Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto Kommentoin poliittisia aiheita puolueettomasti, liukuvan äänestäjän paikalta arvioiden.

Ruotsinkieliset palvelut vyöhykemallin pohjalta

  • Kielivyöhykkeet
    Kielivyöhykkeet
  • Ruotsinkielisten absoluuttiset määrät
    Ruotsinkielisten absoluuttiset määrät

Alueelliset erot kielitaidossa

 Kansalliskieliselvityksen mukaan ruotsinkielisten koulujen oppilaista 40 % on kaksi(äidin)kielisiä ja 60 % yksikielisiä ruotsinkielisiä. Vähemmistö ruotsinkielisistä siis osaa suomea toisena äidinkielenä tai lähes äidinkielen veroisesti. Kielitaitoa arvioidaan kymmenportaisella asteikolla; seuraavassa toisen kotimaisen keskimääräinen kirjallinen taitotaso matalimmasta korkeimpaan:

A1.1, A1.2, A1.3, A2.1, A2.2, B1.1, B1.2, B2.1, B2.2, C1.1

- kaksikielisillä ruotsinkielisillä äidinkielen veroinen suomi = B1.2 (7/10)

- yksikielisillä ruotsinkielisillä A-suomi = A2.1 (4/10)

- yksikielisillä suomenkielisillä B-ruotsi = A1.3 (3/10)

 Yksikielisillä ruotsinkielisillä suomen taitotaso on siis vain yhden pykälän parempi kuin suomenkielisten ruotsin taitotaso siitäkin huolimatta, että runsaat 80 % ruotsinkielisistä opiskelee A1-suomen (alkaa viimeistään 3. luokalla) ja lähes kaikki suomenkieliset B1-ruotsin (alkaa 7. luokalla).

 Niitä ruotsinkielisiä, joille suomi on käytännössä yhtä hankala ja vieras kieli kuin suomenkielisille ruotsi, on kansalliskieliselvityksen mukaan jopa 60 % eli suunnilleen 174 000. Folktingetin esitteessä mainittiin, että 20 %:lla ruotsinkielisistä on heikko tai olematon suomen taito.

 On luultavaa, että nämä heikosti ja välttävästi suomea osaavat keskittyvät alueille, joilla yhteiskunnassa voi toimia ja pärjätä ruotsiksi. Heille pakkosuomi on kielitaidon perusteella lähes yhtä tarpeeton kuin suomenkielisillä alueilla pakkoruotsi. Suomessa on 15 kuntaa, joissa ruotsi on enemmistökieli, ja näissä kunnissa asuu noin 111 000 ruotsinkielistä. Suurella todennäköisyydellä nämä 111 000 ruotsinkielistä lukeutuvat niihin 174 000:een yksikielisesti ruotsinkieliseen, koska olisi epätodennäköistä, ettei henkilö olisi kehittänyt suomen kielen taitoaan, mikäli hänen pärjäämisensä yhteiskunnassa riippuisi siitä.

 Sen sijaan esimerkiksi Helsingissä, Turussa, Vaasassa ja Porvoossa lähes kaikki ruotsinkieliset lienevät käytännössä kaksikielisiä (joko kaksiäidinkielisiä tai ainakin sujuvasti kaksikielitaitoisia) eli kuuluvat siihen kansalliskielitutkimuksen mainitsemaan 40 %:iin. Onkin tärkeä tiedostaa näiden kahden erilaisen ruotsinkielisen maailman olemassaolo. Palvelujen tasossa näyttää Kuntaliiton kielibarometrin mukaan (s. 10) tapahtuvan notkahdus silloin, kun ruotsinkielisiä on alle 20 %: kaikissa tällaisissa kunnissa ruotsinkielisten palvelujen taso on keskimääräistä huonompi. Niinpä tähän kohtaan voidaan myös asettaa porras.

