Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto Kommentoin poliittisia aiheita puolueettomasti, liukuvan äänestäjän paikalta arvioiden.

Hyvää syntymäpäivää, Isak Saba!

Saamelaisten kansallislaulun kirjoittajan syntymästä tulee tänään kuluneeksi 138 vuotta. Nyt on viimeiset hetket pelastaa saamelaiskielet, jotka kaikki ovat uhanalaisia. Saamelaisalueen pakkosaame saattaa olla ainoa pelastus.

 

Unescon Atlas of the World's Languages in Danger -tietokannan mukaan inarinsaame (anarâškielâ, n. 400 puhujaa) ja koltta (sää´mǩiõll, n. 300 puhujaa) ovat vakavasti uhanalaisia, ja pohjoissaame (davvisámi, n. 30 000 puhujaa) on epäilyksettä uhanalainen. (Ks. asteikko) Lisäksi kaksi uhanalaisinta kieltä (ensinmainitut) ovat käytännössä yksin Suomen valtion pelastustoimien varassa: inarinsaamea ei ole koskaan muualla puhuttukaan, ja koltankielisistä enää pieni osa asuu Venäjän puolella.

 Kuten aiemmista kielipoliittisista kirjoituksistani on käynyt ilmi, ei pakolliselle vieraalle kielelle (ruotsia koskien) ole toistaiseksi esitetty kestäviä perusteluja. Yksi perustelu voidaan kuitenkin nähdäkseni esittää: uhanalaisen kielen säilyttäminen katoamiselta. Kuinka pakkokieli auttaisi suojelemaan uhanalaista kieltä?

 

Uhanalaisen kielen säilyttäminen

1. Kieli on uhanalainen, jos sen puhujia on vähän eikä kieltä enää siirretä seuraaville sukupolville, vaan näille opetetaan ensimmäisenä kielenä maan tai alueen valtakieli.

2. Puhujamäärään on vaikeampi vaikuttaa yhteiskunnan toimilla, eikä se oikeastaan olekaan niin olennainen, koska pienenkin puhujayhteisön kieli voi olla elinvoimainen. Olennaisempaa onkin siksi keskittyä kielen siirtämiseen seuraaville sukupolville.

3. Kieli siirretään seuraaville sukupolville, mikäli se koetaan tärkeäksi.

4. Tärkeys pelkän identiteetin kannalta ei riitä, vaan tarvitaan tärkeyttä käytännön kannalta: kielellä on pärjättävä jokapäiväisessä elämässä.

5. Mitä useammalla elämänalueella kielellä pärjää, sitä tärkeämmäksi kieli koetaan.

6. Saamelaiskielistä on tullut enimmälti "mummojen kieliä": ne ovat tärkeitä vain isovanhempien kanssa keskustellessa, mutta niillä ei pärjää ympäröivässä yhteiskunnassa, ei kouluissa eikä työpaikoilla. Kun isovanhemmat kuolevat, viimeinenkin tärkeys katoaa.

7. Siksi onkin viimeiset hetket tehdä saamelaiskielistä tärkeitä riittävän monella elämänalueella. On varmistettava saamelaiskielten tärkeys yhteiskunnassa.

8. Tämä onnistuu vain pitämällä kiinni saamen kielilaissa asetetuista vaatimuksista: saamenkielisille taataan siinä aivan samat oikeudet äidinkielisiin palveluihin kuin ruotsinkielisille taataan kielilaissa.

9. Koska saamenkielisiä on niin vähän, heitä ei riitä jokaiseen viranomaiseen palvelutehtäviin.

10. Siksi tarvitaan saamentaitoisia suomenkielisiä. Heitä tarvitaan nyt heti ja riittävän suuri määräja tämä tavoite on mahdollista saavuttaa ainoastaan pakkosaamen avulla.

