Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto Kommentoin poliittisia aiheita puolueettomasti, liukuvan äänestäjän paikalta arvioiden.

Laumamedian uhrit

Laumamedia on sosiaalinen media, jonka ensisijainen tai ainoa tarkoitus on lauman hyväksynnän hakeminen (esim. Facebook, Twitter). Sellainen sosiaalinen media, jonka ensisijainen tarkoitus on esimerkiksi ammatillinen verkostoituminen (esim. LinkedIn), ei ole laumamedia.

 Lauma on yksilön vastakohta, ja laumallisuus on yksilöllisyyden vastakohta. Yksilöllisyyttä on ollut aina, samoin laumallisuutta. Jossain vaiheessa syntyi näiden välimuoto: alakulttuurit. Alakulttuurit ovat niitä varten, jotka haluavat erottua päälaumasta mutta joiden rohkeus tai luovuus ei riitä todelliseen yksilöllisyyteen.

 Kun nuori pukeutuu ja kampaa vanhemmistaan poikkeavasti, alakulttuuri antaa hänelle moraalista taustatukea: "Tämä kuuluu tähän juttuun, näin naapurin Jarnokin/Jarnakin pukeutuu ja kampaa." Yksilöllisyys vaatii paljon enemmän itsetuntoa, koska siinä ei ole ketään muuta, johon voisi vedota. Aito yksilöllisyys ei koskaan ole "tämä juttu", koska se ei leviä; jos yksilöllinen ilmiö leviää, se lakkaa samalla olemasta yksilöllisyyttä ja siitä tulee alakulttuurisuutta tai jopa laumallisuutta.

 Jossain vaiheessa yksilöllisyys on kuitenkin kokenut inflaation ja sanalla on alettu virheellisesti viitata alakulttuureihin.

 

Tykkääminen vallankäyttönä

 Alakulttuurit kloonaavat henkilön ulkoasun ja joitain mieltymyksiä (esim. musiikki, päihteet), mutta laumamedia on paljon vaarallisempi ilmiö – se kloonaa henkilön ajatukset. Laumamediassa on yhdentekevää miten pukeudut tai kampaat, kunhan tykkäät oikeista asioista. Laumamediassa olennaista on tykätä, peukuttaa ja suositella uskollisesti kaikkea sitä, mistä ja mitä kaikki muutkin lauman jäsenet – etenkin alfaihmiset – tykkäävät, peukuttavat ja suosittelevat.

 Laumamedian voima perustuu tykkäyksiin ja niiden vertailuun. Kun ihminen huomaa, ettei kukaan muu tykkää hänen tykkäämästään asiasta, hän itsekin lakkaa tykkäämästä siitä. Hän ryhtyy jatkossa tykkäämään vain samoista asioista kuin muut, jottei olisi "häviäjä". Laumamediassa häviäjyys on pelottavasti koko muun lauman nähtävillä: sen kuin vain laskee tykkäykset.

 Laumamedia johtaa pelkuruuteen: pelkoon olla eri mieltä ja pelkoon olla vähemmistössä – pelkoon olla yksilö.

 Kyseessä on hyvin voimakas aivopesumekanismi, jossa pelko olla yksilöllinen = jäädä vähemmistöön = olla häviäjä johtaa itsesensuuriin (ihminen lakkaa tykkäämästä epäsuosituista asioista) ja itseaivopesuun (ihminen ohjelmoi itsensä tykkäämään lauman ja erityisesti alfaihmisten suosimista asioista).

 

Ilmiö voi vielä toistaiseksi naurattaa meitä, jotka edelleen uskallamme ajatella omilla aivoillamme emmekä pelkää yksilöllisyyttä, mutta onhan se oikeasti todella karmivaa, kun kaupasta loppuu tietty tomaattimurska vain siksi, että lauman alfaihminen on suositellut sitä! Zombiet ovat jo keskuudessamme.

 Yksilöllisyyden toteuttamisen pelko johtaa luonnollisesti myös yksilöllisyyden vierastamiseen muissa ja lopulta erilaisuuden pelkoon yleensä. Tähän kohtaan sopisi erinomaisesti vaikka natsikortti: "Muistakaa, mitä natsi-Saksassa tapahtui, kun laumallisuus nujersi yksilöiden järjen!"

 

Siteeraan lopuksi erään viisaan hahmon sanoja:

"Herää pahvi! Nyt on tosi kyseessä."

 

P.S. Mukanokkelia varten mainittakoon jo ennaltaehkäisevästi, että blogialustojen ensisijainen tehtävä ei ole lauman hyväksynnän hakeminen vaan keskusteluun haastaminen - myös niiden eri mieltä olevien. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Tämä on hyvä jatko omaan blogiini Twitterin suhteen.