 

Eri maailmat

 Ruotsinkielisiä on manner-Suomessa noin 265 000 ja Ahvenanmaalla lähes 29 000. Finlandssvensk eli Suomenruotsi voidaan jakaa seuraaviin pääalueisiin (Ahvenanmaa mukana vertailun vuoksi):

1. Ahvenanmaa: 16 kuntaa, joissa kaikissa ruotsinkieliset ovat enemmistönä. Asukkaita yhteensä 28 653, joista ruotsinkielisiä 26 132 (91,2 %; 9,8 % kaikista ruotsinkielisistä). Tällä alueella yhteiskunnassa voi toimia ruotsiksi.

 Ahvenanmaa: Mariehamn, Finström, Geta, Hammarland, Jomala, Saltvik, Sund, Eckerö, Lemland, Lumparland, Brändö, Föglö, Kumlinge, Kökar, Sottunga, Vårdö.

 

2. Svenskfinlandin ydinvyöhyke: 15 kuntaa, joissa ruotsinkieliset ovat enemmistönä. Asukkaita yhteensä noin 156 000, joista ruotsinkielisiä noin 111 000 (keskimäärin 71,2 %; kaikista manner-Suomen ruotsinkielisistä 41,9 %); ks. lista sivulta 4. Tällä alueella yhteiskunnassa voi toimia ruotsiksi.

 Pohjanmaa: Larsmo, Pedersöre, Korsnäs, Uusikaarlepyy, Närpiö, Maalahti, Kruunupyy, Vöyri, Korsholm, Pietarsaari, Kristiinankaupunki.

 Varsinais-Suomi: Kemiönsaari, Länsi-Turunmaa.

 Uusimaa: Raasepori, Inkoo.

 

3. Svenskfinlandin sisävyöhyke: 9 kuntaa, joissa ruotsinkieliset ovat vähemmistönä mutta heitä on vähintään 20 %. Asukkaita yhteensä noin 170 000, joista ruotsinkielisiä noin 54 000 (keskimäärin 31,8 %; kaikista manner-Suomen ruotsinkielisistä 20,4 %). Tällä alueella yhteiskunnassa voi toimia vielä melko hyvin ruotsiksi, tosin heikko suomen kielen taito jo rajoittaa elämää.

Pohjanmaa: Kaskinen, Vaasa.

Varsinais-Suomi:

Uusimaa: Hanko, Loviisa, Sipoo, Kauniainen, Lapinjärvi, Porvoo, Siuntio.

 

4. Svenskfinlandin ulkovyöhyke: 9 kuntaa, joissa ruotsinkielisiä on alle 20 %, mutta kunnat ovat vielä kaksikielisiä. Asukkaita yhteensä noin 1 330 000, joista ruotsinkielisiä noin 85 000 (keskimäärin 6,4 %; kaikista manner-Suomen ruotsinkielisistä 32,1 %). Tällä alueella yhteiskunnassa ei voi käytännössä toimia ilman suomen kielen taitoa.

Pohjanmaa: Kokkola.

Varsinais-Suomi: Turku.

Uusimaa: Kirkkonummi, Myrskylä, Espoo, Helsinki, Lohja, Vantaa.

Kymenlaakso: Pyhtää.

 

5. Suomenkielinen Suomi: Loput lähes 300 kuntaa (ennen aivan äskettäisiä kuntaliitoksia) ovat suomenkielisiä, ja niissä on asukkaita noin 3 786 000, joista ruotsinkielisiä noin 15 000 (0,4 %; kaikista manner-Suomen ruotsinkielisistä 5,7 %). Tällä alueella yhteiskunnassa ei voi tulla toimeen ilman suomen kielen taitoa.

