Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto Kommentoin poliittisia aiheita puolueettomasti, liukuvan äänestäjän paikalta arvioiden.

Hyvää Lallinpäivää!

  • Lallinpäivä 20.1.
    Lallinpäivä 20.1.
  • Pronssinen Lallinkirves
    Pronssinen Lallinkirves

Vuonna 2005 ideoimme Lallinpäivän, jota vietetään "vanhana Heikkinä" 20.1., kun Heikin ja Henrikin päivä siirrettiin tammikuun 19:nnelle päivälle jo 1600-luvulla. Yleisimmin piispa Henrikin kuolinpäivänä pidetään 20. tammikuuta ja kuolinvuotena 1156 (tai 1158 tai 1151). Sanottakoon heti alkuun, että Lalli on symboli, jonka arvo ei ole riippuvainen siitä, voidaanko koskaan todistaa tällaisen henkilön olleen oikeasti olemassa. Käsittelen silti ensin Lallin oletettua todellisuutta, joka muodostaa kehyksen hänen symboliarvolleen.

 Ensisijaiset Lallia koskevat lähteet ovat Pyhän Henrikin legenda (ajoitetaan 1200-luvun lopulle) ja useana eri versiona Lounais-Suomessa säilynyt Piispa Henrikin surmavirsi, joka löytyy Suomen kansan vanhat runot -tietokannasta. Eri versioissa esiintyy erilainen asevalikoima (kieliasu normaalistettu):

 

1. "Sivui Lalloi lahtarinsa

piilun pitkän kirvehensä

- -

Lalloi hiihtäen tulevi

pitkä keihäs kainalossa"

 

2. "Otti Lalli laakarinsa

piru pitkän keihähänsä"

 

3. "Lalli otti laakarinsa

Pentti pitkän keihäänsä

Uolevi ison otansa"

 

Piilukirves oli leveäteräinen ja usein pitkävartinen kirves, jota käytettiin mestaamiseen; nimitys on lainattu muinaisruotsista. Lahtari viittaa teurastamisessa käytettyyn aseeseen. Laakari oli lyömämiekka, ristiretkiajalla vielä yhdellä kädellä käytettävä pitkä miekka; kahden käden miekat ilmestyivät vasta myöhemmin keskiajalla. Nimitys on lainattu ilmeisesti alasaksasta. Ota merkitsee 'piikkiä' ja viittaa keihääseen; sanan levinneisyys keskittyy Satakuntaan.

 

Lalli todellisena henkilönä

 Ensinnäkin "piispa" Henrikiä pidetään todellisena ammoin eläneenä kirkonmiehenä, vaikka hänen virallinen tittelinsä ja kotiseutunsa ovatkin selvittämättä. Turun tuomiokirkosta vuonna 1924 löydetty kallo on ajoitettu vuoden 1160 tienoille, joten se on luultavimmin Henrikin. Tuskinpa olisi reliikkeinä säilytetty muiden kuin Suomen hiippakunnan synnyn kannalta tärkeiden henkilöiden kalloja.

 Tiettävästi kallosta ei löytynyt kirveeniskun jälkiä, mutta kaikki lähteet viittaavat piispan ennenaikaiseen kuolemaan Lalli-nimisen miehen käsissä. Jos oletetaan Piispa Henrikin surmavirren (jonka synty ajoitetaan 1200-luvulle) vastaavan suunnilleen todellisia tapahtumia, saadaan asioista melko yksitulkintainen kuva. Piispa Henrikiä sanotaan "ruokaruotsiksi", eli hän olisi kiertänyt alueella talosta taloon nauttimassa kestiveroa uuden hallinnon edustajana. Ennen rahataloutta vero maksettiin elintarvikkeina ja vastaavina tuotteina, ja veronperijät seurueineen kiersivät talosta taloon nauttimassa verojaan.

