Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto Kommentoin poliittisia aiheita puolueettomasti, liukuvan äänestäjän paikalta arvioiden.

Pakkoidentiteetin tuputtajat

Kiitos Folktingetin teettämien kyselytutkimusten, meillä on tietoa siitä, miten suomen- ja ruotsinkieliset suomalaiset suhteuttavat toisen kotimaisen kielen ja Ruotsin/pohjoismaat omaan identiteettiinsä. Suomenkielisten asenteiden osalta tuloksia esitellään raportissa Vårt land, vårt språk – Kahden kielen kansa (1997), ja ruotsinkielisten asenteiden osalta tuloksia esitellään raportissa Identitet och framtid – Suomenruotsalainen identiteetti (2006).

 

Identiteettikyselyn tuloksia

 Suomenkielisistä peräti 73 % vastasi, että tunteenomaisesti ruotsin kieli on heille vain yksi kieli muiden joukossa, kun taas ruotsinkielisistä 56 % sanoi samaa suomen kielestä, tosin lisäksi 9 % sanoi suomea vieraan tuntuiseksi kieleksi (yhteensä 65 %). Erot eivät tässä suhteessa ole suuret: kummassakin ryhmässä kahdelle kolmasosalle tai kolmelle neljäsosalle toinen kansalliskieli ei ole henkilökohtaisesti merkityksellinen.

 Kuitenkin kummassakin ryhmässä pidetään tärkeänä valtion kaksikielisyyttä: suomenkielisistä 75 %:n mielestä ruotsia tulee kohdella tasaveroisena toisena kansalliskielenä, ja 70 %:n mielestä ruotsin kieli on olennainen osa suomalaista yhteiskuntaa. Ruotsinkielisistä 99 %:lle on tärkeää, että Suomi on virallisesti kaksikielinen.

 Suomenkielisistä 74 % eli kolme neljäsosaa vastasi, että tunteenomaisesti Ruotsi on heille vain yksi eurooppalainen maa muiden joukossa, ja 32 % eli kolmasosa vastasi tunteenomaisesti kokevansa Viron ja virolaiset läheisempinä kuin Ruotsin ja ruotsalaiset. Kuitenkin pohjoismaihin kuuluminen ja pohjoismainen identiteetti on 92 %:n mielestä tärkeää Suomelle. Vastaajat siis selvästi erottavat valtion identiteetin ja oman henkilökohtaisen identiteettinsä: he tunnustavat pohjoismaisen yhteyden merkityksen valtiolle, mutta kolmen neljäsosan henkilökohtaiselle identiteetille Ruotsi (kaikin tavoin lähin pohjoismaa) ei ole millään lailla merkityksellinen, ja peräti kolmasosan henkilökohtaiselle identiteetille Viro on Ruotsia tärkeämpi.

 Tässä syntyy ero ruotsinkielisiin, joista 31 % vastasi, että Ruotsi ja sen kulttuuri ovat tärkeä osa heidän elämäänsä ja 59 % vastasi niiden olevan mielenkiintoisia mutta kaukaisia; vain 9 %:lle ne ovat täysin epäkiinnostavia.

 

Identiteetin tuputtajat

 Vaikka kansa näyttää ymmärtävän, mitä eroa on valtion identiteetillä ja yksilön identiteetillä, samaa ei voida sanoa kaikista poliittisista vaikuttajistamme:

 

Sofi Weckman, Kokoomusopiskelijoiden varapuheenjohtaja (6.9.2013):

 "Pohjoismaat on Suomen luontaisin yhteisö yhteisen arvopohjan, kulttuurin ja historian takia. Vaikka suomen kieli on poikkeava skandinaavisista kielistä, vahvistaa ruotsin kielen taito pohjoismaalaista identiteettiämme. - - Suomen kieli on täysin erilainen skandinaavisista kielistä, mutta ruotsin kielen taitamisella suomalaiset voivat kuitenkin samaistua pohjoismaiseen yhteisöön ja kommunikoida muiden pohjoismaalaisten kanssa alueen luontevimmalla kielellä. Mikäli ruotsin kielen opiskelun pakko poistuisi, myös kuilu muihin Pohjoismaihin todennäköisesti kasvaisi. Muun muassa tästä syystä ruotsin kielen oppivelvollisuus on säilytettävä. Olisi järjetöntä pyristellä tarkoituksella irti läheisimmästä ja luontaisimmasta yhteisöstämme."

 

Joonas Leppänen, Landsstyrelsenin varapuheenjohtaja (12.8.2013):

 "Pohjoismaalaisuus on osa suomalaisuutta, se on osa suomalaista identiteettiä. Ruotsin kielen osaaminen vahvistaa tätä suhdetta ja suomalaista identiteettiä osana pohjoismaista ja eurooppalaista identiteettiä."

 

Vesa Sisättö, Vihreän langan toimittaja (6.9.2013):

 "Ruotsin kieli on osa suomalaista identiteettiä siinä missä sauna, suomi ja sisu. Se on jotain mitä me olemme. Kaikki eivät opi ruotsia kotonaan, mutta ei kukaan opi suomalaisille tyypillistä hiihtämistäkään ilman opettelua." 

 

Paavo Lipponen, entinen eduskunnan puhemies ja pääministeri:

 "Hallituspuolueiden selkeä sitoutuminen Suomen kaksikielisyyteen ja ruotsin kielen aseman säilyttämiseen nykyisellään koulujen opetuksessa on tärkeä viesti suomalaisille. - - Suomen kaksikielisyydessä on kysymys suomalaisen kulttuurin ja identiteetin puolustamisesta. Liian vähän kiinnitetään huomiota siihen, että suomalaisuus on saanut valtavan paljon ruotsalaisuudesta, alkaen länsimaisen kulttuurin saapumisesta Suomeen ja mukaan lukien ruotsalaisten ja suomenruotsalaisten osuuden kansakunnan synnyssä. Suomalaista identiteettiä on mahdotonta kuvitella ilman ruotsalaisuutta ja ruotsin kieltä."

 

Martti Ahtisaari, entinen tasavallan presidentti (Kimpassa – Yhdessä kahdella kielellä; Folktinget 2011):

 "Suomi kuuluu Pohjoismaihin ja tästä seuraa myös se, että suomalaisten tulee voida kommunikoida muiden pohjoismaalaisten kanssa. Ilman ruotsin kielen hallintaa tämä käy hankalaksi. Englantia puhumalla yhteys ei suju luonnollisesti."

 

Ymmärtämättömyyttä vai häikäilemättömyyttä? 

 Nämä poliittiset vaikuttajamme eivät ole ymmärtäneet eräitä tärkeitä asioita:

1. Valtion identiteetti ja yksilön identiteetti ovat eri asioita.

2. Kukaan ei voi ulkoapäin määrätä yksilön identiteettiä.

3. Pakkoruotsia ei voi perustella identiteetillä, koska identiteetti on yksilön oma asia: jos yksilön identiteettiin kuuluu ruotsin kielen tärkeys, hän opiskelee ruotsia vapaaehtoisesti. Jos ei kuulu, sitä ei voi hänen identiteettiinsä pakottaa.