Toteaisin kuitenkin, että laumakäyttäytymistä on ollut aina, siis ennen someakin. Ja ihmisen ikiaikainen tarve saada hyväksyntää ja arvostusta. Epäilisin ettei some-laumakäyttäytyminen rampauta yksilöllistä ajattelua paljon sen enempää kuin ennen some-maailmaa tapahtunut laumakäyttäytyminen. Some-kommentti laitetaan sen takia, että se saisi huomiota ja se joka ei tätä myönnä, valehtelee.

Toisaalta sitten taas sanonta "joukossa tyhmyys tiivistyy" toteutuu somessa uudella tavalla - kuten nyt kävi tämän A2illan ja pipopään kommentoinnissa. Kuten eräässä blogissa todettiin, Twitter on yksi some-kiusaamisen mahdollistaja.

Jaakko Häkkinen

On laumasieluisuutta toki ollut aina; "perinteisistä" laumoista sosiaalisen median laumallisuuden minusta erottaa kuitenkin sen keskittyminen ajatusten ja mielipiteiden hallintaan. "Perinteisestihän" laumuus oli lähinnä pinnan ja mieltymysten tasolla.

Kiusaamisesta: yksi selittävä tekijä voi olla, että meillä usein pisteliästä kuittailua pidetään osoituksena älykkyydestä ja valveutuneisuudesta. Sellainen asenneilmapiiri johtaa helposti kiusaamiseen.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Aivan. Monet lehtien vakioblogistit jotka tahallisen provosoivasti hyökkäävät persoonaa tai toisten vaalimia arvoja kohtaan, voitaisiin tiukasti katsoen todeta mediakiusaajiksi. On myös semmoinen käsite kuin vihapuhe.

Tiukasta kritiikistä tällainen mediakiusaaminen eroaa siinä, että haukkumisen perustelut jäävät hatariksi ja sellaisiin asioihin meneviksi, joihin ei voi juuri vaikuttaa. Esim. ulkonäkö, pukeutuminen, puhetyyli.

Imitaatiosta ja parodiastakin on joku kohde tiettävästi myös loukkaantunut.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Kovasti riipppu keiden seurassa on. Minä seuraan kovasti erilaisia fb keskusteluja. Niissä ihmiset uskaltavat olla juuri sitä mieltä mitä haluavat. Peukutuksia ei tarvitse odotella. On mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia. Minä en laumasta niinkään piittaa, eivät ystävänikään. Mitä pahaa tykkäämisessä sitten on. Minä tykkään usein siksi, että saan henkilön palaamaan takaisin aiheeseen ja jatkamaan oman näkemyksensä esittämstä.
Tämäkin blogi jotenkin osoittaa, että keskutelu ei ole tärkeintä vaan ihan muu. Minusta juuri keskustelun taitoja olisi tässä maassa syytä kehittää. Rivät kaikki saa tai voi olla samaa mieltä tai hyväksyä kaikkea mistä kirjotetaan tai puhutaan. Omaa mieltä ei osata ilmaista. Näin jäädään toisten jalkoihin.

Jaakko Häkkinen

Hienoa, jos sinun "laumasi" ei ole niin laumallinen. :-) Voisin kuvitella, että laumasieluisuus korreloi jossain määrin nuoruuden kanssa.

Miksei keskustelu sinusta ole tärkeintä tämän blogin perusteella?
Nyt sinulla on hyvä mahdollisuus hioa omia perustelutaitojasi. ;-)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Liekö perusteluillani mitään merkitystä, mutta tässä ne ovat:
Sanoin näin: Tämäkin blogi jotenkin osoittaa, että keskustelu ei ole tärkeintä vaan ihan muu.

Sinä toivoit perustelua seuraavalle: Miksei keskustelu sinusta ole tärkeintä tämän blogin perusteella?

Ehkä jo nuo lauseet eroavat sen verran, että en niitä ruodi tässä. Ruodin kirjoittamaasi tekstiä.

1) Laumamedia on sosiaalinen media, jonka ensisijainen tai ainoa tarkoitus on lauman hyväksynnän hakeminen (esim. Facebook, Twitter).

Miten sitä hyväksyntää haetaan? Odotetaan, että lukija peukuttaa tai laittaa hymynaaman ja näin hyväksyy sen mitä on sanottu. Siihen ei muunlaista mielipidettä sitten mielestäsi tarvita. Ei keskustelua.

2) laumamedia on paljon vaarallisempi ilmiö – se kloonaa henkilön ajatukset.