 Syy Lallin suuttumukseen oli siis todennäköisesti se, että piispa Henrik erehtyi kuvittelemaan Lalloilaa kestiveropiiriinsä kuuluvaksi, kuten mm. Seppo Suvanto on tulkinnut (Muinaisrunot ja todellisuus, 1987), samoin kuin Simo Heininen. Olen toisaalla käsitellyt varhaishistoriallisten lähteiden antamaa kuvaa kirkollisen järjestäytymisen ja Ruotsin vallan vakiintumisen etenemisestä, ja 1150-luvulla Ruotsiin alistussuhteessa näyttävät olleen vasta Muinais-Kalanti ja ilmeisesti siihen liittyvät Satakunnan alueet.

 Mitään hiippakuntaa Suomessa ei vielä tuohon aikaan ollut, vaan tuon seudun ylimyksillä oli omia yksityiskappeleitaan, kuten mm. Unto Salo on monessa yhteydessä kirjoittanut. Oletettuna Köyliönsaaren isäntänä Lalli lienee ollut juuri tällainen paikallinen ylimys, joka mahdollisesti ylläpiti ja hallinnoi omaa kappeliaan ilman mitään suurempaa seurakunta- tai hiippakuntarakennetta.

 Erinäisillä kiistakysymyksillä ei ole merkitystä Lallin symboliarvon kannalta:

1. On toissijainen kysymys, edustiko Henrik syntymässä olevaa Ruotsin valtakuntaa vaiko vain levittäytyvää katolista kirkko-organisaatiota ja -hierarkiaa – olennaista on vain, että hän edusti vierasta verottajaa.

2. Epäolennainen on myös kysymys siitä, oliko Lalli vielä pakana vai "barbaarikristillinen" paikallisylimys, jolla oli oma kappelinsa – olennaista on vain, että hän koki edustavansa itsenäistä valtayksikköä.

3. Vielä sekin on epäolennaista, oliko Lalli edes etninen suomalainen vai tulokas jostain ulkomailta – olennaista on vain, että hän asui nykyisen Suomen alueella.

 

Veroherruus rautakaudella ja varhaiskeskiajalla

 Rautakaudella ja varhaiskeskiajalla, ennen varsinaisten kiinteiden valtiorakenteiden syntyä, hallitsijan valtapiiriin kuuluivat kaikki ne, jotka suostuivat maksamaan hallitsijalle veroa. Niinpä "protovaltion" alue vaihteli hallitsijasta toiseen ja jopa saman hallitsijan aikana. Valtapiirin ulkoreunalla kuten Länsi-Suomessa asuvat yksiköt (kylät tai pitäjät) saattoivat ryhtyä keskenään yhteistoimintaan vastustaakseen vallanpitäjän pakkoverotusyrityksiä – heidän kannaltaanhan ne olivat pelkkiä ryöstöretkiä tai mafiatyyppistä "suojelurahan" keräämistä.

 Jos tällainen asutusyksikkö onnistui lyömään pakkoverottajan takaisin, se säilytti itsenäisyytensä ainakin sen vuoden ajan. Tällaista toimintaa kuvaa hyvin se, kuinka "suomalaiset" varhaisten lähteiden mukaan eri aikoina alistettiin ties kuinka monen ulkopuolisen kuninkaan toimesta: valloittaminen ei ollut pysyvää vaan koski pelkästään senvuotista verovelvollisuutta. Jos verotusretki oli verinen, meni varmasti useampi vuosi tai jopa sukupolvi, ennen kuin asutusyksikkö taas uskalsi kapinoida ja mahdollisesti itsenäistyi uudelleen.

 Tällaista yhteiskunnallista taustaa vasten on Lallinkin tapaus nähtävä. Lalli katsoi olevansa itsenäisen vallan edustaja – kenties laajemman kylän rikkain ja vaikutusvaltaisin isäntä ja siksi päällikkö, tai ehkä vain Köyliönsaaren suurtalon isäntä. Hänen kannaltaan ruokaruotsi Henrikin käynti edusti vieraan vallan yritystä alistaa hänet veroherruuteensa.