 

Ruotsinkielinen väestöpohja

 Ruotsinkielisiä on manner-Suomessa 265 000 ja Ahvenanmaa mukaan lukien yhteensä 290 000. Selvä enemmistö manner-Suomen ruotsinkielisistä (94 %) asuu ruotsinkielisten kotiseutualueella eli Svenskfinlandissa (kielilain mukaan kunnat, joissa ruotsi on ainoana tai toisena virallisena kielenä). Tämän väestöpohjan ja tiiviyden pitäisi riittää siihen, että ruotsinkieliset palvelut voitaisiin tuottaa pääosin omalta pohjalta. Ruotsinkielisiä on enemmän kuin asukkaita esimerkiksi Vatikaanissa, Liechtensteinissa, Monacossa, Samoalla, Tongalla tai Andorrassa, ja vain hieman vähemmän kuin Islannissa, Bahamalla ja Maltalla.

 Pohjanmaan ruotsin- ja kaksikielisistä kunnista 11/14 kuuluu Svenskfinlandin ydinalueeseen (2), samoin Varsinais-Suomen ruotsin- ja kaksikielisistä kunnista 2/3. Uudenmaan ruotsin- ja kaksikielisistä kunnista vain 2/15 kuuluu ydinalueeseen (2), 7/15 sisäalueeseen (3) ja 6/15 ulkoalueeseen (4). Uudenmaan suurimmat kaupungit kuuluvat ulkoalueeseen, mutta läntinen ja itäinen Uusimaa eivät merkittävästi eroa toisistaan.

 

Palvelujen järjestäminen vyöhykkeiden pohjalta

 Äidinkieliset palvelut kuuluvat perusoikeuksiin, ja kansallisille vähemmistöille ne taataan yleiseurooppalaisellakin tasolla. Kansalliskieliselvityksen mukaan kuitenkin 40 % ruotsinkielisistä osaa suomea toisena äidinkielenä tai lähes äidinkielen veroisesti. Tämä käsittänee käytännössä lähes kaikki Svenskfinlandin ulkovyöhykkeen (4: 32,1 %) sekä suomenkielisen Suomen (5: 5,7 %) ruotsinkieliset. Olisi tarpeen kartoittaa tarkasti näiden ruotsinkielisten todellinen suomen kielen taito ja halu käyttää suomea, jotta nähtäisiin, kuinka moni oikeasti tarvitsee ja toivoo ruotsinkielisiä palveluja.

 Sen sijaan ne runsaat 60 %, jotka ovat yksikielisesti ruotsinkielisiä, joiden suomen kielen taito on heikko tai välttävä ja jotka todennäköisimmin vastaavat niitä noin 60 %;ia, jotka asuvat tiiviisti Svenskfinlandin ydinvyöhykkeellä (2: 41,9 %) ja sisävyöhykkeellä (3: 20,4 %), tarvitsevat ehdottomasti ruotsinkielisiä palveluja. Sisävyöhykkeellä ruotsinkieliset palvelut ovat mitä ilmeisimmin vielä tarpeellisia, ja lisäksi ne on siellä myös käytännössä mahdollisia turvata: Kuntaliiton kielibarometrin perusteellahan palvelutason keskiarvoraja menee suunnilleen 20 % vähemmistöosuuden kohdalla.

 Sen sijaan ulkovyöhykkeellä (4: ) ruotsinkielisten palvelujen vaatimuksista voitaisiin ehkä jo joustaa: tällä alueella lienee erittäin harvinaista törmätä ruotsinkieliseen, joka ei puhuisi ja kirjoittaisi moitteetonta suomea (siinä määrin kuin suomenkielisetkin kirjoittavat "moitteetonta" suomea; kaikilla aloilla ei oikeakielisyys luonnollisestikaan ole pääasia).

 On korostettava sitä, ettei ruotsinkielisten asemaa eikä oikeutta identiteettiinsä ja kieleensä tule heikentää, vaikka todettaisiinkin, että ulkovyöhykkeen (4: 32,1 %) kunnissa ja suurissa kaupungeissa ei olisi todellista tarvetta ruotsinkielisille palveluille ja siksi päädyttäisiin tekemään muutoksia vallitsevaan tilanteeseen eli kielilain kielitaitovaatimuksiin. Ruotsi voi edelleen säilyä toisena kansalliskielenä, ja valtio voi näin ollen tukea ruotsinkielisiä kouluja, lehtiä sekä radio- ja TV-tarjontaa. On erittäin tärkeää painottaa sitä, ettei viranomaisten kielitaitovaatimusten järkeistäminen vastaamaan todellista tarvetta suinkaan ole askel kohti ruotsinkielisten sulauttamista suomenkieliseen enemmistöön.