 

Pakkosaamen ei tarvitse olla valtakunnallinen eikä ikuinen. Suomen neljässä pohjoisimmassa kunnassa (Enontekiö 1 888, Utsjoki 1 285, Inari 6 758, Sodankylä 8 896) asuu yhteensä 18 827 henkilöä. Tämä on vain hieman enemmän kuin asuu Suomen kolmessa yksikielisesti ruotsinkielisessä kunnassa (Larsmo 4 719, Korsnäs 2 239, Närpiö 9 464) yhteensä. Koska kuitenkin saamenkielisiä on tällä alueella verraten vähän (Enontekiö 10,9 %, Utsjoki 47 %, Inari 6,1 %, Sodankylä 1,6 %, yhteensä 1 364 = 7,2 %), tämä asukaspohja riittänee.

 Pakkosaame voisi olla saamelaisalueella (joka tässä sisältää käytännön syistä myös Sodankylän eteläpuoliskon) koeajalla esimerkiksi 20 vuotta. Tuona aikana moni ikäluokka siirtyisi työelämään saamentaitoisena, minkä seurauksena saamelaiskielet koettaisiin tärkeiksi ja tarpeellisiksi myös yhteiskunnallisina kielinä. Tästä seuraisi kaiken järjen mukaan se, että saamelaiskielet siirtyisivät seuraaville sukupolville ja kielten kuolema vältettäisiin.

 Pakkosaamen tarpeellisuus voitaisiin arvioida uudelleen koeajan jälkeen. Toivottavasti siinä vaiheessa hallintokulttuuri ja pohjoislappilainen yhteiskunta olisi aidosti kaksikielitaitoista ja saamelaiskieliä opiskeltaisiin vapaaehtoisestikin, olennaisesti pohjoislappilaiseen perintöön kuuluvina. Onhan jokaisella Lapin suomalaisella parin-kolmensadan vuoden takana saamenkielisiä esivanhempia.

 

Pakkosaame käytännössä

 Kielilakeja ei tarvitsisi lainkaan muuttaa: saamelaisalueen viranomaispalvelut on nimellisesti turvattu nykymallissakin. Tärkeää olisi valvoa lakien noudattamista; nykyään saamenkieliset viranomaispalvelut ovat kiven alla.

 Riittäisi, että muutettaisiin opetuslakeja saamelaisalueen osalta: pakkoruotsin tilalle tulisi siellä pakkosaame. Korostan, että kannatan pakkoruotsin poistamista vähintäänkin muualta kuin ruotsinkielisten kotiseutualueelta. Irrallisesti saamelaiskielten säilyttämisen kannalta asiaa tarkastellen kuitenkin riittäisi, että pakkoruotsi muutettaisiin pakkosaameksi neljässä pohjoisimmassa kunnassa. Tässä olisi lisäksi se tasapuolisuus, että muuttamalla eri kuntaan kukaan ei pääsisi kokonaan eroon pakkokielestä – näin Pohjois-Lappi ei entisestään tyhjentyisi asukkaista.

 Saamelaiskielet ovat alueellisesti jakautuneet niin, että pohjoissaamea puhutaan Enontekiöllä, Utsjoella ja Sodankylässä, kun taas inarinsaamea ja kolttaa puhutaan Inarissa. Järkevintähän olisi, että kunkin kunnan pakkokieli olisi paikallinen saamelaiskieli; Inarissa pakkokieli pitäisi ehkä määrätä itä–länsi-jaon pohjalta, koska vanhastaan inarinsaamea puhutaan Inarijärven länsipuolella ja kolttaa itäpuolella. Pohjoissaame on suurin saamelaiskieli ja avain Pohjolaan, koska sitä puhutaan Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa; kuitenkaan inarinsaamen ja koltan sukupuuttoa ei estetä puhumalla pohjoissaamea.

 

Lopuksi

 On huomattava, ettei ruotsin kieli ole uhanalainen. Lisäksi ruotsinkielisiä on niin paljon – yhtä paljon kuin islantilaisia! – ettei ole kohtuutonta olettaa heidän riittävän palvelutehtäviinkin. Pakkoruotsia ei siksi voi nykytilanteessa perustella edellä esitetyillä uhanalaisuusperusteluilla.

 Mikäli kuitenkin suomenruotsin murteisto muuttuu uhanalaiseksi, voidaan esitettyjä perusteluja soveltaa siihenkin. Suomenruotsi voitaisiin jopa nimetä omaksi kielekseen/kielikseen ainakin yhtä perustellusti kuin meänkieli. Suomenruotsihan on kehittynyt erillään ruotsinruotsista jopa yhtä kauan kuin savo on kehittynyt erillään karjalan kielestä; kumpikin tapaus välillä saman, välillä eri valtion piirissä.