 Epäolennaista on jopa se, maksoiko Henrik kestityksestä vai ei – jo se, että hän kutsumatta saapuneena ja isännän ollessa poissa vaati emännältä ruokaa ja juomaa, oli riittävä rikkomus Lalloilan itsenäisyyttä vastaan. Ja hyvin mahdollisestihan koko Henrikin jälkikäteismaksu (hän laittoi rahaa ottamiensa elintarvikkeiden tilalle neuvottelematta edes ensin emännän kanssa) on hänen pyhimyskulttinsa kehittäjien kaunistelua.

 Kun sana leviäisi, Lalli menettäisi arvovaltansa itsenäisenä suurtalon isäntänä tai päällikkönä. Hyväksymällä Henrikin toiminnan hän olisi tunnustanut Henrikin edustaman tahon veroherruuden oman valtansa ylitse. Lallilla ei ollut oman yhteiskunnallisen sääntökoodinsa rajoissa muuta mahdollisuutta pelastaa asemaansa kuin tarttua laakariinsa ja kaikkiin muihin aseisiinsa ja lähteä veljiensä tai renkiensä kanssa todistamaan suvereniteettiaan.

 

Lalli ylimyksenä

 Suomen kansan vanhat runot -tietokannasta löytyy Kokemäeltä talletettu tieto, jonka mukaan Lalli oli jonkinlainen pakanallinen kreivi. Myös se, että hänellä oli miekka, osoittaa vaurautta ja arvovaltaa; varmastikaan joka isännällä ei miekkaa ollut, sen verran arvokas ase se vielä ristiretkiajalla oli. Nousiaisissa puolestaan kerrottiin, että veljekset Lalli, Pentti ja Uolevi olivat talonpoikia Alakylästä tai sen vierestä Killaisista. Alakylä on yksi neljästä Nousiaisten vanhimmasta kylästä, ja Nousiainen oli Henrikin kultin keskuspaikka: Suomen piispan kirkko sijaitsi siellä ennen kuin se siirrettiin Aurajokilaaksoon Koroisiin 1229. Turun tuomiokirkko valmistui sitten nykykäsitysten mukaan joskus 1300-luvulla.

 Yksimielisyyttä ei siis ole edes Lallin asuinpaikasta. Mielenkiintoisesti kuitenkin Köyliönsaarta (nykyinen Kirkkosaari) tukisi se tieto, että Köyliönsaari kartanoineen (mahdollisesti Suomen vanhin tunnettu kartano) oli jo varhain kirkon omaisuutta, vaikka se sijaitsi kaukana Suomen piispan alueista. Tämän taustalla voisi olla se, että joku Lallin jälkeläinen olisi luovuttanut perintömaansa kirkolle siinä vaiheessa kun sen valta Varsinais-Suomen pohjoisosassa ja Satakunnassa vakiintui. Muutenkin Lalli-perimätietoa löytyy paljon juuri Köyliönsaaren itäpuolisilta alueilta, ja tavattiinpa sieltä vielä 1500-luvulla Matti Lalli, ja hieman lännempänä Euran Turajärvellä oli Lallila-niminen talo.

 Todennäköisesti Nousiaisiin Lalli on liitetty vasta myöhemmin, koska Nousiainen oli Henrikin pyhimyskultin ydinaluetta. Ehkäpä siellä oli jokin "pakanallinen" tai muuten hankala suku, jonka maiden lunastus kirkolle oikeutettiin Lalli-syytöksillä?