 Ruotsinkielisten enemmistö on vapaaehtoisesti ottanut askeleen kaksiäidinkielisyyteen, kun peräti 40 % heistä (tai ainakin nuorista) elää kaksikielisissä perheissä ja on joko kaksiäidinkielisiä tai sujuvasti kaksikielitaitoisia. Olisikin tärkeää muuttaa käytäntöä sellaiseksi, että henkilö voisi rekisteröidä itselleen kaksi äidinkieltä. Nyt kaksikieliset on rekisteröity pääasiassa ruotsinkielisiksi, mikä vääristää todellista ruotsinkielisten palvelujen tarvetta ylöspäin. Tuskinpa kaksiäidinkieliset ruotsinkieliset haluaisivat vain kiusallaan vaatia ruotsinkielisiä palveluja, vaikkei niille olisi todellista tarvetta.

 

Palvelut ja pakkoruotsi

 Palvelukysymys ei liity kovinkaan kiinteästi pakkoruotsikysymykseen. Se kuitenkin liittyy siihen siten, että pakkoruotsia on perusteltu palveluilla. Vastauksena ruotsinkielisten palvelujen turvaamiseen pakkoruotsi on kuitenkin epäonnistunut: neljän vuosikymmenen pakkoruotsin jälkeenkin suomenkielis-enemmistöisten kaksikielisten kuntien ruotsinkieliset palvelut ovat heikot, mikä nähdään Kuntaliiton kielibarometrin taulukon tuloksista.

 Ruotsinkielisten palvelujen turvaamiseksi olisikin syytä keksiä toimivampia toimintamalleja samalla kun epäonnistuneesta valtakunnanlaajuisesta pakkoruotsista luovuttaisiin. Kielilain tarkoittamien viranomaisten täsmäkouluttaminen ruotsin intensiivikursseilla olisi yksi tapa – varmasti tehokkaampi kuin valtakunnanlaajuinen pakkoruotsi, eikä ketään silloin pakotettaisi turhan takia opiskelemaan ruotsia niin kuin nyt: vain erittäin pieni prosentti ihmisistähän päätyy kielilain tarkoittamiin viranomaistehtäviin

 Lakien mukaan ei ole perusteltua vaatia kahden kielen taitoa jokaiselta yksittäiseltä viranomaiselta: riittäisi, että tarjolla on kummankin kielen osaajia, vaikka sitten yksikielitaitoisia. Esimerkiksi Kelan toimistossa ja terveyskeskuksissa riittäisi hyvin, että vastaanotossa olisi tavoitettavissa suomenkielinen ja ruotsinkielinen asiakaspalvelija tai hoitaja, ja ruotsinkielisillä voisi olla ruotsinkielinen omalääkärinsä ihan samalla tavalla kuin tietyllä kirjaimella alkavilla tai tietyssä kaupunginosassa asuvilla voi olla omalääkäri. Erikieliset palvelut voitaisiin silti hoitaa saman katon alla.

 Kentällä toimivilta poliiseilta ja ambulanssin ensihoitajilta sen sijaan kaksikielitaitoisuutta pitäisi luultavasti edelleenkin vaatia: ihmishenki voi riippua siitä, ymmärtääkö viranomainen asiakastaan täydellisesti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Mielenkiintoinen esitys. Tieto, että peräti 60 % suomenruotsalaisista elää kaksikielisissä perheissä koskee todennäköisesti lapsiperheitä, kaikkien suomenruotsalaisten talouksien kohdalla luku lienee noin 35 %. Tuo suhdeluku muuttuu nyt yllättävän nopeasti.

Jaakko Häkkinen

Tässä minulla oli nolosti lipsahtanut prosentit väärin päin: 60 % onkin yksikielisesti ruotsinkielisiä. Juttu on nyt korjattu, ja seurauksena sisävyöhyke (3) pääsi palvelujen osalta turvattuun asemaan.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Kielikysymys on tärkeä muistaa kuntarakenteita uudistettaessa.

Käyttäjän tuomosalovaara kuva
Tuomo Salovaara

"Kielikysymys on tärkeä muistaa kuntarakenteita uudistettaessa."

Kylläpä sitä on muistettukin. Kielilakia muutettiin juuri niin, että mahdollinen tuleva suomenkielinen 80000 asukkaan Suur-Kotka muuttuu kaksikieliseksi liitoskunta Pyhtään 450:n ruotsinkielisen vuoksi.

Jaakko Häkkinen

"Kylläpä sitä on muistettukin. Kielilakia muutettiin juuri niin, että mahdollinen tuleva suomenkielinen 80000 asukkaan Suur-Kotka muuttuu kaksikieliseksi liitoskunta Pyhtään 450:n ruotsinkielisen vuoksi."

Siinä ei ole kyllä mitään järkeä! kaksikielinen alle prosentin tähden? Johan se pykälissäkin sanotaan, että kuntaliitokset pitää pyrkiä tekemään kielipoliittisesti järkevästi.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen Vastaus kommenttiin #7

Kuntien ei tarvitsisi olla maantieteellisiä kokonaisuuksia, vaan ne voisivat olla joukko ns. enklaaveja, jos se olisi kielipoliittisesti suotavaa.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin Vastaus kommenttiin #8

Kuntalaisella on tästä vuodesta alkaen oikeus valita terveyspalveluita naapurikunnasta 12 kk:n jaksoina (oma naapurikunta markkinoi niitä jo).

Samaan malliin ruotsinkielisillä (ja muunkielisillä) voisi myös asuessaan mikrovähemmistöinä jollakin alueella olla oikeus saada palvelunsa ruotsinkieliseltä "virtuaalikunnalta", tai jättää optio käyttämättä ja ottaa palvelu "normaalina" suomenkielisenä palveluna.

Virtuaalikunta/maakunta voisi tuottaa palvelut itse, ostaa ne asiakkaan omalta kunnalta, tai yksityiseltä puolelta.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama Vastaus kommenttiin #7

Kaksikieliseksi toki pääsee nollallakin prosentilla. Kokkolan seudulla Lohtaja, Kälviä ja Ullava oppivat yhdessä yössä kaksikielisiksi ja Halsua, Kannus ja Toholampi lienevät seuraavat.

Jaakko Häkkinen

Kuntarakennelaki:
"Kuntajakoa muutettaessa tulee pyrkiä kielellisesti yhteensopiviin alueisiin, joissa turvataan suomen- ja ruotsinkielisen väestön oikeudet saada palveluja omalla kielellään samanlaisten perusteiden mukaan."
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/2009169...

Sekä kielellinen yhteensopivuus että palvelujen turvaaminen toteutuvat parhaiten, kun ruotsinkielispitoiset kunnat yhdistyvät ruotsinkielispitoisten kuntien kanssa. Se olisi kaikkien etu. Miksei lakia noudateta kaikissa tapauksissa?

Enklaavi/virtuaalikuntamalliakin pitäisi hahmotella.

Käyttäjän Jan-ErikAndelin kuva
Jan-Erik Andelin

Ongelma on siinä, että perinteisen kuntakäsityksen mukaan - "yhtenäinen maa-alue, jossa ihminen saa kaikki tarvitsemansa peruspalvelut, jotka kuntalaiset yhdessä kustantavat solidaarisesti" - näitä alueita ei voi juuri konstruioida järkevästi.