Kloonatut ajatukset ovat kopioita toisen ajatuksista. Silloinhan ei keskustella, vaan toistetaan ja hymistellään.
Kloonaus on tylsää ja yksinkertaista. Siitä ei ole iloa.

3) Laumamedian voima perustuu tykkäyksiin ja niiden vertailuun.

Totta on, että täälläkin moni odottaa, että otetaan kantaa, siis tykätään, juuri siitä blogista jonka itse kukin on kirjoittanut. Aiheesta on käyty monta keskustelua ja etsitty syytä miksi jotkin jutut jäävät vaille tykkäystä ja keskustelua. Inhimillistä myös muulle kuin facebook tai twitter. Twitterissä minä en ole käynyt tarkkailemassa seuraajiani, mutta olen poiminut joskus joltakin hyvän artikkelin ja ollut tyytyväinen, että sen olen helposti saanut luettavaksi. Kyse ei ole tykkäämisestä, vaan valtavasta tietomerestä helmien kalastamisesta.

4) Laumamedia johtaa pelkuruuteen: pelkoon olla eri mieltä ja pelkoon olla vähemmistössä – pelkoon olla yksilö.

Kyse on silloin varmasti nuorisosta, jolla ei ole vielä omaa käsitystä maailmasta ja silloin vahvistus toisilta voi helpottaa elämisen tuskaa. Facebookissa kuten muuallakin, täälläkin, ihmiset myös purkavat omaa pahaa mieltää. Kun ei saa kannatusta voidaan tiputtaa myös keskustelusta ulos.

No sitten tuo PS kertoo kantasi tähän blogiin:
P.S. Mukanokkelia varten mainittakoon jo ennaltaehkäisevästi, että blogialustojen ensisijainen tehtävä ei ole lauman hyväksynnän hakeminen vaan keskusteluun haastaminen - myös niiden eri mieltä olevien.

Tuon edellä olevan hyväksyn siis tykkään siitä, mutta liitän keskustelun, syvällisemmänkin myös facebookiin ehkä twitteriin. En twitteriä ole keskusteluun käyttänyt. Liian lyhyitä ilmaisuja, mielipide jää torsoksi.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen Vastaus kommenttiin #6

"Tuon edellä olevan hyväksyn siis tykkään siitä, mutta liitän keskustelun, syvällisemmänkin myös facebookiin ehkä twitteriin. En twitteriä ole keskusteluun käyttänyt. Liian lyhyitä ilmaisuja, mielipide jää torsoksi."

Niinpä - kun kirjainlaskuri menee pakkasen puolelle, niin keskittyminen karkaa kun pitää ruveta miettimään että mistä päästä lyhentäisi.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #7

Siinä juuri on twitterin vika. Keskusteluun on onneksi muita välineitä.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #6

Irja, olemme monessa kohdassa samaa mieltä. Silti jäi edelleen hämäräksi, mitä tarkoitit alkuperäisellä lauseellasi "Tämäkin blogi jotenkin osoittaa, että keskustelu ei ole tärkeintä vaan ihan muu."

Luulin sinun tarkoittavan, ettei minun blogini perusteella keskustelu ole tärkeintä, mutta ilmeisesti tarkoititkin jotain ihan muuta - enkä vieläkään tiedä, mitä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #10

Tarkoitin lähinnä facebookia, joka nousi keskusteluun sopimattomaksi tykkäysvälineeksi siivottuna ja siten arvottomaksi blogissasi. Hiukan koski myös twitteriä, mutta kuten totesin jo, on se aika huono keskusteluväline. En sitä sellaiseksi oikein ollut mieltänytkään vaan kanavaksi saada tietoa. Tajusin eron paremmin tämän keskustelun myötä.

Facebookista onkin tullut vähän vanhempien kommunikointiväline. Eivät aikuiset tarvitse niinkään sitä tykkäyspuolta yhtä lailla kuin nuoret. Nuoret ovatkin siityneet muiden välineiden käyttäjiksi.
Tokia joitakin nuoria on minun kavereina vieläkin. Ihan mukavia ja kommunikointikykyisiä.

Käyttäjän SeppoVehvilinen kuva
Seppo Vehviläinen

En ihan yhdy Jaakon mielipiteeseen Facebookista synonyyminä laumasieluisuudelle.
Ensinnäkin tämä on kätevä kanava yhdellä vilkaisulla nähdä mitä ihmisille kuuluu ... Okei ... Voisi soittaa tai laittaa tekstarin

Toisekseen ainakin itsellä FB-kavereihin jotka ovat alunperin reaalimaailmasta tuttuja kuuluu vähän vaikka minkä alan osaajaa mikä mahdolllistaa statustaan päivittämällä kysäistä vaikkapa sattuuko jollakulla olemaan vaikkapa auton vikakoodin lukijaa.