 

Lalli symbolina

 Lalli symboloi itsenäisyyttä ja alistumattomuutta vieraan vallan alaisuuteen. Lalli symboloi myös uskonnonvapautta tai oikeutta harjoittaa uskontoa ilman ulkopuolista valtarakennetta. Erityisesti nykyhetkessä Lalli symboloi Suomen itsenäisyyttä EU:n liittovaltiokehityksen paineessa sekä konkurssikypsien EU-maiden "ruokaruotseilua" suomalaisten pöydissä.

 Lalli hahmona on itsenäisyyden symboli, ja Lallin konkreettinen symboli on tietysti Lallin kirves. Mikäli kannatat Lallin symboloimaa itsenäisyyttä tai uskonnonvapautta, unohda Facebook-tykkäykset ja hanki konkreettinen symboli! Lallinkirveitä voi tilata Seppä Tervaraudalta. Tämän sivun toisessa kuvassa on oma Lallinkirveeni, saman sepän ensimmäisiä versioita aiheesta.

 

P.S. Tarkennan jo ennen kuin kukaan vie keskustelua sivuraiteelle, ettei tarkoitus ole juhlistaa väkivaltaa eikä kannustaa ketään väkivaltaan. Lalli ei suinkaan edusta oman käden oikeutta eikä anarkismia. Lallin kohdalla kyse on samasta kuin modernien valtioiden uhittelussa (esim. Venäjän suorittamat ilmatilan loukkaukset), vakoilussa ja "ennaltaehkäisevässä toiminnassa": suvereenit valtayksiköt suojelevat rajojaan ja itsenäisyyttään. Lalli edusti omaa "kääpiövaltiotaan" ja Henrik edusti vierasta, alistavaa valtayksikköä.

 

P.S. Tänään 20.1.2014 käynnistyi myös kansalaisaloite Yhdenvertainen Suomi - kansalaisaloite uskonnollisen ja vakaumuksellisen yhdenvertaisuuden puolesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Eikös tästä legendasta ole sellainen versio, että Henrik maksoi ottamansa elintarpeet, mutta Lallin emäntä valehteli Lallille, että Piispa otti maksamatta elintarpeet? Joten Lalli olisikin ollut aika tragikoominen hahmo.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lalli#Lallin_ja_Henri...

Jaakko Häkkinen

On joo, mutta kuten kirjoitin, ei sillä oikeastaan Lallin kannalta ole suurta merkitystä, maksoiko Henrik vai ei. Ja tuota voisi ehkä pitää joka tapauksessa Henrikin pyhimyskultin perustajien kaunisteluna.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Vai niin! Kuitenkin kirjoituksessasi on todella hyvää pohdintaa Lallin taustasta, vaikka minä en minä missään nimessä Lallin kirvestä hanki. Mielestäni Lallin kirves symbolisoi nyrkkivaltaa.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #3

Ei se ole sen enempää nyrkkivaltaa kuin muidenkaan valtioiden vastaava toiminta. Lalli ei toimi lain ulkopuolella, hän edustaa lakia ja valtiotaan. Lallin sakki on armeija joka suojelee valtayksikkönsä suvereniteettia siinä missä Suomen armeija talvisodassa. Sitä kutsutaan itsenäisyystaisteluksi.

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Kirkon kusetusta koko tarina. Uskonto joka perustuu satukirjaan joka on viel plagioitua tekstiä. Hölmöä porukkaa.

Jaakko Häkkinen

Epäilemättä kirkko kaunisteli Henrikin osuutta ja mustamaalasi Lallia. Pyhän Henrikin legendassahan Lalli on pelkkä murhamies joka käy Henrikin kimppuun kun tämä häntä isällisesti nuhtelee. 1200-luvulla, jolloin kalevalamittainen surmavirsi laadittiin, kansa oli jo Henrikin puolella, mutta silti Lallia ei surmavirressä onnistuta esittämään tuon ikävämmässä valossa.

Risto Koivula

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/08/lalli-m...

" Lalli = "Myrkkymies" (eli oliko kaikki sittenkään puhdasta sattumaa...)

Toimituksen poiminnat