 Kuitenkaan, mikäli joskus tulevaisuudessa esimerkiksi östnyylendskå aletaan nähdä omana uhanalaisena kielenään, ei tilanteella missään nimessä voi silloinkaan perustella valtakunnallista pakkoruotsia.

 

P.S. Inarinsaame ja koltta voivat käytännössä turvautua enää Suomen valtioon (pohjoissaame myös Norjaan ja Ruotsiin), ja jos meillä on keino pelastaa nämä kielet kuolemalta, eikö parinkymmenen vuoden pakkosaame Pohjois-Lapissa ole sen arvoinen uhraus? Minusta on.

 Vai keksiikö joku tehokkaamman ja varmemman tavan suojella saamelaiskielet kuolemalta? Oma valtio saamelaisille tuskin tulee kyseeseen, ja eiköhän siihenkin liittyisi saamen kielen virallisuus ja pakollisuus.

 Saamelaisalue on paperilla monikielinen alue, mutta siinä missä rannikkoseudun suomi-ruotsi-kaksikieliset kunnat saavat tukea molempien kielten opiskelupakosta, jää saamelaisalueen monikielisyys vain paperille. Pakkosuomen rinnalle nostettava pakkosaame nostaisi saamelaiskielet saamelaisalueella todellisiksi yhteiskunnallisiksi kieliksi. 


Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän JulesLehtonen kuva
JV Lehtonen

Olen samoilla linjoilla: uhanalaisen alkuperäiskielen ylläpitäminen on relevantti perusteltaessa pakkokielen opetusta.

Esim. Irlannissa näin tehdäänkin. Iirin kieli on Irlannin alkuperäinen kieli, jonka englanti lähes tappoi.

Ruotsin kielilain 2009 mukainen kielipolitiikka olisi vaihtoehto Suomen nykyiselle tehottomalle vaihtoehdottomalle kielipolitiikalle.

Samalla kaksi demokraattista EU-jäsenmaata ja naapurimaata voisivat verrata vähemmistökielisten kohtelua kahdenvälisesti ja Euroopan Neuvoston avustuksella.

http://www.rskl.se/vahemmisto.html
http://www.rskl.se/jarjestodokumentit/hallintoalue...
https://www.youtube.com/watch?v=TbdNyRA83Go

https://www.youtube.com/watch?v=880lzuHGUkQ

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Mielestäni tärkeämpää olisi antaa huomattavasti nykyistä enemmän tukea saamen opetukseen ja etenkin oppimateriaaleihin. Saamenkielistä päivähoitoa tulisi myös kehittää. Suuri osa saamenkielentaitoisista asuu saamelaisalueen ulkopuolella. Heidän lapsilleen tulisi tarjota saamenkielistä opetusta ja päivähoitoa nykyistä enemmän. Pääkaupunkiseudulla voisi olla osittain saamenkielinen koulu. Saamenkieliseksi opettajaksi ja lastentarhanopettajaksi kouluttautumista pitäisi tukea erityisesti.

En pidä pakkosaamea parhaana ratkaisuna.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Pakkosaame rajatulla alueella äärimmäisenä keinona on mielestäni aivan oikea tie!

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Ei mielestäni, koska niin moni muuttaa pois saamelaisalueilta. Se tarkoittaa vain, että ympäri Suomea kasvukeskuksiin päätyisi jonkin verran saamenkielentaitoisia tai alkeet osaavia. Jos saamelaisalueiden elinkeinorakenne ja työpaikkojen monipuolinen tarjonta tukisi sitä, että sinne kannattaisi useimpien jäädä, tilanne olisi toinen.

Saamea ei ole kovin hyvin pyritty pitämään Suomessa elossa tähän mennessä. Resurssit ovat olleet kroonisesti alimitoitettuja vaikka on puhuttu kielen säilyttämisen tärkeydestä. Katson, että paras tapa toimia on innostaa ja mahdollistaa ihmisten oma aktiivinen oppiminen ja kielitaidon kehitys.

Voidaan keskustella äärimmäisistä keinoista sitten kun ensin muut keinot on otettu käyttöön.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #6

On totta, että ihmiset - myös pakkosaametetut - muuttavat usein suuriin kaupunkeihin opiskelun tai työn perässä. Siksi onkin välttämätöntä pakkosaamettaa kaikki alueella asuvat riittävän kielitaitokapasiteetin saavuttamiseksi.

Myös jonkinlainen lisäpalkka saamentaitoisille voisi toimia - alalla kuin alalla. Se vaatisi kuitenkin tukia valtiolta tai EU:lta: valtion tehtävä on suojella kielivähemmistöjään, ja valtion tehtävä on siksi myös kustantaa suojelutoimet. Toisaalta EU ja muut kansainväliset tahot edellyttävät kielivähemmistön suojelua, joten kai nekin osallistuisivat sitten suojelutoimien rahoittamiseen.

Ja joka tapauksessa on ensin koulutettava ne saamentaitoiset, ennen kuin palkkalisäporkkana voi toimia. Aikaa ei ole hukattavana, siksi määräaikainen pakkosaame olisi toimivin ratkaisu.

Jaakko Häkkinen

Saamelaisalueelle jääneet ovat tärkeämmässä asemassa kielen säilymisen kannalta, koska vain heillä on riittävä edes SUHTEELLINEN massa elinvoimaisen kieliyhteisön ylläpitämiseen. Muualla saamelaiset ovat pisara meressä, eivätkä edes vakiintunut pisara (kaikki city-saamelaiset eivät ole Helsingissäkään pysyvästi).

Ongelma on siinä, että PAPERILLA saamenkielisten asema on yhtä vahva kuin ruotsinkielisten asema - mutta paperi ei enää riitä. Äärimmäinen tilanne (kielten uhkaava sukupuutto) vaatii äärimmäisiä toimenpiteitä.

Tärkeä askel on onneksi saavutettu kielipesätoiminnalla: inarinsaamella on vielä puhujia nuoremmassa sukupolvessakin, eikä äidinkieltä enää hävetä. Vähemmistö peilaa enemmistön asenteita, ja kun me suomalaiset (tai vanhempamme) halveksimme aiemmin saamelaiskieliä, eivät saamelaiset itsekään arvostaneet kieltään.

Me emme ole vastuussa siitä, mitä muut valkoiset kolonialistit ovat maailmalla tehneet, mutta olemme vastuussa siitä, mitä me olemme tehneet täällä Suomessa.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Onneksi asenne saamenkieliä kohtaan on muuttunut huomattavasti myönteisemmäksi viimeisten vuosikymmenten aikana. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että saamenkielisten reaalinen asema Suomessa ei ole läheskään yhtä hyvä kuin ruotsinkielisten kielen turvaamisen suhteen. Suurin ongelma on mielestäni Suomen valtion ja erilaisten instituutioiden juhlapuheista huolimatta nihkeä suhtautuminen saamenkielisyyden säilyttämisen konkreettiseen tukemiseen.

Jonas Hellgren

Pakkosaame on ihan yhtä älytön ajatus kuin pakkoruotsikin, ja satiristina Jaska tietysti tietää sen.

Täytyy aina muistaa että pakkoruotsin perimmäinen syy on jarruttaa suomenkielisten opintoja, koska ruotsinkielisten on käytännössä pakko opiskella suomea pärjätäkseen suomenkielisessä Suomessa.

Minä kun luulin että saamelaisten kansallislaulu on se nunnuka nunnuka. :(

Jaakko Häkkinen

Jonas, on totta, että pakkosaamen pohdiskelu antaa pakkoruotsittajille perspektiiviä miettiä myös omia perustelujaan - ja toivottavasti pakkoruotsin ymmärtäjät eivät tällä kertaa revi kyttyräänsä ja vie keskustelua sivuraiteille niin kuin kaukaisempia vertauksia käytettäessä on käynyt. :-D

Mutta samalla oikeasti kannatan rajattua pakkosaamea viimeisenä keinona pelastaa saamelaiskielemme. Inarinsaame ja koltta voivat turvata enää Suomen valtioon, ja jos meillä on keino pelastaa nämä kielet kuolemalta, eikö parinkymmenen vuoden pakkosaame Pohjois-Lapissa ole sen arvoinen uhraus?