Kolmanneksi meillä on tapana käydä Facessa keskustelua päivän polttavista aiheista mm Ukrainasta.
Ja kun porukasta löytyy opiskelijasta aina tohtoriin saakka , niin samaan aiheeseen löytyy aika monta lähestymiskantaa.

Itse olen kyllä aika tylsä facettelija kun en täytä aikajanaa känni/matka/lemmikki/lasten ym kuvilla .

Joskus on tullut ihmisiltä palautetta , että he mieltävät alustan enemmän kevyemmille aiheille soveltuvaksi kuin vaikkapa vapaakauppasopimuksen puiminen mutta kun se nyt vaan sattuu kiinnostamaan enemmän kuin jotkut putouksen tai Bb- talon tapahtumat.

Jaakko Häkkinen

Hienoa kuulla, että syvempääkin sisältöä Facebookiin tarjoat.

Laumasieluisuuden kannalta mielestäni on olennaista tämä vallitseva tykkäämiskulttuuri ja sen armoille antautuminen: nykyään jopa näissä blogialustoissa on suosittelu- ja tykkäämismahdollisuus. Siitä seuraa sitten pahimmillaan sitä itsesensuuria ja itseaivopesua.

Pelkkä kommentointimahdollisuus riittäisi - siis keskustelun kannalta. Tykkääminen/suositteluhan on mielipiteiden manipuloimista, ei keskustelemista.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Facebookista muistan yhden vähintään arveluttavan tapauksen. Eräitä mamutaustaisia nuoria epäiltiin varkaudesta ja heidän valokuvansa julkaistiin "etsintäkuulutuksena".

Ihmiset arvelivat vain hyvää hyvyyttään postaavansa ja peukuttavansa tätä ilmoitusta kavereilleen eteenpäin. Yritin protestoida, että poliisi epäilee syyllisyydestä ja etsintäkuuluttaa, ei mitkään kansalaiskaartit. Ihmetystä sain osakseni. Huolimatta siitä olivatko ko. nuoret syyllisiä vai eivät, niin laillisuuden rajamailla tuossa minusta käytiin, ajatellen heidän oikeusturvaansa.

Käyttäjän hautakangas kuva
Ville Hautakangas

Olen Facebookissa aika hämmentyneenä seurannut, miten jotkut ihmiset "laumaantuvat" esimerkiksi salaliittojuttujen ympärille, ja lopulta alkavat levittää mitä tahansa roskaa vain, koska se edustaa "heidän puoltaan", ikäänkuin vastakkainasettelussa "muuta maailmaa" vastaan tms.

Minusta ei ole ollenkaan huono piirre ihmisessä, jos tämä uskoo Yhdysvaltain käyttäneen 9/11:ta väärin ulko- ja sisäpolitiikassaan.

Joitain hälytyslippuja alkaa nousta, jos tuo ihminen kokee pakonomaista tarvetta todistella, että kyllä jenkit sen ihan itse teki, hologrammeilla ja termiitillä ja mikroydinpommeilla ja kaikella muulla, mitä heidän suosikkifoorumilleen on kirjoiteltu. Ihan sama vaikka väitteet olisivat ristiriitaisia keskenään.

Seuraavassa asteessa nämä laumasielut sitten levittävät kaiken maailman rokotesalaliittoja, homeopatian ylistystä, energiavettä, kemikaalivanoja ja energiapyramideja, eikä ole yhtään kivaa tietää että muuten järkevänoloiset ja toimintakykyiset ihmiset pystyvät hurahtamaan tuollaisiin ilman mitään itse- tms. kritiikkiä.

Käyttäjän SeppoVehvilinen kuva
Seppo Vehviläinen

Itsekkään en jaa noita etsintäkuulutuksia jos en tiedä mitään taustoista , sillä teoriassa lähestymiskieltoon määrätty lähiomainen saattaa löytää uudessa osoitteessa olevan perheensä.

Itse tunnustan kuuluvani tuohon joukkoon , joka ei usko alkuunkaan mihinkään Al-Quida-satuihin mutta minusta FB on väärä alusta tällaiseen keskusteluun .

Ja käsi ylös kaikki jotka uskovat esim Ukraina -uutisoinnin olevan mielipiteen muokkauksesta vapaata.
Esim se miten Venäjän kaasun hinnan nostosta uutisoidaan ja miten se eroaa länsimaitten pakotteilla uhkailusta?
Minusta kyse on samasta valtapelistä mutta pienemmässä mittakaavassa mutta vain toinen tekee väärin.

Toimituksen poiminnat