 Nämä poliittiset vaikuttajamme kannattavat täysin rinnoin ihmisten oikeutta määrittää itse identiteettinsä – paitsi ruotsin kielen kohdalla. Perussuomalaisten Jari Helispurolla on hyvä esimerkki tästä tekopyhästä kaksoisstandardista, jonka seuraajat kannattavat ihmisoikeuksia perin valikoivasti:

"Kysäisin ohimennen häneltä, että pitäisikö sukupuolivähemmistöjen saada määritellä itse identiteettinsä. Paula piti kysymystä outona ja ihmetteli, kuka sen sitten määrittelisi. Annoin esimerkin, että ruotsinkieliset suomalaiset, Paavo Lipponen ja YLE voivat määritellä ihmisten identiteetin. 'Ahaa. Tässä olikin kielikysymys takana' sanoi hän. Eipä vastannut kuitenkaan kysymykseeni, vaikka vielä kertaalleen sitä pyysin." 

 

Herää kysymys, ovatko nämä poliittiset vaikuttajamme, jotka yrittävät ulkoapäin määrätä suomalaisten yksilöllisen identiteetin kaksikieliseksi ja jotka eivät ymmärrä, että valtiollinen identiteetti ja yksilön identiteetti ovat eri asioita, tyhmempiä kuin kansa? Vai ovatko he vain niin häikäilemättömiä, etteivät he piittaa vaikka ymmärtäisivätkin?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

17Suosittele

17 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (59 kommenttia)

Cenita Sajaniemi

"Vai ovatko niin häikäilemättömiä..."

Hieno kirjoitus!

Taisto Merilä

Eikö se olekin oikeasti jotenkin niin, että Suomessa asuvien yksilöiden ruotsinkieleen liittyvä identiteetti on aika pitkälti suhteessa kyseisen kielen käyttöasteeseen?

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Minusta pakollisen ruotsin vastustajat taas pimeimpinä hetkinään tuputtavat tätä hyvin loukkaantuneen kansan identiteettiä.

Jaakko Häkkinen

Jan-Erik Andelin:
"Minusta pakollisen ruotsin vastustajat taas pimeimpinä hetkinään tuputtavat tätä hyvin loukkaantuneen kansan identiteettiä."

Eihän se ole tuputtamista, jos joku loukkaantuu.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Ei niin, mutta Jan-Erik puhuukin kansan identiteetistä. Olen pannut saman merkille. Muutama vuosi sitten asia ei kiinnostanut kuin kourallista, mutta nyt uskotellaan, että koko kansaamme vaivaa syvä ja historiallinen loukkaantumisen kärsimys. Ihminen on erittäin taitava itsensä manipuloija.

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen Vastaus kommenttiin #18

Minä kyllä väittäisin että ei me koskaan ole oltu sellaista iloista kollektiivisesti kaksikielistä kansaa kuin väitetään, mutta ehkä se kielipoliittinen status quo oli jostain syystä sekä enemmän taka-alalla että hyväksyttävämpi -- se konkreettisesti vaati vähemmän ja siitä pidettiin vähemmän metakkaa, ja ruotsinkielisetkin varmaan olivat tyytyväisemmin omissa oloissaan. En muista 90-luvulta kuin vain sen että sitä virallista liturgiaa kuuli aina silloin tällöin eikä se ollut vielä mikään sellainen absoluuttinen moraalivelvoite kuin mitä siitä nykyään ollaan tekemässä. Oma näkemykseni oli 90-luvun lopulla että pakkoruotsi loppuu ajan myötä omalla painollaan kun ei olla enää niin Ruotsista riippuvaisia ja toisaalta valtaan nousee oma sukupolveni jolle maailma näyttää täysin erilaiselta kuin joillekin kylmän sodan aikaisille pohjoismaalaisuusänkyröille.

Noh, sitten tuli Internet ja asiasta sai alkaa puhua avoimesti; tästä taasen seurasi yllättävän kova ideologinen vastavyörytys jolla ihmisiä pyritään saamaan kieli-ideologisesti takaisin ruotuun kun näköjään alkaa todelliset mielipiteet tulla liian helposti esille. Kohtahan se olisi alkanut jo näkyä politiikassakin, ja kävihän se tosi lähellä, mitä Lipponen sitten piti jöötä...

Mutta mitä tuohon identiteettipuheeseen tulee, niin minusta siinä on kyllä arvomaailmani kannalta katsoen ihan perustavanlaatuinen kaksoisstandardi. Ruotsinkieliset saavat harrastaa hyvin, hyvin emotionaalista identiteettipuhetta siitä, miten heillä on identiteetti joka meilläkin pitää olla (kun se meiltä ilmeisesti puuttuu). Toisaalta me emme saa sanoa tästä aiheesta mitään itse, koska meidän vastaava identiteettipuheemme on natsismia eikä siis sallittua. Ja meidän olemassaolomme uhkaa sitä heidän identiteettiään.

Tästä asiasta on pakko puhua, koska mielestäni pakkoruotsilla ei ole loppujen lopuksi muita kunnollisia perusteluja kuin se, että suomenkielisten on pidettävä ruotsin kieltä "omanaan" samalla tavalla kuin he pitävät suomen kieltä. Olen ihan varma siitä että ruotsinkielisetkin tietävät, että heidän argumenttinsa alkaa kuulostaa oudolta jos meitä suomenkielisiä pidettäisiin samalla tavalla keskustelun eettisenä osapuolena kuin mitä he haluavat olla. Kärjistetysti, mihin varmaan tällä menolla jossain vaiheessa saavutaan: Siltä pohjalta nyt vaan ei voi keskustella että saako suomenkielinen lapsi olla menemättä ruotsinkieliseen esikouluun jossa hänelle opetetaan "oikeat asenteet".

Tuo sinun puheesi jostain itsesuggestiosta on vähän samanlainen läimäys naamalle kuin nämä "asenneongelma-argumentit". Lähestyt asiaa vain siltä kannalta, että kun vaikkapa joku Per Stenbäck kirjoittelee törkeyksiä HBL:ssä meistä siinä määrin kun hän meidät suostuu osapuolena näkemään (tämä hänen taannoinen "autoritaarinen venäläisyys pesii Itä-Suomessa"-ideointinsa), niin tuota ei saa edes tunnistaa eikä siitä varsinkaan saa kokea koskaan loukkaavana -- koska tämä identiteettikeskustelu jossa me saamme ihan oikeasti kuulla vaikka mitä itsestämme -- ei voi hyväksyä meitä osapuoliksi ollenkaan. Voin tosiaan kuvitella että suomenruotsalaisuuden kulttuurillinen ensimmäinen sääntö tosiaan on että "muista poikani, se on aina finnen omaa syytä".

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #24

En ole lukenut Stenbäckin juttuja koska en ole samanlainen Höblän suurkuluttaja kuten sinä. Yhtäläisyyksiä minun ja Stenbäckin välillä en lähtisi edes etsimään.

