitieteelliseltä asemaltaan siten täysin rinnastettavissa suomen kieleen."
-- Ei kai sentään yksiselitteisesti? Paljon riippuu siitä, minkä ajankohdan rajoja katsotaan. Nyky-Suomen rajojen sisällä karjalaa ei virallisesti ole puhuttu, ja sotien välisessä Suomessakin vain aivan Viipurin läänin koillisnurkassa.
http://kaino.kotus.fi/kks/kkskartta.html

Mutta siltä kannalta olet tietysti oikeassa, että nuo karjalankieliset eivät ole maahanmuuttajia vaan maassamuuttajia, vaikka rajat ovatkin sittemmin muuttuneet. Kielitieteellisesti kuitenkaan kaikki "karjalaiset" evakot eivät ole karjalankielisiä vaan osa puhui suomen kielen kaakkoismurteita (ks. kartta ed. linkistä).

Eri asia on sitten, että karjalainen heimoidentiteetti on säilynyt ainakin suomen kielen eteläkarjalaismurteiden puhujilla, ehkä jossain määrin (ainakin alueellisessa mielessä?) pohjoiskarjalaisillakin.

Maantieteellisiä Karjaloitakin on niin monella eri tavalla määriteltyjä, että helposti puhutaan eri asioista. :-)

Joo, toisin kuin nuoremmat maahanmuuttajakielet, karjalan kieli on tunnustettu vähemmistöksi:
http://www.coe.int/t/dg4/education/minlang/report/...

On tietysti hyvä asia, että karjalan kielen status tunnustetaan. Mutta onhan se tavallaan epäoikeudenmukaista, että sen puhujat ovat eri asemassa ruotsin- ja saamenkielisten kanssa vain siksi, että heidän puhuma-alueensa riistettiin irti Suomesta... Samat ihmisethän siinä olivat sodan jälkeenkin, mutta yhtäkkiä heidät hajautettiinkin eri puolille maata pieneksi vähemmistöksi.

Tunnistinkin nimesi DNA-projektistamme! :-)

Käyttäjän AriBurtsoff kuva
Ari Burtsoff

Valtioneuvoston päätöksen mukaan karjalan kieleen sovelletaan eurooppalaista vähemmistökieliä ja alueellisia kieliä koskevaa peruskirjaa. Ennen karjalaa vastaavan aseman ovat Suomessa saaneet kolme eri saamen kieltä, romanikieli, jiddish, tatari, viittomakieli ja ns. vanha venäjä. Asia vahvistettiin 27.11.2009 presidentti Tarja Halosen antamalla asetuksella.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Suojärvellä ja Soanlahella oli oma kielensä,legahuda=liikauta,astuu=kävelee,toratsu musikka=riitainen mies.
Kuikkahan on suojärvisiä ja varmaan taitaa syntymäpaikan kielenkin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset