Jaakko Häkkisen kuiva politiikkasivusto Kommentoin poliittisia aiheita puolueettomasti, liukuvan äänestäjän paikalta arvioiden.

"Suomalainen maa" – pakkoruotsin vastustajien virheellinen käsitys

  • Muinaishämeen leviäminen (länsimurteet)
    Muinaishämeen leviäminen (länsimurteet)
  • Muinaishämeen jälkeläiskielimuodot
    Muinaishämeen jälkeläiskielimuodot
  • Muinaiskarjalan leviäminen (itämurteet)
    Muinaiskarjalan leviäminen (itämurteet)
  • Muinaiskarjalan jälkeläiskielimuodot
    Muinaiskarjalan jälkeläiskielimuodot

 

Tässä kirjoituksessa ruodin ehkä yleisintä pelkän pakkoruotsin (ei siis pakkosuomen) vastustajien perustelua: "Suomi on suomalainen maa." Tämän kirjoituksen luettuasi ymmärrät, miksi kyseinen argumentti on perusteeton eikä oikeuta yhtään mitään.

 Heti aluksi korostan kannattavani vapaata kielivalintaa. En kuitenkaan kannata sellaista epäsymmetristä mallia, missä vain pakkoruotsi poistetaan suomenkielisiltä, vaan tasavertaista mallia, jossa myös pakkosuomi poistetaan ruotsinkielisiltä. Tästä aiheesta enemmän muissa kirjoituksissani: "Suomeen Sveitsin malli" http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/136346-suomeen-sveitsin-kielimalli ja "Objektiivinen kielipoliittinen muistio" http://www.elisanet.fi/alkupera/Kielipoliittinen.pdf.

 Seuraavaksi esittelen Suomen alueen kielellisen historian sellaisena kuin se kielitieteen tulosten valossa näyttäytyy. Yritän pitää katsauksen lyhyenä, ja palaan kielipoliittiseen argumentaatioon tämän kirjoituksen lopussa.

 

Esihistoriallisia kielenvaihtoja Suomen alueella

 Kielenvaihdolla tarkoitetaan tilannetta, jossa jonkin alueen väestö omaksuu uuden kielen ja hylkää alkuperäisen kielensä. Uusi ekspansiivinen kieli leviää tällöin aikaisemman vetäytyvän kielen kustannuksella. Yleensä kielenvaihtoon liittynee jonkinlainen geenivirtakin, koska kieli ei leviä joen yli huutamalla vaan edellyttää seka-avioliittoja, mutta tämän geenivirran yksilöiminen vuosituhansien kuluttua saattaa olla hankalaa. (Suomalaisten kielellistä ja geneettistä alkuperää käsittelen toisessa kirjoituksessani: http://jaska.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/137064-suomalaisten-alkupera)

 

1. Paleoeurooppalaiset kielet

 Suomen valtion alueella on jääkauden jälkeen puhuttu useita eri kieliä. Alueen ensimmäisten asukkaiden kielen nimeä emme tiedä, koska emme tiedä, mitä nimeä asukkaat käyttivät itsestään, emmekä tiedä, mihin kielikuntaan heidän kielensä kuului. Siksi on keksitty nimitys paleoeurooppalainen: paleoeurooppalaisia (~ muinaiseurooppalaisia) kieliä ovat kaikki ne tuntemattomat muinaiskielet, joista emme tiedä mitään, koska voimakkaan ekspansiiviset kielikunnat kuten indoeurooppalainen ja uralilainen kielikunta ovat syrjäyttäneet ne täysin.

 Nämä kadonneet muinaiskielet olivat nimettömyydestään huolimatta todellisia: niistä on jäänyt jälkiä myöhempiin kieliin, joko lainasanoina tai paikanniminä. Esimerkiksi eräitä sekä suomen kielen että naapurikielten avulla tyydyttävästi selittämättömiä paikannimiä on pidetty mahdollisesti jo paleoeurooppalaisilta perittyinä; esimerkkeinä mainittakoon Saimaa, Päijänne ja Imatra. Tällaiset paikannimet ovat aina opaakkeja eli läpinäkymättömiä, toisin kuin selvästi suomen kielen aineksista muodostetut paikannimet kuten Kuusijärvi tai Haapavesi.

 Suomen varhaisimmat asukkaat, jotka ehtivät tänne nykyajoitusten mukaan jo yli 10 000 vuotta sitten, eivät vielä puhuneet uralilaista/suomalais-ugrilaista kieltä. Tämä tiedetään kahdesta syystä: ensiksikään uralilaisen kielen leviäminen ei vielä tuolloin ollut alkanut, vaan esi- ja kantauralia puhuttiin vielä 6 000 vuoden ajan suppeammalla alueella kaukana Suomen itäpuolella. Vasta noin 4 000 vuotta sitten kantaurali alkoi levitä Euroopan itäisimmästä reunasta, Volgan mutkan ja Uralvuoriston väliseltä alueelta länteen ja itään.

 Toiseksi Lapissa, Suomessa ja Suomen itäpuolisilla alueilla näkyy puhutun paleoeurooppalaisia kieliä, joiden alueelle uralilaiset kielet levisivät. Näiden kielten jäljille päästään kartoittamalla sellaisten sanojen levinneisyyttä, joissa on aikaisemmille uralilaisille kielentasoille vieraita äänneyhtymiä. Tällaisia on erityisesti mordvasta alkaen läntisimmissä kielissä, ja ne on luontevinta selittää paleoeurooppalaisiksi lainasanoiksi. Uusien lainasanojen mukana näihin kieliin kotiutui vieraita äänneyhtymiä, aivan kuten suomeen ovat myöhemmin kotiutuneet sananalkuiset konsonanttiyhtymät ruotsista lainattujen sanojen mukana.

 

2. Luoteisindoeurooppalainen kieli

 Viime vuosituhannen lopulla oletettiin, että uralilainen kieli olisi levinnyt Suomeen jo tyypillisen kampakeramiikan mukana noin 6 000 vuotta sitten ja että lähes tuhat vuotta myöhemmin etelästä Suomen rannikkovyöhykkeelle levinnyt nuorakeraaminen eli vasarakirveskulttuuri liittyisi luoteisindoeurooppalaisen kielen puhujiin. Nyt Suomen uralilaistuminen näyttää myöhentyneen ainakin kahdella vuosituhannella, kun taas nuorakeraamisen kulttuurin indoeurooppalaisuus ei ole muuttunut mihinkään. Suomessa oli siis indoeurooppalaisen kielen puhujia aikaisemmin kuin uralilaisen kielen puhujia – ainakin tilapäisesti.

 Nuorakeraaminen kulttuuri edusti nimittäin kokonaisuutena aivan vierasta tulokaskulttuuria, joten ei ole käytännössä mahdollista, että kulttuuri olisi voinut levitä tänne ilman tulokaskielen puhujia. On tietysti aivan eri asia, kuinka nopeasti tulokkaat sulautuivat kampakeraamikkoihin, mutta on myös mahdollista, että tulokaskieli pääsi voitolle. Emme siis tiedä, puhuttiinko etelä- ja länsirannikolla paleoeurooppalaista vai indoeurooppalaista kieltä uralilaisten saapuessa Suomeen. Itämerensuomessa ja saamessa on luoteisindoeurooppalaisia lainasanoja, muttei tiedetä, missä ne on omaksuttu, koska nuorakeraamisia kulttuureja levisi idässä Keski-Volgalle saakka. Tällaiset lainasanat on siis voitu omaksua jo Suomen itäpuolella.

 Joka tapauksessa ajallisesti toinen Suomen alueelle ehtinyt kielikunta näyttäisi olevan indoeurooppalainen (noin 3 000 eaa.). Rannikkovyöhykkeellä on saattanut tapahtua kivikauden lopulla kielenvaihto alkuasuttajien paleoeurooppalaisesta kielestä luoteisindoeurooppalaiseen kieleen.

 

3. Kantasaame

4. Kantagermaani

5. Kantasuomi

 Saamea on puhuttu suurimmassa osassa Suomea ennen suomen kielen leviämistä, poikkeuksena ehkä aivan lounaisin rannikkovyöhyke, jonne näyttää tulleen keskikantasuomen puhujia jo varhain. Samaan aikaan Suomen rannikkovyöhykkeeltä on jälkiä kantagermaanisista paikannimistä. Näiden kolmen kielen keskinäistä saapumisjärjestystä on ainakin toistaiseksi mahdoton päätellä, koska todisteet muista kuin alueen nykyisestä kielilinjasta (kantasuomesta suomeen) perustuvat kielikontakteihin. Kantagermaanisiksi selitetyt paikannimet kuten Eura, Kymi ja Karjaa ovat säilyneet suomenkielisen väestön käytössä, joten kantasuomalaiset ovat mitä todennäköisimmin olleet alueilla pian kantagermaanien jälkeen, tai läheisillä seuduilla jo näitä ennen.

 Mielenkiintoisimpia tapauksia ovat sellaiset paikannimet, joissa germaaninen elementti on ensin lainattu saameen ja vasta sen jälkeen saamelaisten antama paikannimi suomeen, kuten Uotso-/Uosso-, Mella-/Mello- ja Raasa-/Raasi- (ks. http://www.elisanet.fi/alkupera/Jatkuvuus2.pdf s. 8). Toistaiseksi esitetyt tapaukset edustavat hieman kantagermaania myöhempää luoteisgermaanisen murteen tasoa tai ovat saamelaisen äänneasun perusteella ajoitettavissa kantagermaania myöhäisemmiksi, joten saamelais-germaaniset kontaktit Suomessa näyttävät alkaneen hieman myöhemmin kuin itämerensuomalais-germaaniset kontaktit, jotka alkoivat Suomen alueella arviolta noin 500 eaa. Kantasaamelaisia on silti periaatteessa voinut asua Suomessa aikaisemminkin, mutta kauempana sisämaassa.

 Lähes koko Suomessa on siis tapahtunut varhaisella rautakaudella kielenvaihto paleoeurooppalaisesta kielestä saameen, lounaisella rannikkovyöhykkeellä ehkä vanhakantaisesta indoeurooppalaisesta kielestä paikoin germaaniin ja itämerensuomeen mutta mahdollisesti myös saameen. 

 

6. Länsisuomi (< muinaishäme)

 Vaikka keskikantasuomi, joka levisi Suomeen Virosta jo ensimmäisen vuosituhannen puolimaissa eaa., olikin suomen kielen suora edeltäjä, ei suomen kielen erilliskehitys alkanut vielä tällöin; keski- ja myöhäiskantasuomi ovat nimittäin myös kaikkien muiden itämerensuomalaisten kielten suoria edeltäjiä. Ilmeisesti Lounais-Suomen kantasuomalainen siirtokunta oli niin pieni ja sen asukkaat niin riippuvaisia lähtöalueestaan, että kieli päivittyi vielä pitkään Virosta: siellä tapahtuneet muutokset, jotka johtivat keskikantasuomesta myöhäiskantasuomeen, levisivät Suomeen saakka vielä lähes tuhannen vuoden ajan. Tämä tiedetään, koska kantasuomen kielentasot on suhteutettu germaanisiin kielentasoihin ja koska kanta- ja luoteisgermaanin tasoa edellyttävät paikannimet ovat periytyneet suoraan nykysuomeen (ks. edellinen linkki).

 Suomen kielen erilliskehitys alkaa vasta siinä vaiheessa, kun Lounais-Suomen siirtokunnan kieli lakkaa päivittymästä Virosta ja alkaa kehittyä omaan suuntaansa. Tämä tapahtuu suunnilleen ensimmäisen vuosituhannen puolimaissa ajanlaskun alun jälkeen. Tätä itsenäistä kielimuotoa voidaan kutsua muinaislänsisuomeksi tai muinaishämeeksi, ja se on suomen kielen länsimurteiden yhteinen esimuoto. Vuoteen 1000 jaa. tultaessa muinaishämettä puhuttiin pohjoisessa suunnilleen koko Pohjanlahden itärannalla aina Pohjois-Ruotsiin saakka (Kvenland), ja idässä kieli oli levinnyt Laatokan rannoille saakka (kuvat 1 ja 2).

 Kielen päivittyminen keski- ja myöhäiskantasuomen kautta muinaishämeeseen ei ole varsinainen kielenvaihtotapaus, koska kielet edustavat saman kielilinjan peräkkäisiä tasoja (vanhempaiskieli ja jälkeläiskieli), mutta olosuhteet ovat kuitenkin verrannollisia: alueen ulkopuolelta tuli toisenlaisen kielimuodon puhujia, joiden kieli syrjäytti alueen alkuperäisemmän (tässä tapauksessa vanhakantaisemman) kielimuodon. Toisaalta paikannimistön jatkuvuus osoittaa, että kokonaan päivityskieli ei korvannut paikallista kieltä, mutta samahan koskee myös "todellisia" kielenvaihtoja: saamea ja germaania ei enää puhuta Lounais-Suomessa, mutta niiden puhujista on paikannimistöllinen jatkuvuus alueen nykyisiin suomenkielisiin.

 Lounais-Suomessa ainakin aikaisemmat germaanin ja saamen puhujat vaihtoivat kielensä länsisuomeen, ja tulkinnanvaraisesti voidaan käsitellä myös kantasuomalaisen kielen päivittymistä kielenvaihtona. Idempänä ja pohjoisempana alkoi ehkä paikoitellen kielenvaihto saamesta länsisuomeen, mutta se prosessi jäi tässä vaiheessa vielä kesken.

 

7. Itäsuomi (< muinaiskarjala)

 Rautakauden lopussa eli toisen vuosituhannen alussa jaa. Suomeen levisi idästä toinen kantasuomen jälkeläiskieli, muinaiskarjala. Etelä-Karjalassa se kehittyi suomen kielen kaakkoismurteiksi ja Etelä-Savossa savolaismurteiksi, mutta muinaiskarjala vaikutti myös peräpohjalaismurteiden syntyyn (kuvat 3 ja 4). Vuosituhannen puolimaissa edelleen savolaismurteet levisivät laajalle alueelle itäistä ja keskistä Suomea ja jopa Pohjanmaan sisäosiin.

 Itä-Suomen eteläosissa tapahtui kielenvaihto länsisuomesta itäsuomeen, ja pohjoisempana alkoi kielenvaihto saamesta itäsuomeen.

 

8. Ruotsi

 1100-luvulla lounaissaaristoon ja paikoin rannikolle alkoi asettua ruotsinkielisiä. Seuraavina vuosisatoina ruotsalaisasutus levisi Uudellemaalle ja Pohjanmaalle. Paikannimistön perusteella kaikilla alueilla – jopa saaristossa – oli kuitenkin ruotsalaisten tullessa jo pysyvää länsisuomalaisasutusta. Vuosisatojen kuluessa mainitut rannikkovyöhykkeet muuttuivat ruotsinkielisiksi, eli tapahtui kielenvaihto länsisuomesta ruotsiin. Kaupungeissa tietysti on aina asustanut monenkielistä väkeä, mutta maaseutu oli ruotsinkielistä.

 

9. Suomi 2.0

 Nykysuomi, joka pitkän yhtenäistymiskehityksen ja 1800-luvun murretaistelun jälkeen vakiintui kansankielten eli länsi- ja itäsuomen kompromissiksi, on jatkuvasti vallannut alaa muilta kieliltä: rannikkoalueilla se on syrjäyttänyt kielenvaihdon kautta ruotsia ja Lapissa saamea. Tämä prosessi jatkuu edelleen, ja perhetasolla kaksikielisyys johtanee jossain vaiheessa ykköskielen vaihtoon ja lopulta kakkoseksi jääneen alkuperäisen kielen hylkäämiseen eli täydelliseen kielenvaihtoon.

 Esimerkiksi Uudenmaan paikannimistö vilisee kielirajanimiä kuten Ruotsinkylä, Hämeenkylä jne. Ruotsinkielinen vyöhyke on ulottunut Keski-Uudellemaalle saakka, ja laajan pääkaupunkiseudun suomalaistuminen on vasta pääasiassa viimeisten sadan vuoden aikana tapahtuneen kaupungistumisen seuraus.

 

Yhteenveto kielenvaihdoista

 Suomen alueella on esihistoriallisena aikana eli ennen nykysuomea puhuttu ainakin kahdeksaa eri kieltä. Vähimmilläänkin on tapahtunut kaksi kielenvaihtoa (idässä paleoeurooppa → saame → itäsuomi), enimmillään jopa kuusi kielenvaihtoa (lounaisrannikolla mahdollisesti paleoeurooppa → luoteisindoeurooppa → germaani → kantasuomi → länsisuomi → ruotsi → nykysuomi).

 

 

Paluu kielipolitiikkaan

 Edellä esitetty katsaus on välttämätön Suomen kielitilanteen ymmärtämiseksi, joten toivon että lukija silmäili sen läpi. Suomen alueen nykyisistä kielistä vanhin on saame (kaikki kolme Suomen alueella puhuttua saamelaiskieltä ovat Etelä-Suomessa puhutun kantasaamen jälkeläisiä), jota on puhuttu täällä arviolta suunnilleen 2 500 vuotta. Länsisuomalaismurteiden taustalla olevaa muinaishämettä on puhuttu Suomen alueella nykykielistä toiseksi kauimmin, suunnilleen 1 500 vuotta. Itäsuomalaismurteiden taustalla olevaa muinaiskarjalaa ja ruotsia on puhuttu täällä lähes 1 000 vuotta – tosin jos menetetty Karjala laskettaisiin mukaan, varhaistuisi muinaiskarjala hieman.

 Suomi on maa, jonka alueella on pitkään elänyt ja edelleen elää eri kieliryhmiä. Kielialueet ovat vuorollaan levinneet toisten kielten kustannuksella ja jälleen vetäytyneet uusien ekspansiivisten kielten tieltä; osa kielistä on kokonaan kadonnut. Aikaisemmin Suomen alueen valtakieli oli saame, nykyään suomi. Ruotsinkielisten osuuskin on välillä ollut paljon suurempi kuin nykyään.

 

Suomalaisten valtio?

 Suomi ei ole suomalaisten valtio. Suomi on suomenkielisten, ruotsinkielisten ja saamenkielisten valtio. Suomi olisi suomenkielisten valtio ainoastaan silloin, jos valtion rajojen sisäpuolella ei olisi mitään muita vanhoja kielialueita. Suomen valtion asukkailla on yhteinen kansalaisuus mutta vanhastaan kolme eri äidinkieltä (ja kansallisuutta/etnisyyttä). Valtion tehtävä on huolehtia yhtä lailla saamenkielisten ja ruotsinkielisten oikeuksista, kielestä ja kulttuurista kuin suomenkielistenkin oikeuksista, kielestä ja kulttuurista.

 Valtio on nimetty suurimman kieliryhmän mukaan, mutta nimen perusteella ei pidä kuvitella, että Suomen tasavalta olisi suomalaisten maa, jonka tarkoituksena olisi ajaa pelkästään suomenkielisten etua. Suomalaiset nyt vain sattuvat olemaan suurin kieliryhmä siinä valtiossa, jonka mielivaltaisesti vedetyt rajat erottavat naapurialueista. Jos Suomi kuuluisi Ruotsiin tai Venäjään, suomenkieliset eivät olisi maan suurin kieliryhmä. Nytkään kaikki suomenkieliset alueet eivät kuulu Suomen valtioon, eikä Suomeen kuulu pelkästään suomenkielisiä alueita.

 Kielialueilla ja valtionrajoilla ei ole mitään kiinteää yhteyttä, eikä valtion rajoilla siksi voi perustella kielipolitiikkaa. Sattuman oikusta johtuvaan enemmistöasemaan vetoaminen muiden kieliryhmien oikeuksien vähentämiseksi on täysin epäoikeudenmukaista; näin toimiva suomalainen ei varmastikaan kannattaisi tätä perustetta, mikäli suomi olisikin vähemmistökielen asemassa. On myös epäloogista ja kaksinaismoralistista vaatia Ruotsin suomalaisvähemmistön asemaan parannuksia, jos samaan aikaan vaatii Suomen muuttamista yksikieliseksi maaksi.

 

Valtion taso vai kuntien taso?

 Ei ole mielekästä tarkastella kielipolitiikkaa valtion tasolla, koska ihmisten arkielämä ei ilmenny valtion tasolla vaan kuntien tasolla. Jokapäiväinen kanssakäyminen, koulu, työ, kauppa ja palvelut ilmenevät kuntatasolla, usein vieläpä yhden ainoan kunnan sisällä. Silloinkin kun esimerkiksi työmatka tapahtuu kuntarajan yli, se harvemmin tapahtuu kielialueelta toiselle. Vuosikymmenien mittakaavassa kielialueet ovat pysyviä, mikä osoittaa, että muutto kielialueelta toiselle on vähäistä. Ihmiset elävät mieluiten omankielisessään ympäristössä.

 Tietyn vanhan edelleen tai vielä hiljattain enemmistöasemassa olleen kieliyhteisön kunnista muodostuva kielialue muodostaa ihmisten arkisen elinpiirin. Suomalainen kielialue kattaa suurimman osan Suomen valtion pinta-alasta. Ruotsalainen kielialue kattaa rannikkovyöhykkeet etelässä ja lännessä sekä saariston ja Ahvenanmaan, ja kielialue on elinvoimainen: ruotsinkielisiä on vielä noin 291 000. Saamelainen kielialue kattaa Pohjois-Lapin, mutta saamenkielisiä on enää pari tuhatta; elvytystoimilla Suomen alueen saamelaiset kieliyhteisöt voidaan vielä pitää elinvoimaisina.

 Kielipolitiikan perustaksi pitäisi ottaa todelliset kielialueet, täysin riippumatta alati muuttuvista ja mielivaltaisista valtioiden rajoista. Suomen valtion alueelle on sattunut osumaan kolme ikivanhaa kielialuetta: saamelainen, suomalainen ja ruotsalainen. Saamelainen ja ruotsalainen kielialue ovat jatkuvasti kutistumassa, ja sivistysvaltion on tehtävä kaikkensa säilyttääkseen nämä kielet elinvoimaisina niiden omalla alueella. Valtion enemmistökielen paine ja enemmistökielen puhujien suurempi absoluuttinen lisääntymisnopeus johtaa joka tapauksessa kierteeseen, jossa vähemmistökieliryhmien suhteellinen osuus jatkuvasti pienenee.

 

Ruotsin tilanne = saamen tilanne

 Eikö olisi vain kohtuullista, että ruotsinkielisillä olisi oikeus tulla toimeen äidinkielellään ikivanhalla kotiseudullaan? Heidän tilanteensa ei mitenkään eroa saamenkielisten tilanteesta: heidänkin perinteinen kotiseutualueensa on vasta hiljattain alkanut muuttua suomenkielis-enemmistöiseksi. Kielipolitiikan lähtökohdaksi tulisikin ottaa kielialueet, ja virallisia eli "pakkokieliä" olisivat vain alueellisesti suuret kielet.

 Pihtiputaalla, missä alle prosentti asukkaista puhuu muuta kuin suomea äidinkielenään, ei ole mitään tarvetta pakkoruotsille, kun taas Närpiössä, missä lähes 90 % asukkaista on ruotsinkielisiä, ei ole mitään tarvetta pakkosuomelle. Pihtiputaan viralliseksi kieleksi riittää suomi ja Närpiön viralliseksi kieleksi riittää ruotsi. Kaksikielisiä kuntia voisi edelleen olla, mutta prosenttirajaa olisi syytä muuttaa mielekkäämmäksi; tätä käsittelen Objektiivisessa kielipoliittisessa muistiossani (http://www.elisanet.fi/alkupera/Kielipoliittinen.pdf).

 Suomessa voisi toimia hyvin Sveitsin malli: valtiossa on useita virallisia kieliä (Suomen poliittisessa terminologiassa kansalliskieliä), mutta kullakin niistä on oma kotiseutualueensa, jolla ne ainoastaan ovat virallisia (http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/136346-suomeen-sveitsin-kielimalli). Tämä malli on erittäin taloudellinen, koska kieli on virallinen vain alueella, jossa todella on tietynkielinen ympäristö. Kielialueita voi olla vaikka miten monta – Sveitsissä niitä on neljä, Suomessa niitä olisi kolme.

 Vaatimuksissa ei pidä vauhtisokeutua. On erittäin järkevää vaatia pakkoruotsin poistamista lähes täysin suomenkielisistä kunnista, mutta johdonmukaisuus ja puolueettomuus säilyttäen täytyy samalla vaatia aivan yhtä turhan pakkosuomen poistamista lähes täysin ruotsinkielisistä kunnista. Kuluneina vuosikymmeninä muuttoliike maan sisällä on ollut massiivista, mutta silti kielialueet ovat säilyneet ennallaan. Tämä kertoo siitä, että ihmiset muuttavat enimmäkseen oman kielialueensa sisällä.

 Jos joku ruotsinkielinen haluaa elää koko elämänsä omalla kielialueellaan opettelematta lainkaan suomea, se hänelle sallittakoon. Aivan samoin on sallittava suomenkielisen elää omalla kielialueellaan opettelematta lainkaan ruotsia. Nykyinen järjestelmä, jossa sekä suomen että ruotsin kieli ovat koko maassa virallisia ja siksi kaikissa suomenkielisten kuntien kouluissa on pakkoruotsi ja ruotsinkielisten kuntien kouluissa on pakkosuomi, on täysin kestämätöntä resurssien haaskausta.

  

Suomi ei ole suomalaisten valtio. Suomi on suomenkielisten, ruotsinkielisten ja saamenkielisten valtio. Parhaimmin ja taloudellisimmin kolmen vanhan kielialueen todellisuus tulisi huomioiduksi Sveitsin mallissa, jossa kunkin kielialueen vallitseva kieli (tai vallitsevat kielet) olisi alueen kuntien virallinen kieli.

 

Kuvat isompina:

http://www.elisanet.fi/alkupera/Muinaishamalaiset.png

http://www.elisanet.fi/alkupera/Muinaishame.png

http://www.elisanet.fi/alkupera/Muinaiskarjalaiset.png

http://www.elisanet.fi/alkupera/Muinaiskarjala.png

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (45 kommenttia)

Jaakko Häkkinen

HUOMIO!
Lukekaa kirjoitus ennen kuin kommentoitte, niin säästymme turhalta toistolta.

Käyttäjän JormaVesa kuva
Jorma Vesa

Kiitos erittäin hyvästä kirjoituksesta!

Vanhana kunnon pessimistinä pidän kuitenkin ehdottamaasi Sveitsin mallia liian hyvänä meille, sillä eihän se aja pakkoruotsin (tai pakkosuomen) asiaa.

Käyttäjän ryyti kuva
jarmo ryyti

Kysymys on siitä,että päätöksenteko ko. asiassa (ruotsin/suomen opiskelu) siirretään valtion viranomaisilta kansalaisille itselleen.
Ei siitä mitään rakettitiedettä tarvitse tehdä.

Jaakko Häkkinen

Et kuitenkaan kiistäne sitä, että on mielekästä opiskella alueensa valtakieltä? Vai kannatatko ajatusta, että suomenkielisellä alueella voisi jättää suomen kokonaan opiskelematta?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Suomi ei ole suomalaisten valtio. Suomi on suomenkielisten, ruotsinkielisten ja saamenkielisten valtio."

Näin voisi sanoa mikäli nämä toisesta kieliryhmästä periytyvät eivät määrittelisi itseään suomalaiseksi. Miksi eivät määrittelisi?

Jaakko Häkkinen

Jarmo Makkonen:
"Näin voisi sanoa mikäli nämä toisesta kieliryhmästä periytyvät eivät määrittelisi itseään suomalaiseksi. Miksi eivät määrittelisi?"

Kansalaisuudeltaan he ovat tietysti "suomalaisia" eli Suomen tasavallan kansalaisia. Kansallisuudeltaan eli etnisyydeltään he ovat kuitenkin omia ryhmiään. Tämä on tärkeää tiedostaa, vaikka suomen kieli ei teekään nimityseroa näiden välillä, vaan sanalla "suomalainen" saatetaan viitata kumpaan tahansa.

Kansalaisuudesta voitaisiin käyttää nimitystä "suomilainen" aivan kuten "venäjäläinen" (ei-venäläiset Venäjän valtion asukkaat) ja "lappilainen" (Lapin asukas, ei lappalainen eli saamelainen).

Käyttäjän kolhi kuva
Jaakko Kölhi

Tämä on mielenkiintoinen kysymys.

Minä näen kahden sijasta kolme erillistä käsitettä: kansalaisuus (citizenship), kansallisuus (nationality) ja etnisyys (ethnicity).

Kansallisuus on erotettava etnisyydestä, sillä on kansallisuuksia, eli kansallisia identiteettejä, jotka ovat monietnisiä. Esimerkkinä suomalaisuus, joka kattaa etnisten suomalaisten eli suomenkielisten ohella suurimman osan suomenruotsalaisista sekä hurjan määrän pienempiä vähemmistöjä, kuten suomenmustalaiset, suomenvenäläiset, suomentataarit jne.

Haluan korostaa, että näiden vähemmistöryhmien edustajat eivät ole suomalaisia vain muodollisen kansalaisuutensa kautta, vaan nimenomaan kansalliselta identiteetiltään (eivät tosin kaikki, on pieni määrä suomenruotsalaisia, jotka pitävät itseään kansallisuudeltaan ruotsalaisina). Vastaesimerkkinä on esimerkiksi hiljattain Suomen kansalaisuuden saanut maahanmuuttaja, joka pitää itseään edelleen kansalliselta identiteetiltään esim somalina ja joka on vain käytännön syistä hankkinut itselleen Suomen passin.

Vielä parempi esimerkki monietnisestä kansallisuudesta on amerikkalaisuus, jota ei edes ole olemassa etnisyytenä. Tai ei ollut, nykyään on, noin 15 % amerikkalaisista ilmoittaa etniseksi taustakseen amerikkalainen.

Käyttäjän juka39 kuva
juhani kaimio

Loistava kirjoitus! Tältä pohjalta saataisiin ratkaisua ikävä ja kansan yhtenäisyyttä rasittava ja kuluttava kielipoliittinen kiista.

Mutta...kun on RKP ja sen apupuolueet, eritoten Kokoomus.

Mauri Hyhkö

Venäjä, Kiina, Intia ja Yhdysvallat muiden muassa ovat valtioita joissa on satoja äidinkieliä ja yksi hallinnollinen kieli jota useimmat tai ainakin monet maan kansalaiset osaavat. Sopisiko malli meillekin?

Jaakko Anttila

Belgia ja Luxemburg ovat esimerkkejä maista, joissa on kolme virallista kieltä.

Belgia on kahtiajakautunut maa: teollistumisen aikakaudella vauras ranskankielinen Vallonia ja agraarinen ja köyhempi Flanderi. Tilanne on vaihtunut päinvastaiseksi: Vallonia on köyhtynyt ja taantunut alue, kun taas Flanderi edustaa kehittynyttä ja vaurasta tietoyhteiskuntaa. Toisen maailmansodan jälkeen vuosisatoja Preussiin kuulunut saksankielinen raja-alue liitettiin Belgiaan.

Belgiassa on kolme tasavertaista virallista kieltä: ranska, flaami ja saksa.

Luxemburgissa on kolme virallista kieltä. Ranska on virallinen hallintokieli, saksa on perinteinen kirkon ja koulujen kieli ja väestön oma letzeburgin kieli sai virallisen kielen aseman vasta vuonna 1975.

Jaakko Häkkinen

http://fi.wikipedia.org/wiki/Belgia#Kielet
"Belgiassa on kolme virallista kieltä, hollanti, ranska ja saksa. Kullakin kielellä on hallinnollisesti itsenäinen kieliyhteisön asema."

Belgia näyttää siis edustavan myös suunnilleen Sveitsin mallia erillisine kielialueineen.

http://en.wikipedia.org/wiki/Languages_of_Belgium
"In national politics, politicians can choose which of the three official languages they want to speak. In Belgian parliament, simultaneous interpretation is available for those who require it."

Parlamentissa simultaanitulkataan erikielisten puhujien puheet!

"Education is provided by the Communities, Dutch in the Flemish Community (Flanders and Brussels), French in the French Community (Wallonia and Brussels), German in the German-speaking community. Education in other languages is prohibited in government-funded schools (except for foreign language subjects of course, and in higher education where English is increasingly used)."

Hallituksen rahoittamissa kouluissa opetetaan vain kielialueen omalla kielellä! Miksei tämä toimisi Suomessakin?

Allu Hukka

Venäjän tasavalloilla on omat viralliset kielensä, samoin Kiinan autonomisilla alueilla ja Intian osavaltioilla. Jopa Yhdysvalloissa on osavaltioita, joissa virallinen kieli on muu kuin englanti, virallinen asema on mm. espanjalla, navajolla ja havaijilla.

Jaakko Häkkinen

Jaakko Kölhi:
"Kansallisuus on erotettava etnisyydestä, sillä on kansallisuuksia, eli kansallisia identiteettejä, jotka ovat monietnisiä. Esimerkkinä suomalaisuus, joka kattaa etnisten suomalaisten eli suomenkielisten ohella suurimman osan suomenruotsalaisista sekä hurjan määrän pienempiä vähemmistöjä, kuten suomenmustalaiset, suomenvenäläiset, suomentataarit jne."

Kyllä, hyvin perusteltu. Kansallisuus ei mene aina yksi yhteen etnisyyden kanssa.

Mauri Hyhkö:
"Venäjä, Kiina, Intia ja Yhdysvallat muiden muassa ovat valtioita joissa on satoja äidinkieliä ja yksi hallinnollinen kieli jota useimmat tai ainakin monet maan kansalaiset osaavat. Sopisiko malli meillekin?"

Yksi hallinnollinen kieli toimii Yhdysvalloissa, koska erikieliset ovat ripoteltuna sinne tänne englanninkielisen enemmistön sekaan. Yhdysvalloissa ei ole selviä vanhoja kielialueita. (Intiaanien tilanteessa ilmeisesti pieni lukumäärä, suuri kielten lukumäärä ja yleinen kaksikielisyys jo sukupolvien ajan sanelevat omat rajoituksensa.)

Venäjä on liittovaltio, johon kuuluu useita kansallisia tasavaltoja tai muita hallinnollisia alueita, joilla on omat viralliset kielensä.

Jukka Mäkinen

Blogisti ei ainakaan tässä kirjoituksessa ottanut kantaa pakkoruotsin kantavaan voimaan, korkeakoulutettujen virkamiesten virkamiespakkoruotsiin. Niin kauan tällainen vaatimus on voimassa se merkitsee piilopakkoruotsia kaikille koululaisille jotka haluavat säilyttää mahdollisuuden valtion tai kunnan virkaan.
Ainoa oikea tasa-arvoinen ratkaisu on muuttaa valtionhallinto ja lainsäädäntö yksikieliseksi, suomenkieliseksi.
Siten säästytään sellaisilta naurettavuuksilta kuin esimerkiksi pääministeri Kataisen jokeltelut ruotsin osaamattomuudestaan.

Käyttäjän eskovirri kuva
Esko Virri

Osin ihan järkevääkin tekstiä, mutta:

"Pihtiputaalla, missä alle prosentti asukkaista puhuu muuta kuin suomea äidinkielenään, ei ole mitään tarvetta pakkoruotsille, kun taas Närpiössä, missä lähes 90 % asukkaista on ruotsinkielisiä, ei ole mitään tarvetta pakkosuomelle. Pihtiputaan viralliseksi kieleksi riittää suomi ja Närpiön viralliseksi kieleksi riittää ruotsi"

Närpiö on kyllä (juuri ja juuri lain mukaan) yksikielinen). Tuolla %-määrän perusteella lähes koko Suomi ml. Helsinki muuttuisi yksikieliseksi. Jos Närpiön 5,8% suomalaisvähemmistö ei riitä tuottamaan palveluita suomenkielisille, melkein koko Suomesta pitäisi vastaavasti lakkauttaa kaikki ruotsinkieliset palvelut. On myös tragikoomista että Ahvenanmaa on ainoa alue mikä on yksikielinen vaikka siellä asuu suhteessa saman verran suomenkielisiä kuin Manner-Suomessa ruotsinkielisiä. Manner-Suomessa myös pätee se että enemmistön kielioikeuksia ruotsinkieliset kyllä sortavat ilokseen mutta hirveä ulina lähtee jos Itä-Suomessa ei virkamies puhu ruotsia.

Muuten tuollainen aluemalli olisi ihan hyvä. Pois valtakunnallinen kielipakko ja vaaditaan virkamiehiltä niitä kieliä siellä missä niitä tarvitaan. Tämä auttaisi mm. Itä-Suomea joka riutuu pakkoruotsin ehkäisessä tehokkaasti nuorten mahdollisuuden venäjänopiskeluun. Ruotsia kuitenkin opiskelisi vapaaehtoisesti edelleen helposti tarpeeksi suuri määrä nuoria jotka riittäisivät kyllä tuottamaan palveluita niillä alueilla missä sille on kysyntää.

Kielipolitiikan puolelta on kyllä vuosien aikana tullut väsättyä useita kirjoituksia: http://eskovirri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/asiasana...

Alexius Manfelt

Esko hyvä, eihän kukaan kiellä venäjän opiskelua, se on vain halusta ja järjestelyistä kiinni. Kerron tapauksen elävästä elämästä.

Sukulaispoika aloitti menneenä syksynä englannin opiskelun A1 kielenä. Nyt hänen koulussaan tarjottiin mahdollisuus otta A2 kieleksi ranska, saksa tai venäjä.

Nuorimies oli itsenäisesti päättänyt ottaa lisäkielen ohjelmaansa. Vanhemmat eivät oikein tajunneet edes mistä oli kyse, saati saattoivat vaikuttaa hänen päätökseensä.

Rehtori kertoi minulle, että kuhunkin tarjottuun A2 kieleen muodostuu ryhmä tai kaksi. Niin, tuo sukulaispoika valitsi A2 kieleksi venäjän.

Käyttäjän eskovirri kuva
Esko Virri

En tiedä kuinka yleistä tuo on, mutta ainakaan omalla tavallisella ala-asteellani ei ollut mitään mahdollisuutta A2-kieleen. A1-kieli (käytännössä aina englanti) alkoi 3. luokalla ja pakkoruotsi 7. luokalla. Aikaisintaan 8. luokalla annettiin valinnaisten aineiden myötä valita (ainakin) saksa tai ranska. Että hyvin epätasa-arvoiseen asemaan nuoret laitetaan.

Lisäksi monet nuoret eivät yksinkertaisesti ole kyllin lahjakkaita kyetäkseen muiden koulutöiden ohella selviytymään pakollisten KOLMEN kielen lisäksi vielä useammasta (äidinkieli,yleensä englanti, pakkoruotsi).

Jaakko Häkkinen

Jukka Mäkinen:
"Blogisti ei ainakaan tässä kirjoituksessa ottanut kantaa pakkoruotsin kantavaan voimaan, korkeakoulutettujen virkamiesten virkamiespakkoruotsiin. Niin kauan tällainen vaatimus on voimassa se merkitsee piilopakkoruotsia kaikille koululaisille jotka haluavat säilyttää mahdollisuuden valtion tai kunnan virkaan."

En tiedä, miksi tuo nykyjärjestelmä edellyttäisi valtakunnanlaajuista pakkoruotsia. Ruotsinvihaajat tuskin hakevat virkoihin, joissa edellytetään ruotsin taitoa, ja toisaalta vapaaehtoisen ruotsin lukisivat varmasti ne, joita korkeakoulutus hallintovirkaan kiinnostaa.

Suomalaisten ruotsintaito on tunnetusti heiveröinen, vaikka sitä tankataan koko yläaste ja lukio, nimimerkillä "Kahdesti virkamiesruotsin kurssilla istunut." (Katso myös kansanedustajiamme.) Ei olisi vaikea saavuttaa yhtä "sujuvaa" tasoa muutaman kuukauden intensiivikurssilla, mikäli valtionhallinto kiinnostaa.

Jukka Mäkinen:
"Ainoa oikea tasa-arvoinen ratkaisu on muuttaa valtionhallinto ja lainsäädäntö yksikieliseksi, suomenkieliseksi."

Miten se olisi tasa-arvoinen ratkaisu? Suomenkieliset saisivat palvelua äidinkielellään, muut eivät.

Jaakko Häkkinen

Esko Virri:
"Närpiö on kyllä (juuri ja juuri lain mukaan) yksikielinen). Tuolla %-määrän perusteella lähes koko Suomi ml. Helsinki muuttuisi yksikieliseksi. Jos Närpiön 5,8% suomalaisvähemmistö ei riitä tuottamaan palveluita suomenkielisille, melkein koko Suomesta pitäisi vastaavasti lakkauttaa kaikki ruotsinkieliset palvelut."

Sitähän minä juuri ehdotan. :-)

Esko Virri:
"Muuten tuollainen aluemalli olisi ihan hyvä. Pois valtakunnallinen kielipakko ja vaaditaan virkamiehiltä niitä kieliä siellä missä niitä tarvitaan. Tämä auttaisi mm. Itä-Suomea joka riutuu pakkoruotsin ehkäisessä tehokkaasti nuorten mahdollisuuden venäjänopiskeluun. Ruotsia kuitenkin opiskelisi vapaaehtoisesti edelleen helposti tarpeeksi suuri määrä nuoria jotka riittäisivät kyllä tuottamaan palveluita niillä alueilla missä sille on kysyntää."
Täysin samaa mieltä!

Kiitos linkistä, tutustun!

Petri Haapa

Hyvä kielitieteellinen briiffaus Suomen alueellapuhuttujen kielten kehityksestä. Lopun poliittinen argumentointi tämä esityksen perusteella on aika turhaa polemisointia. Viisaat tyypit olisivat voineet tehdä omat johtopäätkösensä ihan itse.

Jaakko Häkkinen

Petri Haapa:
"Viisaat tyypit olisivat voineet tehdä omat johtopäätkösensä ihan itse."

Niin varmaan tekivätkin - viisaille tyypeille ei tarvitsekaan kertoa enää mitään netissä. Sille suurelle enemmistölle taas täytyy. Lukijan yliarvioiminen on yhtä ikävää kuin aliarvioiminenkin: vaikeuttaa viestin perillemenoa. :-)

Mauri Hyhkö

Miten se olisi tasa-arvoinen ratkaisu? Suomenkieliset saisivat palvelua äidinkielellään, muut eivät.
Suomi "monikielistyy" vauhdilla ja esimerkiksi venäjänkielisiä lienee enemmän kuin ruotsinkielisiä jo lähitulevaisuudessa, eikä ainakaan kaikkia palveluita pystyttäne järjestämään kaikkien omalla äidinkielellä. Olisiko järkevää mennä Amerikan malliin ja ottaa käyttöön vain yksi hallintokieli ja lopettaa älyttömät kielikärhämät Porvoon malliin, kun kadun nimikylttien paikkaa vaihdettiin vuoden välein. Sköldvik on minulle aina ollut Sköldvik, eikä mikään perhanan sudeettisavolainen kilpilahti. "En på programmen baserade förtäckningen över de ansvariga redaktörer, som radioansvarighetslaget förutsätter,finns till påseende för allmänheten vid Sommargatan två" ja ihan ulkomuistista neljänkymmenen vuoden takaa.

Jaakko Häkkinen

Mauri Hyhkö:
"Suomi "monikielistyy" vauhdilla ja esimerkiksi venäjänkielisiä lienee enemmän kuin ruotsinkielisiä jo lähitulevaisuudessa, eikä ainakaan kaikkia palveluita pystyttäne järjestämään kaikkien omalla äidinkielellä."

On kuitenkin kohdeltava eri lailla niitä vanhoja kieliryhmiä, jotka tulivat tänne jo kauan ennen kuin huomasivat jäävänsä suomenkielisen enemmistön hallitsemiksi ja armoille...

Maahanmuuttajat eroavat vanhoista kieliryhmistä myös siten, että he edustavat jossain muussa maassa asuvaa kieliryhmää, joka ei ole vaarassa kadota maailmasta, vaikka tänne muuttaneet luopuisivatkin sukupolvien saatossa kielestään.

Mauri Hyhkö

En niele purematta "kielen kuolemista", jiddishin katoamistakin on povattu jo kauan ja Ylemme lähettää uutisia latinaksi vaikkei sitä äidinkielenään puhuvia juurikaan ole. Ei se, että hallintokielenä olisi yleisimmin puhuttu kieli, mielestäni "tapa" muita pienempiä kieliä, jos niitä ei muuten sorsita "Venäjän malliin".

Heikki Keskijärvi

"Sköldvik on minulle aina ollut Sköldvik, eikä mikään perhanan sudeettisavolainen kilpilahti."

Tuokin nimi Sköldvik on todennnäköisesti ruotsinkielinen väännös alkuaan suomenkielisestä nimestä. Kun ruotsalaiset maanryöstäjät tunkeutuivat Ahvenanmaan ja Suomenlahden saaristoon sekä Vaasan ja Pietarsaaren alueille, ko alueet olivat suomalaisten asuttamia. Siksi prof Huldenin johtama suomenruotsalainen tutkijaryhmä on päätynyt tutkimuksessaan Finlandssvenskabebyggelsenamns näihin tuloksiin:

"Svekomaaniset tutkijat ovat pitkään pitäneet itsestäänselvänä, että Pohjanmaan rannikolla oli vain satunnaista suomalaista sesonkikalastusväestöä ennen ruotsalaissiirtolaisuutta. Tätä on perusteltu sillä, että useimmat suomalaisperäiset nimet ovat luontonimiä. Huldén on kuitenkin vakuuttunut siitä, että Pohjanmaan rannikkoväestö on huomattavalta osaltaan suomenkielistä, mutta on ruotsalaistunut ajan myötä. Alkuperältään puhtaasti ruotsalaista on hänen mukaansa vain Pietarsaaren, Vaasan ja Etelä-Pohjanmaan eteläosan väestö.

Myös Uudellamaan ja Varsinais-Suomen rannikolla on kehitys Huldénin mukaan kulkenut samoja latuja. Ruotsalainen siirtolaisuus on kohdistunut aluksi vain saaristoon ja kapealle rannikkokaistalle. Vasta myöhemmin Ruotsin kuningasajalla ovat suomenkieliset kylät ja talot sisämaassa ruotsalaistuneet. "
http://onet.tehonetti.fi/suomalaisuudenliitto/onet...

Ruotsi tuli rannikoillemme maanryöstäjien mukana. Ruotsi oli sorron välinen erityisesti kolmen vuosisadan aikana nuijasodasta lähtien. Historialla ei todellakaan voi perustella pakkoruotsia, vaan ainoastaan sen pikaista poistamista.

Yhtenä askeleena on osallistuminen tähän kansalaisaloitteeseen ja sen levittäminen eteenpäin:

http://www.ruotsivapaaehtoiseksi.fi/

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Kirjoituksessa kerrotaan mitä kieltä on puhuttu missäkin milloinkin. Karttakin on kuin kyseessä olisi den största militärmanövern.

Ikään kuin kielen ainoa ominaisuus olisi sen määrällinen esiintyvyys.

Jos noin olisi, ilmeisesti syy siihen, miksi samalla paikakunnalla samalta sosiaalitaustalta samanlaiseen kouluun tulevista lapsista suomenkielisillä esiintyy masennusta mutta ruotsinkielisillä ei, liittyy ilmeisesti kielten määräsuhteisiin?

Käyttäjän JulesLehtonen kuva
JV Lehtonen

Hyvä, että asiasta tulee esiin erilaisia näkökulmia.
Kannattaa tutustua myös tutkija Pasi Saukkosen uusimpaan tutkimukseen.

Suomen kielipolitiikan muutostarve on ilmeinen.

Valitettavasti suomenkielinen media arkailee asiasta kirjoittamista,
joten joudumme turvautumaan ruotsalaisiin ja brittiläisiin lähteisiin.

http://www.svt.se/nyheter/uutiset/suomi-on-monikie...

http://blogs.lse.ac.uk/europpblog/2013/04/09/finla...

Jaakko Häkkinen

Mauri Hyhkö:
"En niele purematta "kielen kuolemista", jiddishin katoamistakin on povattu jo kauan ja Ylemme lähettää uutisia latinaksi vaikkei sitä äidinkielenään puhuvia juurikaan ole. Ei se, että hallintokielenä olisi yleisimmin puhuttu kieli, mielestäni "tapa" muita pienempiä kieliä, jos niitä ei muuten sorsita "Venäjän malliin"."

Vähemmistökielten puhujien osuus on laskenut jatkuvasti. Enemmistön paine ja seka-avioliitot johtavat yksilötason kielenvaihtoihin.

Seppo Oikkonen:
"Kirjoituksessa kerrotaan mitä kieltä on puhuttu missäkin milloinkin. Karttakin on kuin kyseessä olisi den största militärmanövern.
Ikään kuin kielen ainoa ominaisuus olisi sen määrällinen esiintyvyys.
Jos noin olisi, ilmeisesti syy siihen, miksi samalla paikakunnalla samalta sosiaalitaustalta samanlaiseen kouluun tulevista lapsista suomenkielisillä esiintyy masennusta mutta ruotsinkielisillä ei, liittyy ilmeisesti kielten määräsuhteisiin?"

En hahmota pointtiasi. Masennuksen syyt ovat moninaiset: geenialttius, ympäristötekijät, sosiaaliset tekijät ja yleinen ilmapiiri... Se että joitain eroja havaitaan kieliryhmien välillä johtuu jostakin välittävästä tekijästä, koska kielen itsessään ei ole havaittu vaikuttavan tuolla tavoin ihmismieleen.

Juha Vilhelm Lehtonen:
"Hyvä, että asiasta tulee esiin erilaisia näkökulmia.
Kannattaa tutustua myös tutkija Pasi Saukkosen uusimpaan tutkimukseen.
Suomen kielipolitiikan muutostarve on ilmeinen."

Kiitos linkeistä! "Suomi on monikielinen"... Määritelmäkysymys, koska niistä monesta kielestä kaksi on vielä selvästi ylitse muiden.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Oikkosella on teorioita siitä, että syyt Suomen korkeisiin masennustilastoihin on seurausta Ruotsin vallan alaisuudesta, mikä on tietenkin psykiatrisesta näkökulmasta puppua, mutta hän pitää sitä mielellään yllä luodakseen kaunaisuutta ruotsinkielisiä kohtaan.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Lisää :

...the historical trauma response (HTR) is the constellation of features in reaction to this trauma. The HTR often includes depression, self-destructive behavior, suicidal thoughts and gestures, anxiety, low self-esteem, anger, and difficulty recognizing and expressing emotions. It may include substance abuse, often an attempt to avoid painful feelings through self-medication.

http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/0279107...
http://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id...

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #41

Puhut nyt hieman eri asiasta. Nyt puhutaan kokonaisesta kansakunnasta jonka olisi täytynyt yksissä tuumin traumatisoitua juuri tästä Oikkosen diagnosoimasta syystä. Ihmiset reagoivat traumaattisiin tapahtumiin hyvin yksilöllisesti. Jos joku mahdollisesti on traumatisoivaa, niin sotien käyminen, ja niiden vaikutukset voivat siirtyä seuraavaan polveen yksilöllisissä tapauksissa. Ruotsinkieliset ovat kärsineet sodasta myös. Lisäksi myös ruotsinkieliset lapset kärsivät masennuksesta, joten en jaksa ymmärtää näitä vihjaluja ja kahtiajakoja meihin ja muihin, kun kaikki ovat suomalaisia.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen Vastaus kommenttiin #43

Niin siitä minä en tiedä, kärsivätkö masennuksesta samassa määrin kuin suomenkieliset. Se on kuitenkin mielestäni ihan tosiasia, että suomenkielisten asema ei todellakaan ole historiallisesti kovin häävi. Mitä enemmän luen asiasta (viime aikoina lähinnä Suometarta) sitä enemmän sieltä pomppaa silmille kahtiajako. Se, että sitä kahtiajakoa ei juurikaan enää ole, ei tarkoita, etteikö se vaikuta.

Silti karvat nousee pystyy joka kerta, kun joku "makthavare" avaa suunsa ja sieltä tulee pelkkää etuoikeutta tihkuvaa paskaa. Suomenruotsalaisten oikeudet ja edut verrattuna muihin "vähemmistöihin" ovat suorastaan naurettavan suuret ja ajavatpa ohi vielä ns. enemmistöstäkin monessa kohtaa. Toki se on vähemmistöjen kohdalla länsimaissa suht normaali käytäntö, että tasoitetaan vähän latua, mutta en näe miksi suomenruotsalaiset tarvitsisivat minkäänlaista erityiskohtelua. Hehän ovat suomalaisia, eiks? Murreryhmä, jolla nyt vaan sattuu olemaan ministeri joka hallituksessa, pari verorahoilla rahoitettua tv-kanavaa ja säätiöitä.

Mitä saamelaisilla on? Poronhoito, yksi uutislähetys, lastenohjelma ja sketsiohjelma telkkarissa. Romaneilla? Somaleilla? Venäläisillä?

Kommentoin sitä, että totesit Oikkosen väitteen olevan täyttä puppua. Täyttä puppua se ei ole. Todennäköistä? No jos nyt katsoo "kansantauteja" noihin oirekuvauksiin, niin kyllähän se toki aika hauskasti korreloi. Tosin korrelaatio ei vielä ole todiste mistään. Väitän, että moinen voi myös tarttua täysin "terveeseen". Eli jos muuttaa historiallisesta traumasta kärsivään ympäristöön ja assimiloituu, ei ole mitään syytä, miksi ei myös alkaisi välittää sitä mallia eteenpäin.

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

Petra on siitä lystikäs että hän bätrevetande-tyylillään todistaa juuri sen mitä yrittää kiistää.

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

Hassua on kuitenkin se, että suomenruotsalaiset itse ylläpitävät mielellään näkemystä itsestään jotenkin "kansanhengeltään" pirteämpinä kuin suomenkielisiä -- ja tätä käytetään sitten myös lyömäaseena meitä vastaan aina kun tilaisuus vain tulee. Ja jos tästä sanoo ääneen niin sitä kutsutaan (sanatarkasti) "ennakkoluuloksi".

En minä pitäisi yhtään ongelmallisena väittämää siitä, että suomalaisten herranpelkoisuus ja lammasmaisuus ja siitä seuraava vaikutusmahdollisuuksien puutteen aiheuttama stressireaktio näkyisi jollain tavalla kollektiivisesti. Ovathan esimerkiksi juutalaiset suoraan sanottuna aika paranoideja tietyissä asioissa...

Niin joo, mehän ei saada nostaa mitään tällaista esille koska kaikkihan me ollaan suomalaisia... ;)

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #53

Eivät varsinaisesti suomenruotsalaiset, vaan heitä tutkineet objektiiviset tahot ovat todenneet, että ruotsinkieliset ovat keskimäärin pitkäikäisempiä, terveempiä ja tyytyväisempiä. Syytä ei tarkkaan tiedetä, saattaa olla monenkin asian summa. Esim. Pohjanmaan maanviljelijät ovat tervettä porukkaa.

Mutta se, että joku keksii nostaa syyttävän sormen juuri ruotsinkielisiä kohtaan koska kansallinen masennusalttius on korkea, on huteralla pohjalla, sitähän tässä kritisoin. Mikäs siinä, jos sellaisia mielikuvia tarvitsee oloaan pönkittämään niin siitä vain.

En nyt sanoisi, että suomalaiset yleisesti ottaen olisivat kovin lammasmaisia ja herranpelkoisia. Osa kyllä. Jotain sellaista hattu-kourassa mentaliteettia on nähtävissä, ja siihen saattaa olla historiallisia syitä.

Pekka Salo

" Jos joku ruotsinkielinen haluaa elää koko elämänsä omalla kielialueellaan opettelematta lainkaan suomea, se hänelle sallittakoon. Aivan samoin on sallittava suomenkielisen elää omalla kielialueellaan opettelematta lainkaan ruotsia."

Tuota meidän ei Suomessa pidä tehdä. Sen sijaan meidän tulee kumota 1970-luvulla tehty poliittinen päätös ns pakkoruotsin ja pakkosuomen opetuksesta kaikille kaikkialla. Ruotsin ja suomen kieltä täytyy opettaa kouluissa, mutta oppilaiden pitää saada valita sekä kielet että opiskelumäärät.

Suomea puhutaan vain Suomessa ja on velvollisuutemme ylläpitää tuota kieltä, ettei se kuole sukupuuttoon. Suomen ruotsi ei ole kieli, vaan ruotsin kielen pieni itäinen murre. Sitäkin voimme ylläpitää, mutta joku kohtuu pitää olla kerjätessäkin. Suomen ruotsi aiheuttaa valtavat kustannukset yhteiskunnalle eli veronmaksajille. Suomi tarvitsee ne rahat johonkin hyödyllisempään.

Pakollinen ns virkamiessuomi ja virkamiesruotsi pitää voida osoittaa erillisellä tutkinnolla ei koko ikäluokan pakollisella kielen opettelulla. Pakollisuus on myös rajoitettava vain niihin virkoihin, joissa toista kieltä tarvitaan.

Sveitsin malleja esitetään ratkaisuiksi hyvin moniin asioihin. Niin tähänkin. Sitä maata on hyvin harvoin käytetty todella esimerkkinä. Ehkäpä syystä, että sen käytäntöjen kopiointi ei muualla sujukaan.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Eläs nyt hättäile, kyllä YLE vielä tekee jonkun dokumenttisarjan, jossa todetaan, että suomen kieli ei oikeastaan ole suomalainen, vaan ruotsalaisten juhannushumalassa keksimä sisäpiirivitsi, joka nyt vaan levisi.

Jaakko Häkkinen

Pekka Salo:
"Tuota meidän ei Suomessa pidä tehdä. Sen sijaan meidän tulee kumota 1970-luvulla tehty poliittinen päätös ns pakkoruotsin ja pakkosuomen opetuksesta kaikille kaikkialla. Ruotsin ja suomen kieltä täytyy opettaa kouluissa, mutta oppilaiden pitää saada valita sekä kielet että opiskelumäärät."

Hmmm... tarkoitatko, ettei suomikaan olisi pakollinen suomenkielisissä kunnissa? Entäs maahanmuuttajat, eikö heillä olisi velvollisuutta oppia jokin maan kielistä?

Antti Ukkonen:
"Eläs nyt hättäile, kyllä YLE vielä tekee jonkun dokumenttisarjan, jossa todetaan, että suomen kieli ei oikeastaan ole suomalainen, vaan ruotsalaisten juhannushumalassa keksimä sisäpiirivitsi, joka nyt vaan levisi."

YLE voisi tosiaan laajentaa sketsisarjojen tuotantoon... En ole kielaristi (= kielirasisti), mutta läntisessä Euroopassa on aika monia rumankuuloisia kieliä, joista voisi keksiä hyvän tarinan:
- Tanskan kieli syntyi, kun suomenruotsalaiselta amputoitiin kieli.
- Hollannin kieli syntyi, kun suomenruotsalaisen kurkkuun lensi ampiainen.
- Saksan kieli syntyi, kun suomenruotsalainen sai vesikauhun ja alkoi pärskiä vaahtokuolaa ympäriinsä.
- Ranskan kieli syntyi, kun roomalaisen sotilaan huulet turposivat yhteen niin että hän pystyi tuottamaan enää ö-vokaalin.

Käyttäjän jremes kuva
Juha Remes

Olisihan tässä voinut huonomminkin käydä. Ihan vain esimerkki täältä Irlannista: suurin osa ihmisistä puhuu englantia pääkielenään, vain muutama hassu prosentti osaa sujuvasti alkuperäiskieltä, iiriä. Ekvivalentti olisi siis se, että valtaosa puhuisi ruotsia, ja suomen kielen puhujia olisi vain kourallinen.

pekka numminen

Pakkoruotsi pois ei ruotsinkielisiltä. Tai vaikka kaikilta.

Entä pakkosuomi ruotsinkielisille suomalaisille?

Minulle riittää että suomenkieliset saavat (osittaisen) kielivapauden ja että yleisestä virkamiesruotsista luovutaan.

Minä en ole määräilemässä mitä ruotsinkieliset opiskelevat tai ovat opiskelematta. "Hassuimmat" pakkoruotsittajat leikkisästi puhuvat pakko: -matematiikasta, -historiasta, -biologiasta etc. Minun puolestani ruotsinkieliset saavat opiskella ihan mitä aineita haluavat (siis pakkoenglannin lisäksi), vaikka jättää peruskoulun suorittamatta, ei se ole minulta pois.

Koska mielestäni valtiossa tulee olla yksi yhteinen kieli, niin sen olisi hyvä olla mahdollisimman suuri maailmankieli. Tästä johtuen olisin valmis pakkosuomen sijasta pohoismaiseen tyyliin: kaikille pakkoenglanti ja suomi- tai ruotsi äidinkielen mukaan.

Koska jokainen opiskelisi englantia, ja koska englantia ilman pakkoakin osataan kohtuullisen hyvin niin käytännössä kaikkialla Suomessa saisi palvelut englanniksi. Tämän lisäksi lähes aina suomeksi ja joskus ruotsiksi. Tulevaisuudessa joskus myös venäjäksi.

Palkattaessa henkilökuntaa pitäisi siis hallinnon ja kuntien huomioida alueellinen realiteetti. Jos alueella on paljon ruotsinkielisiä (esim. 50%) pitää ruotsia (ja englantia) osaavaa henkilökuntaa olla vastaavasti noin 50%, ei kuitenkaan paljon enemmän tai paljon vähemmän.

Vastaavasti muutaman prosentin kielivähemmistö (ruotsi) ei pakottaisi hallintoa ja kuntia palkkaamaan ruotsinkielisiä virkamiehiä. Huomattava suomenkielinen väesto vaatisi, että enemmistö virkamiehistä osaisi englannin lisäksi suomea.

Jaakko Häkkinen

Pekka Numminen:
"Koska mielestäni valtiossa tulee olla yksi yhteinen kieli, niin sen olisi hyvä olla mahdollisimman suuri maailmankieli. Tästä johtuen olisin valmis pakkosuomen sijasta pohoismaiseen tyyliin: kaikille pakkoenglanti ja suomi- tai ruotsi äidinkielen mukaan."

Tämä olisi käytännön järjen tasolla ihan käypä vaihtoehto. Suomalaiset osaavat muutenkin yleensä paljon paremmin englantia kuin ruotsia, joten yhteisenä kommunikointikielenä englanti toimisi hyvin.

Esimerkiksi Venäjän suomalais-ugrilaiset kommunikoivat keskenään venäjäksi, ja eri saamelaiskielten puhujat kommunikoivat keskenään jollain valtakielellä, koska eivät ymmärrä toisiaan riittävästi eikä tunnu mielekkäältä opetella useita saamelaiskieliä.

Mutta olisiko valtion yleiskielenä "pakko-bad-English" sitten yhtään sen taloudellisempi ratkaisu pitkällä tähtäimellä? Suomenkielisten ja ruotsinkielisten pitäisi lukea äidinkielen ohella tämä pakkokieli, joten mikä tässä oikeastaan helpottuisi?

pekka numminen

"Suomenkielisten ja ruotsinkielisten pitäisi lukea äidinkielen ohella tämä pakkokieli (= englanti), joten mikä tässä oikeastaan helpottuisi?"

Nykytilanne:

Noin 95%? suomenkielisistä ja ruotsinkielisistä lukee peruskoulussa englannin. Muutos 95% > 100% ei ole suuri ja KAIKISSA kouluissa mantereella ja ahvenanmalla opetetaan/opiskellaan englantia. Edes opettajia tuskin tarvitsisi lisätä jos englannista tulisi pakollinen kaikille.

Ruotsia opiskellaan kaikissa kouluissa tietysti, tosin jotkut onnekkaat voivat jättää sen opiskelun väliin (osa ulkomaalaisista) ja suomea opetetaan ja opiskellaan jokaisessa koulussa vain mantereella.

Muutoksen edut:

Suomenkieliset eivät joutuisi opettelemaan ruotsia ja ruotsinkieliset eivät joutuisi opettelemaan suomea.

Pakko ei auta jos ei näiden kääpiökielien opiskelu kiinnosta.

Jos ei tarvitse/käytä englantia lainkaan/missään voidaan tietysti vaikka vapauttaa peruskoulusta ja myöntää (etninen) eläke turhakkeelle. Poislukien jokunen siivooja, rakennusmies, etc. jotka eivät englantia tarvitsisi.

Myös muut kielivähemmistöt ja maahanmuuttajat selviäisivät aina englannilla, ei tarvitsisi opetella kuten nykyään: oma äidinkieli+suomi (+ruotsi tai ei jos vapautetaan tästä mikä ei ole reilua!) ja lähes 100% myös maailmankieli (englanti).

Siis muille kieliryhmille oma äidinkieli + englanti.

Lopuksi:

Tietysti olisi toivottavaa että päistään paremmat opiskelisivat yhden tai peräti kaksi muuta mekittävää maailmankieltä.

Jaakko Häkkinen

Heikki Keskijärvi:
"Ruotsi tuli rannikoillemme maanryöstäjien mukana. Ruotsi oli sorron välinen erityisesti kolmen vuosisadan aikana nuijasodasta lähtien.
- -
Vasta myöhemmin Ruotsin kuningasajalla ovat suomenkieliset kylät ja talot sisämaassa ruotsalaistuneet."

Näin juuri kielenvaihdot tapahtuvat. Rannikolla germaanisiirtolaiset suomalaistuivat, suomalaiset ruotsalaistuivat ja nyt taas ruotsinkieliset suomalaistuvat. Jos olet sitä mieltä, että rannikkovyöhykkeen kielenvaihto suomesta ruotsiksi oli väärin, silloin sinun täytyy olla myös sitä mieltä, että nykyinen kielenvaihto ruotsista suomeen on yhtä väärin.

Maanryöstäjistä puhuminen on virheellistä, koska suomalaisilta ei viety tiloja ja peltoja ja annettu niitä ruotsalaisille. Valloittajista puhuminen sen sijaan on oikein, koska Ruotsin valtio alisti täkäläiset hajanaiset valtiorakennelmat.

Heikki Keskijärvi:
"Yhtenä askeleena on osallistuminen tähän kansalaisaloitteeseen ja sen levittäminen eteenpäin:"

En voi allekirjoittaa tuota, koska se on tavoitteiltaan yksipuolinen ja monitulkintaisesti muotoiltu. Olen tässä(kin) kirjoituksessa perustellut, miksi pakkoruotsi on yhtä perusteltu ruotsinkielisellä alueella kuin pakkosuomi suomenkielisellä alueella.

On turha vaatia jotain niin epäoikeudenmukaista muutosta, ettei se tule koskaan menemään läpi. On parempi laatia suoraan oikeudenmukainen malli, jolla on myös onnistumisen mahdollisuuksia.

pekka numminen

"En voi allekirjoittaa tuota, koska se on tavoitteiltaan yksipuolinen ja monitulkintaisesti muotoiltu. Olen tässä(kin) kirjoituksessa perustellut, miksi pakkoruotsi on yhtä perusteltu ruotsinkielisellä alueella kuin pakkosuomi suomenkielisellä alueella."

Olen melko pitkälit kanssasi samaa mieltä. Toisaalta majority rules, mutta koska suomenkieli on (ruotsinkielen tavoin) hyvin pieni kieli, yleinen etu rules all.

Toimituksen poiminnat