Edelleen näyttää olevan vaikeuksia erottaa henkilökohtainen oma loukkaantuminen jostain ja sen maalailu kokonaisen kansakunnan ylle.

Siellä, missä kieliryhmiä elää rinnakkain ja limittäin ei välttämättä aina selvitä ilman konflikteja, aika normaalia, mutta kuitenkin kokonaiskatsannossa poikkeama. Itse olen sitä mieltä, että harvoin kuulee mitään pösilömpää kuin se, että jonkun äidinkielen perusteella voi määritellä jotain ihmisestä ja sellaisen pohjalta kumpuavat kieliriidat ovat niin turhaa kuin turhuus voi olla, oli riitelijän äidinkieli mitä tahansa. Yleisesti ottaen Suomi on toiminut ihan kohtalaisesti pärjännyt, jos vertaa vaikkapa Belgiaan.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen Vastaus kommenttiin #27

Suomessa ei kieliriidoista tiedetä todellakaan mitään Belgiaan verrattuna.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #37

Oman tietoni mukaan Belgiassa ei ole edes niin tiukkaa käytäntöä kuin meillä eli pakkoruotsitus kestää kaikilla koulutusasteilla alusta loppuun?
Missä muualla maailmassa tehdään niin koko kansaa koskien? Riitelevät siitä huolimatta.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Asiaahan voisi purkaa vaikka siten, että kertoisit, mitä konkreettista pahaa sinulle tapahtuu, jos vaikkapa joku Sallassa asuva ei kokisikaan identiteettiinsä kuuluvan ruotsalaisuuden? Tämä voi tulla yllätyksenä, mutta hän ei välttämättä koe sitä nytkään - kaikesta pakkosyötöstä huolimatta. Huomaisitko tälläista muutosta mitenkään jokapäiväisessä elämässäsi ja jos, niin miten?

Mitä pahaa sinulle tapahtuu silloin, jos joku suomenkielinen ei opiskele ruotsia? Tämäkin voi tulla yllätyksenä, mutta hän ei varsin todennäköisesti osaa ruotsia nytkään - kaikesta pakkosyötöstä huolimatta. Huomaatko esimerkiksi jostain, puhutaanko tai opiskellaanko Joensuussa ruotsia vai ei? Olet varmasti tietoinen, että suurimmassa osassa Suomea ruotsinkielisten osuus väestöstä on nolla prosenttia?

Näissä nollan prosentin kunnissa (ja todennäköisesti johonkin 10-20% tasolle saakka) ristiriita havaitun todellisuuden ja tiedotusvälineiden kautta syötetyn rinnakkaistodellisuuden välillä on niin räikeä, ettei sitä kukaan voi olla huomaamatta.

Kun olemme saaneet listan näistä ovella väijyvistä kauheuksista, voimme pohtia miten kärsimyksiä voisi lievittää ja voisimme myös yrittää saavuttaa tasapainon sinun kärsimyksiesi ja näiden varapalvelijoiden kärsimysten välillä.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Minähän kuulun niihin 40 %:iin suomenruotsalaisista, jotka hyväksyisimme pakollisen ruotsin poistamisen, tai muita vastaavanlaisia muutoksia nykykäytäntöön.

Väijyvä kauheus on mielestäni, että kun vastustetaan yhden kouluaineen opetusagendaa, lapsi menee pesuveden mukana ja joudutaan yleiseen Ruotsin- ja Pohjoismaisvastaisuuteen Suomessa. Tästä minä rohkenenkin olla jotakin mieltä Suomen kansalaisena. Siihen mitä te suomenkieliset haluatte lapsenne kouluissanne opiskelevan ei taas mielestäni kuulu niihin asioihin, joihin minun kuuluu suomenruotsalaisena puuttua.

Yleinen Ruotsin- ja Nordenvastaisuus erottaisi meidät pitkästä, myös turvallisuuspoliittisesta perinteestä, ja maasta joka on ollut henkisenä turvanamme kolmen sodan aikana, ja myös sen jälkeen kun meidän maaseutumme ei enää elättänyt kaikkia suuriin vuosiluokkiin kuuluvia nuoria. Turvallisuuspolitiikan suhteen valitsemasi Salla on hyvä esimerkki, kun sillä onkin lähes 200 kilometriä rajaa itäisen suurvallan kanssa. Sen takia toivoisin, että sallalaiset erottaisivat keskusteluissa mikä on lapsi ja mikä on pesuvesi.

Lähipiirini ja minä itse emme tarvitse pakkoruotsilla puhuttuja palveluja, joten voin sivuuttaa ne tällä kertaa. Mutta toki Joensuun, jo entisestään korkeata viihtyvyyttä lisää minun silmissäni se, että palveluruotsi kaupungin kahviloissa ja hotelleissa on kuulemani mukaan oikein hyväntasoista.

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen Vastaus kommenttiin #17

"Yleinen Ruotsin- ja Nordenvastaisuus erottaisi meidät pitkästä, myös turvallisuuspoliittisesta perinteestä, ja maasta joka on ollut henkisenä turvanamme kolmen sodan aikana"

Millä tavalla, muutoin kuin olemalla maantieteellisesti missä se on ja viemällä meiltä lapset?

"ja myös sen jälkeen kun meidän maaseutumme ei enää elättänyt kaikkia suuriin vuosiluokkiin kuuluvia nuoria."

Eiköhän ne olisi lähteneet ihan mihin tahansa; toisaalta ei se Ruotsi tehnyt niiden eteen mitään muuta kuin sulatti ne itseensä ihan samanlaisina muuttajina kuin mitä se olisi tehnyt mille tahansa ihmisryhmälle. En näe tuossa mitään kiitollisuudenvelkaa varsinkin kun hehän olivat Ruotsissa ihan rehellisinä duunareina. Ajatus siitä että nykymaailmassa mennään jonkinlaisena varasuunnitelmana Ruotsiin töihin on jotenkin... kapeakatseisuudessaan suorastaan söpö...

Kelpaisiko sinulle vaikka Norden-välinpitämättömyys sellaisena kuin minä sitä edustan? :-)

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin Vastaus kommenttiin #25

Minusta maan ja kansan identiteetti myös muotoutuu sen mukaan mihin kulttuuripiiriin se kuuluu tai mihin se vastaavasti ottaa etäisyyttä. Jos Vapaan kielivalinnan kannattajilla olisi joku selkeä vastavisio eliitin Nordenhuumalle, niin tämä olisi helpompaa. Nyt joku mutisee jostakin itäbalttilaisesta identiteetistä, joku sanoo koko maailman olevan pian jalkojemme juuressa, kunhan saadaan noina kahtena viikkotunteina valita muita kieliä, toiset sanovat, että Suomi pärjää mainiosti omalla pohjalla.

Minusta ei ole kaukaa haettua, että Suomi ohjautuu sen mukaan, minkäkielinen maan suurin enemmistö on, ja mikä maa on Suomen suurin kauppakumppani. Muutaman vuosikymmenen kuluttua kuvio voi olla toinen, molempien suhteen, ja silloin pohditaan ehkä asioita toisin.

Cenita Sajaniemi Vastaus kommenttiin #30

"selkeä vastavisio eliitin Nordenhuumalle"

Miltä kuulostaa vaapaa ja itsenäinen Suomi, jonka kansalaiset - siis enemmistö - voisi päättää omista asioistaan. Tätä ei ole vielä kokeiltu.

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen Vastaus kommenttiin #30

Minä en pidä "itsenäistä, eurooppalaista Suomea" tässä mielessä mitenkään ongelmallisena teoriana tuossa asiassa. Siis tyyliin kuin Ruotsi, Tanska, Viro... siinä määrin kuin me ollaan sitä Nordenia, niin "olemme sitä sellaisena kuin olemme" ja sen arvo on se mikä se on.

Ehkä vähän hankalasti ilmaistu, mutta en lähtisi pitämään Nordenia minään itsetarkoituksena siinä mielessä, että sen on määrättävä meille, mitä meidän pitää pyrkiä olemaan.

Käyttäjän tuomosalovaara kuva
Tuomo Salovaara Vastaus kommenttiin #17

Nyt olen kauhian hämmästynyt kuin Tuntemattoman Hietanen. Olen nähnyt useita kertoja tuon väitteen ruotsin opiskelun liittymisestä ulkopolitiikkaan. Olen pitänyt väitettä aina käsittämättömänä hölynpölynä ja pidän vieläkin.

Suomella on kestävät ja ongelmattomat suhteet Ruotsiin ja ne pysyvät sellaisina, vaikka pakollinen ruotsinopetus tullaan varmasti lopettamaan. Suomi kuuluu itseoikeutettuna jäsenenä pohjoismaiseen perheeseen, vaikka ei kieliperheeseen kuulukaan.

Suomen kielipolitiikka on sisäpolitiikkaa, mitään Ruotsin- ja Nordenvastaisuutta siihen ei liity.

Ruotsiin muutti -60-70-luvuilla suuri joukko parhaassa iässä olevia suomalaisia ammattimiehiä. Se ei ollut Ruotsilta epäitsekäs uhraus, se oli Ruotsille tuplajättipotti.

Pakkoruotsin näkeminen jonkinlaisena turvatakuuna sallalaisille vaikuttaa kyllä tosi oudolta.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin Vastaus kommenttiin #26

Joskus vapaan kielivalinnan kannattajat ja harrastajat ylifilosofoinnillaan lähtevät kääntämään kaikkia pakkoruotsiin liittyviä polittiisia päätöksiä ja perusteluja päälaelleen, silloinkin kun joudutaan absurdian tyhjiöön.

Kun "eliitti" puolustaa kielipolitiikan nykykäytäntöä sillä, että se vahvistaa siteitä Ruotsiin ja Pohjoismaihin - niin kuin se mielestäni kyllä tuhansilla pienillä tasoilla tekeekin - niin "sorretun kansan soturit" lähtevät helposti jollekin linjalle, että Ruotsi ja ruotsin kieli ovat maailmanlaajuisesti marginaalisia asioita maailmankaikkeudessa, jonka varaan ei kannata tuudittautua. Hyvä on. Kertoisivat sitten mikä on se suomalaisten kannalta vakaampi piste universumissa.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #32

"Kertoisivat sitten mikä on se suomalaisten kannalta vakaampi piste universumissa"

No vaikka Viro. Heidän kanssaan meillä on aito kohtalonyhteys eikä tarvetta alemmuudentuntoon.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin Vastaus kommenttiin #33
Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #38

Harva suomalainen kai osaa viroa, mutta englanti on ollut siellä jo pitkään se yhteinen kieli ilman sarvia ja hampaita.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu Vastaus kommenttiin #26

"Ruotsiin muutti -60-70-luvuilla suuri joukko parhaassa iässä olevia suomalaisia ammattimiehiä. Se ei ollut Ruotsilta epäitsekäs uhraus, se oli Ruotsille tuplajättipotti."

Näin he ovat itsekin tunnustaneet, ihan samoin kuin saksalaiset saivat kiittää aikanaan tulleita turkkilaisia työmiehiä, jotka jälleenrakensivat Saksaa sankoin joukoin.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin Vastaus kommenttiin #41

Saksaan suomalaisetkin todennäköisesti olisivat lähteneet, ellei Suomen kouluissa oltaisiin jo silloin vähän ruvettu opettamaan ruotsia; tai jos Ruotsissa olisi ollut halla-ahoja ja sverigedemokraatteja jo silloin nyrpistämässä neniänsä pekka-mamuille.

Petri Haapa Vastaus kommenttiin #17

Pakollisen ruotsin tai suomen kielen opiskelun lopettamisen kannattaja olen, mutta yleensä kun kannattaa sitä, niin pitäisi koko yhteispohjoismainen identiteetti heittää syrjään, niin ei kiitos sitä, On tärkeää, että ruotsinkielinen vähemmistö pystyy asioimaan virastoissa äidinkielellään.

Jaakko Häkkinen Vastaus kommenttiin #50

Petri Haapa:
"Pakollisen ruotsin tai suomen kielen opiskelun lopettamisen kannattaja olen, mutta yleensä kun kannattaa sitä, niin pitäisi koko yhteispohjoismainen identiteetti heittää syrjään, niin ei kiitos sitä, On tärkeää, että ruotsinkielinen vähemmistö pystyy asioimaan virastoissa äidinkielellään."

Ei tietenkään kenenkään pidä heittää mitään identiteettiä syrjään. Kirjoituksen pointti on nimenomaan se, että jokaisella on oikeus itse määritellä identiteettinsä ja siihen kuuluvat asiat - sitä ei voi ulkopuolelta sanella eikä pakottaa.

Minä tunnustan Suomen valtiolle oikeuden pohjoismaalaiseen identiteettiin. Valtion eli poliittisten päättäjiemme sopii tunnustaa minulle oikeus ja vapaus pohjoismaalaisettomaan identiteettiin.

Ruotsinkieliset palvelut eivät myöskään suoranaisesti liity identiteettiin, eivät edes valtion identiteettiin: ne liittyvät kansallisten vähemmistöjen kohtelusta sopimiimme sääntöihin. Vaikkei valtion identiteetti olisi kaksikielinen, silti ruotsinkielisillä olisi oikeus äidinkielisiin palveluihin - saamelaisillakin on, vaikkeivät saamelaiskielet ole kansalliskieliä.

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen Vastaus kommenttiin #51

Tuossa kannattaa myös muistaa se että "pohjoismaalainen identiteetti" on abstraktio joka tunnutaan määritettävän sellaiseksi asiaksi joka meillä kuuluu olla, ja sitten olemme vääränlaisia jos se pohjoismaalainen identiteetti ei näytä siltä että se on joidenkin ihmisten mielestä tarpeeksi pohjoismaalainen.

Minun identiteetissäni varmasti on paljonkin ns. pohjoismaalaisia asioita, mutta ei se ole asia joka velvoittaa minua mukautumaan siihen. Identiteetti on mitä se on, ja kun pohjoismaalaista identiteettiä aletaan tutkia, niin sitten pitää ensin kysyä minulta että miltäs se minun identiteettini tuntuu.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama Vastaus kommenttiin #17

Historian perusteella tuki on jäänyt henkisen tuen asteelle huolimatta siitä, että Suomi on käytännössä huolehtinut Ruotsin puolustuksesta.
Varsinaista tukemista ei ole myöskään se, että Ruotsi vastaanottaa koulutettua työvoimaa Suomesta.

Minkä muuten luulet olevan syynä siihen, että tähän "pohjoismaisvastaisuuteen" ei koskaan liity minkäänlaista norjalaisvastaisuutta, tanskalaisvastaisuutta tai islantilaisvastaisuutta? Meillähän ei nytkään ole heidän kieliään pakollisina, jolloin jos pakkokielen puute nimenomaan aiheuttaa tämän norden-vastaisuuden, niin luulisi norjalaisia jo hirtettävän Suomessa?

Käyttäjän ryyti kuva
jarmo ryyti

Onko suomenkielisten pakkoruotsi itse asiassa oleellinen osa ruotsinkielisten identiteettiä? Toisin sanoen suomenkielisten vapauttaminen pakkoruotsista loukkaisi ruotsinkielisten identiteettiä?

Miksi ko. kysymys on niin tärkeä ruotsinkielisille,että Rkp:n lehdistössä kirjoitetaan enemmän suomenkielisten kieliopinnoista kuin Rkp:n äänestäjien kieliopinnoista?

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

Kyllä se on; hehän nimenomaan pitävät kauheaa meteliä siitä miten heillä on se oikea identiteetti joka meidän pitäisi myös tiedostaa huomattavasti paremmin ja toteuttaa sitä, koska kai se sitten muutoin meidän kauttamme tuhoutuu. Meillähän sitten ei ole identiteettiä, ja jos tästä asiasta sanoo mitään niin se on fasismia ja Petran kaltaiset ihmiset tulevat ihmettelemään että mitenkäs te nyt ette vielä ole korjanneet asennettanne oikeaksi...

Tämä keskustelu nimittäin palautuu yleensä aina tähän "kansalliseen identiteettiin" koska pakkoruotsilla ei oikeastaan muutoin ole kunnollisia perusteluja. Sen takia ruotsinkielisille on erittäin tärkeä juttu, että ruotsi koetaan periaatteellisesti "omaksi" eivätkä suomenkieliset ala vaikkapa sanomaan että onko tässä keskustelussa sittenkin kyse ihan kahden erillisen kieliryhmän keskinäisistä oikeuksista ja velvollisuuksista. Me emme kerta kaikkiaan vain tässä ajatusmallissa voi olla edes eettinen osapuoli millään tavalla.

Cenita Sajaniemi Vastaus kommenttiin #22

Wikistä löytyi tällainen, joka taitaa vahvistaa Nevalaisen sanomaa:

"Opetushallitus katsoo, että ruotsin kielen opetuksella edistetään vuorovaikutusta ja kaksikielisyyden ja pohjoismaisen elämänmuodon arvostusta.[14] Opetushallituksesta ruotsin kielen opiskelun pakollisuuskin on opiskelijoiden eduksi, koska muuten erityisesti poikien ruotsin opiskelun epäillään vähenevän, mikä puolestaan voi hankaloittaa heidän jatko-opintojaan ja myöhemmin asettumistaan työelämään. Opetushallituksesta ruotsin kieli on myös osa suomalaista kulttuuria ja identiteettiä.[15]"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pakkoruotsi

Niin, että saakohan sitä itse olla mitään mieltä identiteettihöpötyksen kanssa tai ilman.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Sinä peräänkuulutat aina sitä sovintoa. Mutta esimerkiksi tuo raportti "Kahden kielen kansa" - mitä sanot ruotsinkielisestä nimestä: se ei ole "våra språk" vaan se on "vårt språk". - Onko tällaisten kanssa mahdollista päästä sovintoon?

Siis suomenkielisille vaaditaan identiteettiin kaksi kieltä, ruotsinkielisillä kieiä on vain yksi.

Käyttäjän ryyti kuva
jarmo ryyti

Myöskään perustuslaista ei löydy tukea suomenkielisten pakkoruotsille.
Perustuslaissa säädetään nimittäin oikeuksista eikä velvollisuuksista.

Näin ollen ruotsinkielisten oikeudet eivät voi olla suomenkielisten velvollisuuksia. Se olisi perustuslakimme vastaista.

Käsittääkseni kansainväliset sopimukset kieltävät valtiota muuttamasta kansalaistensa identiteettiä pakolla.

Eikä se onnistunut Neuvostoliitossa eikä Jugoslaviassakaan, vaikka kansalle vierasta identiteettiä markkinoitiin ja pakotettiin isoin ponnistuksin sielläkin vuosikymmeniä.

Pakkoruotsiin perustuva identiteetti kokee konkurssin ennen pitkää. Aikanaan vielä ihmetellään,että sellaista yritettiin mm. sellaisten sosialistien kuten Ahtisaaren, Halosen ja Lipposen tuella.

Cenita Sajaniemi

Ei loukkaantuneen, vaan loukatun kansan.
Hiukan lainaten: Se ei osoita suvaitsevaisuutta, että lukaisee yhden itselle hyödyttömän kielen - se osoittaa tyhmyyttä. MLL

Suomalaiset eivät halua vieraan valtion kieltä tai tapoja pakotettuna omaan identiteettiinsä. Pakottaminen loukkaa ja on tyhmää.

Käyttäjän vylitalo kuva
Ville Ylitalo

Isovanhemmistani yksikään ei osannut hyvin ruotsia. Silti kukaan heistä ei vihannut ruotsinkielisiä. Isoäidilläni oli paljon ruotsinkielisiä ystäviä, joista osa ei osannut lainkaan suomea. He tulivat toimeen keskenään erittäin hyvin.

Miksi meille on niin tärkeää osata ruotsia? Ei se tuo mitään sivistystä. Isovanhempani olivat esikuvia minulle lapsena, he olivat sivistyneitä. Toki arvostan ruotsinkielisiä ihmisiä, joita olen saanut elämäni varrella tavata ja ystävystyä heidän kanssa. Suhteeni ruotsinkielisiin on erittäin hyvä ja lämmin. Kukaan heistä ei ole koskaan kuitenkaan halunnut puhua ruotsia kanssani vaikka he tietävät, että ymmärrän ruotsia erittäin hyvin.

Identiteettini on suomalainen. En koe itseäni enemmän suomalaiseksi kun olen suorittanut virkamiesruotsin hyväksytysti ja olen joskus puhunut ruotsia. Esimerkiksi viime viikolla Tukholman Gallerian Gamestopissa sanoin: "Tack så mycket". Harmi, ettei puolueeni, Vihreän liiton, kansanedustajat ajattele asiasta kuten minä.

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

Miellyttävän terve asenne asiaan. Koen itse asian paljolti juuri noin, mutta ongelma onkin se että kun sitä ruotsia ei tässä maassa saa "suvaita" olematta yltiöpäisen ihastunut ja ymmärtämättä, miten paljon se minua sivistää ja niin pois päin.

Käyttäjän TimoKRisnen kuva
Timo Rsnn

Koska ruotsinkieli on ongelma niin myös ruotsinkieliset ovat ongelma ja haittatekijä Suomessa.

Käyttäjän ryyti kuva
jarmo ryyti

Minusta ei noin. Tosin Ruotsissa ja Norjassa on pitkään katsottu,että suomenkielinen vähemmistö on ongelma ja haittatekijä.

Sen vuoksi Ruotsissa katsottiin,että tehdään palvelus suomenkieliselle vähemmistölle kun heidät "vapautetaan" puhumasta suomea.

http://www.svd.se/kultur/understrecket/nar-finskan...

Minusta suomenkieliseen väestöön suhtautuminen Suomessa saa inspiraatiota Ruotsin ja Ahvenanmaan kielipolitiikasta. Ainakin se on osa sitä pohjoismaisuutta jota suomenkielisille tuputetaan.

Ruotsinkielisistähän todetaan tutkimuksessa: "31 % vastasi, että Ruotsi ja sen kulttuuri ovat tärkeä osa heidän elämäänsä." Eli myös Ruotsin harjoittama politiikka suomenkielisiä ruotsalaisia kohtaan?

Pohjoismaalaisuuskin tarkoittaa sitä,että suomenkielisten pohjoismaalaisten olemassaoloa ei oikeastaan edes tunnusteta.

Sanana ainakin se on täysin tuntematon pohjoismaisessa yhteydessä.

Jaakko Häkkinen

Timo Räisänen:
"Koska ruotsinkieli on ongelma niin myös ruotsinkieliset ovat ongelma ja haittatekijä Suomessa."

Ei sen paremmin ruotsin kieli kuin sen puhujatkaan ole ongelmia - ainoastaan kielen pakollisuus koulussa ja kielen tuputtaminen suomenkielisten identiteettiin.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Ruotsin kielen puhujien ajattelu ja valinnat OVAT ongelma Suomessa: muista se RKP:n kannatuksen suuruus näissä piireissä.

Käyttäjän viitala kuva
Elina Viitala

Erinomainen kirjoitus.

Päättäjien asenne ruotsinkieleen osoittaa osaltaan miten rajusti irtaantunut poliittinen eliitti on tavan kansasta.

Ja kuten Häkkinenkin, olen täydellisen erimieltä Räisäsen kanssa siitä kuka tai mikä on ongelma. Tavalliset ruotsinkieliset Suomessa eivät ole millään muotoa syyllisiä siihen että ruotsinkieltä pakotetaan suomalaisille, ja pakon vuoksi vieläpä erittäin huonoin tuloksin. Syyllisiä tähän on ihka oma suomenkielinen poliittinen eliittimme.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

"Syyllisiä tähän on ihka oma suomenkielinen poliittinen eliittimme"

... jota (RKP) tukee (oliko se) 70% tavallisista ruotsinkielisistä Suomessa.

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

Se on totta, mutta siinä on kyse lähinnä jonkinlaisesta "munattomuudesta" sellaisen ideologisen tematiikan kanssa, joka on jo lähtenyt ihan täysin lapasesta ja alkanut elää omaa elämäänsä. Sitäpä sitten on pakko myötäillä parhaassa suomettumisen hengessä, kun paikalla on kuitenkin kriittinen massa tosiuskovaisia, jotka alkavat sen tyypillisen "et sitten tykännyt koulunkäynnistä"-herjauskonsertin jos kehtaat kysyä että onko tällä keisarilla oikeasti vaatteita.

Kaikkein pelottavinta on se, että tuota opetetaan nykyään kai jo koulussa lapsille "oikeana asenteena". On mielenkiintoista nähdä miltä yleinen suomalainen poliittinen keskustelu näyttää, kun nykyiset lukiolaiset ovat vallassa.

Jaakko Häkkinen

Eero:
"Se on totta, mutta siinä on kyse lähinnä jonkinlaisesta "munattomuudesta" sellaisen ideologisen tematiikan kanssa, joka on jo lähtenyt ihan täysin lapasesta ja alkanut elää omaa elämäänsä. Sitäpä sitten on pakko myötäillä parhaassa suomettumisen hengessä, kun paikalla on kuitenkin kriittinen massa tosiuskovaisia, jotka alkavat sen tyypillisen "et sitten tykännyt koulunkäynnistä"-herjauskonsertin jos kehtaat kysyä että onko tällä keisarilla oikeasti vaatteita."

Viime gallupeissa RKP:n kannatus on ilahduttavasti ollut pienempi kuin ruotsinkielisten osuus, pienimmillään 3,8 %. Jos se jäisi alle 3 % valtakunnallisesti, se ei saisi yhtään kansanedustajaa. Ehkä Pohjanmaalla jo äänestetäänkin keskustan ruotsinkielistä piiriä; ehkä asetelma on sama kuin suomenkielisillä, ja maajussit eivät halua tukea kaupunkien "sini/punaviherliberaaleja".

Eero:
"Kaikkein pelottavinta on se, että tuota opetetaan nykyään kai jo koulussa lapsille "oikeana asenteena". On mielenkiintoista nähdä miltä yleinen suomalainen poliittinen keskustelu näyttää, kun nykyiset lukiolaiset ovat vallassa."

Ilman internettiä olisinkin huolissani valtaeliitin yksipuolisen mediasuosion vuoksi, mutta nykynuoret eivät voi olla foorumeilla tai sosiaalisessa mediassa törmäämättä kriittisiin näkemyksiin. Joten ei syytä huoleen!

Lukioihin pakkoruotsittomuuskiertue? :-D

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen Vastaus kommenttiin #15

Olen oikeasti miettinyt sitä että ainakin itse tahtoisin käyttää vaikkapa filosofian opetuksen osana pakkoruotsia esimerkkinä epäterveestä keskustelusta. Oppikirjaksi voisimme toimittaa kirjasen yleisimmistä päättelyvirheistä ja retorisista kikoista, joista annettaisiin esimerkit pakkoruotsikeskustelun valossa. Tämä olisi täydellinen vastalääke sille mitä ruotsinopettajat nykyään työssään tuntuvat tekevän :-)

Jaakko Häkkinen

Taisto Merilä:
"Eikö se olekin oikeasti jotenkin niin, että Suomessa asuvien yksilöiden ruotsinkieleen liittyvä identiteetti on aika pitkälti suhteessa kyseisen kielen käyttöasteeseen?"

Luulisin niin, mutta tutkimustietoa olisi kiva nähdä. Noista raporteista tämä ei selvinnyt.

Jaakko Häkkinen

Jarmo Ryyti:
"Onko suomenkielisten pakkoruotsi itse asiassa oleellinen osa ruotsinkielisten identiteettiä? Toisin sanoen suomenkielisten vapauttaminen pakkoruotsista loukkaisi ruotsinkielisten identiteettiä?"

Näin voi olla! Alf Rehn kirjoittaa:
"Suomen kieli ja sen säilyminen ei ole kenellekään yhtä tärkeää kuin suomenruotsalaisille. Ilman suomen kieltä he menettäisivät erityisyytensä ja olisivat vain jatke Ruotsille. Tätä ideaa he vihaavat. Suomenruotsalaiset tarvitsevat suomea, koska se määrittelee heidän identiteettiään. Heidän vimmattu halunsa säilyttää nykyinen järjestelmä tulisi nähdä tässä valossa. He haluavat säilyttää Suomessa molemmat kielet, koska ne eivät suoranaisesti kilpaile." http://senjaopettaa.fi/tag/identiteetti/

Eero Nevalainen:
"Olen oikeasti miettinyt sitä että ainakin itse tahtoisin käyttää vaikkapa filosofian opetuksen osana pakkoruotsia esimerkkinä epäterveestä keskustelusta."

Hyvä idea! Sokea osapuoli huomaa vasta jälkikäteen, että hups, melkoisen tekopyhät kaksoisstandardit meillä olikin...

Jaakko Häkkinen

Petra Nyqvist:
"Ei niin, mutta Jan-Erik puhuukin kansan identiteetistä. Olen pannut saman merkille. Muutama vuosi sitten asia ei kiinnostanut kuin kourallista, mutta nyt uskotellaan, että koko kansaamme vaivaa syvä ja historiallinen loukkaantumisen kärsimys. Ihminen on erittäin taitava itsensä manipuloija."

Jotkut pakkoruotsin vastustajat kyllä harrastavat marttyyriasennetta, mutta ei se ole kaikkien identiteetti eikä sitä sellaisena tuputeta. Se että joku reagoi epäreiluun tilanteeseen uhriutumalla on valinta, mutta se ei koske muita kuin henkilöä itseään.

Jan-Erik Andelin:
"Väijyvä kauheus on mielestäni, että kun vastustetaan yhden kouluaineen opetusagendaa, lapsi menee pesuveden mukana ja joudutaan yleiseen Ruotsin- ja Pohjoismaisvastaisuuteen Suomessa."

Netin anonyymien äärilaidan huutelijoiden tilannetta ei pidä yleistää. Nuo tutkimuksetkin osoittavat, että kansalaiset kannattavat laajalti valtiotason kaksikielisyyttä ja pitävät pohjoismaisuutta valtiolle tärkeänä, vaikkeivät henkilökohtaisesti pidäkään.

Pikemminkin keskustelu on parantunut, kun äärilaidan huutelijoiden lisäksi nyt on selvästi enemmän asiakeskustelua ja argumentointia.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

... Harkitsitko muuten kirjoituksesi otsikoksi vielä osuvampaa "Pakkoidentiteetin tumputtajat"?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

"Petra Nyqvist:
"Ei niin, mutta Jan-Erik puhuukin kansan identiteetistä. Olen pannut saman merkille. Muutama vuosi sitten asia ei kiinnostanut kuin kourallista, mutta nyt uskotellaan, että koko kansaamme vaivaa syvä ja historiallinen loukkaantumisen kärsimys. Ihminen on erittäin taitava itsensä manipuloija.""

Kyllä asia on meitä suomenkielisiä kiinnostanut jo kauan, mutta vasta nämä vapaat keskustelupalstat ovat tuoneet sen koko kansalle tiedoksi, tai yleensä niille jotka käyttävät nettiä. Mielipideosastot esimerkiksi Hesarissa ovat kautta aikojen boikotoineet tätä aihetta.

Itse olen kiinnostunut lukemaan vanhoja Suomen Kuvalehtiä, joita on kertynyt arkistooni jo useita satoja eri vuosilta. Tosin en niitä ole tämän pakkoruotsin takia ostanut, vaan yleisen ajan hengen ja kulttuurin tavat aistiakseni, erityisesti sodan aikana..

Vastaani kuitenkin tulee hyvin usein usein avointa kritiikkiä ruotsinkielisiämme kohtaan jopa Ruotsiakin kohtaan kuten, " Mutta kielikysymyksen tulenarkuuden huomioon ottaen odotamme, että niin kuin me annamme Ruotsin huolehtia omista asioistaan, mekin huolehdimme omamme.(SK. 1957) "Me vanhemman polven ihmiset olemme eläneet nekin ajat, jolloin suomen kieli oli syrjitty ja tunteneet sen suhteen katkeruuttakin. Me olemme myös kieltäytyneet ottamasta Ruotsin auliisti tarjoamia neuvoja kieliolojemme järjestämiseksi...""

Viimeksi lukemani Oloneuvoksen kolumni vuodelta 1957, jossa hän mm. kertoo kuinka "ruotsinkielisten pitäisi panna tunteet taskuun ja otettaisiin järki avuksi, niin myöntäisimme ulkoministeriömme nuodattaman yhden nimen käytännön ainoaksi oikeaksi. Ulkomaalaisten on yleensäkin vaikea ymmärtää Suomessa vallitsevaa laajaa kaksikielisyyttä, vielä vähemmän sitä että paikkakunnillakin on kaksi toisistaan täysin poikkeavaa nimeä.""

Tämä käytäntö on vain tullut vuosien myötä vielä räikeämmin esille nyt, kun meillä on huomattavasti enemmän muun maalaisia kuin ummikko ruotsinkielisiä, joita on laskettu olevan vain 16.000 henkeä. Liekö oikea tieto, niin sen jätän muille:)

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Toki on muunmaalaisia ja -kielisiä otettava huomioon. Uusia kielipalvelujärjestelmiä voikin rakentaa tätä silmällä pitäen. Yleensä haasteena eivät ole pelkästään ummikot, vaan myös ihmiset, joille ei ole tarpeeksi hyvää kielitaitoa voidaakseen tulla toimeen tyydyttävästi esim. asioidessaan lääkärillä, tai vaikkapa mielenterveyspalveluja saadessaan, joka vaati hyvää tunnekielen hallintaa, tai lähettäessään muodollisia sanankäänteitä vaativia työmeilejä.

Suomenruotsalaisissa on tutkimusten mukaan Etelä-Suomessa 20-30 % heitä, jotka kokevat jonkinasteista haittaa yhteiskunta- ja työelämässä siitä, että eivät osaa suomea tarpeeksi hyvin. Tämän jälkeen tämä luku nousee muualla maassa aika tasaan sen mukaan mikä on ruotsinkielisten osuus omalla kotiseudulla. Arvio voisi olla, että Suomessa on n. 100 000 ruotsinkielistä (Jaskan arvio on 116 000), jotka tarvitsevat vähintään tiettyjä ydinpalveluita omalla kielellään.

Suomenruotsalaisten itseluottamus käyttää suomea arkiaskareisssa on tutkimuksi vertaillessa keskimäärin sama kuin suomalaisen itseluottamus lähteä hoitamaan asioita englanniksi, esim. saada asiansa oikein selitetty lääkärille, tai autonkorjaajalle.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Kuten Kalle Isokallio Jälkiviisaissa ehdotti: pakkoruotsitusrahat ruotsinkielisten suomenopintoihin.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin Vastaus kommenttiin #44

Jaa, että ensin kolme kertaa enemmän toista-kotimaista kuin suomenkielisillä kouluissa, elinikäinen kielikylpy, ja sitten pitäisi vielä opiskella...

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi Vastaus kommenttiin #46

Kunhan pärjää eikä tarvitse valittaa.

Jonas Hellgren Vastaus kommenttiin #46

"Jaa, että ensin kolme kertaa enemmän toista-kotimaista kuin suomenkielisillä kouluissa, elinikäinen kielikylpy, ja sitten pitäisi vielä opiskella..."

Tässä näkyy läpi koko pakkoruotsin syy. Koska ruotsinkielisten on järkevää opiskella suomea eläessään suomenkielisessä suomessa, täytyy suomenkielistenkin rangaistuksesksi opiskella ruotsia.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin Vastaus kommenttiin #58

Minähän en nyt ottanut kantaa pakkoruotsiin, vaan siihen, että moni on kielitaitokattonsa saavuttanut, eivätkä voi oppia enemmän tai paremmin suomea. En sen muistuttaminen, että joillakin on hankalampi kieliarki kuin sinulla ole mikään "rangaistus".

Käyttäjän tuomosalovaara kuva
Tuomo Salovaara

"Suomenruotsalaisissa on tutkimusten mukaan Etelä-Suomessa 20-30% heitä, jotka kokevat jonkinasteista haittaa yhteiskunta- ja työelämässa siitä, että eivät osaa suomea tarpeeksi hyvin."

Kannattaisi varmaan kohentaa suomen taitoa. Suomenkielisten ruotsintaidolla ei palvelu parane. Sehän on moneen kertaan todettu.

Jaakko Häkkinen

Jan-Erik Andelin:
"Minusta maan ja kansan identiteetti myös muotoutuu sen mukaan mihin kulttuuripiiriin se kuuluu tai mihin se vastaavasti ottaa etäisyyttä. Jos Vapaan kielivalinnan kannattajilla olisi joku selkeä vastavisio eliitin Nordenhuumalle, niin tämä olisi helpompaa."

Mikä ihmeen vastavisio? Minä ja me laajemminkin vastustamme ulkoa/ylhäältäpäin tuputettua identiteettiä. Meidän vastavisiomme on, että ihminen saa itse määritellä oman identiteettinsä! Jos hän kokee olevansa viikinkien, kantagermaanien, saamelaisten tai kantauralilaisten jälkeläinen ollessaan suomalainen, niin kaikin mokomin. Jos hän haluaa sympata Ruotsia, Viroa, Venäjää tai Zimbabwea, niin kaikin mokomin.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Jan-Erik Andelinin mielestä vapaaehtoisessa ruotsin opiskelussa "väijyvä kauheus" on jonkinlainen dominoefekti: lapsi menee sen jälkeen pesuveden mukana. Onko sellaisesta esimerkkejä?
Olen ollut Nordplus-vaihdossa mm. Norjassa ja Erasmus-vaihdossa Itävallassa, mutta se ei ole perustunut kielen taitoon, vaan ammatilliseen vaihtoon.

1940-luvulla moni luki pitkän saksan ja lyhyen englannin, 1960-luvulla jo suurin osa pitkän englannin ja lyhyen saksan. 1970-luvulta kaikilla on ollut pakollinen ruotsi. Jos 2010-luvulla ruotsista tulisi vapaavalintainen, se olisi vain yksi muutos tässä ketjussa.

Nyt kannattaisikin pysähtyä kysymään, mitä kulttuuris-identiteetillisiä, erityisen vahingollisia seurauksia kustakin muutoksesta on ollut?
Sen tiedämme, että meillä on yhä ollut pulaa mm. venäjän, saksan, ranskan ja espanjan, sekä nykyisin vaikkapa kiinan osaajista.
Onko meillä jokin erityinen pula tai haitta, joka voidaan johtaa siitä, että meillä on kroonisesti liian vähän ruotsin osaajia? Jos on, miten olisi parasta toimia?
Identifioidaanko minut tämän kommentin perusteella Norden-vihaajaksi? (jota en tietenkään ole)

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Olen samaa mieltä siitä, että varsinkin venäjän taidon puute on valtava. 34 prosenttia lasten vanhemmista pitää sitä englannin jälkeen tärkeänä kielenä, mutta kuitenkin vain kaksi prosenttia lukee sitä kouluissa. Samalla Suomella olisi tästä suuri etu muuhun EU:hun verrattuna, jossa vain neljä prosenttia kansalaisista ilmoittaa osaavansa venäjää.

Suomen kouluissa olisi erinomainen mahdollisuus aloittaa venäjä A2-kielenä 5. luokalta. Sen ei pitäisi olla ylivoimaisen vaikeata, kun ruotsinkielisissä kouluissa aloitetaan samanaikaisesti englannin opiskelut. Jos ei tähän mahdollisuuteen tartuta, kysyn, että tartutaanko sitten kun pakkoruotsi on poistunut tieltä, ja venäjä voidaan valita 7. luokalla?

Seppo Saari: Onko meillä jokin erityinen pula tai haitta, joka voidaan johtaa siitä, että meillä on kroonisesti liian vähän ruotsin osaajia? Jos on, miten olisi parasta toimia?

On. Kielilain kirjain ei aina toteudu ruotsinkielisten palvelujen järjestämisessä. Eikä sen oikeasti tarvitsekaan, ei ainakaan siinä laajuudessa, jota RKP usein, monesti symbolisyistä vaatii. Ihmisten kaksikielisyys leviää, ja todellinen tarve saada omankielistä palvelua vähenee koko ajan. Mutta tietyillä ydinaloilla kuten terveys ja hoiva, oikeus ja etuus sekä turvallisuus, kielilain olisi toteuduttava saumattomasti.

Tätä ei tietenkään hoideta laajalla pakollisella ruotsilla, vaan siirtymällä alueellisiin ja ammatti- ja virkakohtaisiin kielivaatimuksiin.

- - -
Sanavalinta "väijyvä kauheus" oli, merkittäköön pöytäkirjaan, Jussi Linjaman (posti 12). En itse lähtisi argumentoimaan niin dramaattisesti. :-)

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Kyllä siellä oven takana metsässä hirviö vaanii. Vähän samaan tapaan kuin Australiassa:

http://www.youtube.com/watch?v=9zdmqV2iDN8

Toimituksen poiminnat