Hyvä esimerkki on Pyhtää. Edellisessa kuntafuusiossa 2010, Suur-Loviisaa muodostettaessa, maantieteellisesti eristäytynyt osa fuusioituvasta Ruotsinpyhtäästä jätettiin Pyhtäälle, ilman mitään kieliaspektia. Samaan aikaan olisi ollut luonnollista liittää Pyhtään ruotsinkielisiä alueita Loviisaan. Mutta kunnan noin 450 ruotsinkielistä eivät asu uuden Loviisan rajan tuntumassa, vaan hajautetusti ympäri kuntaa. Kunnan ainoa ruotsinkielinen koulu ei ole sekään maantieteellisesti "Svenskfinlandin" päässä kuntaa.

Toinen asia on, että muut järkisyyt monesti puoltavat kunnan yhdistymistä johonkin muuhun rakenteelliseen suuntaan kuin "Svenskfinlandiin" päin. Hyvä esimerkki oli Inkoon yritys yhdistyä sote-yhteistyön kautta sisämaahan päin Siuntion ja Lohjan kanssa, kun "ruotsinkielinen" akseli taas olisi ollut rannikkoa pitkin Raaseporin (ent. Tammisaaren) suuntaan.

Joskus on väläytelty Varsinais-Suomen ja Länsi-Uudenmaan kaikkien kuntien yhdistymistä yhdeksi ruotsinvoittoiseksi suurkunnaksi. Siellä perinteisen kuntanäkemyksen mukaan etäisyydet olisivat rannikko- ja saaristo-oloissa valtavat ja kuntatoimintojen logistiikka hyvin hankala.

Käyttäjän ArkoSalminen1 kuva
Arko Salminen

Mielenkiintoisia tilastoja ja karttoja. Huomautan kuitenkin seuraavaa:

1. Ahvenanmaata ei pidä laskea mukaan, jos puhutaan Suomen kielilainsäädännöstä, koska lait eivät koske Ahvenanmaata. Ahvenanmaalaiset katsovat, että Ahvenanmaa on osa Suur-Tukholmaa. Lippu jo kertoo kaiken.

2. En hyväksy Svenskfinland-sanan käyttöä, koska suomenruotsalaiset tarkoittavat sillä koko Suomen rannikkoa. Suomessa on vain kaksi Svenskfinlandia: Pohjanmaa sekä Turunmaa, jolla tarkoitan Raaseporia ja sen länsipuolta aina Ahvenanmaalle saakka.

Raaseporin sijoittuminen kartalla:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thu...

3. "Heille pakkosuomi on kielitaidon perusteella lähes yhtä tarpeeton kuin suomenkielisillä alueilla pakkoruotsi. Suomessa on 15 kuntaa, joissa ruotsi on enemmistökieli, ja näissä kunnissa asuu noin 111 000 ruotsinkielistä. Suurella todennäköisyydellä nämä 111 000 ruotsinkielistä lukeutuvat niihin 174 000:een yksikielisesti ruotsinkieliseen, koska olisi epätodennäköistä, ettei henkilö olisi kehittänyt suomen kielen taitoaan, mikäli hänen pärjäämisensä yhteiskunnassa riippuisi siitä."

Edellisessä on paha ajatusvirhe. Yksikielisesti ruotsinkielisten pärjääminen ruotsiksi johtuu pitkälle siitä, että suomenkieliset on pakotettu kommunikoimaan heidän kanssaan ruotsiksi eli johtuu virkamiesten pakkoruotsista. Tilannetta voi verrata Ahvenanmaahan, joka on yksikielisesti ruotsinkielinen ja jonka kanssa Suomen viranomaiset ovat velvoitettuja kommunikoimaan ruotsiksi.

Jotta Suomessa pärjää vain ruotsilla, pitää alueen olla suurempi kuin yksi kunta. Käytännössä tällainen alue on vain Pohjanmaa, kuten Wikipedian kartasta tulee hyvin esille ja ehkä myös Turun rannikko eli Turunmaa, johon kuuluu mm. Raasepori:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thu...

Kaksikielisiä alueita Suomessa ovat vain etelä- ja länsirannikko ja suurin osa näistä alueista on kartassa vaaleansinisellä eli suomenkieliset ovat alueella enemmistö.

4. "Äidinkieliset palvelut kuuluvat perusoikeuksiin, ja kansallisille vähemmistöille ne taataan yleiseurooppalaisellakin tasolla."

Perusoikeudet eli käytännössä perustuslaki on kielten osalta Suomen sisäinen asia ja takaa omakieliset palvelut vain suomen- ja ruotsinkielisille. Tätäkin voidaan kuitenkin muuttaa. Tietääkseni mikään kansainvälinen Suomea sitova sopimus ei vaadi vähmmistöille omakielisiä palveluita, vaan esim. kansallisten vähemmistöjen suojelua koskeva puiteyleissopimus toteaa seuraavasti (valtiosopimus 2/1998, 10 artikla):

"Alueilla, joilla asuu perinteisesti tai huomattava määrä kansallisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä, sopimuspuolet pyrkivät mahdollisuuksien mukaan varmistamaan olosuhteet, joissa vähemmistökieltä voitaisiin käyttää heidän ja hallintoviranomaisten välisissä suhteissa, mikäli he sitä vaativat ja tällainen vaatimus vastaa todellista tarvetta."

http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsviite/1998/...

EDELLINEN TUO PÄINVASTOIN ESILLE, että ruotsinkielisiä palveluja pitäisi järjestää Suomessa vain siellä, missä on sellaisia ruotsinkielisiä, jotka eivät osaa suomea. Tällä hetkellä ruotsin osaamista vaaditaan KOKO SUOMESSA valtion virkamiehiltä (kielitaitolaki 6 §).

5. "Sisävyöhykkeellä ruotsinkieliset palvelut ovat mitä ilmeisimmin vielä tarpeellisia, ja lisäksi ne on siellä myös käytännössä mahdollisia turvata: Kuntaliiton kielibarometrin perusteellahan palvelutason keskiarvoraja menee suunnilleen 20 % vähemmistöosuuden kohdalla."

Tässäkin on ajatusvirhe, koska viitataan nykytilanteeseen, joka on se, että palvelut on järjestetty kaikkia suomenkielisiä koskevalla pakkoruotsilla. Kun pakkoruotsi poistetaan, palvelut organisoidaan ja ruotsinkielisiä yliopistojen kiintiöitä muutetaan niin, että ruotsinkielisiä koulutetaan enemmän suorittavan työn aloille, niin palvelut paranevat. Toisaalta tällä hetkellä on niin, että suomenkieliset ovat niitä, jotka eivät saa palvelua "Svenskfinlandissa" suomeksi eli Pohjanmaalta sekä Raaseporista tulee jatkuvati tapauksia, joissa ruotsinkieliset ovat kieltäytyneet palvelemasta viranomaisissa suomenkielisiä suomeksi.

6. "Palvelukysymys ei liity kovinkaan kiinteästi pakkoruotsikysymykseen."

Ei liity ollenkaan. Ei mitään muutakaan julkista palvelua pakoteta kouluissa eikä voida pakottaa, koska kansalaiset eivät ole viranomaisten palveluksessa. Ei Suomen terveydenhuoltoa ylläpidetä sillä, että peruskoulussa on sairaanhoitajan opintoja pakollisena, ei pelastustoimia ylläpidetä sillä, että peruskoulussa on palomiehen opintoja pakollisena jne.

PS. Länsi-Turunmaa on nykyään Parainen.

Jaakko Häkkinen

Jokainen määritelköön, mitä tarkoittaa Svenskfinlandilla. Itse käsitettä se ei huononna.

Ei ole ajatusvirhettä - ei ruotsinkielisessä kunnassa ruotsiksi pärjääminen todellakaan ole riippuvainen siitä, että pieni suomenkielinen vähemmistö käyttää ruotsia!

Toimituksen poiminnat