Minusta on.

Taisto Merilä

”toivottavasti pakkoruotsin ymmärtäjät eivät tällä kertaa revi kyttyräänsä”

- niin kuin näistä kielikeskustelujen kaltaisista vähäpätöisistä ja turhanpäiväisistä puheenaiheista – kun tärkeämpiäkin asioita kuulemma olisi (mitä lie..). ;)

Käyttäjän ryyti kuva
jarmo ryyti

Tähän ei ole jostain syystä kiinnitetty ollenkaan huomiota kuinka pakkoruotsi välillisesti on mukana saamelaiskielten ahdingossa.

Nimittäin saamelaisalueen suomenkielisissä kouluissa ei saa opiskella saamea ruotsin sijasta. Ei sittenkään,vaikka tietäisi jäävänsä alueelle elämään. On opiskeltava ruotsia eikä sitä saa vaihtaa mihinkään saamen kieleen. (Vrt. venäjän ja ruotsin vaihtoehtoisuudesta on sentään keskusteltu ja sekin on tyrmätty eliitin toimesta.)

Pakkoruotsin avulla lisätään suomalais-ugrilaisten kielten vaikeuksia pohjoisessa.

Jaakko Häkkinen

Juuri näin, Jarmo!
Ahneesti ja itsekeskeisesti valtakunnallisesta pakkoruotsista kiinni pitäminen ajaa maahanmuuttajat, saamelaiset ja muut vähemmistöt ahdinkoon: heidän pitää äidinkielensä lisäksi opiskella suomea JA ruotsia. Siinä ei jää paljon tilaa eikä kapasiteettia enää hyödyllisten maailmankielten opiskeluun.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Toisaalta aika moni saamelainen tuntuu kannattavan myös pakkoruotsia. Pohjoisessa ruotsista onkin ehkä enemmän hyötyä kun on suora maaraja Ruotsin kanssa. Norjan osaaminen olisi varmaan vielä ruotsia hyödyllisempää.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen Vastaus kommenttiin #17

Ehkäpä paras kieliyhdistelmä saamelaisille olisi pakkosaame ja pakkonorja? Näin saamesta tulisi luonnollisen kieli asioida Suomen viranomaisten kanssa.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo Vastaus kommenttiin #18

En tiedä mikä tilanne nykyään on mutta vielä 10 vuotta sitten pohjoissaamen edistyneempiä oppikirjoja sai yleensä vain norjankielisinä. Moni on mennyt opiskelemaan Norjaan, esimerkiksi Tromssan yliopistoon. Jotkut ovat sitten kotiutuneet Norjaan lopullisesti.

Siihen en osaa vastata mikä olisi paras yhdistelmä. Jotkut oppivat monta kieltä yhtä aikaa, toisille yhdenkin vieraan kielen oppiminen on haaste.

Käyttäjän PekkaSammallahti kuva
Pekka Sammallahti

Kaksikielisyyden hyödyt yksilön kehitykselle ovat selvät, mutta tällöin on kyse sellaisista kielistä, joita yksilö voi käyttää sujuvasti ja vaivatta monenlaiseen viestintään. Turistiespanjaa tai kaupparuotsia ei oikein voi ottaa huomioon, eikä hevin muitakaan paikallisyhteisön ulkopuolisia kieliä. Saamelaisalueella ainoaksi mahdollisuudeksi nousevat alueella aktiivisesti käytetyt kielet eli suomi ja saame, jokin kolmesta tai miksei Inarissa kaikki kolme.

Käyttäjän PekkaSammallahti kuva
Pekka Sammallahti

Mutta tulisiko kaksikielisyyden ilmiselvät hyödyt saattaa kaikkien kuntalaisten ulottuville? Toisaalta on melko yleinen sellainenkin kansanomainen käsitys, että maailmassa on yksi kieli, joka on ihmisaivoille vahingollinen: saame. 60-luvulla saamen kielen taitonsa tuntuivat kiistävän kaikki, joille se oli suinkin mahdollista, mutta asenteet saattavat muuttuakin.

Toimituksen poiminnat